Black Balance & Black Stuff

Vatsan sekä suoliston hyvinvointiin

Olemme lisänneet valikoimaan tehokkaan koirien, hevosten sekä ihmisten vatsan sekä suoliston toimintaa ja hyvinvointia edistäviä tuotteita.
Koirille ja hevosille Black Balance, ihmisille Black Stuff.

Black Balance valmistetaan koivusta saatavasta lignofenolista, johon lisätään pakurikääpää tuotteen fulvohappopitoisuuden kasvattamiseksi. Black Balance on kehitetty tukemaan eläinten suoliston hyvinvointia ja palauttamaan suoliston mikrobiomi mahdollisimman lähelle sen luonnollista tilaa. Tuotteen pohjana on käytetty Hufulac-ravintolisää, joka on kehitetty ja patentoitu ihmiskäyttöön.

Black Balancessa on hurjat määrät polyfenoleita, (11240mg/ 100g), jotka osallistuvat ravinteiden tehokkaaseen kuljettamiseen.
Black Balance on valmistettu herkullisen keksin muotoon, joten annostelu helppoa ja mieluisaa.

Black Stuff yhdisti luonnonlääkinnän vanhat perinteet moderniin biotekniikkaan. Koivun ligniinistä ja pakurikäävästä jalostettu polyfenoli-humusyhdiste vaikuttaa suolistosi bakteerikannan eli mikrobiomin hyvinvointiin. Kun suolistobakteerisi voivat paremmin, tunnet sen koko kehossasi.
Black Stuffia saatavilla sekä jauheena että kapseleina.


Meillä tällä hetkellä vastaanotolla ihmisten Black Stuff- jauhe sekä koirien ja hevosten keksit.

Black Stuff- jauhe
30g 39,50€
Black Balance- keksit
Koiralle
30 kpl 20,50€
Hevoselle
90 kpl 17,00€

Lisää tietoja tuotteista löytyy linkkien osoitteista:
https://blackbalance.fi/
https://blackstuff.fi/tietoa-tuotteesta/

Hammaskivi, hampaan tukikudoksen tulehdus, heikko suuterveys – tavallinen ongelma

Hammaskiveä alkaa kertyä erityisesti kuivasuisille koirille samoin kuin sisäkissoille usein jo varsin nuorella iällä. Hammaskiven kertymistä lisäävät myös hampaiden asentovirheet ja hammaspuutokset: ahtaisiin paikkoihin kertyy samoin kuin silloin, jos hampaan vastinpari puuttuu. Hammaskiveä kertyy kissoille ja koirille ihmistä herkemmin, koska suun korkeampi pH edesauttaa hammaskiven muodostusta. Puutteellinen tai kokonaan puuttuva hampaiden pesu myös antaa plakkia muodostaville bakteereille mahdollisuuden lisääntyä. Plakin kertyminen johtaa ikenien tulehtumiseen ja hampaiden kiinnityskudoksen löystymiseen, periodontiittiin.

Hoitamaton tulehdus suussa nostaa niin sydän-, munuais- kuin maksaongelmien riskiä. Heikkoon suuterveyteen liittyvät riskit nousevat iän myötä. Samoin ylipaino nostaa riskejä. Vakava suun tulehdus saattaa nostaa maksa-arvoja ja vasta-ainepitoisuuksia ja laskea esim. hematokriittiä.

Vakavan suutulehduksen mahdollisia oireita:

  • ongelmia poimia ruokaa tai pureskella

  • pureskelu vain toisella puolella suuta (hammaskiven epäsymmetrinen kertyminen)

  • ienten punoitus tai verenvuoto, verta saattaa olla esim. puruleluissa

  • pahanhajuinen hengitys

  • lipominen

  • hampaiden kirskuttelu (erityisesti kissat)

  • runsas kuolaaminen

  • naaman alueen koskettelun aristaminen

  • sierainvuoto, päristely, reverse sneezing (tulehdus levinnyt useimmiten kulmureiden juuresta sierainonteloon)

  • patti silmän alla (tulehdus levinnyt useimmiten P4-hampaan juuresta silmän alle luuhun)

  • hampaiden heiluminen tai jopa tippuminen

  • yleisoireet, esim. sydänläppätulehdus

Usein ihmisiä jännittää lemmikin nukutus. Hoitamaton suu on kuitenkin lähes poikkeuksetta huomattavasti suurempi terveysuhka infektioporttina elimistöön. Huonokuntoinen suu on kipeä. Mahdollisten anestesiariskien takia ei kipua ja muita riskejä voida sivuuttaa. Kissoilla tehdyssä tutkimuksessa (viite 1) todettiin, että yleisoireitakin aiheuttaneissa suutulehduksissa kissat söivät viikko hammashoidon jälkeen paremmin kuin viikkoa ennen hammashoitoa. Tämä on helposti ymmärrettävää: poistettu hammas on vain hetken kipeä, tulehtunut koko ajan.

Hammashuoltoa varten ystäväsi on nukutettava. Ilman nukutusta ei suuta saada tarkastettua kunnolla, puhdistettua kokonaan saati otettua röntgenkuvia.  Suuhuolto tehdään intuboituna (eläimellä hengitysputki), jotta paitsi saadaan happea ja anestesiakaasuja hengitysteihin, myös estetään huuhtelunesteiden ja bakteereita sisältävien hammaskivenpoistossa syntyvien aerosolien pääsy hengitysteihin. Riittävä nukutus myös estää toimenpiteen aikaisen pelkoon liittyvän adrenaliiniryöpyn. Runsas adrenaliinin erittyminen saattaa esim. sydänpotilaalle olla kohtalokas ja joka tapauksessa paljon riittävää nukutusta vaarallisempi tilanne. Vähän ja kevyesti ei ole sama kuin turvallisesti.

Parasta tietysti on, jos hammashoitoa tehdään kotona ennaltaehkäisevästi joko ihan pennusta alkaen tai viimeistään hammashuollon jälkeen.

Hampaiden kotihoito:

Hammaskivi muodostuu suun mineraaleista ja plakista. Plakki on hampaan pinnalle ja ientaskuihin kertyvää biofilmiä, joka koostuu bakteereista, limasta ja bakteerien aineenvaihduntatuotteista. Plakkia muodostuu jatkuvasti ja ennen pitkää plakki ja mineraalit muodostavat hammaskiveä.

Tehokkain keino plakin poistoon on hampaiden harjaus. Jotta harjaus onnistuisi, tulee se opettaa kissalle tai koiralle vähitellen. Harjoittelu tehdään jaksoittain niin, että se on eläimelle hauskaa. Ensin pyritään siihen, että päästään tutkimaan lemmikin koko suu käsin ja koskemaan kaikkiin hampaisiin. Sen jälkeen aloitetaan tutustuttaminen harjaan: koira tai kissa saa syödä eläimelle tarkoitettuna hammastahnaa harjan päästä ja kun harja on tuttu, kosketellaan sillä kaikkien hampaiden ulkopintoja, ei tarvitse vielä harjata. Kun harja suussa on lemmikille tuttu, aloitetaan varovasti harjaaminen. Ensin harjataan kulmahampaita ja suuria poskihampaita, viimeisenä etuhampaita (nämä usein herkimmät). Hampaiden sisäpintoja melko harva antaa harjata, mutta toisaalta sinne plakkiakin kertyy niukemmin. Palkitsemalla eläintä opetusvaiheessa sen on helpompi hyväksyä sekä harja että toimenpide.

Hammastahnoista suosittelemme C.E.T. Dual-Enzyme System -tahnaa, joka aktivoi ja vahvistaa suun luonnollista puolustusmekanismia. Säännöllinen harjaus C.E.T. tahnalla vähentää plakin ja siten hammaskiven muodostumista sekä vähentää pahanhajuisen hengityksen syntymistä. Eläimen suuta ei tarvitse huuhdella pesun jälkeen. Jokapäiväinen harjaus on tehokkain tapa poistaa plakkia ja estää hampaan kiinnityskudoksen sairauksien syntymistä, mutta jo neljällä kerralla viikossa on vaikutusta. Harjaksi käy pehmeä vauvojen tai pikkulasten hammasharja, hyvin pienillä myös topsy. Sormiharjat ovat useimmiten liian paksuja, jotta niillä tavoittaisi poskihampaita.

Niinä päivinä, kun et voi harjata, voit käyttää esim. Virbac C.E.T. chews- tai Dental care-herkkupaloja hyvän suuhygienian ylläpitämiseksi.

Hammaspotilaille on olemassa myös päivittäiseen käyttöön soveltuvia erikoisruokavalioita, kuten Hill’s t/d ja Royal Canin Dental. Näissä nappulakoko on suuri, jolloin mekaaninen plakin ja hammaskiven poisto lisääntyy. Ruoka myös vaikuttaa syljen sisältämiin mineraaleihin, jolloin bakteeriperäisen plakin kertyminen vähenee. Ruoka yksinään ei ole riittävä kotihoito.

Hampaiden hoitoon käytetään myös erilaisia suuta desinfioivia huuhteita, geelejä ja veteen lisättäviä lisäravinteita. Näiden teho on vaihtelevaa, mutta niitä voi käyttää muun hoidon tukena.

Hienoa, että kiinnostuit suun terveydestä!

Maaliskuun 2021 loppuun asti yllätysarvonta: jaa tämä blogi, oman eläinystäväsi kuva ja laita fb:ssä sijainniksi Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri tai instassa tägää #eläinystäväsilääkäri.

Näin menettelemällä olet mukana 50 euron hammashoitoedun arvonnassa. Laitathan jaon julkiseksi, että löydämme sinut arvontaa varten. Etu arvotaan huhtikuun alussa ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Etu on käytettävissä huhti-toukokuun 2021 ajan eikä sitä voi muuttaa rahaksi tai käyttää muuhun tarkoitukseen. Voit kuitenkin lahjoittaa edun kaverille, jos oman lemmikin suu on kunnossa!

Puhtaampien pusujen ja paremman terveyden puolesta

Eläinystäväsi Lääkärin väki

Atopia koiralla

Atopia on koiralle kansainvälisesti ulkoloisten jälkeen merkittävin kutisevan iho-oireilun syy. Suomessa kirput eivät ole vielä kovin yleisiä, eikä kirpunpurema-allergiaa juurikaan esiinny. Täiden, väiveiden ja kapin aiheuttamia iho-oireita on, mutta määrällisesti niiden määrä jää vähemmistöön. Tutkimusten mukaan 10-30 % koirista on atoopikkoja.

Oireet

Atopian oireilu on vaihtelevaa. Tavallisimpia oireita ovat ulkokorvantulehdukset, tassutulehdukset, kutina kyynärvarsissa, nivusissa ja kainaloissa. Usein on myös suupielissä ja silmäluomissa sekä silmien sidekalvoilla oireita. Selkeät hengitystieoireet ovat harvinaisempia, mutta useilla jälki- tai hakukoirilla saattaa vainu olla siitepölyaikaan hukassa. Kokemukseni mukaan brakykefaalisilla eli lyttykuonoisilla atoopikoilla ylempien hengitysteiden oireet (mm. rohina) voimistuvat usein siitepölykausilla, vaikka ilman lämpötilan nousu ei vielä selittäisi tilanteen pahenemista.

Osalla oireita on vain tiettyyn aikaan vuodesta, esim. ulkokorvantulehdus aina elokuulla viittaa reagointiin pujolle. Osalla vuosi menee esimerkiksi näin: Tilanne pahenee helmi-maaliskuun vaihteessa (leppä kukkii). Sitten hiukan helpottaa, kunnes taas pahenee ja usein todella hurjaksi koivun kukkiessa toukokuun lopulla – kesäkuun alussa. Taas hetken helpotus, kunnes juhannukselta alkaa heinien kukinta, joka jossain vaiheessa heinäkuuta vaihtuu pujon kukinnaksi. Pujon kukintaa riittääkin sitten syyskuun alkupuolelle. Tässä kohtaa useilla on pieni hengähdystauko, ennen kuin marraskuulla alkavat sisäilman allergeenit, erityisesti pölypunkki, aiheuttamaan oireita. Jostain syystä pölypunkkioireilu on voimakkainta marras-joulukuulla, tammi-helmikuu menee useimmilla lievemmillä oireilla. Ulkoilman homeitiöille reagoivat oireilevat myös syys-marraskuun ajan.

Atopian ilmenemiseen vaikuttavat myös muut tekijät. Osalla koirista ei iholla näy mitään siinä vaiheessa, kun kutina havaitaan, tai ainoastaan mekaanisesta työstämisestä (raapiminen, ”kirputtaminen”) johtuvia vaurioita. Tämä on tyypillistä paimenkoiratyypin koirille. Toisen ääripään oireissa muodostavat koirat, joiden merkittävin oire ovat toistuvat ihotulehdukset. Tämä on tyypillistä korkean kipukynnyksen koirille, esim. rottweilereille, bulldogeille ja bullterriereille. Suurimmalla osalla koirista oireet ovat jotain tältä väliltä, esim. korvaoireita, jotka ovat komplisoituneet hiiva- tai bakteeriylikasvulla, yhdistettynä taipeiden ja kyynärvarsien raapimiseen.

Atopia puhkeaa tavallisesti ½ -3 vuoden iässä. Koska oireita saattaa olla harvakseltaan, saattaa kestää pitkäänkin, ennen kuin esimerkiksi oireiden toistuminen tiettyyn aikaan vuodesta havaitaan. Vanhemmalla iällä atopian saattaa laukaista esimerkiksi sisäilman homealtistus.

Atopialle on voimakas perinnöllinen taipumus ja siksi atoopikot tuleekin sulkea jalostuksesta. Perinnöllisistä syistä osalla roduista on suurempi riski sairastua atopiaan kuin toisilla. Tyypillisimmin atoopikko on terrieri (useissa roduissa), kultainen- tai labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira, berninpaimenkoira, rottweiler, mopsi, bokseri, englannin- tai ranskanbulldog. Kotimaisista roduistamme korostuvat karjalankarhukoira ja ajokoira.

Kliininen diagnoosi

Atopia on aina kliininen diagnoosi: esitiedot, oireet ja löydökset. Mikäli koiralla ei ole esiintynyt oireita, ei allergiatestiä voida käyttää mahdollisen toistaiseksi oireettoman allergian havaitsemiseen ja toisaalta negatiivinen atopiatesti ei täydellä varmuudella sulje atopian mahdollisuutta oireilevalla koiralla pois. Atopiatestin tarkoituksena onkin ensisijaisesti toimia pohjana siedätyshoidon suunnittelulle. Mikäli siedätyshoito ei syystä tai toisesta ole mielekäs vaihtoehto, on diagnoosin varmistamiseen mielekkäämpiä ja edullisempia vaihtoehtoja.

Ruokinta

Ruokavaliolla voidaan vaikuttaa atopian oireisiin jonkin verran. Merkittävin vaikutus on rasvahapoilla sekä niiden suhteilla. Myös muilla tulehdusprosessia rauhoittavilla ravintoaineilla on merkitystä. Erityisen suuri vaikutus ruokavaliolla on tietysti niissä tilanteissa, joissa koira kuuluu siihen atoopikkojen pieneen ryhmään, jotka ovat myös ruoka-aineallergikkoja. Ruoka-aineallergiaa epäiltäessä joko yksinään tai atopiaa komplisoivana tekijänä ruokavalio suunnitellaan joko vieraaseen proteiinilähteeseen perustuen tai käyttämällä pilkottuja eli hydrolysoituja proteiineja.

Ruokavalion, samoin kuin muiden hoitotoimenpiteiden, suhteen tulee huomioida, että ilman allergeenien määrä vaihtelee jatkuvasti. Niinpä mikäli esim. pujon kukkiessa elokuussa aloitetaan ruokavalio, ei eläimen ollessa kuukautta myöhemmin oireeton voida päätellä varmuudella, että kyseessä olisi ruoka-aineallergia. Asiaa voidaan arvioida vasta vuotta myöhemmin pujon jälleen kukkiessa tai tehtäessä ruoka-aineprovokaatio. Ruoka-aineprovokaatiossa annetaan ruokaa, jonka epäillään aiheuttavan oireita. Mikäli kyseessä on ruoka-aineallergia, palaavat oireet parissa viikossa ja usein nopeamminkin. On inhimillistä olettaa muutosten johtuvan ihmisen tekemistä toimenpiteistä. Valitettavan usein onkin menty jo vuosi – pari ruokinnan muutoksesta toiseen oireiden alkaessa aina uudelleen ennen kuin asiaa aletaan selvitellä muiden vaihtoehtojen varalta.

Hoitovaihtoehdot

Atopiaan ei ole parantavaa hoitoa, vaan hoito perustuu joko immuniteetin aktiiviseen muokkaamiseen (siedätyshoito) tai oireita hillitseviin lääkityksiin. Paikallishoito on erittäin tärkeää, esimerkiksi bakteeri- ja hiivaylikasvun estäminen, ihon solujen välisten sidosten vahvistaminen, ihon kosteutus, allergeenien poisto iholta. Narttukoirilla myös sterilaation on todettu vähentävän atopian oireita, uroksilla vastaava ei ole tutkimuksissa varmistunut. Useimmiten on useampien hoitojen yhdistäminen tarpeen.

Siedätyshoito

Siedätyshoidolla elimistön immuunipuolustusta “koulutetaan uudelleen”, jotta se ei reagoisi vääriin asioihin. Siedätyshoidon teho on sitä parempi, mitä nopeammin hoito on aloitettu oireiden alkamisesta. Siedätyshoidon lisäksi atopian oireiden hoitoon käytetään erityisesti hoidon alkuvaiheessa muitakin lääkityksiä sekä paikallishoitoja ja ruokinnallisia keinoja. Siedätyshoidolla atoopikoista suurin osa saadaan täysin tai lähes oireettomiksi. Siedätystä voidaan käyttää sekä nahanalaisin pistoksin, suun limakalvoille että imusolmukkeen sisälle annettavin pistoksin. Siedätyshoito on melko hidas ja sitoutumista vaativa hoito ja sen merkitys onkin vähentynyt atopian oireenmukaisten hoitojen kehittyessä.

Lokivetmab, kauppanimi Cytopoint

Cytopoint on monoklonaalinen synteettinen vasta-aine, joka blokkaa atooppista reaktiota. Cytopointin saaminen markkinoille on muuttanut suuresti atopian hoitoa. Lääke helpottaa niin kutinaa kuin taipumusta tulehduksiin. Lääkkeen turvallisuusprofiili on hyvä ja se sopii sekä sesonkiluonteiseen että ympärivuotiseen käyttöön. Lääke annetaan pistoksina n. neljän viikon välein.

Kortisoni

Kortisoni helpottaa atopian oireita usein varsin pienillä annoksilla. Hyvä puoli on myös lääkityksen edullinen hinta. Haittana on maksan ärsytyksestä johtuva varsin tavallinen lisääntynyt juominen ja pissaaminen, ruokahalun voimakas nousu, karvapeitteen ohentuminen, ihonalaisravan uudelleen sijoittuminen (keskivartalolihavuus) sekä vaikutukset tuki- ja liikuntaelimistöön. Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmana ihmisillä merkittävä osteoporoosi ei ole koiran lyhyen eliniän takia ongelma, mutta pitkät lääkitykset altistavat sidekudosten vaurioille, esim. nivelsiteiden ja ristisiteiden traumoille. Mikäli tarvitaan lyhyitä kuureja harvakseltaan, on kortisoni yksi vaihtoehto.

Oklasitinibi, kauppanimi Apoquel

Apoquel helpottaa atopian oireita tehokkaasti, kutinan helpottamiseen teho on parempi kuin tulehdusreaktion helpottamiseen. Lääke annetaan päivittäin suun kautta. Välillä haittavaikutuksena ilmenee aggressiivisuuden lisääntymistä.

Siklosporiini, useita kauppanimiä

Siklosporiini on immuniteettia rauhoittava lääke, jota käytetään ihmisillä muun muassa elinsiirtopotilailla hylkimisen estämisessä. Se rauhoittaa tehokkaasti atopian oireita useimmilla atoopikoilla ja sen sivuvaikutuksena karvankasvu paranee, mikä usein parantaa atoopikon ihon tilannetta. Voimakkaiden immunologiaa lamaavien ominaisuuksien takia siklosporiinin ei kuitenkaan tule olla ensisijaislääke. Siklosporiinia käytettäessä pyritään mahdollisimman pieneen oireet poissapitävään annosteluun.

Antihistamiinit

Osa atooppisista koirista hyötyy antihistamiineista, osalla ei tunnu juurikaan olevan vaikutusta. Koiralla tarvittavat antihistamiiniannokset ovat huomattavan suuria ihmisiin verrattuna, joskin sivuvaikutuksena ilmenevä väsyminen on harvinaisempaa kuin ihmisillä. Antihistamiinien toimintamahdollisuuksia koiran elimistössä haittaa se, että koirilla histamiinin vapautuminen allergisen ärsytyksen jälkeen on erittäin nopeaa ja rajua, joten antihistamiinin pitää olla paikalla kudoksessa hyvissä ajoin ennen allergeeneille altistusta. Tästä syystä antihistamiinit pyritään siitepölyaikaan ottamaan jonkin aikaa ennen ulkoiluja. Antihistamiinien rajoitetun tehon takia ne yleensä yhdistetään muihin lääkityksiin ja mahdollisesti saadaan jonkin haitallisemman lääkkeen annostelua alennettua. Hengitysteiden turvotukseen antihistamiineilla tuntuu olevan parempi teho kuin iho-oireisiin.

Ihon lämpötila

Ihon jäähtyminen vaikeuttaa ihon aineenvaihduntaa ja kuivattaa ihoa, tekee sen herkemmäksi ulkoisille ärsykkeille. Atoopikoilla on melko usein myös normaalia ohuempi karvoitus, jolloin tilanne on entistä heikompi. Mikäli potilaalla on paksu rasvakerros ihon alla ylipainon takia, jäähtyy iho erittäin voimakkaasti. Ihon lämpötilaa ylläpidetään ensisijaisesti pitämällä eläin hoikkana ja käyttämällä tarvittaessa takkia. Lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää lääkityksiä karvapeitteen vahvistamiseksi tai ihon verenkierron parantamiseksi.

Paikallishoidot

Paikallishoidoilla on useita tarkoituksia:

  1. Estää sekundaari-infektioita: ensisijaisesti pesut bakteeri- ja/tai hiivaylikasvua hillitsevillä valmisteilla, mutta myös antimikrobiset voiteet, geelit ja suihkeet, esim. hunaja- ja pihkapohjaiset.
  2. Parantaa ihosolujen välisiä sidoksia ja siten estää ihon kuivumista ja allergeenien pääsyä ihon läpi. Atoopikoilla ihon rakenne on usein muuttunut terveisiin yksilöihin verrattuna, jolloin se myös läpäisee allergeeneja helpommin. Kosteuttavat valmisteet, esim. Ermidra ja Allerderm spot on.
  3. Vähentää allergeenien määrää iholla: shampoopesut, huuhtelu puhtaalla vedellä heti luonnonvedessä uimisen jälkeen.
  4. Vähentää ihon mekaanista työstämistä. Osassa paikallisvalmisteista on nuolemista vähentäviä ainesosia, eivät kuitenkaan toimi kaikilla yksilöillä. Osalla koirista mekaaninen työstämisen esto on varsinkin alkuvaiheessa hoitoa välttämätön (kauluri, tossut, paita).

Kirurgiset toimenpiteet

Joskus atopian oireita saadaan merkittävästi helpotettua kirurgisilla toimenpiteillä, esimerkiksi ahtautuneiden korvakäytävien avartamisella, tulehtuneiden huulipoimujen tai toistuvasti oireilevien anaalirauhasten poistolla. Joskus on myös tarpeen poistaa tassuista anturoiden välinen nahka. Kirurginen hoito ei myöskään paranna sairautta, joskin joissakin tapauksissa helpottaa oireita tai niiden hoitoa huomattavasti.

Muita hoitokeinoja

Kroonisesti korviaan oireilevilla koirilla korvien tilanteesta saadaan usein runsaasti lisätietoa, kun korvat tutkitaan video-otoskoopilla. Video-otoskoopilla saadaan hyvä näkyvyys myös korvakäytävän perälle ja päästään pureutumaan toistuvalle oireilulle altistaviin tekijöihin. Korviin voi olla pitkittyneen oireilun seurauksena olla kertynyt esimerkiksi karstaa, eritettä tai karvoja siinä määrin, että korvan luonnollinen puhdistuminen estyy. Tällöin anestesiassa tehtävästä korvahuuhtelusta on usein apua.

Atopian ennaltaehkäisy

Merkittävin atopialle altistava tekijä on perimä. Mikäli toinen vanhemmista on atoopikko, on riski sairauden saamiselle noin 25 % ja mikäli molemmat ovat atoopikkoja, on pennun riski sairastua jo yli puolet. Jalostuksellisilla valinnoilla voidaan atopian riskiä voimakkaasti ja nopeasti lisätä, jos riskiin suhtaudutaan piittaamattomasti. Käyttämällä terveitä yksilöitä jalostukseen, voidaan atopian esiintyvyyttä hitaasti vähentää. Atopian riskiä ei voida kuitenkaan täysin poistaa, vaikka ihoterveys huomioitaisiin jalostusvalinnoissa tärkeänä osana.

Ihon kunto pentuaikana on tärkeä. Riskiroduilla tarvittaessa hiivaylikasvun ennaltaehkäisy ja erityisesti ihoa kosteuttavat ja ihosolujen välisiä sidoksia parantavat valmisteet ovat mielekkäitä.

Pentuiän ruoka-aineallergia on vahvasti atopian puhkeamisriskiä lisäävä tekijä.

Yhteenveto

Atopia on tavallinen sairaus. Se ei parane, mutta useimmat koirat ovat saatavissa oireettomiksi tai lieväoireisiksi. Jalostuksellisilla valinnoilla pienennetään atopian riskiä, mutta ei täysin poisteta sitä.

Juliska Haapanen-Kallio
Eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri, Tampere

Neospora caninum, tapausselostus ja pohdintaa

Marraskuussa vastaanotolleni tuli vuoden ikäinen suuri uros. Kaveri oli viiden viikon ajan ollut ruokahaluton ja laihtunut. Perheessä oli tapahtunut muutoksia ja alkuun omistaja oli arvellut oireiden johtuvan näistä muutoksista. Ruokahaluttomuuden vain jatkuessa ja pahentuessa oli hakeuduttu eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä oli tutkittu verinäytteillä peruselinarvoja ja tulehdusarvoja. Veren albumiini oli hiukan viitearvojen alapuolella, muuten verinäytetulokset olivat kunnossa. 

Vastaanotollani totesin ulkoisessa tutkimuksessa koiralla eteisvärinän: pulssi sydämen kohdalta oli paljon korkeampi kuin reisipulssi. Koiralla oli tyypilliset sydänvian aiheuttamaan kuihtumiseen liittyvät muutokset. Selän lihaksisto oli tippunut ja selkäranka törrötti, maha pömpötti. Koira oli myös hiukan kärttyinen. Kärttyisyyttä oli ilmennyt kotonakin erityisesti omistajan pakkoruokkiessa koiraa, vaikka aiemmin poika on ollut leppoinen ja iloinen kaveri.

Vuotiailla koirilla ei tyypillisesti esiinny tällaisia sydänoireita. Suurilla roduilla ilmenee kardiomyopatiaa, sydänlihassairautta, johon on perinnöllinen alttius. Kardiomyopatia oireilee kuitenkin yleensä vasta muutaman vuoden ikäisillä tai keski-ikäisillä koirilla. Tästä syystä lisätutkimuksena tutkittiin verinäytteestä Neospora caninum- ja Toxoplasma-vasta-aineet. Kaveri lähti myös lähetteellä sydänultraan, jossa varmistui eteisvärinän lisäksi sydämen laajentuma ja sydänlihastulehdukseen viittaavat muutokset.

Vasta-ainetutkimusten perusteella todettiin sekä tuore Toxoplasma-infektio että Neospora caninum -infektio. Alkueläininfektioista koirilla löytyy melko vähän tietoa, mutta Neospora caninumiin liittyen ilmenee koirilla lihastulehduksia, sydänlihastulehduksia, maksatulehduksia ja neurologisia oireita. Myös Toxoplasmasta löytyy koirilla vähän tietoa, mutta oireet ovat samankaltaisia. Tartuntareitti koiraan on kuitenkin selvä: tartunta tapahtuu raakaravinnon kautta, Neospora caninum märehtijöiden lihan tai jälkeisten välityksellä, Toxoplasma minkä tahansa lämminverisen eläimen lihan välityksellä.

Alkueläimet ovat hankalia häädettäviä. Osa vastaa lääkitykseen ja tartunta saadaan hoidettua. Toisilla saadaan loisista osa kuolemaan, ja tartunta jää piilevänä elimistöön odottamaan immuniteetin laskua. Osalla ei saada lääkityksillä vastetta. Syntyneet muutokset eivät myöskään ole välttämättä palautuvia: jos sydän on laajentunut eikä tee hommiaan, niin se on laajentunut eikä tee hommiaan, vaikka infektio saataisiin hoidettua. Alkueläininfektiot stimuloivat myös immuniteettia ja melko usein jälkitautina on immunologinen artriitti, reuma.

Loisten suhteen elää vahvasti katulegenda, että pakastaminen tappaa loiset. Tutkimustuloksia tästä ei kuitenkaan ole. Elinkykyistä Nespora caninumia  on löydetty Siperian ikiroutaan kuolleesta hirvestä – ja siellä pakkasta piisaa! Ainoa varma keino tuhota niin loiset kuin bakteeritkin, on lihan kypsennys.

Nykytietämyksen perusteella Neospora caninum ei ole ihmiselle vaarallinen. Niinpä tunnetustikin Neosporaa kantavat naudat päätyvät ihmisravinnoksi ja teurasjätteet eläimille. Lihan ostaminen kaupan lihatiskistä ei siis poista riskiä. 

Jalostuksellisestikin asialla on merkitystä. Kardiomyopatia vaikuttaa sukulaistenkin jalostuskäyttöön, koska sairaus on perinnöllinen ja vakava. Tilanteessa, jossa kyseessä on alkueläintartunnan aiheuttama sydänmuutos, ei rajoituksia sukulaisten käytölle tietenkään ole. Pienilukuisessa rodussa virheellisen kardiomyopatiadiagnoosin vaikutus jalostusyksilöiden määrään saattaa olla dramaattinen ja aiheuttaa jonkin oikeasti perinnöllisen sairauden lisääntymisen kannan kaventuessa. 

Neospora caninumista on tehty tieteellisesti arvioitavaa vasta-aineisiin perustuvaa esiintyvyystutkimusta satunnaisotannalla suomalaisten koirien verinäytteistä. Tieteellinen arviointi ja tutkimuksen hyväksyminen kansainvälisesti arvostettuun parasitologian julkaisuun vie aikaa, mutta tutkimuksen julkaisun jälkeen kirjoittelen aiheesta lisää. Siihen asti: kypsentäkää liha!

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Koira yskii

Koiralla yskä voi aiheutua monesta eri syystä, mutta yksi yleisimmistä aiheuttajista on kennelyskä eli tarttuva keuhkoputkentulehdus. Muita yskän aiheuttajia voivat olla esimerkiksi vakavammat tulehdussairaukset kuten keuhkokuume, sydämen vajaatoiminta, loiset, henkitorven kollapsi tai vierasesine tai kasvain hengityselimistössä. Joskus yskä voi olla niin voimakasta, että koira oksentaa yskimisen loppuvaiheessa, jolloin voi olla vaikeaa arvioida yskiikö koira vai oksenteleeko se. Kennelyskään voi liittyä myös räkäistä sierainvuotoa.

Kennelyskä on sairautena monitekijäinen. Mahdollisia virusaiheuttajia on useita, yleisimpinä pidetään koiran parainfluenssavirusta ja koiran adenovirus tyyppi-2:ta. Bakteeriperäisistä aiheuttajista yleisin on Bordetella bronchiseptica. Kennelyskän aiheuttaja jää usein epäselväksi, ja sairaus voi olla usean eri viruksen ja bakteerin aiheuttama. Koiria voidaan rokottaa kennelyskää vastaan (parainfluenssavirus, koiran adenovirus tyyppi-2, Bordetella bronchiseptica).

Kennelyskävirukset tarttuvat yleensä pisaratartuntana koirasta toiseen, mutta se voi säilyä myös pinnoilla tai käsissä ja vaatteissa ja tarttua niistä koiraan. Tauti alkaa yleensä 2-14 vuorokauden kuluttua tartunnasta. Riskitekijänä kennelyskälle on todettu olevan koiratapahtumat ja kennelolosuhteet, joissa koiria on tiheästi. Koiratapahtumissa myös esim. kokeissa useamman koiran käyttämät samat noutoesineet ja maalimiehen suojahihat sekä vesikupit, joista useampi koira juo, ovat riski. Osa koirista ei välttämättä oireile lievää kennelyskätartuntaa lainkaan. Oireeton koira saattaa kuitenkin tuoda tartunnan kotilaumaan.

Oireet alkavat usein äkillisesti voimakkaalla, kuivalla tai limaisella yskällä ja sierainvuodolla. Muita oireita voi olla muutokset hengityksessä, kuume, apaattisuus sekä silmävuoto. Potilailla, joilla yleisvointi on hyvä, kennelyskä paranee yleensä itsestään 1-2 viikon kuluessa. Näillä potilailla ruokahalu on normaali ja ne ovat pirteitä. Joskus kennelyskä voi johtaa jälkitautina keuhkotulehdukseen, joka on aina vakava tilanne. Tällöin potilas vaatii eläinlääkärin hoitoa.

Yleisvoinniltaan normaaleille koirille kotihoidoksi toimii lepo ja tarvittaessa höyryhengitys, mikäli yskä on voimakasta. Höyryhengitystä voi antaa koiralle esimerkiksi laittamalla koiran kosteaan, höyryiseen kylpyhuoneeseen 5-10 minuutin ajaksi. Silmät ja sieraimet tulee pitää puhtaina, esimerkiksi puhdistamalla keittosuolaliuoksella tai keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä kostutetulla vanutaitoksella eritteet päivittäin. Koiran ruumiinlämpöä (normaali 37,5-39,0⁰C), juomista ja syömistä sekä vireystilaa tulee seurata tarkasti. Koiralle kannattaa vaihtaa lenkkeilyyn valjaat pannan tilalle, koska panta voi lisätä yskimistä painaessaan henkitorvea. Koska kennelyskä on tarttuva tauti, tulee koirakontakteja välttää parin viikon ajan oireiden alkamisesta.

Koska eläinlääkäriin?

Yskivän koiran oireiden syytä on aina tarpeen tutkia eläinlääkärin vastaanotolla, erityisesti jos yskä pitkittyy (yli 10 vuorokautta). Mikäli koiralla on yleisoireita eli se kuumeilee, on väsynyt tai ruokahalu on heikentynyt, tulee se viedä eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä potilaalle tehdään yleistutkimus sekä tutkitaan mahdollisia tulehdusarvoja kuten akuutin vaiheen tulehdusproteiiniarvoa CRP:tä sekä tulehdussoluja. Yleistutkimuksessa  keuhkoäänet voivat olla korostuneet, mikäli tulehdus on edennyt keuhkotasolle. Verinäytteissä koholla oleva CRP voi kertoa bakteeritulehduksesta, virustaudeissa CRP ei nouse. Mikäli koiralla on kohonnut CRP-arvo, kuumetta tai keuhkojen röntgenkuvassa tiivistymämuutoksia, on epäilynä kehittyvä keuhkotulehdus eli pneumonia. Keuhkotulehduksen hoitoon ja pitkittyneeseen kennelyskään käytetään antibioottihoitoa ja tarvittaessa muita tukihoitoja. Keuhkotulehduksen paranemista seurataan verinäytteillä ja tarvittaessa röntgenkuvilla tai keuhkojen ultraäänitutkimuksella.

Rokottaminen

Koska kennelyskä on monitekijäinen sairaus, kennelyskärokotteet eivät suojaa tartunnalta täysin. Rokotteet kuitenkin lieventävät oireita, voivat nopeuttaa toipumista ja pienentävät jälkitautien riskiä. Suoraan koiran nenän limakalvoille annosteltavassa rokotteessa on parainfluenssaviruksen lisäksi myös rokote Bordetella bronchiseptica -bakteeria vastaan, jolloin rokotesuoja on laajempi kuin pistoksena annettavalla rokotteella, jossa on vain parainfluenssavirusrokote. Nenän limakalvoille annosteltava rokote voi aiheuttaa ohimeneviä, lieviä hengitystieoireita. Koirille, joiden immuunipuolustus on heikentynyt esimerkiksi kortisoni- tai siklosporiinilääkityksen vuoksi tai Cushingin taudin takia, nenänsisäinen rokotus voi aiheuttaa enemmän haittavaikutuksia, jolloin rokotuspäätös tehdään eläinlääkärin hyöty-haitta -arvion perusteella.

Sannamari Ekola
Eläinlääkäri

Lähteet:
Côte, E. Clinical Advisor, Dogs and Cats 2007
Sykes, J. Canine and Feline Infectious Diseases, 2014, s. 170-181
Pharmaca Fennica Veterinaria 2017