Cushingin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta


Koiralla Cushingin tauti on hormonaalisista sairauksista tavallisin sukuhormoneihin liittyvien sairauksien jälkeen. Kissalla Cushingin tauti on hyvin harvinainen.

Cushingin taudin toinen nimi on hyperadrenokortikismi, joka suomennettuna on hyvin kuvaava: lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta. Lisämunuaisen kuorikerros erittää kortisolia, joka on elimistölle välttämätön hormoni, mutta liiallisena haitallinen. Useimmiten vika ei ole lisämunuaisessa itsessään, vaan aivolisäkkeessä on kasvain, jonka erittämä hormoni ”piiskaa” lisämunuaisen tuottamaan liikaa kortisolia. N. 5%:ssa tapauksista liiallisen tuotannon aiheuttava kasvain on lisämunuaisessa. Aivolisäkkeessä olevan kasvaimet ovat useimmiten kooltaan pieniä, eivätkä aiheuta mekaanista ongelmaa kallon sisällä.

Kortisolin tuotannon liiallisuus saattaa näkyä monenlaisina oireina. Osalle koirista tulee liiallista juomista ja pissaamista kortisolin aiheuttaman maksaärsytyksen takia, osalla karvapeite ohenee voimakkaasti vartalon alueelta, infektioherkkyys saattaa nousta ja riski tuki- ja liikuntaelimistön ongelmille, erityisesti ristisiteen vaurioille, nousee. Voimakkaasti koholla oleva kortisoli saattaa nostaa myös mahahaavariskiä, joka koiralla kuitenkin on vähäinen. Joskus punasoluarvot ovat tavallista matalammat, joskus nousevat yli viitearvojen. Monilla on nousua maksa-arvoissa. Joillakin on epämääräistä ärtyisyyttä ja kivuliaisuutta. Cushingin tauti altistaa myös sokeritaudin puhkeamiselle.

Suurin osa Cushingin tauti -potilaista on keski-ikäisiä tai iäkkäitä. Useilla potilailla oireet ovat kehittyneet pikkuhiljaa ja seurannaissairauksia on hoidettu jo paljon ennen diagnoosiin pääsyä. Cushingin taudin diagnostiikassa käytetään matala-annoksista deksametasonisuppressiotestiä. Deksametasoni on synteettinen vahva kortisoni, joka lamaa hyvinkin pieninä annoksina hetkellisesti elimistön omaa kortisolin tuotantoa voimakkaasti. Mikäli vaste testissä ei ole normaali, on kortisolin säätelyssä vikaa. ACTH-testillä tutkitaan myös kortisolierityksen häiriöitä. ACTH on aivolisäkkeen erittämää kortisolia nostavaa hormonia ja antamalla ko. hormonia, voidaan tutkia onko vaste normaali vai liiallinen. ACTH-testiä käytetään diagnostiikkaa useammin lääkityksen seurannassa.

Cushingin taudin hoidossa käytetään tavallisimmin lisämunuaisen kuorikerrosta lamaavaa lääkitystä. Tapauksissa, joissa on kyseessä lisämunuaisessa sijaitsevat kasvain, voidaan käyttää myös kirurgiaa: muuttunut lisämunuainen poistetaan. Lisämunuaisperäisten tapausten seulonta on kuitenkin hankalaa, koska vaikka vain toinen lisämunuainen olisi laajentunut, saattaa syynä olla aivolisäkkeen kasvain. Tällaisissa tapauksissa aktiivisemman ja laajentuneen lisämunuaisen poiston jälkeen muutamissa viikoissa toinen lisämunuainen lisää hormonituotantoaan merkittävästi ja tilanne palaa ennalleen ennen leikkausta vallinneeseen tilanteeseen. 
Lääkitys vaatii erityisesti alkuvaiheessa melko tiheää seurantaa. Riskinä lääkityksessä on, että elimistön natrium-kalium-tasapaino järkkyy, koska lisämunuaisen kuorikerros erittää myös näitä suoloja sääteleviä mineralokortikoideja. Tavallisempaa kuitenkin on, että alkuvaiheessa lääkitystä joudutaan nostamaan, joskus jopa useita kertoja. Kun lääkitys laskee veren kortisolipitoisuutta, aivolisäke innostuu tuottamaan lisämunuaisen kuorikerrosta stimuloivaa hormonia lisää negatiivisen feed backin heikentyessä. Yleensä kuukaudessa – parissa löydetään potilaalle sopiva yksilöllinen annostelu.
Elimistön hormonit kulkevat ”käsi-kädessä”. Kilpirauhashormonitasot ovat Cushing-potilaalla usein matalat ja pääsääntöisesti palautuvat normaaleiksi kun kortisolia saadaan laskemaan. Kahdesti olen törmännyt tilanteeseen, että kastraatio on vähentänyt merkittävästi lääkitystarvetta. Nartuilla juoksut saattavat sekoittaa kortisolitasapainoa voimakkaastikin. Hoitoon heikosti vastaavat diabetespotilaat saadaan sokeritasapainoon vasta kun Cushingin tauti on kontrollissa.
Cushing-potilaan ennuste on pääsääntöisesti erittäin hyvä. Vaikka sairautta ei saada parannettua, saadaan hoidolla hyvälaatuista, normaalia koiranelämää usein useita vuosia.
Kuvassa on Viivi 13 ½ -vuotiaana. Viivi eli kuvan ottamisen jälkeen vielä vuoden verran. Viivillä hoidettiin Cushingin tautia useita vuosia. Kuvan ottamisen jälkeen Viivillä todettiin imusolmukesyöpä, joka nosti sen veren kalsiumtasoja ja aiheutti lisääntynyttä juomista ja pissaamista. Veren kalsiumin laskemiseksi käytetään usein kortisonia. Tässä vaiheessa päädyttiin jättämään Viiviltä Cushing-lääkitys pois ja koira pärjäsi vielä useita kuukausia ennen kuin imusolmukesyövän takia eutanasia oli välttämätön. 
Joskus elämä on satua ihmeellisempää.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi

Märkäkohtu eli pyometra


Nartun hormonikierto ei lopu koskaan. Ihmisellä menopaussi johtuu munasolujen loppumisesta, koiralla munasoluja on niin runsaasti, ettei tällaista loppumista tapahdu. Iän myötä kuitenkin hormonaalisten häiriöiden määrä nousee ja samalla nousee märkäkohtu- eli pyometrariski.
Nartun hormonaalinen kierto on valmistanut nartun osallistumaan myös lauman johtajanartun pentujen hoitoon ja imetykseen. Tästä syystä hormonit kulkevat juoksun jälkeen aina aika lailla samalla tavalla, joskin tasot ovat ilman tiineyttä matalammat. Valeraskaus on siis normaali, mutta kotikoiralla tarpeeton, osa nartun fysiologiaa.  Tiineyden aikana kohtu ei tunnista pentuja vieraaksi materiaaliksi. Tiineys kestää n. kaksi kuukautta. Tämän parin kuukauden jakson ajan juoksun jälkeen kohtu ei reagoi kovin herkästi taudinaiheuttajiinkaan, jolloin bakteerit saattavat päästä lisääntymään kohdussa nopeasti. Oireiden alkaessa saattaakin kohtuun olla kertynyt erittäin paljon mätää. 
Oireena on useimmiten väsymys, vaisuus. Puolet koirista juo enemmän ja suurella osalla ruokahalu heikkenee. Osa vuotaa märkäistä vuotoa emättimestä. Emätinvuodon puuttuminen ei sulje märkäkohtua pois, sillä kohdunkaula on usein sulkeutuneena ja estää mädän valumisen. Oireet ilmenevät nopeasti, tunneissa – parissa päivässä. Mikäli tällaisia oireita ilmenee parin kuukauden sisällä juoksusta tai mikäli juoksusta ei ole tietoa (eli juoksukierto mennyt niin hiljaiseksi ettei juoksua havaita), on eläinlääkärihoitoon hakeuduttava nopeasti.
Märkäkohtu on riski paitsi vatsaontelon sisäisenä ”paiseena”, myös bakteerimyrkkyjen elimistöä vaurioittavien vaikutusten takia. Erityisen herkät elimet bakteerimyrkyille ovat munuaiset. Pahinta tuhoa aiheuttavat gram-negatiivisten bakteereiden soluseinämien osat, ns. endotoksiinit. 
Hoitona on pääsääntöisesti tulehtuneen kohdun poisto. Joskus voidaan harkita antibioottihoitoa, mikäli mätä valuu kunnolla ulospäin. Koska antibioottihoito tappaa bakteereita ja silloin bakteerien seinämien osia vapautuu elimistöön nopeasti lisää, tulee antibioottihoidon mielekkyyttä harkita aina hyvin tarkkaan. Kohtua tyhjentävät lääkitykset ovat myös kyseenalaisia, koska tulehduksen haurastuttama seinämä saattaa revetä vatsaonteloon, mikäli venynyt seinämä ylipäätään reagoi lääkitykseen. 
Leikkaushoidon yhteydessä tarvitaan runsaasti nestehoitoa, jotta saadaan kompensoitua paitsi nukutuksen myös endotoksiinien vaikutusta munuaisiin. Pissahätä onkin usein läähättelyn ja tuskaisuuden aiheuttaja kotosalla: sisäsiisti koira ei tee sisälle jos ei ole ihan pakko. Kun koira lähtee liikenteeseen ja on levoton, kannattaakin se viedä ulos. Lisääntynyt juominen rauhoittuu yleensä 1-2 päivässä leikkauksen jälkeen.
Nestehoidon lisäksi aloitetaan leikkauksen yhteydessä antibiootti sekä tulehdus-kipulääkitys. Tulehdus-kipulääkitys helpottaa paitsi leikkauskipua myös vähentää endotoksiinien vaikutusta.
Vaikka märkäkohtu onkin nopeasti etenevä ja henkeä uhkaava tilanne, riittävän ajoissa hoidettuna ennuste on hyvä ja toipuminen nopeaa. Päivystysajoilta muistan, että pääsiäisen seutu on kohtutulehdusten suhteen ruuhka-aikaa. Vanhin koira, jolta ole märkäkohdun poistanut, oli 16-vuotias. Koko elämänsä sitä ennen muori olikin ollut varsin terve, eläinlääkärissä oli käyty terveystarkastuksilla ja suuhuolloissa. Mummeli eli hyvää koiranelämää vielä vuoden leikkauksen jälkeen.

Teksti ELL Juliska Haapanen-Kallio
www.elainystavasilaakari.fi

Lappu mukaan

Eläinlääkärissä käy usein niin kuin lääkärissä muutenkin: suuren osan asioista unohtaa kysyä ja kertoa. Suosittelen aina tekemään lapun mukaan, jotta kaikki tulee huomioitua ja kysymykset saavat vastauksensa. Joskus jokin pieneltä tuntuva asia saattaa olla ratkaiseva, joten kirjoita ylös ja eläinlääkäri sitten saa harkita, onko oireella merkitystä. 
Apua lapun tekoon ja hyvin esitietojen antamiseen
Yleinen virkeys
Virkeys samanlainen vai muuttunut? Jos muuttunut, niin missä ajassa, koska ollut viimeksi ollut normaali?
Pelkotiloja? Hämmentyneen oloinen? Lähteekö mielellään ulkoilemaan? Vetäytyykö omiin oloihinsa? Jos nukkuu sikeämpään tai on hiukkasen eksyksissä, tuntuuko että kuulo on heikentynyt? Jos säikkyy ulkona, tuntuuko että näkö on heikentynyt? Jääkö silmät ulos (eli onko näköongelmia kun tullaan valoisasta esim. hämärään rappukäytävään)? 
Juominen ja pissaaminen
 Juominen lisääntynyt, vähentynyt, ennallaan
Pissaaminen lisääntynyt määrällisesti, tihentynyt, tuleeko sisälle vahinkoja, jos tulee valuttaako unilla alleen (peti ja pöksyt märät) vai käykö esim. eteisessä pissalla
Pissassa verta? Alussa, lopussa, koko pissan väri muuttunut?
Syöminen
Ruokahalu muuttunut? Lisääntynyt, vähentynyt?
Onko kiinnostunut ruuasta, esim. makupalat, mutta ei sitten syökään kun saa ruokaa vai eikö edes innostu ruuasta?
Eteneekö ruoka suusta kuten aiemminkin, vai onko syöminen hidastunut?
Jos ruokamäärä ennallaan, onko paino pysynyt samana?
Ulostaminen
Ummetusta, ripulia, lisääntynyttä kakkapaikan hakemista?
Liikkuminen
Liikkeellelähtöjäykkyyttä? Jos lenkkihalu lyhentynyt, minkälaisena aikana? Askelten ääni muuttunut, kissan liikkuminen kuuluu? Hyppääkö sohvalle, autoon tms. kuten ennenkin?
Iho ja turkki
Karvan kasvu heikentynyt? Trimmiväli pidentynyt? Karvan laatu muuttunut? Karvapeite ohentunut?
Uudelle lääkärille mentäessä on tärkeää laittaa myös ylös joku sana aiemmasta historiasta
Onko diagnooseja? Onko lääkityksiä? Jos niin mitä ja kuinka kauan? Koska on viimeksi terveystarkastettu? Koska suu on viimeksi hoidettu?
Jos eläimellä tehty labratutkimuksia, kannattaa tulokset ainakin viimeiseltä vuodelta ottaa mukaan.
Jos on leikkaamaton narttukoira: KOSKA ON VIIMEKSI OLLUT JUOKSU?
Jos on jotain edellisen tarkastuksen jälkeen ilmestyneitä patteja, joita haluat näyttää, kannattaa lappuun merkitä myös ylös, mistä patti löytyy ja vaikkapa vähän leikata kohdalta karvaa. 
Pissanäyte on melko usein tarpeen iäkkäämmän potilaan tutkimuksissa. Erityisesti jos juomisessa tai pissaamisessa on jotain oiretta, kannattaa pissanäyte ottaa valmiiksi mukaan. Pissan pitäisi olla ollut rakossa mieluiten vähintään kuusi tuntia. Pissanäyte säilyy tutkimuskelpoisena jääkaappilämmössä n. kuuden tunnin ajan. Pissanäyte otetaan puhtaaseen, kuivaan kannelliseen astiaan, ei vanhaan lääkepurkkiin. Paras näyte on, jos hiukan ensin menee ohi ja sitten keskivirtsasta saadaan näyte. Usein on kuitenkin tyydyttävä siihen, mitä saadaan. Maata tai kuiviketta ei saa näytteessä olla. Matalilla narttukoirilla ja kissoilla muovinen tai metallinen puhdas kauha on apuna pissanäytteen metsästyksessä. Pissaa ei tarvita paljon, ruokalusikallisesta saadaan tehtyä jo kaikki.
Onnistunutta eläinlääkärikäyntiä!

Kuva Manteli Harttunen

teksti ELL Juliska Haapanen-Kallio
www.elainystavasilaakari.fi

Vielä virtaa..

Eläinystävän ikääntyessä muuttuvat eläinlääkärikäynnit useiden omistajien mielestä pelottaviksi. Milloin tulee ikäviä uutisia? Milloin on pakko tehdä lopullisia päätöksiä? Milloin ei enää ole mielekästä hoitaa?
Helpottavana viestinä omistajille sanon: Niin kauan kun silmäkulmassa pysyy pilke ja elämänlaatu on hyvä, on hoito mielekästä, mutta kiusata ei saa. Tähän suurin osa ihmisistä pystyy yhtymään. Mummo- ja pappaikäisen ystävän kanssa tavoitteet ja menettelytavat ovat hiukan erilaiset kuin nuoremmilla: jokaista pattia ei tarvitse saada pois, kipulääkityksen pitkäaikaishaittoja ei tarvitse miettiä, toimenpiteiden suhteen hyöty-haitta-arviot verrataan tarkasti myös todennäköisesti edessä olevaan hyvälaatuiseen elämään.
Tässä blogissa tulen kertomaan tarinoita vanhuksista ; tarinoita, joissa pienellä avulla on saatu yhteistä aikaa. Toivon tämän olevan apuna ratkaisuissa, joihin eläimen omistaja joutuu ja toisaalta hälventävän lääkäriin lähtemisen pelkoa.

Virosta kotoisin oleva ystäväni ja kollegani sanoi kauniisti, että vanhuus tulee ja ottaa laukut mukaansa. Sanonta tarkoittaa, että pala palalta fyysinen terveys rapistuu. Näinhän se on, kukaan ei säily nuorena ja vahvana aina. Paljon on kuitenkin useimmiten tehtävissä, että elämä jatkuu hyvälaatuisena ja kivuttomana vielä pitkään ensimmäisten laukkujen viennin jälkeen.

Kuva: Manteli Harttunen
Teksti: ELL Juliska Haapanen-Kallio
www.elainystavasilaakari.fi