Luun kasvaimet

Luussa voidaan todeta alkuperältään kolmenlaisia kasvaimia: primaareja, luuhun invasoituneita ja metastoituneita. Primaarit luukasvaimet ovat saaneet alkunsa luukudoksessa. Invasoituneet ovat ympäröivän kudoksen kasvaimesta luuhun levinneitä ja metastaasit ovat levinneet verenkierron välityksellä muualla olevista kasvaimista. Suurin osa primaareista luukasvaimista on nopeasti eteneviä ja niillä ennuste on erittäin heikko, samoin kuin metastoituneilla kasvaimilla. Invasoivissa kasvaimissa ennuste vaihtelee riippuen siitä, kuinka aggressiivisia kasvaimet ovat, kuinka nopeasti ne havaitaan ja mitkä ovat kirurgisen poiston mahdollisuudet. Keskimäärin ennuste on invasoivissakin kasvaimissa kuitenkin vähintään varauksellinen.

Luun kasvaimissa tapahtuu sekä luun tuhoutumista että uudisluun muodostumista. Mitä ärhäkämmästä kasvaimesta on kyse, sitä enemmän vallitsevat luukudosta tuhoavat prosessit. Hitaammin etenevissä uudisluuta on runsaammin. Joskus tulehduksellista luumuutosta ja kasvainmaista muutosta ei ole mahdollista erottaa yksittäisellä kuvalla vaan tarvitaan koepala tai useammat kuvat esim. muutamien viikkojen tai kuukausien välein.

Luukasvainten aiheuttamat oireet voivat olla hyvin vaihtelevia. Kun luukasvain haurastuttaa luuta, aiheuttaa se oireita jalan turvotuksesta ja lievästä ontumasta aina luun murtumaan. Kun kasvain ahtauttaa ympäröiviä kudoksia, voi tulla esimerkiksi neurologisia oireita (selkärangan ja kallon kasvaimet), ulostamisen vaikeuksia (lantion kasvaimet) tai nenäverenvuotoa (suun ja sierainontelon pahanlaatuiset prosessit). Luuytimen kasvaimet puolestaan aiheuttavat voimakkaitakin muutoksia verenkuvassa.

Primaarit luukasvaimet

Primaarejä luustokasvaimia on n. 4% koirien kasvaimista. Primaareista luukasvaimista tavallisimpia ovat osteosarkoomat. Osteosarkoomien tyypillinen sijainti on kyynärvarren alapäässä, olkaluun yläpäässä, reisiluun alapäässä tai sääriluun yläpäässä. Vanha sanonta “lähellä polvea, kaukana kyynärpäästä” pitää useimmiten paikkansa. Useimmiten kasvain saa alkunsa kasvuruston alueelta tai vanhan murtuman tai metalli-implantin kohdalta.

Osteosarkooma koiran kyynärvarren alaosassa

Osteosarkoomat aiheuttavat selkeitä oireita ja niitä osataan epäillä yleensä vasta siinä vaiheessa, kun omistaja huomaa turvotuksen, luun kestävyydessä ilmenee heikkoutta ja koira ontuu tai luuhun tulee patologinen fraktuura, eli kasvaimen heikentämä luu murtuu. Diagnoosin löytymisen aikaan etäpesäkkeitä keuhkoissa on n. 75%:lla, mutta näistä suurin osa on niin pieniä, ettei niiden havaitseminen esim. röntgentutkimuksella ole mahdollista. Diagnosointihetkellä luustometastaaseja muualla luustossa on 6-8% osteosarkoomista. Etäpesäkkeiden takia ennuste on hyvin varauksellinen. Amputaation jälkeen keskimääräinen elinaika on 4-6 kuukautta.

Koepalalla saadaan selvitettyä kasvaimen luonnetta. Koepala on tarpeen erityisesti silloin, jos kasvaimen sijainti on poikkeuksellinen tai potilas ei kuulu riskiryhmään kooltaan ja iältään tai mikäli koiralla on historiassaan matkustelua alueella, jossa luun sieni-infektio on mahdollinen. Luun sarkoomista 85% on osteosarkoomia, loput chondrosarkoomia (nivelkudosperäisiä), fibrosarkoomia (sidekudosperäisiä) ja hemangiosarkoomia (verisuoniperäisiä). Amputaatiolla chondrosarkoomien ja fibrosarkoomien ennuste on hiukan parempi kuin osteosarkoomien, hemangiosarkoomien ennuste taas on huonoin.

Pieni osa primaareista luukasvaimista on hyvänlaatuisia, osteomia ja chondromia. Hyvänlaatuiset kasvaimet eivät lähetä etäpesäkkeitä ja niiden aiheuttama haitta on lähinnä mekaaninen. Mekaaninen ongelma saattaa sijainnista riippuen olla hyvinkin invalidisoiva esim. ahtauttaessaan selkäydintä. Hyvänlaatuisten kasvaimien kasvutapa on usein hillitty, kasvain ei “kasva silmissä”. Kasvupaikka eroaa usein myös osteosarkoomista ja uudismuodostuma saattaakin olla vaikkapa kallon luissa.

Primaarit luustokasvaimet ovat tyypillisimpiä suurilla ja jättiroduilla. Useimmiten potilas on 5-7-vuotias, joskin osteosarkoomaa tavataan jo 1,5-2-vuotiailla. Osteosarkoomia tavataan eniten uroksilla. Nartuilla sairautta tavataankin lähinnä vain riskiroduilla: bernhardinkoiralla, tanskandoggilla, irlanninsusikoiralla, rottweilerilla ja greyhoundilla. Diagnosointihetkellä sairastuneella ei yleensä ole ole muita oireita ontuman ja/tai turvotuksen lisäksi. Heikon ennusteen takia useimmiten päädytään saattohoitoon ja kivunlievitykseen lääkityksin ja päästetään kaveri pois, kun kipuja ei enää saada pidettyä kurissa tai kasvaimen haurastuttama luu murtuu.

Luuytimen kasvaimet

Luuytimen kasvaimet ovat koirilla harvinaisia. Muista luun kasvaimista eroten ne aiheuttavat yleisoireita: väsymystä, kuumetta, ruokahaluttomuutta. Luuytimen kasvaimet ovat lymfoomia tai multippeleita myelomia. Lymfoomat ovat peräisin lymfosyyteistä, multippelit myelomat muita verisoluja valmistavista linjoista. Suurin osa lymfoomista on peräisin muualta kuin luuytimestä (imusolmukkeet, kateenkorva, perna).

Metastaasit

Metastaasit leviävät primaarikasvaimista luustoon veriteitse. Luuhun leviävät primaarikasvaimet sijaitsevat useimmiten eturauhasessa, virtsateissä ja utarekudoksessa, mutta myös kilpirauhas-, munasarja- ja keuhkokasvaimesta lähtöisin olevia metastaaseja tavataan luustossa. Luustoetäpesäkkeet sijaitsevat tyypillisesti lannerangan nikamissa, reisiluissa, olkaluissa, kylkiluissa ja lantiossa. Ihmisellä luustometastaasit ovat yleisempiä kuin primaarit luukasvaimet ja näin näyttäisi olevan myös alle 25-kiloisilla koirilla.

Luuhun invasoituvat kasvaimet

Pahanlaatuiset luuhun invasoituvat kasvaimet ovat tyypillisiä suussa sekä varpaissa. Tällaisia ovat pahanlaatuiset melanoma ja levyepiteelikarsinooma sekä fibrosarkooma. Kirurgisella, riittävän varhaisella ja riittävän laajalla poistolla ennuste on kohtalainen. Suun odontogeeniset (hammassyntyiset) kasvaimet ovat yleisiä. Tavallisimmin kyseessä on ameloblastooma. Odontogeeniset kasvaimet tunkeutuvat luuhun ja hajottavat luuta hammasjuurien ympärillä ja tekevät kystamaisia muutoksia luukudokseen. Nämä kasvaimet harvoin lähettävät etäpesäkkeitä, mutta ne rajautuvat heikosti, eli poistossa tulee olla silmämääräisesti tervettä kudosta riittävästi.

Epulikseksi sanotaan ikenen uudismuodostumaa, joka saattaa olla mitä vain tulehduksellisesta liikakasvusta odontogeeniseen kasvaimeen. Useimmiten näiden erottaminen silmämääräisesti on mahdotonta. Miten epulikseen reagoidaan riippuu eläimen iästä, uudismuodostuman sijainnista (yksittäinen vai ympäriinsä) ja havaittavasta haitasta esim. syömiselle. Olipa ienmuutosten syy mikä tahansa, on suuhygienia (hammaskiven poisto, hammaspesut) tärkeää, jotta tilanne ei komplisoidu hampaan kiinnityskudoksen ja hammasjuurten tulehduksella.

Pohdintaa

Luukasvaimet ovat yleisesti melko harvinaisia, mutta riskiryhmässä, keski-ikäisissä jättirotujen uroksissa, osteosarkooman riski on merkittävä. Erityisesti osteosarkoomaa tavataan muutamissa riskiroduissa: bernhardinkoira, irlanninsusikoira, tanskandoggi, rottweiler, greyhound. Luukasvainten, kuten muidenkin kasvainten, jalostuksellinen vastustaminen on vaikeaa. Jalostuksessa tulisikin valita sekä pitkäikäisiä sukuja että mahdollisuuksien mukaan vanhempia uroksia, jotka ovat itse ylittäneet riski-iän. Keskikokoisten ja pienten koirien luustossa todettavista kasvaimista suurin osa on etäpesäkkeitä. Utarekasvainten suuren yleisyyden takia niiden merkitys myös luustoetäpesäkkeistä on melko suuri. Utarekasvainten riskiä saadaan vähennettyä steriloimalla nartut nuorella iällä.

Suun uudismuodostumista suurin osa on tulehdusperäisiä ikenen liikakasvuja ja odontogeenisiä eli hammassyntyisiä kasvaimia. Hyvällä suuhygienialla eli hammaspesuilla ja tarvittaessa hammaskivenpoistoilla sekä estetään liikakasvun syntyä että estetään tulehduksellisia muutoksia ientaskujen syvennyttyä liikakasvun takia. Ikenien yksittäiset uudismuodostumat, huulten ja tassujen kaikki uudismuodostumat on tarpeen kontrolloida eläinlääkärissä mahdollisimman pian havaitsemisen jälkeen. Varhaisella havaitsemisella ja poistolla ennuste on paras.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Varaa aika Eläinystäväsi Lääkäriin lemmikkisi terveyden kartoittamiseksi