Kategoria: Blogi

Atopia koiralla

Atopia on koiralle kansainvälisesti ulkoloisten jälkeen merkittävin kutisevan iho-oireilun syy. Suomessa kirput eivät ole vielä kovin yleisiä, eikä kirpunpurema-allergiaa juurikaan esiinny. Täiden, väiveiden ja kapin aiheuttamia iho-oireita on, mutta määrällisesti niiden määrä jää vähemmistöön. Tutkimusten mukaan 10-30 % koirista on atoopikkoja.

Oireet

Atopian oireilu on vaihtelevaa. Tavallisimpia oireita ovat ulkokorvantulehdukset, tassutulehdukset, kutina kyynärvarsissa, nivusissa ja kainaloissa. Usein on myös suupielissä ja silmäluomissa sekä silmien sidekalvoilla oireita. Selkeät hengitystieoireet ovat harvinaisempia, mutta useilla jälki- tai hakukoirilla saattaa vainu olla siitepölyaikaan hukassa. Kokemukseni mukaan brakykefaalisilla eli lyttykuonoisilla atoopikoilla ylempien hengitysteiden oireet (mm. rohina) voimistuvat usein siitepölykausilla, vaikka ilman lämpötilan nousu ei vielä selittäisi tilanteen pahenemista.

Osalla oireita on vain tiettyyn aikaan vuodesta, esim. ulkokorvantulehdus aina elokuulla viittaa reagointiin pujolle. Osalla vuosi menee esimerkiksi näin: Tilanne pahenee helmi-maaliskuun vaihteessa (leppä kukkii). Sitten hiukan helpottaa, kunnes taas pahenee ja usein todella hurjaksi koivun kukkiessa toukokuun lopulla – kesäkuun alussa. Taas hetken helpotus, kunnes juhannukselta alkaa heinien kukinta, joka jossain vaiheessa heinäkuuta vaihtuu pujon kukinnaksi. Pujon kukintaa riittääkin sitten syyskuun alkupuolelle. Tässä kohtaa useilla on pieni hengähdystauko, ennen kuin marraskuulla alkavat sisäilman allergeenit, erityisesti pölypunkki, aiheuttamaan oireita. Jostain syystä pölypunkkioireilu on voimakkainta marras-joulukuulla, tammi-helmikuu menee useimmilla lievemmillä oireilla. Ulkoilman homeitiöille reagoivat oireilevat myös syys-marraskuun ajan.

Atopian ilmenemiseen vaikuttavat myös muut tekijät. Osalla koirista ei iholla näy mitään siinä vaiheessa, kun kutina havaitaan, tai ainoastaan mekaanisesta työstämisestä (raapiminen, ”kirputtaminen”) johtuvia vaurioita. Tämä on tyypillistä paimenkoiratyypin koirille. Toisen ääripään oireissa muodostavat koirat, joiden merkittävin oire ovat toistuvat ihotulehdukset. Tämä on tyypillistä korkean kipukynnyksen koirille, esim. rottweilereille, bulldogeille ja bullterriereille. Suurimmalla osalla koirista oireet ovat jotain tältä väliltä, esim. korvaoireita, jotka ovat komplisoituneet hiiva- tai bakteeriylikasvulla, yhdistettynä taipeiden ja kyynärvarsien raapimiseen.

Atopia puhkeaa tavallisesti ½ -3 vuoden iässä. Koska oireita saattaa olla harvakseltaan, saattaa kestää pitkäänkin, ennen kuin esimerkiksi oireiden toistuminen tiettyyn aikaan vuodesta havaitaan. Vanhemmalla iällä atopian saattaa laukaista esimerkiksi sisäilman homealtistus.

Atopialle on voimakas perinnöllinen taipumus ja siksi atoopikot tuleekin sulkea jalostuksesta. Perinnöllisistä syistä osalla roduista on suurempi riski sairastua atopiaan kuin toisilla. Tyypillisimmin atoopikko on terrieri (useissa roduissa), kultainen- tai labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira, berninpaimenkoira, rottweiler, mopsi, bokseri, englannin- tai ranskanbulldog. Kotimaisista roduistamme korostuvat karjalankarhukoira ja ajokoira.

Kliininen diagnoosi

Atopia on aina kliininen diagnoosi: esitiedot, oireet ja löydökset. Mikäli koiralla ei ole esiintynyt oireita, ei allergiatestiä voida käyttää mahdollisen toistaiseksi oireettoman allergian havaitsemiseen ja toisaalta negatiivinen atopiatesti ei täydellä varmuudella sulje atopian mahdollisuutta oireilevalla koiralla pois. Atopiatestin tarkoituksena onkin ensisijaisesti toimia pohjana siedätyshoidon suunnittelulle. Mikäli siedätyshoito ei syystä tai toisesta ole mielekäs vaihtoehto, on diagnoosin varmistamiseen mielekkäämpiä ja edullisempia vaihtoehtoja.

Ruokinta

Ruokavaliolla voidaan vaikuttaa atopian oireisiin jonkin verran. Merkittävin vaikutus on rasvahapoilla sekä niiden suhteilla. Myös muilla tulehdusprosessia rauhoittavilla ravintoaineilla on merkitystä. Erityisen suuri vaikutus ruokavaliolla on tietysti niissä tilanteissa, joissa koira kuuluu siihen atoopikkojen pieneen ryhmään, jotka ovat myös ruoka-aineallergikkoja. Ruoka-aineallergiaa epäiltäessä joko yksinään tai atopiaa komplisoivana tekijänä ruokavalio suunnitellaan joko vieraaseen proteiinilähteeseen perustuen tai käyttämällä pilkottuja eli hydrolysoituja proteiineja.

Ruokavalion, samoin kuin muiden hoitotoimenpiteiden, suhteen tulee huomioida, että ilman allergeenien määrä vaihtelee jatkuvasti. Niinpä mikäli esim. pujon kukkiessa elokuussa aloitetaan ruokavalio, ei eläimen ollessa kuukautta myöhemmin oireeton voida päätellä varmuudella, että kyseessä olisi ruoka-aineallergia. Asiaa voidaan arvioida vasta vuotta myöhemmin pujon jälleen kukkiessa tai tehtäessä ruoka-aineprovokaatio. Ruoka-aineprovokaatiossa annetaan ruokaa, jonka epäillään aiheuttavan oireita. Mikäli kyseessä on ruoka-aineallergia, palaavat oireet parissa viikossa ja usein nopeamminkin. On inhimillistä olettaa muutosten johtuvan ihmisen tekemistä toimenpiteistä. Valitettavan usein onkin menty jo vuosi – pari ruokinnan muutoksesta toiseen oireiden alkaessa aina uudelleen ennen kuin asiaa aletaan selvitellä muiden vaihtoehtojen varalta.

Hoitovaihtoehdot

Atopiaan ei ole parantavaa hoitoa, vaan hoito perustuu joko immuniteetin aktiiviseen muokkaamiseen (siedätyshoito) tai oireita hillitseviin lääkityksiin. Paikallishoito on erittäin tärkeää, esimerkiksi bakteeri- ja hiivaylikasvun estäminen, ihon solujen välisten sidosten vahvistaminen, ihon kosteutus, allergeenien poisto iholta. Narttukoirilla myös sterilaation on todettu vähentävän atopian oireita, uroksilla vastaava ei ole tutkimuksissa varmistunut. Useimmiten on useampien hoitojen yhdistäminen tarpeen.

Siedätyshoito

Siedätyshoidolla elimistön immuunipuolustusta “koulutetaan uudelleen”, jotta se ei reagoisi vääriin asioihin. Siedätyshoidon teho on sitä parempi, mitä nopeammin hoito on aloitettu oireiden alkamisesta. Siedätyshoidon lisäksi atopian oireiden hoitoon käytetään erityisesti hoidon alkuvaiheessa muitakin lääkityksiä sekä paikallishoitoja ja ruokinnallisia keinoja. Siedätyshoidolla atoopikoista suurin osa saadaan täysin tai lähes oireettomiksi. Siedätystä voidaan käyttää sekä nahanalaisin pistoksin, suun limakalvoille että imusolmukkeen sisälle annettavin pistoksin. Siedätyshoito on melko hidas ja sitoutumista vaativa hoito ja sen merkitys onkin vähentynyt atopian oireenmukaisten hoitojen kehittyessä.

Lokivetmab, kauppanimi Cytopoint

Cytopoint on monoklonaalinen synteettinen vasta-aine, joka blokkaa atooppista reaktiota. Cytopointin saaminen markkinoille on muuttanut suuresti atopian hoitoa. Lääke helpottaa niin kutinaa kuin taipumusta tulehduksiin. Lääkkeen turvallisuusprofiili on hyvä ja se sopii sekä sesonkiluonteiseen että ympärivuotiseen käyttöön. Lääke annetaan pistoksina n. neljän viikon välein.

Kortisoni

Kortisoni helpottaa atopian oireita usein varsin pienillä annoksilla. Hyvä puoli on myös lääkityksen edullinen hinta. Haittana on maksan ärsytyksestä johtuva varsin tavallinen lisääntynyt juominen ja pissaaminen, ruokahalun voimakas nousu, karvapeitteen ohentuminen, ihonalaisravan uudelleen sijoittuminen (keskivartalolihavuus) sekä vaikutukset tuki- ja liikuntaelimistöön. Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmana ihmisillä merkittävä osteoporoosi ei ole koiran lyhyen eliniän takia ongelma, mutta pitkät lääkitykset altistavat sidekudosten vaurioille, esim. nivelsiteiden ja ristisiteiden traumoille. Mikäli tarvitaan lyhyitä kuureja harvakseltaan, on kortisoni yksi vaihtoehto.

Oklasitinibi, kauppanimi Apoquel

Apoquel helpottaa atopian oireita tehokkaasti, kutinan helpottamiseen teho on parempi kuin tulehdusreaktion helpottamiseen. Lääke annetaan päivittäin suun kautta. Välillä haittavaikutuksena ilmenee aggressiivisuuden lisääntymistä.

Siklosporiini, useita kauppanimiä

Siklosporiini on immuniteettia rauhoittava lääke, jota käytetään ihmisillä muun muassa elinsiirtopotilailla hylkimisen estämisessä. Se rauhoittaa tehokkaasti atopian oireita useimmilla atoopikoilla ja sen sivuvaikutuksena karvankasvu paranee, mikä usein parantaa atoopikon ihon tilannetta. Voimakkaiden immunologiaa lamaavien ominaisuuksien takia siklosporiinin ei kuitenkaan tule olla ensisijaislääke. Siklosporiinia käytettäessä pyritään mahdollisimman pieneen oireet poissapitävään annosteluun.

Antihistamiinit

Osa atooppisista koirista hyötyy antihistamiineista, osalla ei tunnu juurikaan olevan vaikutusta. Koiralla tarvittavat antihistamiiniannokset ovat huomattavan suuria ihmisiin verrattuna, joskin sivuvaikutuksena ilmenevä väsyminen on harvinaisempaa kuin ihmisillä. Antihistamiinien toimintamahdollisuuksia koiran elimistössä haittaa se, että koirilla histamiinin vapautuminen allergisen ärsytyksen jälkeen on erittäin nopeaa ja rajua, joten antihistamiinin pitää olla paikalla kudoksessa hyvissä ajoin ennen allergeeneille altistusta. Tästä syystä antihistamiinit pyritään siitepölyaikaan ottamaan jonkin aikaa ennen ulkoiluja. Antihistamiinien rajoitetun tehon takia ne yleensä yhdistetään muihin lääkityksiin ja mahdollisesti saadaan jonkin haitallisemman lääkkeen annostelua alennettua. Hengitysteiden turvotukseen antihistamiineilla tuntuu olevan parempi teho kuin iho-oireisiin.

Ihon lämpötila

Ihon jäähtyminen vaikeuttaa ihon aineenvaihduntaa ja kuivattaa ihoa, tekee sen herkemmäksi ulkoisille ärsykkeille. Atoopikoilla on melko usein myös normaalia ohuempi karvoitus, jolloin tilanne on entistä heikompi. Mikäli potilaalla on paksu rasvakerros ihon alla ylipainon takia, jäähtyy iho erittäin voimakkaasti. Ihon lämpötilaa ylläpidetään ensisijaisesti pitämällä eläin hoikkana ja käyttämällä tarvittaessa takkia. Lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää lääkityksiä karvapeitteen vahvistamiseksi tai ihon verenkierron parantamiseksi.

Paikallishoidot

Paikallishoidoilla on useita tarkoituksia:

  1. Estää sekundaari-infektioita: ensisijaisesti pesut bakteeri- ja/tai hiivaylikasvua hillitsevillä valmisteilla, mutta myös antimikrobiset voiteet, geelit ja suihkeet, esim. hunaja- ja pihkapohjaiset.
  2. Parantaa ihosolujen välisiä sidoksia ja siten estää ihon kuivumista ja allergeenien pääsyä ihon läpi. Atoopikoilla ihon rakenne on usein muuttunut terveisiin yksilöihin verrattuna, jolloin se myös läpäisee allergeeneja helpommin. Kosteuttavat valmisteet, esim. Ermidra ja Allerderm spot on.
  3. Vähentää allergeenien määrää iholla: shampoopesut, huuhtelu puhtaalla vedellä heti luonnonvedessä uimisen jälkeen.
  4. Vähentää ihon mekaanista työstämistä. Osassa paikallisvalmisteista on nuolemista vähentäviä ainesosia, eivät kuitenkaan toimi kaikilla yksilöillä. Osalla koirista mekaaninen työstämisen esto on varsinkin alkuvaiheessa hoitoa välttämätön (kauluri, tossut, paita).

Kirurgiset toimenpiteet

Joskus atopian oireita saadaan merkittävästi helpotettua kirurgisilla toimenpiteillä, esimerkiksi ahtautuneiden korvakäytävien avartamisella, tulehtuneiden huulipoimujen tai toistuvasti oireilevien anaalirauhasten poistolla. Joskus on myös tarpeen poistaa tassuista anturoiden välinen nahka. Kirurginen hoito ei myöskään paranna sairautta, joskin joissakin tapauksissa helpottaa oireita tai niiden hoitoa huomattavasti.

Muita hoitokeinoja

Kroonisesti korviaan oireilevilla koirilla korvien tilanteesta saadaan usein runsaasti lisätietoa, kun korvat tutkitaan video-otoskoopilla. Video-otoskoopilla saadaan hyvä näkyvyys myös korvakäytävän perälle ja päästään pureutumaan toistuvalle oireilulle altistaviin tekijöihin. Korviin voi olla pitkittyneen oireilun seurauksena olla kertynyt esimerkiksi karstaa, eritettä tai karvoja siinä määrin, että korvan luonnollinen puhdistuminen estyy. Tällöin anestesiassa tehtävästä korvahuuhtelusta on usein apua.

Atopian ennaltaehkäisy

Merkittävin atopialle altistava tekijä on perimä. Mikäli toinen vanhemmista on atoopikko, on riski sairauden saamiselle noin 25 % ja mikäli molemmat ovat atoopikkoja, on pennun riski sairastua jo yli puolet. Jalostuksellisilla valinnoilla voidaan atopian riskiä voimakkaasti ja nopeasti lisätä, jos riskiin suhtaudutaan piittaamattomasti. Käyttämällä terveitä yksilöitä jalostukseen, voidaan atopian esiintyvyyttä hitaasti vähentää. Atopian riskiä ei voida kuitenkaan täysin poistaa, vaikka ihoterveys huomioitaisiin jalostusvalinnoissa tärkeänä osana.

Ihon kunto pentuaikana on tärkeä. Riskiroduilla tarvittaessa hiivaylikasvun ennaltaehkäisy ja erityisesti ihoa kosteuttavat ja ihosolujen välisiä sidoksia parantavat valmisteet ovat mielekkäitä.

Pentuiän ruoka-aineallergia on vahvasti atopian puhkeamisriskiä lisäävä tekijä.

Yhteenveto

Atopia on tavallinen sairaus. Se ei parane, mutta useimmat koirat ovat saatavissa oireettomiksi tai lieväoireisiksi. Jalostuksellisilla valinnoilla pienennetään atopian riskiä, mutta ei täysin poisteta sitä.

Juliska Haapanen-Kallio
Eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri, Tampere

Neospora caninum, tapausselostus ja pohdintaa

Marraskuussa vastaanotolleni tuli vuoden ikäinen suuri uros. Kaveri oli viiden viikon ajan ollut ruokahaluton ja laihtunut. Perheessä oli tapahtunut muutoksia ja alkuun omistaja oli arvellut oireiden johtuvan näistä muutoksista. Ruokahaluttomuuden vain jatkuessa ja pahentuessa oli hakeuduttu eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä oli tutkittu verinäytteillä peruselinarvoja ja tulehdusarvoja. Veren albumiini oli hiukan viitearvojen alapuolella, muuten verinäytetulokset olivat kunnossa. 

Vastaanotollani totesin ulkoisessa tutkimuksessa koiralla eteisvärinän: pulssi sydämen kohdalta oli paljon korkeampi kuin reisipulssi. Koiralla oli tyypilliset sydänvian aiheuttamaan kuihtumiseen liittyvät muutokset. Selän lihaksisto oli tippunut ja selkäranka törrötti, maha pömpötti. Koira oli myös hiukan kärttyinen. Kärttyisyyttä oli ilmennyt kotonakin erityisesti omistajan pakkoruokkiessa koiraa, vaikka aiemmin poika on ollut leppoinen ja iloinen kaveri.

Vuotiailla koirilla ei tyypillisesti esiinny tällaisia sydänoireita. Suurilla roduilla ilmenee kardiomyopatiaa, sydänlihassairautta, johon on perinnöllinen alttius. Kardiomyopatia oireilee kuitenkin yleensä vasta muutaman vuoden ikäisillä tai keski-ikäisillä koirilla. Tästä syystä lisätutkimuksena tutkittiin verinäytteestä Neospora caninum- ja Toxoplasma-vasta-aineet. Kaveri lähti myös lähetteellä sydänultraan, jossa varmistui eteisvärinän lisäksi sydämen laajentuma ja sydänlihastulehdukseen viittaavat muutokset.

Vasta-ainetutkimusten perusteella todettiin sekä tuore Toxoplasma-infektio että Neospora caninum -infektio. Alkueläininfektioista koirilla löytyy melko vähän tietoa, mutta Neospora caninumiin liittyen ilmenee koirilla lihastulehduksia, sydänlihastulehduksia, maksatulehduksia ja neurologisia oireita. Myös Toxoplasmasta löytyy koirilla vähän tietoa, mutta oireet ovat samankaltaisia. Tartuntareitti koiraan on kuitenkin selvä: tartunta tapahtuu raakaravinnon kautta, Neospora caninum märehtijöiden lihan tai jälkeisten välityksellä, Toxoplasma minkä tahansa lämminverisen eläimen lihan välityksellä.

Alkueläimet ovat hankalia häädettäviä. Osa vastaa lääkitykseen ja tartunta saadaan hoidettua. Toisilla saadaan loisista osa kuolemaan, ja tartunta jää piilevänä elimistöön odottamaan immuniteetin laskua. Osalla ei saada lääkityksillä vastetta. Syntyneet muutokset eivät myöskään ole välttämättä palautuvia: jos sydän on laajentunut eikä tee hommiaan, niin se on laajentunut eikä tee hommiaan, vaikka infektio saataisiin hoidettua. Alkueläininfektiot stimuloivat myös immuniteettia ja melko usein jälkitautina on immunologinen artriitti, reuma.

Loisten suhteen elää vahvasti katulegenda, että pakastaminen tappaa loiset. Tutkimustuloksia tästä ei kuitenkaan ole. Elinkykyistä Nespora caninumia  on löydetty Siperian ikiroutaan kuolleesta hirvestä – ja siellä pakkasta piisaa! Ainoa varma keino tuhota niin loiset kuin bakteeritkin, on lihan kypsennys.

Nykytietämyksen perusteella Neospora caninum ei ole ihmiselle vaarallinen. Niinpä tunnetustikin Neosporaa kantavat naudat päätyvät ihmisravinnoksi ja teurasjätteet eläimille. Lihan ostaminen kaupan lihatiskistä ei siis poista riskiä. 

Jalostuksellisestikin asialla on merkitystä. Kardiomyopatia vaikuttaa sukulaistenkin jalostuskäyttöön, koska sairaus on perinnöllinen ja vakava. Tilanteessa, jossa kyseessä on alkueläintartunnan aiheuttama sydänmuutos, ei rajoituksia sukulaisten käytölle tietenkään ole. Pienilukuisessa rodussa virheellisen kardiomyopatiadiagnoosin vaikutus jalostusyksilöiden määrään saattaa olla dramaattinen ja aiheuttaa jonkin oikeasti perinnöllisen sairauden lisääntymisen kannan kaventuessa. 

Neospora caninumista on tehty tieteellisesti arvioitavaa vasta-aineisiin perustuvaa esiintyvyystutkimusta satunnaisotannalla suomalaisten koirien verinäytteistä. Tieteellinen arviointi ja tutkimuksen hyväksyminen kansainvälisesti arvostettuun parasitologian julkaisuun vie aikaa, mutta tutkimuksen julkaisun jälkeen kirjoittelen aiheesta lisää. Siihen asti: kypsentäkää liha!

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Koira yskii

Koiralla yskä voi aiheutua monesta eri syystä, mutta yksi yleisimmistä aiheuttajista on kennelyskä eli tarttuva keuhkoputkentulehdus. Muita yskän aiheuttajia voivat olla esimerkiksi vakavammat tulehdussairaukset kuten keuhkokuume, sydämen vajaatoiminta, loiset, henkitorven kollapsi tai vierasesine tai kasvain hengityselimistössä. Joskus yskä voi olla niin voimakasta, että koira oksentaa yskimisen loppuvaiheessa, jolloin voi olla vaikeaa arvioida yskiikö koira vai oksenteleeko se. Kennelyskään voi liittyä myös räkäistä sierainvuotoa.

Kennelyskä on sairautena monitekijäinen. Mahdollisia virusaiheuttajia on useita, yleisimpinä pidetään koiran parainfluenssavirusta ja koiran adenovirus tyyppi-2:ta. Bakteeriperäisistä aiheuttajista yleisin on Bordetella bronchiseptica. Kennelyskän aiheuttaja jää usein epäselväksi, ja sairaus voi olla usean eri viruksen ja bakteerin aiheuttama. Koiria voidaan rokottaa kennelyskää vastaan (parainfluenssavirus, koiran adenovirus tyyppi-2, Bordetella bronchiseptica).

Kennelyskävirukset tarttuvat yleensä pisaratartuntana koirasta toiseen, mutta se voi säilyä myös pinnoilla tai käsissä ja vaatteissa ja tarttua niistä koiraan. Tauti alkaa yleensä 2-14 vuorokauden kuluttua tartunnasta. Riskitekijänä kennelyskälle on todettu olevan koiratapahtumat ja kennelolosuhteet, joissa koiria on tiheästi. Koiratapahtumissa myös esim. kokeissa useamman koiran käyttämät samat noutoesineet ja maalimiehen suojahihat sekä vesikupit, joista useampi koira juo, ovat riski. Osa koirista ei välttämättä oireile lievää kennelyskätartuntaa lainkaan. Oireeton koira saattaa kuitenkin tuoda tartunnan kotilaumaan.

Oireet alkavat usein äkillisesti voimakkaalla, kuivalla tai limaisella yskällä ja sierainvuodolla. Muita oireita voi olla muutokset hengityksessä, kuume, apaattisuus sekä silmävuoto. Potilailla, joilla yleisvointi on hyvä, kennelyskä paranee yleensä itsestään 1-2 viikon kuluessa. Näillä potilailla ruokahalu on normaali ja ne ovat pirteitä. Joskus kennelyskä voi johtaa jälkitautina keuhkotulehdukseen, joka on aina vakava tilanne. Tällöin potilas vaatii eläinlääkärin hoitoa.

Yleisvoinniltaan normaaleille koirille kotihoidoksi toimii lepo ja tarvittaessa höyryhengitys, mikäli yskä on voimakasta. Höyryhengitystä voi antaa koiralle esimerkiksi laittamalla koiran kosteaan, höyryiseen kylpyhuoneeseen 5-10 minuutin ajaksi. Silmät ja sieraimet tulee pitää puhtaina, esimerkiksi puhdistamalla keittosuolaliuoksella tai keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä kostutetulla vanutaitoksella eritteet päivittäin. Koiran ruumiinlämpöä (normaali 37,5-39,0⁰C), juomista ja syömistä sekä vireystilaa tulee seurata tarkasti. Koiralle kannattaa vaihtaa lenkkeilyyn valjaat pannan tilalle, koska panta voi lisätä yskimistä painaessaan henkitorvea. Koska kennelyskä on tarttuva tauti, tulee koirakontakteja välttää parin viikon ajan oireiden alkamisesta.

Koska eläinlääkäriin?

Yskivän koiran oireiden syytä on aina tarpeen tutkia eläinlääkärin vastaanotolla, erityisesti jos yskä pitkittyy (yli 10 vuorokautta). Mikäli koiralla on yleisoireita eli se kuumeilee, on väsynyt tai ruokahalu on heikentynyt, tulee se viedä eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä potilaalle tehdään yleistutkimus sekä tutkitaan mahdollisia tulehdusarvoja kuten akuutin vaiheen tulehdusproteiiniarvoa CRP:tä sekä tulehdussoluja. Yleistutkimuksessa  keuhkoäänet voivat olla korostuneet, mikäli tulehdus on edennyt keuhkotasolle. Verinäytteissä koholla oleva CRP voi kertoa bakteeritulehduksesta, virustaudeissa CRP ei nouse. Mikäli koiralla on kohonnut CRP-arvo, kuumetta tai keuhkojen röntgenkuvassa tiivistymämuutoksia, on epäilynä kehittyvä keuhkotulehdus eli pneumonia. Keuhkotulehduksen hoitoon ja pitkittyneeseen kennelyskään käytetään antibioottihoitoa ja tarvittaessa muita tukihoitoja. Keuhkotulehduksen paranemista seurataan verinäytteillä ja tarvittaessa röntgenkuvilla tai keuhkojen ultraäänitutkimuksella.

Rokottaminen

Koska kennelyskä on monitekijäinen sairaus, kennelyskärokotteet eivät suojaa tartunnalta täysin. Rokotteet kuitenkin lieventävät oireita, voivat nopeuttaa toipumista ja pienentävät jälkitautien riskiä. Suoraan koiran nenän limakalvoille annosteltavassa rokotteessa on parainfluenssaviruksen lisäksi myös rokote Bordetella bronchiseptica -bakteeria vastaan, jolloin rokotesuoja on laajempi kuin pistoksena annettavalla rokotteella, jossa on vain parainfluenssavirusrokote. Nenän limakalvoille annosteltava rokote voi aiheuttaa ohimeneviä, lieviä hengitystieoireita. Koirille, joiden immuunipuolustus on heikentynyt esimerkiksi kortisoni- tai siklosporiinilääkityksen vuoksi tai Cushingin taudin takia, nenänsisäinen rokotus voi aiheuttaa enemmän haittavaikutuksia, jolloin rokotuspäätös tehdään eläinlääkärin hyöty-haitta -arvion perusteella.

Sannamari Ekola
Eläinlääkäri

Lähteet:
Côte, E. Clinical Advisor, Dogs and Cats 2007
Sykes, J. Canine and Feline Infectious Diseases, 2014, s. 170-181
Pharmaca Fennica Veterinaria 2017

Terveys ja hyvinvointi ykkössijalle myös lyhytkuonoisten rotujen jalostuksessa!

Kirjoitin otsikon perään ensiksi kysymysmerkin. Sitten jätin sen kokeeksi ilman välimerkkiä. Lopuksi lisäsin siihen huutomerkin. Tämä oma aprikointini kuvaa hyvin sitä, millainen asema terveys- ja hyvinvointinäkökohdilla on ollut koiranjalostuksessa viime aikoina. Huutomerkki on tullut mukaan aiheeseen vasta viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vuosikausien ajan koiranjalostuksessa on ollut ristiriitaa sen suhteen, mitä vaatimuksia lainsäädäntö ja yhteiskunnan yleisesti hyväksymät eettiset normit asettavat koiranjalostukselle ja mitä taas käytännössä tapahtuu. Lyhytkuonoisten koirien terveystilanne on joissakin roduissa heikentynyt vähitellen pitkän ajan kuluessa hyvin huonoksi. Vaatimukset tilanteen korjaamiseksi ovat yltyneet kuitenkin nopeasti.

Vuosikausien ajan on ryöpsähdellyt viestejä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Euroopan Neuvoston (EN) lemmikkieläinten jalostusta koskeva päätöslauselma vuodelta 1995 listasi useita lyhytkuonoisille eli brakykefaalisille roduille tyypillisiä ongelmia, kuten hengitysvaikeudet, synnytysongelmat ja hammasongelmat. EN kehotti ”painokkaasti muuttamaan jalostusnormeja” näiden ongelmien huomioimiseksi. Jemima Harrisonin ”Sairaaksi jalostettu” – termin lanseeraus ja dokumentti cavalier kingcharlesinspanieleiden syringomyeliasta Englannissa sai aikaan ensimmäisen ison kohun vajaat kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien olen vihannut tuota ”sairaaksi jalostettu” -termiä. Jalostus on ominaisuuksien parantamista tai hyvien ominaisuuksien säilyttämistä. Jos terveys pilataan, silloin jalostus on epäonnistunut, sairaaksi kehittäminen ei ole jalostusta. Lyhytkuonoisten koirien terveysongelmiin alettiin kiinnittää dokumentin jälkeen enemmän huomiota. Keski-Euroopan maissa on jo käytössä kävelytestejä ja etenkin Pohjoismaissa näyttelytuomareita on koulutettu ja ohjeistettu kiinnittämään huomiota rakenneongelmiin. Viime vuoden aikana Englannin eläinlääkärijärjestö (BVA) ja Englannin Kennelklubi (KC) alkoivat systemaattisesti kehottaa välttämään lyhytkuonoisten koirien käyttöä mainonnassa. BVA on myös lanseerannut laajan kampanjan, jossa eläinlääkärit kieltäytyvät lyhytkuonoisten rotujen lisääntymiseen liittyvistä toimenpiteistä, kuten progesteronitesteistä ja keinosiemennyksistä. KC edellyttää myös ilmoitusta rotukoirien kirurgisista operaatioista ja keisarinleikkauksista. Lisää tietoa löytyy Koiramme-lehden artikkelista: www.koiramme.fi/jutut/terveys-jalostus-kasvatus/21-artikkelit/juttu/koiramme-juttuarkisto/140-lyhytkuonoisten-tervehdyttaeminen-edistyy-kukonaskelin-monissa-maissa

Lyhytkuonoisten rotujen valtava suosion nousu on Englannissa syypää myös ongelmiin. Vuonna 2007 Englannissa rekisteröitiin 670 ranskanbulldoggia ja vuonna 2017 ilmeisesti yli 28 000. Suomessa lyhytkuonoisten rekisteröintimäärä on pysynyt melko tasaisena.

Kaikilla lyhytkuonoisilla roduilla esiintyy joitakin rakenteeseen liittyviä ongelmia. Kuonon lyhyyden takia niiden hengitystiet ovat normaalia ahtaammat. Jokaisen rodun tilanne on kuitenkin erilainen ja myös yksilöiden välillä on paljon vaihtelua. Hengitystieongelmien kokonaisuutta kuvataan nimellä Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome (BOAS). Suomen Kennelliitto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta ja rotuyhdistykset ovat kehittäneet lyhytkuonoisille roduille kävelytestin, jolla hengitysvaikeuksista kärsivät koirat saadaan eroteltua. BOAS oli Eläinlääkäripäivien pääaihe viime syksynä. Eläinlääkäripäivillä esiteltiin myös alustavat tulokset Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa 2014 alkaneesta englanninbulldoggien terveyskartoituksesta. BOAS:sta löytyy lisätietoa: www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/perinnolliset-sairaudet-ja-koiran-hyvinvointi/brakykefaalinen

Kuinka edetään

Lyhytkuonoisten rotujen terveystilanne asettaa kennelyhteisön kokonaan uuteen tilanteeseen. Hengitysteiden ongelmat, niistä aiheutuva haitta ja kirurgisten korjausten tarve ovat eläinsuojelullinen ongelma, johon täytyy tarttua välittömästi. Tieto koiralle tehdyistä rakennetta, ulkonäköä tai sairauksia korjaavista leikkauksista täytyy saada näkyville Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Tämä on Kennelliitossa jo työn alla, koska myös Kennelliiton jalostusstrategia edellyttää tiedon keräämistä ja operoitujen koirien siirtämistä pois jalostuksesta eli EJ-rekisteriin. Kävelytestausta voidaan melko nopeasti laajentaa kouluttamalla lisää testiä valvovia eläinlääkäreitä. Hyväksyttyä kävelytestausta voidaan pitää eläinsuojelullisin perustein jalostuskäytön minimiedellytyksenä kaikissa niissä roduissa, joissa BOAS-oireita ilmenee merkittävästi.

Englanninbulldoggin terveyskartoitus ja jatko

Linkki terveyskartoituksen tuloksiin: www.kennelliitto.fi/uutiset/kennelliitto-on-mukana-englanninbulldoggien-terveyskartoituksessa

Lonkkaniveldysplasian vakavin aste (aste E) oli 58 prosentilla koirista. Kyynärniveldysplasian vakavin aste (aste 3) oli 8 prosentilla koirista. 29 % koirista läpäisi kävelytestin (BOAS) hyväksytysti. Suurimmalla osalla koirista esiintyi epämuodostuneita selkänikamia (80 %) ja spondyloosia (90 %) sekä polvilumpion luksaatiota. Tutkimuksessa kaikilla koirilla oli vähintään lieviä iho-oireita.

Muut sairaudet

Kennelliiton jalostustietojärjestelmän kuolinsyytilaston mukaan englanninbulldoggien keskimääräinen elinikä on alhainen (5,7 v). Rodussa esiintyy myös lisääntymisvaikeuksia niin, että astutuksia avustetaan tai käytetään keinosiemennyksiä. Suuri osa pentueista myös syntyy keisarileikkauksella.

Luuston tutkimuspakko on tarpeen englanninbulldoggille

Englanninbulldoggien erittäin huono luustoterveys edellyttää hyväksytyn kävelytestin lisäksi ainakin pakollista lonkkien ja kyynärnivelten röntgentutkimusta dysplasian varalta ennen jalostuskäyttöä. Kennelliiton yleinen rekisteröintirajoitus huomioiden pelkkä tutkimuspakko ilman raja-arvoa kuitenkin poistaa jalostuksesta tutkimukseen osallistuneista lonkkien suhteen 58 prosenttia ja kyynärnivelten suhteen 8 prosenttia. Esiintyvyys on todennäköisesti samaa suuruusluokkaa koko populaatiota ajatellen.

Kennelliiton yleinen kaikkia rotuja koskeva rekisteröintirajoitus: ”Mikäli pentueen vanhemmilla on tietyissä Kennelliiton virallisissa terveystutkimuksissa asteikon huonoin tulos, voidaan pennut rekisteröidä vain EJ-rekisteriin. Näitä tutkimuksia ovat lonkka- ja kyynärnivelkuvaus, polvilumpiotutkimus sekä spondyloosikuvaus.”

Voidaanko tästä vaatimuksesta joustaa? Aloite yllä kuvatulle rekisteröintirajoitukselle tuli kennelalan kattojärjestöltä FCI:ltä kiertokirjeellä lähes 10 vuotta sitten. Rekisteröintiehto perusteltiin eläinsuojelullisilla syillä, ja sen tarkoituksena on määritellä rajat terveyteen suhteen kaikille roduille. FCI on siten määritellyt etukäteen, ettei lonkkaniveldysplasian aste E tai kyynärniveldysplasian aste 3 käy enää jalostukseen. Yleisestä rekisteröintiehdosta poikkeaminen sallimalla E-lonkkaisen tai 3-kyynäräisen koiran jalostuskäyttö yhdelle rodulle tuskin tulee kyseeseen FCI:n eläinsuojelullinen linjaus huomioiden.

Mitä sanoo kansallinen lainsäädäntö?

Eläinsuojelulaki on uudistumassa, mutta uusi laki eläinten hyvinvoinnista on tulossa voimaan vasta vuoden 2020 alussa. Nykyinen laki määrittelee jalostuksesta seuraavaa:

ESL247/1996 8§ Eläinjalostus ja geeniteknologia

Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.

HE36/1995 Yksityiskohtaiset perustelut 8 §. 2 mom.

Pykälän 2 momentin mukaan kiellettyjä ovat eläinjalostus ja jalostusmenetelmät, joista voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille. Säännöksessä eläimellä tarkoitetaan sekä emoeläintä että jalostustoimenpiteen seurauksena syntyvää jälkeläistä. Säännöksen tarkoituksena on estää sellainen eläinjalostus, jonka seurauksena syntyy yksilöitä, joiden ilmiasusta tai perimästä aiheutuu eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa. Lisäksi säännöksen tarkoituksena on estää epäasiallisen eläinjalostuksen aiheuttamien vaikeiden synnytysten lisääntyminen ja pysyvien epämuodostumien syntyminen jälkeläisiin.

Käyttämällä jalostukseen koiria, joilla on 3-asteen kyynärniveldysplasia tai E-asteen lonkkaniveldysplasia, eläinsuojelulain edellytykset eivät täyty, koska on odotettavissa, että suuri osa jälkeläisistäkin on silloin lähtökohtaisesti sairaita.

Tiukat rekisteröinnin ehdot?

Sellainen rekisteröintirajoitus englanninbulldoggille, jossa jalostuskäyttö edellyttää hyväksyttyä kävelytestiä ja lonkkien ja kyynärnivelten tutkimista ilman raja-arvoa, jättää jalostuskäyttöön terveyskartoituksen perusteella vain 11 prosenttia koirista. Edellä mainittujen kolmen ongelman lisäksi huomioitavaksi jää vielä liuta muita sairauksia. Perinnöllistä monimuotoisuutta ajatellen 11 prosenttia on liian pieni luku. Kennelliiton jalostustietojärjestelmän mukaan vuosina 2005-2012 syntyneistä englanninbulldoggeista uroksista 15-18 ja nartuista 23-28 prosenttia on käytetty jalostukseen.

Löytyykö rodusta tarpeeksi terveitä jalostuskoiria yllä mainitut kriteerit huomioiden – sen näyttää aika. Ainakaan muiden ominaisuuksien kuin terveyden jalostamiseen ei nykykannalla ole tällä hetkellä varaa.

Englanninbulldoggien hankalat vaihtoehdot

Asiaa joudutaan joka tapauksessa ratkaisemaan huomioiden ensisijaisesti eläinsuojelulain vaatimukset. Rotua ei voida ylläpitää käyttämällä jalostukseen sairaita koiria. Kaikki mahdolliset toimenpiteet ovat kuitenkin rodun kasvatukselle erittäin kovia. Julkisuudessa on esitetty jopa rodun kasvatuksen kieltämistä. Kennelyhteisön näkökulmasta lähtökohtana on asettaa rodulle eläinsuojelullisesti kestävät rekisteröintivaatimukset muiden rotujen tavoin. Sekä Kennelliiton että rotujärjestön toiminta jalostuksen ohjauksessa on oltava eläinsuojelulain mukaista ja edistettävä koirien hyvinvointia.

Tiukoista, eettisesti kestävistä terveysvaatimuksista voi seurata rekisteröimättömien koirien tuonnin ja tuotannon lisääntyminen. Tämä ei kuitenkaan saa hämärtää päämäärää rekisteröityjen englanninbulldoggien terveydestä ja hyvinvoinnista, johon kotimaisten vastuullisten kasvattajien täytyy pystyä sitoutumaan.

Yhteinen linja ongelmarotujen toimenpiteille

Lyhytkuonoisten rotujen terveystilanne edellyttää erityistoimenpiteitä. Koiranjalostuksen eettiset linjaukset eivät ole pelkästään kennelyhteisön oma asia. Englanninbulldoggin osalta tilanne on vakava ja koko kasvatuksen jatkuminen on uhattuna. Useammassa rodussa tarvitaan rekisteröintivaatimusten tiukentamista terveystilanteen takia. Brakykefaalisilla roduilla on kova markkinapotentiaali ja vaarana on, että rekisteröimättömät koirat, niiden tuonti ja tehtailu muuttuvat eläinsuojeluongelmaksi. Näiden koirien terveyteen ja hyvinvointiin Kennelliitto ei pysty vaikuttamaan. Ratkaisuja näihin kysymyksiin on haettava yhteistyössä myös eläinlääkäreiden ja viranomaisten kanssa. Nyt tehtävien linjausten on oltava myös uuden eläinten hyvinvointilain mukaisia lain tullessa voimaan.

Totean vielä lopuksi saman, minkä totesin myös Koiramme-lehdessä 1-2/2018: Nykyinen terveystilanne ei ole nykyisten koirankasvattajien syy. Vastuu siitä, että tilanteeseen puututaan oikealla tehokkuudella on kuitenkin heidän. Oikeastaan vastuu on laajemmin koko kennelyhteisöllä ja se koskee koirien hyvinvointia ja rotukoirien tulevaisuutta. Vastuullisia kasvattajia ja vastuullisia koiranomistajia kutsutaan nyt terveystalkoisiin jokaisesta rodusta, tuomaan terveet koirat esiin.

28.1.2018

Juha Kallio, eläinlääkäri
Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy
Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen, varapj.
Luusto- ja nivelsairauksien työryhmän pj.

Tekstissä tekemäni tulkinnat ja johtopäätökset eivät edusta yritystäni, muuta eläinlääkärikuntaa eivätkä luottamustehtävääni Kennelliitossa.

Luun kasvaimet

Luussa voidaan todeta alkuperältään kolmenlaisia kasvaimia: primaareja, luuhun invasoituneita ja metastoituneita. Primaarit luukasvaimet ovat saaneet alkunsa luukudoksessa. Invasoituneet ovat ympäröivän kudoksen kasvaimesta luuhun levinneitä ja metastaasit ovat levinneet verenkierron välityksellä muualla olevista kasvaimista. Suurin osa primaareista luukasvaimista on nopeasti eteneviä ja niillä ennuste on erittäin heikko, samoin kuin metastoituneilla kasvaimilla. Invasoivissa kasvaimissa ennuste vaihtelee riippuen siitä, kuinka aggressiivisia kasvaimet ovat, kuinka nopeasti ne havaitaan ja mitkä ovat kirurgisen poiston mahdollisuudet. Keskimäärin ennuste on invasoivissakin kasvaimissa kuitenkin vähintään varauksellinen.

Luun kasvaimissa tapahtuu sekä luun tuhoutumista että uudisluun muodostumista. Mitä ärhäkämmästä kasvaimesta on kyse, sitä enemmän vallitsevat luukudosta tuhoavat prosessit. Hitaammin etenevissä uudisluuta on runsaammin. Joskus tulehduksellista luumuutosta ja kasvainmaista muutosta ei ole mahdollista erottaa yksittäisellä kuvalla vaan tarvitaan koepala tai useammat kuvat esim. muutamien viikkojen tai kuukausien välein.

Luukasvainten aiheuttamat oireet voivat olla hyvin vaihtelevia. Kun luukasvain haurastuttaa luuta, aiheuttaa se oireita jalan turvotuksesta ja lievästä ontumasta aina luun murtumaan. Kun kasvain ahtauttaa ympäröiviä kudoksia, voi tulla esimerkiksi neurologisia oireita (selkärangan ja kallon kasvaimet), ulostamisen vaikeuksia (lantion kasvaimet) tai nenäverenvuotoa (suun ja sierainontelon pahanlaatuiset prosessit). Luuytimen kasvaimet puolestaan aiheuttavat voimakkaitakin muutoksia verenkuvassa.

Primaarit luukasvaimet

Primaarejä luustokasvaimia on n. 4% koirien kasvaimista. Primaareista luukasvaimista tavallisimpia ovat osteosarkoomat. Osteosarkoomien tyypillinen sijainti on kyynärvarren alapäässä, olkaluun yläpäässä, reisiluun alapäässä tai sääriluun yläpäässä. Vanha sanonta “lähellä polvea, kaukana kyynärpäästä” pitää useimmiten paikkansa. Useimmiten kasvain saa alkunsa kasvuruston alueelta tai vanhan murtuman tai metalli-implantin kohdalta.

Osteosarkooma koiran kyynärvarren alaosassa

Osteosarkoomat aiheuttavat selkeitä oireita ja niitä osataan epäillä yleensä vasta siinä vaiheessa, kun omistaja huomaa turvotuksen, luun kestävyydessä ilmenee heikkoutta ja koira ontuu tai luuhun tulee patologinen fraktuura, eli kasvaimen heikentämä luu murtuu. Diagnoosin löytymisen aikaan etäpesäkkeitä keuhkoissa on n. 75%:lla, mutta näistä suurin osa on niin pieniä, ettei niiden havaitseminen esim. röntgentutkimuksella ole mahdollista. Diagnosointihetkellä luustometastaaseja muualla luustossa on 6-8% osteosarkoomista. Etäpesäkkeiden takia ennuste on hyvin varauksellinen. Amputaation jälkeen keskimääräinen elinaika on 4-6 kuukautta.

Koepalalla saadaan selvitettyä kasvaimen luonnetta. Koepala on tarpeen erityisesti silloin, jos kasvaimen sijainti on poikkeuksellinen tai potilas ei kuulu riskiryhmään kooltaan ja iältään tai mikäli koiralla on historiassaan matkustelua alueella, jossa luun sieni-infektio on mahdollinen. Luun sarkoomista 85% on osteosarkoomia, loput chondrosarkoomia (nivelkudosperäisiä), fibrosarkoomia (sidekudosperäisiä) ja hemangiosarkoomia (verisuoniperäisiä). Amputaatiolla chondrosarkoomien ja fibrosarkoomien ennuste on hiukan parempi kuin osteosarkoomien, hemangiosarkoomien ennuste taas on huonoin.

Pieni osa primaareista luukasvaimista on hyvänlaatuisia, osteomia ja chondromia. Hyvänlaatuiset kasvaimet eivät lähetä etäpesäkkeitä ja niiden aiheuttama haitta on lähinnä mekaaninen. Mekaaninen ongelma saattaa sijainnista riippuen olla hyvinkin invalidisoiva esim. ahtauttaessaan selkäydintä. Hyvänlaatuisten kasvaimien kasvutapa on usein hillitty, kasvain ei “kasva silmissä”. Kasvupaikka eroaa usein myös osteosarkoomista ja uudismuodostuma saattaakin olla vaikkapa kallon luissa.

Primaarit luustokasvaimet ovat tyypillisimpiä suurilla ja jättiroduilla. Useimmiten potilas on 5-7-vuotias, joskin osteosarkoomaa tavataan jo 1,5-2-vuotiailla. Osteosarkoomia tavataan eniten uroksilla. Nartuilla sairautta tavataankin lähinnä vain riskiroduilla: bernhardinkoiralla, tanskandoggilla, irlanninsusikoiralla, rottweilerilla ja greyhoundilla. Diagnosointihetkellä sairastuneella ei yleensä ole ole muita oireita ontuman ja/tai turvotuksen lisäksi. Heikon ennusteen takia useimmiten päädytään saattohoitoon ja kivunlievitykseen lääkityksin ja päästetään kaveri pois, kun kipuja ei enää saada pidettyä kurissa tai kasvaimen haurastuttama luu murtuu.

Luuytimen kasvaimet

Luuytimen kasvaimet ovat koirilla harvinaisia. Muista luun kasvaimista eroten ne aiheuttavat yleisoireita: väsymystä, kuumetta, ruokahaluttomuutta. Luuytimen kasvaimet ovat lymfoomia tai multippeleita myelomia. Lymfoomat ovat peräisin lymfosyyteistä, multippelit myelomat muita verisoluja valmistavista linjoista. Suurin osa lymfoomista on peräisin muualta kuin luuytimestä (imusolmukkeet, kateenkorva, perna).

Metastaasit

Metastaasit leviävät primaarikasvaimista luustoon veriteitse. Luuhun leviävät primaarikasvaimet sijaitsevat useimmiten eturauhasessa, virtsateissä ja utarekudoksessa, mutta myös kilpirauhas-, munasarja- ja keuhkokasvaimesta lähtöisin olevia metastaaseja tavataan luustossa. Luustoetäpesäkkeet sijaitsevat tyypillisesti lannerangan nikamissa, reisiluissa, olkaluissa, kylkiluissa ja lantiossa. Ihmisellä luustometastaasit ovat yleisempiä kuin primaarit luukasvaimet ja näin näyttäisi olevan myös alle 25-kiloisilla koirilla.

Luuhun invasoituvat kasvaimet

Pahanlaatuiset luuhun invasoituvat kasvaimet ovat tyypillisiä suussa sekä varpaissa. Tällaisia ovat pahanlaatuiset melanoma ja levyepiteelikarsinooma sekä fibrosarkooma. Kirurgisella, riittävän varhaisella ja riittävän laajalla poistolla ennuste on kohtalainen. Suun odontogeeniset (hammassyntyiset) kasvaimet ovat yleisiä. Tavallisimmin kyseessä on ameloblastooma. Odontogeeniset kasvaimet tunkeutuvat luuhun ja hajottavat luuta hammasjuurien ympärillä ja tekevät kystamaisia muutoksia luukudokseen. Nämä kasvaimet harvoin lähettävät etäpesäkkeitä, mutta ne rajautuvat heikosti, eli poistossa tulee olla silmämääräisesti tervettä kudosta riittävästi.

Epulikseksi sanotaan ikenen uudismuodostumaa, joka saattaa olla mitä vain tulehduksellisesta liikakasvusta odontogeeniseen kasvaimeen. Useimmiten näiden erottaminen silmämääräisesti on mahdotonta. Miten epulikseen reagoidaan riippuu eläimen iästä, uudismuodostuman sijainnista (yksittäinen vai ympäriinsä) ja havaittavasta haitasta esim. syömiselle. Olipa ienmuutosten syy mikä tahansa, on suuhygienia (hammaskiven poisto, hammaspesut) tärkeää, jotta tilanne ei komplisoidu hampaan kiinnityskudoksen ja hammasjuurten tulehduksella.

Pohdintaa

Luukasvaimet ovat yleisesti melko harvinaisia, mutta riskiryhmässä, keski-ikäisissä jättirotujen uroksissa, osteosarkooman riski on merkittävä. Erityisesti osteosarkoomaa tavataan muutamissa riskiroduissa: bernhardinkoira, irlanninsusikoira, tanskandoggi, rottweiler, greyhound. Luukasvainten, kuten muidenkin kasvainten, jalostuksellinen vastustaminen on vaikeaa. Jalostuksessa tulisikin valita sekä pitkäikäisiä sukuja että mahdollisuuksien mukaan vanhempia uroksia, jotka ovat itse ylittäneet riski-iän. Keskikokoisten ja pienten koirien luustossa todettavista kasvaimista suurin osa on etäpesäkkeitä. Utarekasvainten suuren yleisyyden takia niiden merkitys myös luustoetäpesäkkeistä on melko suuri. Utarekasvainten riskiä saadaan vähennettyä steriloimalla nartut nuorella iällä.

Suun uudismuodostumista suurin osa on tulehdusperäisiä ikenen liikakasvuja ja odontogeenisiä eli hammassyntyisiä kasvaimia. Hyvällä suuhygienialla eli hammaspesuilla ja tarvittaessa hammaskivenpoistoilla sekä estetään liikakasvun syntyä että estetään tulehduksellisia muutoksia ientaskujen syvennyttyä liikakasvun takia. Ikenien yksittäiset uudismuodostumat, huulten ja tassujen kaikki uudismuodostumat on tarpeen kontrolloida eläinlääkärissä mahdollisimman pian havaitsemisen jälkeen. Varhaisella havaitsemisella ja poistolla ennuste on paras.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Varaa aika Eläinystäväsi Lääkäriin lemmikkisi terveyden kartoittamiseksi

Huomioi lemmikin äänipelko hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta

Äänipelkoa voidaan hoitaa monin eri tavoin – kuulosuojaimet eivät kuitenkaan ole välttämättä käytännöllisin vaihtoehto. Kuvan ottanut Linda Lammi.

Uuden vuoden juhlinnat ilotulituksineen lähestyy jälleen. Monet lemmikit pelkäävät kovia ääniä ja siten joillekin vuodenvaihde voi olla jopa painajaismaista. Onneksi lemmikin äänipelkoa voidaan hoitaa monin eri tavoin. Olethan tarvittaessa ajoissa yhteydessä eläinlääkäriisi, jotta lemmikin pelkotilat saadaan mahdollisuuksien mukaan hallintaan ennen juhlallisuuksien alkua.

Lemmikin kärsiessä äänipelosta, kannattaa jo pari viikkoa ennen odotettavaa pauketta asentaa kotiin rauhoittava haihdutin. Haihdutin matkii eläinten luonnollisia rauhoittavia hormoneja ja feromoneja. Kun haihdutin asennetaan pari viikkoa aikaisemmin, ehtivät vaikuttavat aineet levitä asuntoon ja etukäteen tukea lemmikin mielenrauhaa. Haihduttimen tukena voidaan itse tapahtumapäivänä käyttää rauhoittavaa suihketta, jonka vaikutusaika on lyhyempi. Tällaisia haihdutin- ja suihkevalmisteita ovat esimerkiksi Pet Remedy (kaikille nisäkkäille), Feliway (kissoille) ja D.A.P (koirille).

Kun ulkoiset valmisteet eivät riitä, voidaan käyttää suun kautta annettavia rauhoittavia valmisteita. Suun kautta annettavia valmisteita on sekä mietoja vapaan kaupan tuotteita että voimakkaampia reseptivalmisteita. Vapaan kaupan tuotteita ovat esimerkiksi Calmex, Seren-Um ja Zylkene. Vapaan kaupan valmisteet on hyvä aloittaa noin viikkoa ennen tapahtumapäivää, jolloin vaikutus on parhaimmillaan. Reseptivalmisteita annetaan ainoastaan tapahtumapäivänä ja niillä saattaa olla väsyttävä vaikutus. Reseptivalmisteista voit kysyä lisää eläinlääkäriltäsi.

Itse tapahtumapäivänä lemmikki kannattaa ulkoiluttaa hyvissä ajoin ennen odotettua ilotulitusten aloittamista. Ilotulitusten aikaan lemmikkiä ei tule ulkoiluttaa. Lemmikin pelätessä on hyvä koittaa järjestää kotiin rauhallinen, hämärä tila. Verhot tulee pitää suljettuina ja esimerkiksi musiikin soittamisesta saattaa olla hyötyä. Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena ja toimia normaalisti.

Mikäli lemmikkisi kärsii äänipelosta, neuvoo henkilökuntamme mielellään pelon hoitoon liittyvissä asioissa.

Rauhallista vuodenvaihdetta kaikille!

 

Jenni Rupponen, klinikkaeläinhoitaja
Eläinystäväsi Lääkäri

 

Koiran rokotus – joka koira vai jotain ihan muuta?

Mitä rokottaminen on?

Koiran rokottaminen tarkoittaa aktiivista immunisointia eli koiran elimistön puolustuskyvyn herättämistä rokotteen sisältämille taudinaiheuttajille. Tällöin elimistö altistetaan heikennetyille taudinaiheuttajille tai niiden kappaleille. Usein käytetään myös adjuvanttia, joka on immuniteettia herkistävä aine. Adjuvantin käytöllä pienennetään varsinaisten taudinaiheuttajien tarvetta rokotteessa. Elimistössä rokote saa aikaan immuniteetin eli puolustuksen aktivoitumisen. Tällöin elimistö sekä muodostaa vasta-aineita että soluvälitteiset mekanismit kehittyvät.

Rokottaminen on tärkeä osa monien sairauksien, erityisesti virustautien, ennaltaehkäisyä. Koirat rokotetaan Suomessa penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusripulia sekä raivotautia vastaan. Useimmissa yhdistelmärokotteissa on myös kennelyskäkomponentti.

Koiran rokotus

Laumaimmuniteetti muodostuu, kun valtaosa koirista rokotetaan. Näin ehkäistään taudinaiheuttajien leviämistä. Kuvan ottanut Sara Koivuniemi.

Millaisen suojan rokottaminen antaa KOIRALLE?

Rokottaminen antaa yksilötasolla pääsääntöisesti melko hyvän suojan koirille. Rokotuksen tehoa heikentää koiran heikko kunto: huono terveydentila, ravitsemukselliset ongelmat, loiset ja stressi. Myös samanaikainen lääkkeiden käyttö saattaa vaikuttaa rokotuksen tehoon. Perinnöllisillä tekijöillä saattaa olla rokotusten tehoa heikentävä vaikutus. Pennulla emältä ternimaidon mukana saatavat vasta-aineet, ns. maternaaliset vasta-aineet, heikentävät rokotusten tehoa. Ohjelman mukaisesti annettuna maternaaliset vasta-aineet eivät normaalisti estä puolustuksen aktivoitumista ja rokotuksen tehoa. Mikäli emän rokotusohjelma on ollut voimakkaasti poikkeava (tiheämpi), saattaa olla tarve venyttää ensimmäistä rokotusta, ei kuitenkaan yli 12 viikon iän.

Koirien rokotusten tarkoituksena on paitsi ehkäistä kliinisiä oireita ja kuolleisuutta, myös vähentää virusten erittämistä. Rokotukset eivät siis estä tartuntaa, mutta estävät/heikentävät sairauden aiheuttajien toimintaa ja lisääntymistä elimistössä. Osalle sairauksista saadaan vahvempi puolustusreaktio, osalle heikompi.

Oireeton, rokotettu koira voi myös levittää tartuntaa. Tämä riski on normaalitilanteessa vähäinen, mutta esim. penikkataudin päästessä leviämään tulee pikkupennut ja niiden emä samoin kuin muut herkät yksilöt eristää myös rokotetuista koirista.

Kokonaistilanteen kannalta on tärkeää myös ns. laumaimmuniteetti: kun riittävän suuri osuus eläimistä on rokotettu, ei sairaus pääse leviämään tai leviäminen on hitaampaa.

Milloin ei ole syytä rokottaa?

Terveystarkastus ja mahdollisten oireiden arviointi ennen rokottamista on välttämätöntä.

Sairasta eläintä ei tule rokottaa. Sairas yksilö ei vastaa rokotteeseen normaalisti ja rokotuksen teho jää puutteelliseksi. Toisaalta rokotus voi kääntää elimistön puolustuksen huomion pois päällä olevasta sairaudesta ja pahentaa siten sairautta. Mikäli eläimellä on jonkin voimakkaasti immuniteettia alentava sairaus, kuten Cushingin tauti, tulee perussairaus hoitaa tasapainoon ennen rokotuksia.

Pahanlaatuisen kasvaimen poiston jälkeenkin me Eläinystäväsi Lääkärissä pidättäydymme rokottamasta vuoden ajan. Etäpesäkkeistä suurin osa ilmenee vuoden kuluessa kasvaimen poistamisesta. Elimistö pystyy jonkin verran taistelemaan solutasolla itsekin syöpää vastaan, eikä siinä tilanteessa ole mielekästä kääntää elimistön huomiota muualle.

Immunologisissa sairauksissa elimistön puolustus kääntyy omia kudoksia vastaan. Pahimmillaan tilanne on henkeäuhkaava esim. punasolujen tuhoutumisen takia, mutta suuri osa sairauksista on lievempioireisia. Immunologisen sairauden jälkeen rokottamisessa tulee aina tehdä hyöty-haitta-arvio. Tässä huomioidaan sairauden vakavuus, alueellinen tautitilanne sekä yksilölliset tarpeet (esim. tarve käyttää hoitoloita). Joissakin tapauksissa saattaa riittää rokotuksen ajoittaminen tiettyyn vuodenaikaan.

Immuniteettiin vaikuttavat lääkitykset vaikuttavat rokottamiseen. Tällaisia lääkkeitä käytetään tavallisesti mm. atopian hoitoon. Lääkitysten mahdollisesta vaikutuksesta rokotusrytmiin on syytä keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssan.

Omistajan heikentyneeseen immuniteettiin liittyvät tekijät vaikuttavat myös rokotteiden valintaan. Heikentynyttä immuniteettia aiheuttavat esim. elinsiirtopotilaiden hylkimisenestolääkkeet, kasvainsairaudet, suuret kortisonilääkitykset, HIV ja alkoholismi. Mikäli koiran perheessä jollakin henkilöllä on alentunut immuniteetti, on tästä hyvä mainita erityisesti sierainten kautta annettavaa kennelyskärokotusta harkittaessa.

Millaisilta taudeilta koiran rokotus suojaa?

Rokotuksella voidaan antaa suojaa useille eri koirien taudeille. Alla avaamme muutamia esimerkkejä taudeista, joiden tartunnalta koiran rokotus suojaa.

Penikkatauti

Penikkatautiin ei nimestään huolimatta sairastu vain pennut, joskin pentujen kuolleisuus on korkein. Oireena on alkuvaiheessa sekä ruuansulatuskanavaoireita (oksentelua, ripulia) että hengitystieoireita (yskää, sierainvuotoa). Useimmilla eläimillä nousee kuume ja ruokahalu on heikko. Sairauden edetessä ilmenee hermostollisia oireita (koordinaatiopuutteita, näön menetys) sekä usein iho-oireita (erityisesti anturoiden paksuuntuminen). Huolellisella tukihoidolla n. 20% sairastuneista saadaan pelastettua, mutta useimmille selvinneillekin jää sairaudesta pysyviä vammoja. Tartunnan saanut koira alkaa erittämään virusta jo kahdesta viikosta muutamaan päivään ennen oireiden alkua.

Rokotus suojaa penikkataudilta tehokkaasti. Eri rokotevalmistajien perusrokotusohjelmat poikkeavat hiukan toisistaan, mutta yhteenvetona pentu rokotetaan ensimmäisen kerran kahden – kolmen kuukauden iässä ja tehostus 3-4 viikkoa myöhemmin, seuraava rokotus vuoden iässä ja sen jälkeen 3 vuoden välein.

Tarttuva maksatulehdus

Rokotus antaa hyvän suojan akuuttina esiintyvää tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. Rokotussuojan ollessa puutteellinen, on mahdollista, että virus aiheuttaa kroonista maksatulehdusta. Kun koiralla todetaan krooninen maksatulehdus, ei viruskomponenttia ole enää eristettävissä. Tämä tarkoittaa sitä, että ei voida tietää, onko krooninen maksatulehdus alunperin adenoviruksen aiheuttama vai ei.

Tarttuvan maksatulehduksen rokotusohjelma on kuten penikkataudilla ja se kuuluukin osana tavallisimpiin yhdistelmärokotteisiin.

Parvo

Parvovirusripuli on parvovirus-2 aiheuttama koirien sairaus. Virus tuhoaa suolinukkaa ja siten suolisto ei välttämättä pysty imeyttämään ravinteita ja nestettä, vaikka varsinaisesti virus olisikin saatu eliminoitua. Tauti leviää koirasta toiseen ulosteen välityksellä. Virus on hyvin kestävä ja säilyy ympäristössä, koiran turkissa ja välineissä pitkän aikaa (jopa 7kk), maaperässä jopa vuosia. Alttiimpia ovat nuoret koirat, jotka eivät ole vielä saaneet riittävää rokotesuojaa ja joiden emältä saadut vasta-aineet ovat jo hävinneet. Tartunnan saanut koira erittää virusta n. 1-2 viikon ajan. Taudin oireet alkavat normaalisti n. 3-7 päivän kuluttua tartunnasta, mutta virusten erittäminen alkaa usein jo ennen oireiden alkamista n. 3 vuorokautta tartunnasta. Taudin oireet vaihtelevat lievästä hyvin vakavaan. Lievemmässä tapauksessa koiralla esiintyy ripulia ja ruokahaluttomuutta. Vakavissa tapauksissa koiralla esiintyy ruokahaluttomuutta, kuumetta, veristä ripulia ja oksentelua, voimakasta kuivumista tai jopa kuolema. Taudin kuolleisuus voi olla jopa 35%.

Rokottamalla koiran voi suojata tartunnalta. Rokotesuoja muodostuu viikon aikana ensimmäisestä rokotuksesta. Ennen kuin pentu on saanut ensimmäiset rokotukset niin pentua voi suojella taudilta liikkumalla turvallisella alueella, jossa ei liiku runsaasti vieraita koiria ja valitsemalla koirakontaktit niin että kyseiset koirat ovat rokotettuja ja terveitä. Parvovirusta esiintyy sekä Suomessa että ulkomailla.

Raivotauti

Raivotauti eli rabies on kaikkiin nisäkkäisiin (myös ihmiseen) tarttuva keskushermostosairaus. Tauti leviää sairastuneen eläimen syljestä tavallisimmin pureman välityksellä. Pääasialliset taudin levittäjät ovat villieläimet kuten supikoirat, ketut, sudet ja mäyrät, sekä kotieläimistä kissat ja koirat. Taudin itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta kuukausiin, eli oireet puhkeavat vasta viikon-kuukausien jälkeen tartunnan saamisesta. Tartunnan saanut eläin voi erittää virusta jo muutamia päiviä ennen kuin oireet puhkeavat.

Taudin oireet voivat esiintyä hiljaisena tai “raivoisana” muotona. Raivoisassa muodossa eläin on ärtynyt, levoton, ja hyökkäilee esineiden, eläinten ja ihmisten kimppuun. Hiljaisessa muodossa eläin lähinnä vetäytyy omiin oloihinsa tai käyttäytyy poikkeavasti, esim. villieläin hakeutuu ihmisen luo kuin lemmikki. Molemmissa muodoissa taudin edetessä eläimellä on nielemisvaikeuksia ja alaleuka ja silmäluomet roikkuvat, lopulta eläin halvaantuu kokonaan. Kun oireet ovat alkaneet, ei tautia enää pystytä hoitamaan vaan sairaus johtaa aina kuolemaan muutaman päivän sisällä.

Rokottamalla koiran voi suojata tartunnalta. Rokotesuoja muodostuu 4 viikon aikana ensimmäisestä rokotuksesta. Suomessa on viime vuosina tavattu raivotautia vain lepakoissa. Koska raivotautia esiintyy luonnonvaraisissa pedoissa Venäjällä, voi tauti levitä Suomeen villieläinten mukana tai ulkomailta tuotujen rokottamattomien kotieläinten mukana.

Kennelyskä

Kennelyskäksi nimitetään koiran hengitystietulehdusta, jossa on mukana sekä parainfluenssavirus, adenovirus ja Bordetella bronchiseptica -bakteeri. Oireet ovat yleensä rajut: eilen täysin terveen tuntuinen koira yskii rajusti ja saattaa jopa yökätä rajussa yskänpuuskassa.

Rokotus ei suojaa oireilta täysin, mutta nopeuttaa paranemista, vähentää jälkitautien riskiä sekä vähentää virusten erittämistä ja siten toisten yksilöiden tartuntavaaraa. Jälkitautina merkittävin on keuhkokuume. Vuosittain rokotetuilla koirilla oireet helpottavat tavallisimmin viikossa ja yleensä koirat ovat rajua parin ensimmäisen päivän yskää lukuunottamatta muuten varsin hyväkuntoisia.

Penikkataudin, parvon ja tarttuvan maksatulehduksen kanssa yhdistelmärokotteessa on adenoviruskomponetti ja usein myös parainfluenssa. Adenoviruksen suhteen yhdistelmärokotteen suoja on kolme vuotta, parainfluenssaviruksen suhteen lyhyempi, n. vuoden. Parainfluenssarokotus voidaan antaa vuosittain pistoksena.

Parhaan suojan kennelyskää vastaan antaa sierainten kautta annosteltava rokote. Sierainten kautta annosteltuna paikallisimmuniteetti tartuntareitillä on pistoksena annettua parempi. Tässä rokotteessa on mukana myös heikennetty Bordetella bronchiseptica -bakteeri, mikä parantaa suojaa. Rokotettu koira saattaa kuitenkin erittää Bordetellaa jopa kuusi viikkoa. Rokotekanta saattaa aiheuttaa oireita immuniteetiltaan heikkokuntoiselle, jonka takia rajoitteita käytölle saattaa aiheuttaa perheenjäsenten terveys.

Koiratapahtumiin osallistuvilla, hoitolapalveluja tarvitsevilla sekä perussairailla kennelyskärokotuksen ajantasaisuus on erityisen tärkeää. Tällaisia koiratapahtumia ovat esim. näyttelyt ja erilaiset harrastukset. Perussairauksista erityisesti sydänpotilaiden suojaus on tärkeää.

Muut rokotukset

Leptospiroosia vastaan rokotetaan lähinnä ulkomailla matkustelevia koiria. Matkaa suunnitellessa kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa leptospira-rokotteen tarpeellisuudesta sekä muista matkustamista varten tarvittavista toimenpiteistä (esim. loislääkitykset).

Herpestä vastaan rokotetaan jalostusnarttuja. Jalostuskäyttöä suunnitellessa kannattaa ottaa asiasta yhteyttä eläinlääkäriin.

 

Varaa aika terveystarkastukseen ja yksilöllisen rokotesuojan suunnitteluun

 

Juliska Haapanen-Kallio, eläinlääkäri
Jenni Laakkonen, eläinlääkäri

 

Antibioottiresistenssi – mistä on kysymys, miksi pitää olla huolissaan ja mitä voimme tehdä?

 

Viime aikoina myös julkisuudessa on keskusteltu aiempaa enemmän antibioottiresistenssistä ja sen seurauksista, kuten antibiooteille resistenteistä sairaalabakteereista. Sairaalabakteereilla tai moniresistenteillä bakteereilla tarkoitetaan yleisesti ottaen antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita. Tunnetuimpia tällaisista bakteereista ovat MRSA, MRSP sekä ESBL. Näitä bakteereita tavataan esimerkiksi iho- ja virtsatieinfektioissa. Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen ilmiö ja koskee meitä kaikkia, niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Mutta mistä asiassa oikeastaan on kyse ja miksi meidän pitää ottaa asia vakavasti?

Antibioottiresistenssillä tarkoitetaan bakteerien vastustuskykyä yhtä tai useampaa antibioottia kohtaan. Antibiootille resistentti bakteeri pystyy kasvamaan ja lisääntymään myös antibiootin läsnä ollessa. Tällöin antibiootit eivät tehoa myöskään silloin, kun bakteeri aiheuttaa infektion ihmisessä tai eläimessä.

Antibioottiresistenssi voidaan jakaa luonnolliseen ja hankittuun resistenssiin. Luonnollisella resistenssillä tarkoitetaan bakteerien luonnollisia ominaisuuksia, joilla ne voivat vastustaa tiettyjä antibiootteja. Bakteerilla voi olla esimerkiksi tietynlainen soluseinän rakenne, joka estää antibiootin toimimisen. Luonnolliset resistenssitekijät ovat bakteerien synnynnäisiä ominaisuuksia ja kyseiset antibiootit eivät ole ikinä tehonneetkaan näihin bakteereihin. Tämän vuoksi luonnollinen resistenssi on harmitonta – näiden bakteerien aiheuttamien infektioiden hoidossa tulee vain huomioida luonnollinen vastustuskyky ja valita antibiootti, jolle vastustuskykyä ei ole.

Bakteerien resistenssiä eri antibiooteille testataan herkkyyskiekoilla.

Sen sijaan hankittu resistenssi on haitallinen ilmiö, joka pitää antibiootteja käytettäessä ottaa vakavasti. Hankittua resistenssiä syntyy, kun bakteerin perimässä tapahtuu muutoksia, jotka lisäävät bakteerien vastustuskykyä antibiooteille. Resistenssin kehittymistä voi lisätä esimerkiksi bakteerin geeniperimässä tapahtuva mutaatio, tai bakteerit voivat siirtää toinen toisilleen resistenssigeenejä niin sanottujen plasmidien (kromosomin ulkopuolella vapaana solulimassa sijaitseva rengasmainen DNA-molekyyli) välityksellä. Resistenssiä syntyy myös bakteerien taistellessa elintilasta, jolloin elinvoimaisimmat eli parhaiten antibiootteja sietävät bakteerit jäävät henkiin ja siirtävät lisääntyessään edelleen vastustuskykyä lisääviä ominaisuuksia.

Antibioottiresistenssiä syntyy aina, jokaisen antibioottikuurin yhteydessä. Antibioottiresistenssin takia aiemmin harmittomia bakteeritulehduksia ei saada hoidettua ja aiemmin melko vaarattomat infektiot muuttuvat henkeä uhkaaviksi. On arvioitu, että antibioottiresistentteihin infektioihin kuolee vuosittain noin 700 000 ihmistä. Jos resistenssiongelman kehittyminen jatkuu samalla tavalla kuin tällä hetkellä, tämänhetkisen arvion mukaan vuonna 2050 jo 10 miljoonaa ihmistä kuolee näihin infektioihin joka vuosi. Esimerkiksi tavallinen virtsatietulehdus voi koitua kohtalokkaaksi, jos toimivia antibiootteja ei ole käytettävissä. Antibioottiresistenssi on nostettu Maailman terveysjärjestön WHO:n listalla ilmastonmuutoksen ohella isoimmaksi maailmanlaajuiseksi ihmisten terveyttä uhkaavaksi tekijäksi. Tämän takia antibioottien käytössä tulee noudattaa harkintaa ja lääkkeitä tulee käyttää vain todelliseen tarpeeseen.

Antibioottiresistenssi on havaittu jo 1920-luvulla ensimmäisiä antibiootteja keksittäessä, ja resistenssin kehittymismekanismit tunnettiin jo 80-luvulla. Pitkään uskottiin, että ongelma saadaan ratkaistua kehittämällä uusia, tehokkaampia lääkkeitä. Lääkkeiden kehittäminen on kuitenkin hyvin hidasta ja kallista. Lisäksi bakteerit sopeutuvat nopeasti uusiin lääkkeisiin. 2000-luvulla on herätty huomaamaan, ettei uusia ihmelääkkeitä ole näköpiirissä, vaan todennäköisesti myös tulevaisuudessa joudumme selviämään pitkälti jo olemassa olevien lääkkeiden avulla.

Resistenssiongelmasta tekee entistä hankalamman se, että niin eläimet kuin ihmisetkin voivat kantaa antibiooteille vastustuskykyistä bakteeria tietämättään elimistössä, esimerkiksi iholla tai suolistossa. Bakteeri ei välttämättä aiheuta oireita, mutta kun elimistön vastustuskyky syystä tai toisesta pettää, voi tämä bakteeri päästä lisääntymään ja aiheuttaa oireita. Tällöin ollaan ongelmissa, sillä resistenssin bakteerin häätäminen elimistöstä on hyvin hankalaa, etenkin silloin, kun se elää elimistön pinnan sisäpuolella, esimerkiksi suolistossa. Resistenssiä bakteeria kantavat eläimet ja ihmiset voivat levittää bakteeria edelleen eteenpäin. Myös elintarvikkeet, erityisesti lihatuotteet, voivat toimia antibioottiresistenssin levittäjinä.

On siis selvää, että antibioottiresistenssin kehittymisen hidastamiseksi on tehtävä töitä ja nämä talkoot koskevat meistä jokaista. Suomessa antibioottien käyttö on jo huomattavan maltillista useisiin muihin maailman maihin verrattuna. Meillä esimerkiksi kaikki suun kautta otettavat antibiootit ovat reseptilääkkeitä ja vaativat lääkärin määräyksen. Esimerkiksi monissa Aasian maissa antibiootteja voi ostaa kuka tahansa vapaasti kaupasta. Silti meidän ei pidä Suomessakaan tuudittautua hyvään tilanteeseen, vaan pyrkiä vähentämään antibioottien käyttöä entisestään. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on vielä Suomeakin parempi ja elinolosuhteemme ovat hyvin samankaltaiset. Tämä osoittaa, että parannettavaa riittää yhä. On myös tärkeää tiedostaa, että resistentit bakteerit voivat siirtyä eläimestä ihmiseen ja toisaalta myös ihmisestä eläimeen.

Mitä siis voimme tehdä?

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että antibioottien käyttöä tulee välttää niin pitkään kuin mahdollista. Keinoja on monia. Esimerkiksi rutiinileikkausten yhteydessä eläinten ei tulisi saada lainkaan antibiootteja tai korkeintaan yksittäinen annos leikkauksen yhteydessä. Meillä Eläinystäväsi Lääkärissä emme käytä lainkaan antibiootteja tavanomaisissa leikkauksissa. Tämä on mahdollista hyvällä leikkaussali- ja instrumenttihygienialla. Esimeriksi steriloitavat ja kastroitavat kissat ja koirat eivät saa lainkaan antibioottia, eivät leikkauksen yhteydessä eivätkä kotiin leikkauksen jälkeen. Myös suuri osa ortopedisistä leikkauksista, kasvainten poistoista ynnä muista toimenpiteistä tehdään täysin ilman antibiootteja. Leikkausten yhteydessä käytämme antibiootteja ainoastaan silloin, kun eläimellä on lähtökohtaisesti jokin yleistyneen tulehdustilan aiheuttama infektio.

Klinikalla potilaiden kanssa työskennellessämme otamme myös tarttuvat infektiot huomioon ja sairasta eläintä pyritään liikuttelemaan klinikalla mahdollisimman vähän tilasta toiseen sairauden leviämisen estämiseksi. Sairaan eläimen hoidon jälkeen myös tilojen siivous ja desinfektio sekä välinehuolto ovat tärkeässä roolissa bakteerien ja muiden taudinaiheuttajien leviämisen estämiseksi.

Ennen mahdollisen antibioottilääkityksen aloittamista on tärkeää todentaa taudinaiheuttaja. Kuvassa viljelystä poimittu bakteerinäyte mikroskoopin alla.

Monet sairaudet voidaan hoitaa ilman antibiootteja. Esimerkiksi toistuvista ihotulehduksista kärsivien potilaiden kohdalla pyrimme aina taustasyyn selvitykseen ja sen poistoon tai sairauden hyvään kontrolliin, jotta infektiot saadaan mahdollisimman hyvin estettyä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi allergisen eläimen sairauden hoitoa ruokavaliolla tai allergista reaktiota hillitsevillä lääkkeillä, kuten kortisonilla, siklosporiinilla (esim. Atopica, Sporimune) tai oklasitinibillä (Apoquel). Ihotulehdukset ja haavat pyritään hoitamaan antibioottivapailla paikallishoitovalmisteilla ja tehokkailla pesuilla ja puhdistuksilla aina kun mahdollista. Nykytiedon valossa esimerkiksi korvatulehdukset tarvitsevat antibioottilääkitystä vain poikkeustapauksissa. Jos lemmikillä on esimerkiksi ahtaiden korvakäytävien takia toistuvia korvatulehduksia, tulee miettiä toistuvien lääkitysten sijaan muita ratkaisuja, kuten korvien kirurgista avarrusta. Ripulista kärsivät koirat tarvitsevat aniharvoin antibiootteja, ja myös toistuvissa ruoansulatuskanavavaivoissa taustasyyn selvitys ja hoito on ensiarvoisen tärkeää. Antibioottien sijaan voidaan siis käyttää useita muita hoitomuotoja ja tukihoitoja, jotka suunnitellaan kullekin eläimelle yksilöllisesti sen tarpeiden ja eläinlääkärin tekemän tutkimuksen perusteella.

Jos antibiootteja joudutaan käyttämään, tulisi valita mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti paikallishoitovalmisteita, jolloin antibiootti saadaan kohdistettua juuri tarvittavaan kudokseen. Useissa infektioissa tämä ei ole mahdollista, jolloin joudutaan käyttämään suun kautta annosteltavia antibiootteja. Antibiootti tulee kohdistaa mahdollisimman tarkasti infektion aiheuttamaan bakteeriin ja käyttää antibioottia, joka tappaa mahdollisimman vähäisessä määrin muita bakteereita (käytetään niin sanottuja kapeakirjoisia lääkkeitä). Tässä tärkeänä apuna toimivat laboratoriotutkimukset, kuten verinäytteet, sekä bakteeriviljely- ja antibioottiherkkyysmääritykset. Kuurit pyritään antamaan riittävällä annoksella ja mahdollisimman vähän aikaa. Usein tämä tarkoittaa kuurin jatkamista pari päivää oireiden loppumisesta.

Miten lemmikin omistaja voi vähentää resistenssin kehittymistä?

Kun eläimellä todetaan infektio, eläinlääkäri pyrkii valitsemaan hoitotavan, jolla antibioottiresistenssin synty olisi mahdollisimman vähäistä lemmikin sairauden ja kunnon huomioiden. Joskus tämä voi tarkoittaa työläämpää hoitoa, kuten toistuvia shampoopesuja, ihon desinfiointia tai rasvausta ja muita paikallishoitoja. Lemmikinomistajan tulisi sitoutua näihin hoitoihin ja toimia ohjeiden mukaisesti, jotta hoitotulos olisi mahdollisimman hyvä. Jos omistajasta tuntuu, ettei hoito tuota toivottua tulosta, on hyvä olla hoitavaan lääkäriin yhteydessä, jotta tilanne voidaan arvioida uudelleen. Sairaudenhoito voi vaatia myös kontrolleja. Kontrollikäynnit ovat tärkeitä myös silloin, kun omistajasta itsestään sairaus tuntuu jo parantuneen. Aina sairauden oireet eivät ole nähtävissä selvästi vain lemmikkiä tarkkailemalla, vaan voidaan tarvita esimerkiksi kontrolliverinäytteitä paranemisen varmistamiseksi. Kun kontrollit tehdään suunnitellusti, varmistetaan, että sairaus saadaan hoidettua mahdollisimman tehokkaasti yhdellä kerralla.

Jos eläinlääkäri määrää lemmikille antibioottikuurin, tulisi kuuri aina antaa ohjeiden mukaan ja loppuun asti. Jos omistajasta tuntuu, että lemmikin vointi on hyvä jo paljon ennen antibioottikuurin päättymistä, voi omistaja ottaa yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin ja keskustella, onko kuuria mahdollista lyhentää tai pitäisikö tilanne kontrolloida vastaanotolla kuurin pituuden tarkistamiseksi. Kuuria ei kuitenkaan koskaan tule lopettaa itse kesken, sillä huonosti hoidettu infektio lisää resistenssin kehittymistä merkittävästi. Kesken jääneen kuurin jälkeen eloon jääneet bakteerit voivat elpyä ja vaatia uuden kuurin eli lisätä antibioottien käyttöä entisestään. Osalla selviytyneistä bakteereista on lisäksi tällöin kehittynyt resistenssiä antibioottia kohtaan.

Lemmikinomistajan ei myöskään koskaan tulisi aloittaa antibioottikuuria oma-aloitteisesti, ei paikallislääkityksenä eikä suun kautta. Omatoimisesti aloitettu lääke voi olla väärä valinta hoidettavaan infektioon nähden, annostelu voi olla väärä tai sairauden hoito ei todellisuudessa vaatisi lainkaan antibioottihoitoa. Esimerkiksi monet hengitystietulehdukset ja mahataudit ovat viruksen aiheuttamia. Antibiootit eivät tehoa viruksiin, joten tällöin aloitetusta lääkityksestä on vain haittaa. Kun lemmikki sairastaa, on parempi olla yhteydessä eläinlääkäriin ennemmin liian aikaisin ja turhaan kuin tehdä omatoimisia lääkityspäätöksiä. Jos lemmikin vointi huolestuttaa, voi eläinlääkäriltä pyytää apua tilanteen arviointiin puhelimitse. On myös hyvä muistaa, että antibiootteja on useissa paikallishoitovalmisteissa, kuten korvatipoissa (Canofite, Saniotic, Canaural jne.) ja rasvoissa (mm. Isaderm). Monet mieltävät esimerkiksi Tylosin-lääkkeen ripulinhoitovalmisteeksi, mutta myös Tylosin on antibiootti ja sen käyttö tulee tapahtua ainoastaan todelliseen tarpeeseen eläinlääkärin määräyksestä.

Lemmikkien jalostusvalintoja tehtäessä asiaa tulisi tarkastella myös terveyden ja sitä kautta myös antibioottiresistenssin näkökannasta. Liialliset ihopoimut, ahtaat korvakäytävät, ja allergiat altistavat ihotulehduksille. Esimerkiksi ahtaat hengitystiet voivat altistaa hengitystievaivoille. Jos näihin vaivoihin joudutaan käyttämään toistuvia antibioottikuureja, syntyy riski antibioottiresistenssin kehittymisestä. Liioittelevia piirteitä, kuten ylisuurta nahkaa tai lyhyttä kuonoa, ei tule suosia jalostuksessa. Jalostukseen tulee pyrkiä valitsemaan mahdollisimman terveitä yksilöitä ja esimerkiksi allergisten eläinten jalostuskäyttöä tulee välttää.

Nykyisin ihmiset ja eläimet matkustavat paljon ja liikkuvuus lisää myös Suomen resistenssitilannetta, sillä monessa muussa maassa tilanne on vielä Suomea huonompi. Esimerkiksi Intiassa antibiootteja käytetään paljon ja antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita on kaikkialla, jopa vesilätäköissä. Ihmiset voivat ulkomailla matkustaessaan saada oireettoman antibiooteille resistentin bakteerin elimistöönsä ja tietämättään levittää sitä eteenpäin. Tämän takia ulkomailla reissatessa antibiootteja tulee välttää kaikin keinoin, sillä hyvien bakteerien kuollessa, voi tuliaisina olla ikävä kaikille antibiooteille resistentti superbakteeri. Ulkomaiset riskit koskevat myös lemmikkejä. Lemmikinomistajan on hyvä kertoa eläimen matkusteluhistoriasta tai mahdollisesta ulkomaisesta alkuperästä myös eläinlääkärin vastaanotolla, jolloin tämä tieto voidaan ottaa huomioon myös infektiotauteja hoidettaessa.

Antibiootti voi sekoittaa myös suoliston normaalin bakteerikannan ja aiheuttaa vatsavaivoja, koska antibiootit tappavat aina myös suoliston toiminnan kannalta hyödyllisiä bakteereita. Tämän takia antibioottikuurin ajaksi ja sen jälkeen suositellaan maitohappobakteerivalmisteen syöttämistä, jotta suoliston normaalia bakteerikantaa saadaan palautettua. Maitohappobakteerivalmistetta valitessa tulee pitää mielessä, että maitohappobakteerivalmisteen bakteerikantojen tulee olla sellaisia, että ne eivät kehitä itse resistenssiä antibiooteille. Maitohappobakteerikannat eivät itsessään ole haitallisia, mutta ne voivat siirtää antibioottiresistenssiä vaarallisemmille taudinaiheuttajille. Esimerkiksi Canius-maitohappobakteerivalmiste sisältää Lactobacillus-kantoja, jotka ovat stabiileja eivätkä siirrä resistenssiä eteenpäin. Siten valmiste sopii hyvin antibioottikuurin ohessa käytettäväksi.

Lemmikkejä ruokitaan nykyään usein myös raakaravinnolla. Ruokintavalintoja tehdessä tulee pitää mielessä, että ulkomailla antibioottiresistenssitilanne  on hyvin erilainen Suomen tilanteeseen nähden. Raa’assa lihassa voidaan tavata myös haitallisia bakteereita, erityisesti ulkomailta tuodussa lihassa. Ulkomaisessa lihassa tavataan esimerkiksi Salmonellaa, Listeriaa ja E. colia. Myös suomalaisessa tutkimuksessa lemmikkien raakaravinnoissa tavattiin muun muassa Campylobakteereita. Lihaa koirille valitessa kannattaa suosia kotimaista lihaa ja suosia lihatuotteiden kypsentämistä. Omat kädet, työvälineet ja pinnat tulee puhdistaa huolellisesti lihan käsittelyn jälkeen. Raaka liha on suositeltavaa säilyttää erillään muista elintarvikkeista.

Me eläinlääkärit pyrimme lisäämään ja päivittämään omaa osaamistamme myös antibioottiresistenssin osalta jatkuvasti. Antibioottiresistenssi on ollut tärkeänä aiheena muun muassa Eläinlääkäripäivillä vuonna 2016 ja maailman pieneläinlääketieteen järjestön WSAVA:n kongressissa 2017. Tammikuussa 2018 Suomen Eläinlääkäripraktikot järjestää viikonlopun mittaisen koulutuksen mikrobilääkkiden käyttöön, antibioottiresistenssiin ja sen hallintaan liittyen, ja myös me aiomme osallistua tähän koulutukseen. Toivomme, että voimme omalta osaltamme kantaa kortemme kekoon antibioottiresistenssitalkoissa ja kutsumme myös sinut mukaan. Yhdessä voimme vaikuttaa valinnoillamme resistenssin kehittymiseen.

18.11. vietämme Euroopan antibioottipäivää, joten aihe on nyt erityisen ajankohtainen.

 

Johanna Reilin, eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Lähteet
  1. http://www.his.org.uk/files/4514/1829/6668/AMR_Review_Paper_-_Tackling_a_crisis_for_the_health_and_wealth_of_nations_1.pdf
  2. https://www.fda.gov/AnimalVeterinary/ResourcesforYou/AnimalHealthLiteracy/ucm373757.htm
  3. Baede ym. Raw pet food as a risk factor for shedding of extended-spectrum beta-lactamase-producing Enterobacteriaecae in households cats. 2017. http://journal.plos.org/plosonee?id=10.13/journal.pone.0187239
  4. Fredrisson-Ahomaa ym. Raw Meat-Based Diets in Dogs and Cats. 2017. http://nbcbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5644655
  5. Tao Lei ym. Antimicrobial resistance in Escherichia coli isolates from food animals, animal food products and companion animals in China. 2010. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378113510002208?via%3Dihub
  6. Finley ym. The occurrence and antimicrobial susceptibility of salmonellae isolated from commercially available canine raw food diets in three Canadian cities. 2008. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1863-2378.2008.01147.x/abstract;jsessionid=7221FA05D1DA0110EAA079F0E17C32D0.f02t04
Ajankohtaista lukemista
  1. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/moniresistentit-bakteerit-ovat-tuontikoirilla-huolestuttavan-yleisia#.Wg6PBRrJ6WE.facebook
  2. https://www.antibioottiresistenssi.fi/

Arka koira? Hyvä seurakoira?

 Suomen Kennelliiton jalostusneuvojien jatkokurssi

Juha Kallio luennoimassa Jalostusneuvojien jatkokurssilla 4.11.2017

Viikonloppuna 4.-5.11.2017 oli Suomen Kennelliiton järjestämä Jalostusneuvojien jatkokurssi otsikolla “Käyttöominaisuudet ja niiden jalostaminen tarkastelussa”. Juha Kallio ja minä pidimme aloitusluennon siitä, miten fyysinen terveys vaikuttaa luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin. Tuttuun tapaan Juha puhui luustoasiat, minä sitten sikermän kaikesta muusta, atopiasta ja mahavaivoista kilpirauhasen vajaatoiminnan, perianaalifistuloosin ja feokromosytooman kautta dementiaan ja paljon siltä väliltä. Saimme paljon palautetta, että näistä muistakin sairauksista kuin lonkka- ja kyynärterveyteen liittyvistä halutaan lisää tietoa.

Viikonlopun aikana sain seurata monia mielenkiintoisia esityksiä sekä paneelikeskusteluja. Erityisesti mieleeni jäi Poliisikoiralaitoksen Antti Tikkanen. Hän sarkastiseen tyyliin kertoi poliisikoiran ja koirapoliisin arjesta: muutamia tunteja päivästä ollaan töissä, loppuaika pitäisi pärjätä normaalina perhekoirana. Koiran pitää toisaalta pystyä tarvittaessa epäröimättä voimankäyttöön ja toisaalta oltava luotettava etsinnöissä – metsään eksynyttä ei saa purra. Tämä on tietysti varsin hankala paketti, varsinkin kun se pitäisi saada vielä terveessä kropassa ja varsin nopeasti kypsyvässä koirassa. Tikkanen kertoi myös uudesta haasteesta: osa koirista on niin kiinnostuneita muiden koirien hajuista, että hajut pysäyttävät toiminnan. Tämä on selkeästi jalostuksessa huomioitava asia: hajuun jumiinjäävällä poliisikoiralla ei ole asiaa yhteiskunnassa, jossa koiria ja hajuja on kaikkialla. Tällaiseen hysteeriseen hajujen työstämiseen olen törmännyt seurakoirilla, mutta esim. paimenessa veto karjaan ja työntekoon ylittää kiimaistenkin narttujen hajut. Samoin ruokapöytäkeskustelussa Kempen Riitan kanssa vetokoirista ilmeni, että juoksut eivät ole ongelma valjakossa – kuin korkeintaan lähtöpaikalla.

Riitan luento vetokoirien jalostuksesta oli myös erittäin hyvä, ja keskeinen sanoma liittyen mihin tahansa rotuun oli se, että karsintaa pitää tehdä. Ideaalitilanteessa ollaan, jos voidaan tehdä valintaa, ts. ei ole pakko tyytyä kompromisseihin.

Mikä on arka koira? Millainen on hyvä seurakoira?

Luentosalissa vallitsi kautta linjan yhteisymmärrys, että luonteen suhteen pitää tehdä karsintaa. Samoin vallitsi yhteisymmärrys, että valitettavasti jalostuspäätöksiä tehtäessä saattavat muut ominaisuudet mennä edelle. Yhteisymmärrystä ei sen sijaan vallinnut siitä, mitä tarkoittaa ARKA. Minulle arka koira on pelokas ja sillä on myös fyysisiä oireita, kuten sydämen sykkeen nousua. Araksi ja dominoivaksi ajattelen koiran myös, mikäli koiran reaktio puolustautua tulee liian pienestä ärsykkeestä. Mielestäni koira ei ole arka, jos se vetäytyy vieraan yrittäessä silittää, mutta suhtautuu muuten välinpitämättömästi. Smartdogin Katriina Tiira edusti taas ihan toista ääripäätä ajatuksessa: koira on arka, jos se edes kääntää päätä vieraan yrittäessä koskettaa. Ihminen, joka ei halua toista ihmistä ihan iholle, sanotaan usein introvertiksi tai pidättäytyväksi. Pidättäytyvä on sana, jota itse käytän ja mitä omilta koiriltani myös toivon: rasittavin koiristani on se, joka haluaa pussata ihan kaikkien kanssa. Tähän, kuten muuhunkin terminologiaan, tarvitaan selkeytystä.

Tavallisin koiran virka on seurakoira. Hyvän seurakoiran ominaisuuksista Auli Kiminki piti hyvän alustuksen ja aiheesta keskusteltiin vilkkaasti. Luonneominaisuuksien toivomuslista lähti todetuista ongelmista: koiran pitäisi pärjätä myös yksin, sen pitäisi oppia sisäsiistiksi, sen pitäisi kestää ääniä, sen pitäisi olla kiltti paitsi omalle väelle niin myös ainakin sietää esim. lasten kavereita. Omassa työssä sisäsiisteys nousee usein esiin, aina vain suuremmalla osalla seurakoirauroksista joudutaan pitämään sisällä vaippaa virtsamerkkailun estämiseksi. Koska tämä on joissakin roduissa selvästi yleisempää, on käyttäytymisellä oltava perinnöllinen tausta.

Luonteen ja käyttöominaisuuksien testaaminen

Erilaisista menetelmistä testata luonnetta ja koiran pärjäämistä oman päänsä kanssa oli myös keskustelua. Kennelliiton uusi jalostustarkastus on kehitetty arkipärjäämisen selvittämiseksi: kuinka koira kestää normaaleja kadun ääniä, miten erilaiset alustat vaikuttavat, kuinka koira pystyy ohittamaan ihmisiä ja koiria, kuinka se kestää vieraan kosketusta. Koska arkipärjääminen on suuri osa ihan kaikkien koirien elämää, on mielekästä testata koiria varsin laajasti. Luonnetestistä ja MH-kuvauksesta saatava tieto on erilaista ja mittaa koiran kykyä ratkaista tilanteita itse. Vahvasti ohjaajaan tukeutuvien koirien ja koirarotujen tulkinta luonnetestissä on vaikeampaa kuin itsenäisten. Myöskään maksimaaliset kokonaispisteet eivät ole itseisarvo, vaan luonnetestiprofiilissa pyritään tarkoituksenmukaiseen. Tästä esimerkkinä toimii kovuus vs. pehmeys. Kovaan koiraan ei juurikaan tee vaikutusta jokin säikäytys, vaan se mennä pompottelee kuin muistijälkeä ei olisi oikeastaan edes syntynyt. Pehmeä koira muistaa kokemuksen ja osoittaa sen vaikkapa väistämällä ollessaan uudelleen samassa tilanteessa. Liiallinen kovuus aiheuttaakin, samoin kuin liiallinen pehmeys, huomattavia haasteita koulutuksessa. Villien koiraeläimien pitää olla kohtalaisen pehmeitä, jotta ne eivät altistaisi itseään turhaan vaaralle.

Paimenkoirista puhunut Sinikka Kumpusalmi painotti kaikkien käyttökoirarotujen rodunomaisten testien merkitystä ja käyttöominaisuuksien ylläpitämistä. Juurista saa ja pitää olla ylpeä. Tähän on helppo yhtyä.

Kiitos Kennelliiton väelle kutsusta ja hyvistä järjestelyistä, kiitos Nokian Edenille herkullisista aterioista! Kiitos luennoitsijoille, kiitos aktiiviselle yleisölle! Nähdään taas!

 

Juliska Haapanen-Kallio
Eläinlääkäri