Vaihdevuosiongelmien hoidossa ihmisten estrogeenikorvaushoidot ovat tavallisia. Käyttäjälle estrogeenista on monenlaista terveydellistä hyötyä: mm. estää osteoporoosia, vähentää kakkostyypin diabeteksen riskiä, suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta, vahvistaa limakalvoja, parantaa unta. Vakavin käyttäjän kokema estrogeenin haittavaikutus on veritulppa, jonka vaikutukset voivat olla kohtalokkaat. Ulkoisesti käytettäviin geeleihin ja suihkeisiin liittyy ihmisellä huomattavasti vähäisemmät haittavaikutusriskit kuin suun kautta otettaviin lääkkeisiin.
Koira on hyvin herkkä eläin estrogeenille. Ohjeistukset ovat, että kädet pestään geelin levittämisen jälkeen, eläimen ei anneta nuolla lääkittyä ihoa eikä olla vasten ihoa ennen geelin tai suihkeen kuivumista. Tämä ei kuitenkaan estä, etteikö erityisesti sängyssä nukkuva pieni koira saattaisi saada oireita aiheuttavaa määrää estrogeenia. Estrogeeni on rasvaliukoinen hormoni ja siten leviää ihon rasvakerroksessa ja erittyy pieninä määrinä hien mukana.
Narttukoiralla tavallisimmat haittavaikutukset ovat juoksun kaltaiset oireet, joita saattaa ilmetä jo hyvin pienellä pennulla. Urospennulla taas sukuelimet kehittyvät puutteellisesti. Aikuisella koiralla tavallisin oire on vartalon alueen symmetrinen karvapeitteen oheneminen.
Ruuti on nyt jo hyvinkin aikuinen koira. Ruuti tuli pentuna vajaan kolmen kuukauden iässä tutkittavaksi kovin varhaisen juoksun takia. Vulva oli silmämääräisesti erittäin voimakkaasti turvonnut, samoin ultraäänitutkimuksessa kohtu ja toinen munasarja erottuivat poikkeuksellisen suurina ikävaiheeseen nähden. Ruuti oli myös hiukan aneeminen. Ruuti nukkui omistajien sängyssä, mutta emäntä käytti yöpaitaa, joten suoraa ihokontaktia lääkitylle ihoalueelle ei ollut.
Ruuti siirrettiin pois sängystä. Kuukauden päästä ei veristä vuotoa enää ollut, mutta pimpsan turvotus oli edelleen koiraa häiritsevä. Punasoluarvot olivat korjaantuneet. Tässä kohtaa jäätiin odottelemaan, että pimpsa pienenisi ja jos ei muuten, niin ainakin suhteessa koiran kokoon pennun kasvaessa. Ensimmäisen oman juoksunsa jälkeen Ruutille kuitenkin jäi estrogeeniin liittyvät ongelmat päälle: epäsäännölliset oudot vuodot jatkuivat ja kiimakuva oli emättimen irtosolunäytteessä alkukiimalle ja kiimalle tyypillinen. Lopulta Ruuti steriloitiin juoksuoireilun kestettyä yli kolme ja puoli kuukautta.
Nyt vuosia myöhemmin Ruutin vulva on edelleen kookas, mutta ei haittaa koiraa. Ruutista jäi varsin pieni rotuisekseen ja on todennäköistä, että estrogeeni hidasti myös kasvua.
Ruutin jälkeen olen nähnyt useita koiria, joilla on vähäisempiä tai voimakkaampia omistajan estrogeenilääkityksen aiheuttamia oireita. Eläinlääkärit ovat yhtä mieltä, että ongelma on todellinen. Asia on kuitenkin hankala ja usein asiaan liittyy turhaa ja väärää syyllisyyttä. Omasta terveydestä huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, eikä ratkaisu ole lääkitysten lopettaminen. Yhteinen sänky on se suurimman altistuksen paikka ja siksi, rakkaan eläinystävän vuoksi, kannattaa mieluiten opettaa koira nukkumaan eri pedissä.
Kiitokset Ruutin omistajille luvasta kertoa Ruutin tarina.
Kirjoittaja
Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy
www.elainystavasilaakari.fi