Giardia

Giardia on koiran ohutsuolen suolinukan pinnalla elävä alkueläin. Giardia on pennuilla varsin yleinen, aikuisilla koirilla oireettomat tartunnat tavallisia.
Koirilla esiintyy tyypillisesti niiden omaa giardiakantaa (Giardia canis tai Giardia duodenalis). Nämä kannat eivät tartu ihmiseen. Giardiasta tavataan kuitenkin useita kantoja, joista osa voi tarttua myös ihmiseen. Suomessa näitä koirasta ihmiseen tarttuvia kantoja ei kuitenkaan juurikaan tavata. Koiran hoitajan kannattaa kuitenkin huolehtia hyvästä käsihygieniasta giardiatartuntaa sairastavaa koiraa hoitaessaan.
Giardia-tartunta oireilee tavallisimmin pitkittyneenä ripulina. Giardia voidaan todeta koiran ulostenäytteestä joko niin sanotulla pikatestillä tai flotaatiomenetelmällä. Giardian tutkimiseksi koiralta kerätään ulostenäyte kolmelta ulostuskerralta. Giardia ei aina erity jokaiseen ulosteeseen, joten tämän vuoksi ulostenäytteet kerätään useammalta kerralta.
Giardian hoitoon käytetetään tavallisesti viiden päivän fenbendatsoli-kuuria (kauppanimeltä esimerkiksi Axilur). Lääkekuurin aikana kotona siivotaan mahdolliset ulostevahingot huolellisesti ja likaantuneet pinnat puhdistetaan. Tarpeettomat, likaiset lelut sekä petitarpeet heitetään pois. Pesunkestävät tekstiilit pestään 60 asteen ohjelmalla pesuaineen kanssa, jonka jälkeen niiden annetaan kuivua perusteellisesti. Koirankupit pestään kuumalla vedellä ja kuivataan päivittäin. Kodin siivoukseen voidaan käyttää tavallista yleispuhdistusainetta. Ulkona koiran ulosteet kerätään ja hävitetään asianmukaisesti.
Giardia säilyy tartuntakykyisenä huoneenlämmössä noin viikon. Giardia rakastaa kosteaa elinymäristöä. Osa kystista voi selviytyä nollan alapuolelle menevissä lämpötiloissa,mutta useimmiten pakkaslämpötila tuhoaa kystia.
Uusintartuntojen lähde on usein kodin ympäristö, johon giardiatartunnan saanut koira on päässyt ulostamaan suuren määrän giardiakystia. Maaperän puhdistaminen onnistuu ainoastaan maan pintakerroksen vaihtamisella. Pitkä kuivakausi keväällä/kesällä tappaa kuitenkin myös tehokkaasti kystia. Usein radikaaleihin toimenpiteisiin ei ole tarvetta, kun huolehditaan yleisesti hyvästä hygieniasta.
Koirat voivat kantaa giardiaa myös oireettomana ja useilta terveiltä koirilta löytyy giardiaa vähäisissä määrin suolistosta. Jos koiran ruoansulatuskanavaoireiden taustalla todetaan giardiatartunta, ei ulostenäytteen uusintatutkimukselle ole tarvetta, jos oireet ovat hoidolla poistuneet. Oireettomia koiria ei myöskään tarvitse lääkitä, vaikka ulosteessa todettaisiinkin giardiaa.
Linda Lammi
Johanna Reilin
Ulla-Riina Kuukka
Eläinystäväsi Lääkäri

Ruuansulatuskanavan loisten tutkiminen ja madotus

Mediassa on viimeaikoina uutisoitu runsaasti antibiooteille resistenttien bakteereiden määrän kasvusta. Antibiooteille resistenttien bakteereiden lisäksi ongelmaksi on muodostumassa myös loishäädöille resistentit loiset sekä loislääkitysten ympäristöhaitat.
Perinteisesti Suomessa koirat on madotettu kahdesti vuodessa, syksyisin ja keväisin. Koirien erilaisten elinolosuhteiden, käyttötarkoituksien sekä taustojen vuoksi on yhteneväistä madotusohjetta kuitenkin mahdoton antaa.
Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vain noin 5%:lla suomalaisista koirista on sisäloisia. Uusien madotussuositusten mukaan on suositeltavaa tutkia koiran ulostenäyte ennen madotusta, jotta turhilta madotuksilta sekä loisten lääkeresistenssiltä vältytään.
Koiran ulostenäyte on suositeltavaa tutkia kahdesti vuodessa. Jatkossa tutkimusväliä voidaan harventaa, mikäli toistuvissa tutkimuksissa koiralta ei löydetä madonmunia taikka alkueläinten (esimerkiksi giardian) ookystia. Ulostenäytteen perusteella voidaan mahdollinen lääkitys kohdistaa ulosteessa esiintyviin loisiin. Näin vältytään laajakirjoisten loislääkkeiden käytöltä.
Pikkupennut, tiineet nartut, metsästävät sekä matkustelevat koirat on syytä madottaa vielä rutiinisti.
Narttujen tiineys aktivoi narttujen elimistössä olevat suolinkaisten lepomuodot ja tällöin pennut saavat tartunnan emältään jo kohdussa taikka imetyksen aikana. Tiineet nartut madotetaan 40 tiineysvuorokauden jälkeen säännöllisesti lääkevalmisteen ohjeen mukaan siihen asti, kunnes pennut täyttävät kaksi viikkoa. Pennut madotetaan kolmesti kasvattajalla, jonka jälkeen uudella omistajalla noin 10 sekä 14 viikon iässä. Uudessa kodissa pentujen madotukset on hyvä tehdä 1-2 viikkoa ennen rokotuksia, jolloin mahdollinen rokotusvasteen muodostumista heikentävä sisäloistartunta saadaan hoidettua.
Metsästyskoira on syytä madottaa metsästyskauden päätteeksi. Raakojen hirvien ja porojen elinten syöttäminen myös pakastettuna aiheuttaa hirviekinikokkoosiriskin, joten sitä tulee välttää. Hirviekinikokkoosi on aiheuttaa koiraeläinten ulostekontaminaation kautta vakavan riskin ihmisten terveydelle.
Matkustelevan koiran madotukset hoidetaan kohdemaan tarpeen mukaan. Epäselvissä tilanteissa olkaa yhteydessä omaan eläinlääkäriinne.

Mitä tutkitaan?

Eläinystäväsi Lääkärissä ulostenäyte tutkitaan flotaatiomenetelmällä madonmunien ja alkueläinten ookystien varalta. Ulostenäyte tulee ottaa tuoreesta ulosteesta siten, että maahan osuneet osat eivät päädy näytteeseen mukaan. Koska toiset loiset erittävät munia tai kystamuotoja ulosteeseen jaksottaisesti, kerätään ulostenäyte kolmelta eri ulostuskerralta ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä tavallisimmin esiintyvien sisäloisten varalta otetaan vastaan arkisin maanantaista perjantaihin.
Keuhkomatojen varalta tutkittava näyte täytyy tuoda vastaanotolle saman päivän aikana. Koko ulostemäärä kerätään esimerkiksi kakkapussiin ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä keuhkomatojen varalta otetaan vastaan maanantaista torstaihin.
Tutkimustuloksen saatte kolmen arkipäivän kuluessa ulostenäytteen tuomisesta vastaanotolle.

Miksi tutkitaan?

Aiempi käytäntö, jolloin koirat madotetaan rutiinisti sisäloisten varalta lisää mahdollista loislääkeresistenssiä. Suuri osa loislääkkeistä vapautuu ulosteen mukana edelleen aktiivisena luontoon, mikä aiheuttaa tarpeellisen pienelimistön tuhoutumista.
Suomessa tehdyn koiranomistajille suunnatun kyselyn mukaan suomalaiset koiranomistajat käyttävät tavallisimmin koirilleen laajakirjoisia loishäätöjä, jotka tehoavat niin sukkula- kuin heisimatoihin. Kuitenkin Suomessa yleisin suolistomato on sukkulamatoihin kuuluva Toxocara Canis. Heisimatoja koirilla Suomessa esiintyy harvemmin. Koska heisimatotartunta edellyttää väli-isännän syönnin, eivät heisimadot tartu suoraan koirasta toiseen. Kun ulostenäyte on tutkittu, pystytään vähentämään sekä loislääkityksiä ylipäätään että laajakirjoisten matolääkkeiden käyttöä.
 

 

Luonnollisten aukkojen kautta tapahtuvat tähystystoimenpiteet eli ei-kirurgiset tähystykset

Eläinystäväsi Lääkärissä on laajat mahdollisuudet luonnollisten aukkojen kautta tapahtuville tähystystoimenpiteille. Seuraavassa on kerrottu tavallisimmista tähystyskohteista ja syistä tähystystoimenpiteiden suorittamiselle.
Tavallisimmin tähystystoimenpiteet tehdään anestesiassa. Korvien osalta tähystys on mahdollista myös hereillä, mutta korvahuuhtelut ja isommat toimenpiteet tehdään myös korvien osalta anestesiassa.

Korvien tähystys

Korvien tähystys video-otoskoopin avulla antaa korvasta huomattavasti paremman näkymän kuin perinteinen korvalamppu. Koiran korvakäytävä on L-kirjaimen muotoinen, joten poikittaisen korvakäytävän ja tärykalvon näkyvyys paranee video-otoskoopin avulla. Video-otoskoopin avulla saadaan tarkempi kuva korvien tilanteesta, päästään arvioimaan esimerkiksi mahdolliset tärykalvovauriot sekä näkemään välikorvan tilanne. Video-otoskopian yhteydessä on mahdollista poistaa korvista eritteitä huuhtelun ja imun avulla, poistaa syvemmällä korvakäytävässä olevia karvoja sekä esimerkiksi huuhdella välikorva. Tähystykset ja korvahuuhtelut ovat erityisen hyödyllisiä kroonisista korvavaivoista ja toistuvista korvatulehduksista kärsivillä koirilla.

Sierainontelon tähystys

Sierainontelon tähystyksessä kameran avulla päästään katsomaan sierainonteloon. Sierainonteloa voidaan myös huuhdella keittosuolaliuoksen avulla toimenpiteen yhteydessä. Sierainontelon tähystystä voidaan käyttää esimerkiksi sierainvuodon ja aivastelun taustasyyn selvittämisessä. Tähystyksen avulla voidaan havaita sierainontelossa olevat kasvainmuutokset ja vierasesineet ja tähystimen avulla vierasesineiden poisto helpottuu. Lisäksi sierainontelosta voidaan ottaa koepaloja oireiden taustasyyn selvittämiseksi. Eläinystäväsi Lääkärissä onnistuvat niin kissojen kuin koirienkin sierainonteloiden tähystykset.

Nielun, nenänielun ja kurkunpään tähystys

Nielun, nenänielun ja kurkunpään tähystystä voidaan käyttää hyödyksi niin ikään aivastelun, yskän ja sierainvuodon taustasyyn selvittämisessä. Tähystyksen avulla voidaan havaita esimerkiksi pehmeän kitalaen taakse jääneet vierasesineet, tyypillisesti heinät, sekä kasvainmuutokset. Vierasesineet voidaan poistaa tähystimen avulla. Eläinystäväsi Lääkärissä voidaan tähystää niin kissojen kuin koirienkin nielu, nenänielu ja kurkunpää.

Henkitorven ja keuhkojen tähystys

Henkitorven ja keuhkojen tähystystä voidaan käyttää selvittäessä yskäoireden taustasyytä. Henkitorven tähystyksellä voidaan todeta esimerkiksi henkitorven litistymät (ns. trakeakollapsi) ja tähystyksen avulla henkitorveen voidaan asettaa henkitorvea laajentava stentti. Keuhkojen tähystyksellä voidaan nähdä keuhkoihin päätyneet vierasesineet ja kasvainmuutokset. Lisäksi voidaan ottaa keuhkohuuhtelunäytteitä ja koepaloja esimerkiksi kroonisen yskän taustasyyn selvittämiseksi. Tähystyksessä voidaan myös poistaa henkitorveen ja keuhkoihin päätyneitä vierasesineitä. Eläinystäväsi Lääkärissä onnistuvat kaikenkokoisten kissojen ja koirien hengitysteiden tähystykset.

Ruokatorven, mahalaukun, ohut- ja paksusuolen tähystys

Ruokatorven, mahalaukun sekä ohut- ja paksusuolen tähystystä käytetään tyypillisesti apuna, kun selvitetään kroonisen oksentelun tai ripuloinnin taustasyytä. Tällöin tähystyksen yhteydessä otetaan myös koepaloja ruoansulatuskanavasta. Tähystystä voidaan käyttää myös ruokatorvessa ja mahalaukussa olevien vierasesineiden toteamiseen ja poistamiseen. Eläinystäväsi Lääkärissä ovat mahdollisia kaiken kokoisten eläinten ruokatorven, mahalaukun ja paksusuolen tähystykset. Ohutsuolen tähystykseen välineistö löytyy noin 8−10 kg:n kokoisille ja tätä suuremmille eläimille.

Virtsaputken ja virtsarakon tähystys 

Virtsaputken ja virtsarakon tähystys voidaan suorittaa niin uros- kuin naaraskoirillekin koosta riippumatta. Käytettävät tähystimet poikkeavat toki toisistaan, sillä uroskoirien virtsaputki on huomattavasti narttujen virtsaputkea pidempi. Usein virtsateiden tähystystä käytetään apuna esimerkiksi verivirtsaisuuden taustasyyn selvittämisessä, virtsarakon kasvainmuutosten tutkimisessa sekä esimerkiksi niin sanottujen ektooppisten ureettereiden eli väärään kohtaan virtsarakkoa kiinnittyvien virtsanjohtimien toteamisessa. Tähystyksen avulla voidaan ottaa koepaloja virtsarakosta sekä patologin tutkimusta että bakteeriviljelyä varten.

Emättimen tähystys 

Emättimen tähystys on mahdollista naaraskoirille ja -kissoille. Tähystystä voidaan käyttää esimerkiksi emättimen kasvainmuutosten havaitsemiseen ja emätinvuodon taustasyyn selvittämiseen. Tähystystä voidaan hyödyntää myös keinosiemennyksessä.
Tähystystoimenpiteet eivät useimmissa tapauksissa ole ensimmäinen askel oireiden taustasyyn selvittämisessä, sillä usein taustatieto on tarpeen ennen tähystoimenpidettä. Usein esimerkiksi veri-, virtsa- ja ulostenäytteiden tutkiminen on tarpeen ennen ennen tähystystä, oireesta ja tähystettävästä kohteesta riippuen. Lisäksi voidaan tarvita esimerkiksi edeltävä ultraäänitutkimus. Eläinlääkäri osaa arvioida tarvittavien edeltävien tutkimusten tarpeen. Joskus tähystys voi olla heti vaihtoehto, jos esimerkiksi tiedossa on mahalaukkuun päätynyt vierasesine, joka on tarpeen poistaa.

Johanna Reilin, eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Tähystysleikkaukset

Tähystysleikkauksella tarkoitetaan leikkausta, jossa leikkaus tehdään pienten haavojen kautta käyttämällä apuna kameraa. Tavallisimmin suoritettu tähystysleikkaus on tähystyksellä tehtävä sterilaatioleikkaus. Mitä tähystysleikkauksessa oikeastaan tapahtuu ja mitä etuja tähystystoimenpiteestä on suhteessa tavalliseen avoleikkaukseen?

Tähystysleikkauksen kulku (vatsaonteloleikkaukset) 

Tähystysleikkauksessa vatsaonteloon tehdään kaksi, noin 1 cm kokoista haavaa. Leikkauksen ajaksi vatsaonteloa täytetään hiilidioksidilla, jotta vatsaa saadaan laajennettua ja siten vatsaan tulee tilaa työskennellä. Toisen haavan kautta vatsaonteloon laitetaan kamera, jonka kautta saatava kuva heijastetaan näyttöruudulle. Kameran kuvan avulla eläinlääkäri näkee leikkausalueelle. Toisen haavan kautta vatsaonteloon saadaan vietyä tarvittavat instrumentit, esimerkiksi poltto- ja leikkaustyökalu munasarjojen verisuonien sulkemista ja munasarjojen irrotusta varten tai tartuntapihdit. Kun tarvittavat toimenpiteet vatsaontelossa on suoritettu, tyhjennetään vatsa lopuksi ylimääräisestä kaasusta.

Mihin tähystysleikkauksia voidaan hyödyntää? 

Tähystysleikkauksena voidaan tehdä esimerkiksi sterilaatioita, piilokivesten poistoja vatsaontelosta sekä ottaa koepaloja eri elimistä sairauksien taustasyiden selvittämiseksi. Lisäksi tähystysleikkauksilla voidaan tutkia niveliä ja poistaa niistä esimerkiksi irtopaloja.

Tähystysleikkausten edut (vatsaonteloleikkaukset)

Tähystysleikkaukseen tarvittavien haavojen koko on pienempi kuin avoleikkauksessa. Tähystysleikkauksessa vatsaonteloon ei myöskään jää vatsaontelon sisälle ommelaineita, jotka myöhemmin saattavat ärsyttää kudoksia. Haavat suljetaan toki sulavilla tikeillä samaan tapaan kuin avoleikkauksessakin. Pienempien haavojen ansiosta leikkauksen jälkeinen kipu on huomattavasti vähäisempää ja koirat toipuvat nopeammin. Tähystysleikkausten edut toipumiseen ja leikkauksen jälkeiseen kipuun on todettu myös useissa tutkimuksissa.
Tähystysleikkauksessa eläinlääkärillä on myös parempi näkyvyys leikkausalueelle. Tämä voi tuntua nurinkuriselta ajatukselta, mutta avoleikkauksessa kudokset ovat tiiviisti toisiaan vasten, mikä haittaa näkyvyyttä. Tähystysleikkauksessa vatsaonteloa laajennetaan leikkauksen ajaksi kaasulla, mikä parantaa näkyvyyttä. Paremman näkyvyyden ansiosta pienetkin verenvuodot havaitaan nopeasti ja pystytään tyrehdyttämään helposti. Leikkaustekniikka on vaativampi ja vaatii erikoisosaamista, mutta kun tekniikan hallitsee, on leikkauskomplikaatioiden määrä vähäisempi kuin avoleikkauksissa. Esimerkiksi haavatulehduksia ja leikkauksen jälkeistä kiinnikemuodostusta esiintyy vähemmän. Toisaalta tähystysleikkaus on mahdollista muuttaa milloin tahansa avoleikkaukseksi, jos potilasturvallisuus sitä vaatii.
Ihmisillä tähystysleikkausten jälkeen esiintyy niin sanottua hartiapistosta eli kipua hartian alueella. Tämän on arveltu johtuvan vatsaonteloon jäävän kaasun aiheuttamasta paineesta, kun kaasu nousee kohti palleaa. Koiralla vastaavaa ei ole todettu. Koiran vatsaontelon malli on sellainen, että jäännöskaasu on helpompi tyhjentää leikkauksen jälkeen vatsasta. Toisaalta koirat kävelevät neljällä jalalla, jolloin vatsaonteloon mahdollisesti jäävä kaasu ei kohoa kohti palleaa vaan selkärankaa.

KOIRAN STERILOINTI TÄHYSTYKSELLÄ

Narttukoiran sterilointi tähystyksellä voidaan suorittaa koiran ollessa täysikokoinen. Usein suositellaan steriloimista ensimmäisen juoksun jälkeen, mutta leikkaus on mahdollinen myös jo ennen ensimmäistä juoksua. Jos juoksukierto on jo käynnissä, on edellisestä juoksusta hyvä olla kulunut noin 2−3 kuukautta. Heti juoksujen jälkeen leikkaus ei ole suositeltavaa valeraskausajan ollessa käsillä, sillä leikkauksen ajoittuessa tälle ajanjaksolle, voivat valeraskausoireet pitkittyä. Leikkaaminen on mahdollista aina siihen asti, kun seuraavat juoksut alkavat. Joskus leikkauksia tehdään myös juoksun aikana, mutta mikäli mahdollista, kannattaa leikkaus ajoittaa muuhun aikaan. Juoksun aikana verenvuotoriski on suurempi.
Tähystysleikkauksessa poistetaan yleensä vain munasarjat. Nykyään myös avoleikkauksessa poistetaan usein vain munasarjat, jos kohtu on siisti. Koko kohtu tarkistetaan kuitenkin aina leikkauksen yhteydessä ja jos kohdussa todetaan poikkeavuuksia, on myös koko kohdun poisto tähystysleikkauksella mahdollista. Vaikka koiralta poistetaan vain munasarjat, ei esimerkiksi kohtutulehduksen riskiä kuitenkaan enää ole. Kohtutulehdus on hormonaalinen sairaus, joka vaatii kehittyäkseen toimivaa munasarjakudosta. Näin ollen sterilaatioleikkauksen jälkeen riski kohtutulehdukselle on olemassa vain, jos munasarjakudosta jää leikkauksessa vatsaonteloon. Tähystysleikkauksessa näkyvyys leikkausalueelle on vielä avoleikkausta parempi, joten riski munasarjakudoksen jäämiselle on pieni. Lisäksi poistetut munasarjat tarkistetaan aina leikkauksen jälkeen, jotta varmistetaan, että munasarjat on saatu pois kokonaisuudessaan.
Sterilaation jälkeen narttu ei tule enää kiimaan. Tämän myötä poistuvat myös mahdolliset valeraskausoireet ja koira yleensä niin sanotusti tasoittuu, kun hormonaalinen vaihtelu jää pois. Sterilaation myötä myös kohtutulehduksen riski poistuu. Kohtutulehdus on vanhemmilla nartuilla merkittävä riski, sillä jopa neljännes nartuista sairastuu kohtutulehdukseen. Kohtutulehdus on aina vakava sairaus, mikä voi pahimmillaan olla henkeä uhkaava. Jos koira steriloidaan nuorena, vähenee myös nisäkasvainten riski. Tutkimuksissa on todettu, että jos narttu steriloidaan heti ensimmäisen juoksun jälkeen, on nisäkasvainten riski yhtä pieni kuin uroskoirilla. Kiimojen loppumisen jälkeen epätoivottujen tiineyksien riski myös poistuu. Sterilaatiolla on siis useita, myös terveydellisiä hyötyjä.
Narttukoiran steriloinnin seurauksena energiantarve vähenee, keskimäärin noin 30 %. Näin ollen päivittäistä ruokamäärää tulee leikkauksen jälkeen vähentää tai vaihtaa ruoka kevyempään. Jos ruokintaan ei kiinnitetä huomiota, on riskinä lihominen leikkauksen jälkeen. Steriloiduilla nartuilla esiintyy myös virtsankarkailua enemmän kuin leikkaamattomilla nartuilla. Virtsankarkailua voidaan tarvittaessa hoitaa lääkkeillä. Joillakin nartuilla karvanlaatu voi muuttua leikkauksen jälkeen. Sterilaation haitat ovat samat sekä avoleikkauksella että tähystysleikkauksella tehtävissä sterilaatioissa.
Eläinystäväsi Lääkärissä on välineistö, joka mahdollistaa tähystysleikkausten tekemisen, niin vatsa- ja rintaontelokirurgian kuin niveltähystyksetkin.
Johanna Reilin, eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Välimuotoisten nikamien problematiikka

Artikkeli on julkaistu 2016 Suomen Beauceron -yhdistyksen lehdessä ja siksi esimerkkeinä on pääosin beaucenpaimenkoiria. Problematiikka on kaikilla roduilla sama.

Normaali rakenne

Nisäkkäällä on kaulanikamia (C) 7, rintanikamia (T) 13, lannenikamia (L) 7, ristiluuksi yhteenluutuneita ristinikamia (S) 3 ja vaihteleva määrä häntänikamia. Ristiluu niveltyy lantioon (sacro-ileacaliitos eli SI-nivel). Muita niveliä rangan ja muun tuki- ja liikuntaelimistön luuston kanssa ei ole. Etujalat liittyvät vartaloon pehmytkudoksilla.
Selkärangan sisällä kulkee selkäydin lannerangan 4.-5. nikaman tasolle asti. Siitä eteenpäin hermosto on jakautunut erillisiksi säikeiksi, ns. hevonhännäksi. Jokaiselle hermolle on oma evoluution kuluessa vakiintunut reittinsä tietyssä nikamavälissä jopa niin vahvasti, että keskushermostovaurion kohta voidaan paikantaa hermostollisten puutteiden/refleksien muutosten perusteella varsin tarkasti.

Välimuotoisuus

VA:lla tarkoitetaan nikaman kehityshäiriötä (vertebral anomaly). Korkkiruuvihäntäisillä roduilla nikaman kehityshäiriötä tavataan rangan kaikissa osissa, tavallisimmin rintarangassa. Muilla roduilla VA:na ilmoitetaan mahdolliset välimuotoiset nikamat muualla kuin lanne-ristiluuvälissä, jossa ne ilmoitetaan LTV:nä (Välimuotoinen lanne-ristinikama eli lumbosacral transitional vertebra). Välimuotoiset nikamat ovat synnynnäinen, periytyvä ominaisuus.Oireettoman selkämuutoksen kantaja ei periytä välttämättä oireetonta selkämuutosta, esim. ei voida sanoa että LTV1 periyttäisi LTV1:stä. Samoissa pentueissa on usein eri variaatioita välimuotoisista nikamista. Huomioitavaa on, että viimeinen lannenikama on rungoltaan normaalistikin muita lannenikamia lyhyempi. Välimuotoisuuden arvioimiseksi tulee yksittäisten nikamien lisäksi tarkastella kokonaisuutta.
Välimuotoisia nikamia on erilaisten rangan osien vaihteissa: kaula- ja rintarangan, rinta- ja lannerangan sekä lannerangan ja ristiluun muodostavien ristinikamien vaihteissa. Tällöin esimerkiksi viimeisessä kaulanikamassa saattaa olla pienet kylkiluun tyngät (kuva 2. ja 4.), kylkiluullisia normaaleita rintanikamia on vain 12 (jolloin viimeinen rintanikama muistuttaa rakenteeltaan lannenikamaa, kuva 4.) tai viimeinen lannenikama on lyhentynyt ja mahdollisesti jopa kiinnittynyt ristiluuhun muistuttaen ristinikamaa. On myös mahdollista, että ensimmäinen ristinikama ei olekaan luutunut kunnolla ristiluuhun vaan muistuttaa siten lannenikamaa.
Nikaman rakenteen muuttuessa sen tehtävän mukainen toiminta saattaa häiriintyä niin ortopedisessa kuin neurologisessa merkityksessä. Mikäli nikaman rakenne on muuttunut, saattaa hermon ulostuloaukko olla alunperinkin muuttunut. Lisäksi muuttunut rakenne aiheuttaa epästabiiliutta, jonka elimistö pyrkii estämään luuduttamalla nikamia yhteen. Selässä nikamien keskinäistä liikettä vähentävää uudisluumuodostusta nimitetään spondyloosiksi. Tämä uudisluumuodostus ahtauttaa hermojuurten kulkureittejä entisestään ja aiheuttaa siten kipua.

LTV-luokittelu

LTV1 eli ”jakautunut ristiluun keskiharjanne” on LTV:n lievin muoto, jossa nikaman keskiharjanteessa on painauma 1. ja 2. ristinikaman välissä . LTV1-lausunto annetaan myös, jos keskiharjanteen 1. osa on puutteellisesti kehittynyt. Ristiluun runko-osa on aina normaalisti luutunut. Yksilötasolla LTV1-muutos sekä erilaiset välimuotoiset nikamat ylempänä rangassa vaikuttaisivat oireettomilta tai niukimmin oireita aiheuttavilta.
LTV2 ”Symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama”: Viimeinen lannenikama, L7, on saanut ristinikamien piirteitä, esim. lyhentynyt, mutta ei ole luutunut kiinni ristiluuhun ja lannenikamien lukumäärä on normaali.
LTV3 ”Epäsymmetrinen lanne-ristinikama” on vastaava kuin LTV2, paitsi että viimeinen lannenikama (L7) on paitsi muuttunut, myös epäsymmetrinen. LTV3-muutokset aiheuttavat lähes aina jossain vaiheessa elämänkaarta oireita.
LTV4 6 tai 8 lannenikamaa: välimuotoisen lanne-ristinikaman rakenteellisesti vakavin muoto, jossa 7. lannenikama (L7) muistuttaa rakenteeltaan ristinikamaa (kuva 8. ja 11.) tai ristiluun 1. nikama (S1) muistuttaa rakenteeltaan lannenikamaa (kuva 9. ja 12.). Tällöin ristiluu on jakaantunut ja usein myös SI-liitos on puutteellisesti kehittynyt ja kooltaan liian pieni huomioiden kohtaan kohdistuva rasitus.

Spondyloosin ja välimuotoisten nikamien suhde

Välimuotoiset nikamat on mahdollista kuvantaa jo pikkupentuna, oireita kuitenkin tavallisemmin ilmenee vasta aikuisena.Välimuotoiset nikamat aiheuttavat rangan epästabiiliutta ja lantion vinoutta ja siten lisäävät uudisluun kertymistä (silloittumista, spondyloosimuutosta). Myös välilevyrappeuman riski nousee.
Tällä hetkellä viimeisen lannenikaman ja ristiluun välinen (L7-S1) silloittuma ilmoitetaan virallisissa kuvaustuloksissa spondyloosina. Koira, jolla on silloittumaa ko. välissä, ei voi saada SP0-lausuntoa iästä huolimatta. Tämä silloittuma tulee erottaa perinnöllisestä spondyloosista, jossa silloittumamuutoksia tulee erityisti rinta- ja lannerankaan useisiin kohtiin.
Kuten todettua, on välimuotoiset nikamat mahdollista tutkia jo nuorella iällä. Kyynärtutkimusten takia beauceronin virallisten kuvausten alaikäraja on kuitenkin 18 kk. Spondyloosilausunnon alaikäraja on 24 kk.

Kliiniset oireet

Vähimmillään LTV:stä oireena saattaa olla lantion vinous, joka aiheuttaa lihasten kipeytymistä ja sitä kautta liikevirhettä. Näissä tilanteissa harrastaminen saattaa olla mahdollista huolellisella lihashuollolla ja tarvittaessa fysioterapialla. Iän myötä tilanne usein kuitenkin heikkenee.
Välilevyrappeuma L4/L5-tason etupuolella aiheuttaa ahtauman selkäytimessä ja oireet ovat eriasteisia halvausoireita. Tämän tason takapuolella ahtautuvat hermojuuret. Hermojuurien kompressio on harvoin niin täydellinen, että aiheuttaisi halvausta. Tyypillistä on, että koirat ovat oireettomia/näennäisen oireettomia 6-7 vuoden ikään. Keski-iästä eteenpäin alkaa alueella olla uudisluuta tai mahdollisesti lonkat alkavat vaivata. Lonkkien kipeytyessä koira pyrkii joustamaan selällä enemmän ja sitä tilanne ei kestä. Hermojuurien kompressiossa puhutaan cauda equina -syndroomasta (hevosenhäntäsyndrooma). Sen diagnosointi on erityisesti alkuvaiheessa hankalaa ja onkin todennäköistä, että oireilevat koirat ovat kärsineet jo pitkään ennen kuin oireista tulee havaittavat. Mikäli koiralla on todettu jokin selkämuutos nuorella iällä, on säännöllinen eläinlääkäriseuranta välttämätöntä 1-2 vuoden välein ja lievienkin oireiden ilmetessä uusintakuvaus tarpeen.
Joskus jo nuorella koiralla saattavat hermojuurioireet tai SI-nivelen puutteellisuuteen liittyvä kipu aiheuttaa voimakkaitakin oireita. Oireet saattavat erityisesti pennuilla ja nuorilla koirilla olla hämääviä, esim. ongelmia sisäsiisteyden oppimisessa tai aggressiivisuutta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että muutokset lanne-ristiluualueella aiheuttavat lyhentynyttä harrastuskäyttöä, tarkempaa harkitaan harrastelajeille, tarkkaa eläinlääkärin seurantaa, huolellista lihashuoltoa ja ennenkaikkea kipua.

Jalostuksellinen näkökanta

Tähän mennessä on selvää, että kyseessä on periytyvä muutos. Mekanismi on toistaiseksi tuntematon, joten geenitestejä tms. ei ole vielä aikoihin odotettavissa (jos koskaan, kun kyseessä ei ole yksittäinen geenivirhe). Tutkimukset ja jalostuksellinen valinta perustuvat siten perinteiseen röntgentutkimukseen. Eläinlääkärien tietoisuus kuvauskohdista, jotta nikamien määrä pystytään laskemaan, alkaa hiljalleen lisääntyä, kiitos Kennelliiton eläinlääkäreille suuntaaman aktiivisen tiedotuksen.
Oireettoman selkämuutoksen kantaja ei periytä välttämättä oireetonta selkämuutosta eli ei voida esim. sanoa, että LTV1 periyttäisi LTV1:stä. Samoissa pentueissa on usein eri variaatioita välimuotoisista nikamista. Jalostukselliselta kannalta nikamamuutokset tulee tiedostaa ja mikäli esim. täysin oireeton LTV1- tai VA (esim. T13->L1) -koira on muilta ominaisuuksiltaan erinomainen ja jalostuskäyttö siten mielekästä, on toiseksi osapuoleksi ehdottomasti syytä valita selkäterve yksilö.
Beaucenpaimenkoirilla VA- ja LTV-tutkimukset kuuluvat PEVISA-ohjelmaan 2017 alkaen.
Juliska Haapanen-Kallio
Kirjoittaja on eläinlääkäri yrityksessä Eläinystäväsi Lääkäri, Tampere www.elainystavasilaakari.fi, ja toimii Suomen Beauceron ry:n jalostustoimikunnan puheenjohtajana
Linkissä Beauceronien selkäartikkeli  kuvasarjassa selkäterveen koiran kuvat (kuva 1., 3., 5., 7. ja 10.) sekä muutoksia rakenteessa. Esimerkkikuviksi on valittu koiria, joilla ei vielä ole uudisluumuodostusta selän alueella. Aiemmin Suomen Beauceronit -fb-ryhmässä on ollut esillä kuvat, joissa samalla koiralla (kuvaushetkellä ikä 2 vuotta) on rangassa useampi muutos, kuvat 2.,4.,6., 8. ja 11. Kolmas koira on voimakkaasti oireileva pentu, kuvaushetkellä 6 kk, kuvat 9. ja 12.