Laboratoriotutkimukset

Vastaanotollamme on käytettävissä hyvin varusteltu laboratorio. Omassa laboratoriossamme tutkimme veri-, virtsa- ja ulostenäytteitä sekä mm. iho-, korva- ja ohutneulanäytteitä.

Verinäytteistä saadaan tarvittaessa nopeasti tärkeää lisätietoa jo vastaanottokäynnin aikana. Vastaanotolla omalla laitteistollamme voidaan määrittää mm. maksa- ja munuaisarvot, verensokeri, elektrolyytit, koirien CRP, tulehdussolujen määrä ja erittelylaskenta sekä punasoluarvot. Hormonimääritykset, lääkeainepitoisuudet ja muut vastaavat teetämme ulkoisessa laboratoriossa. Tällöin vastauksen saamiseen kuluu muutamasta päivästä pariin viikkoon.

Tutkimme verinäytteet nopeasti modernissa laboratoriossamme.

Virtsanäytetutkimuksella saadaan tietoa paitsi virtsateiden terveydestä, myös elimistön muusta tilasta. Virtsanäytetutkimus onkin usein ensimmäisiä tutkimuksia sairautta epäiltäessä. Virtsanäytteiden pikatestit valmistuvat nopeasti.

Virtsanäytteen voi tuoda vastaanotolle aukioloaikana ilman ajanvarausta. Virtsanäytteen tutkiminen on tarpeen, mikäli pentu ei ala oppia sisäsiistiksi, virtsaamiskäytös muuttuu (esim. sisäsiisti koira alkaa pissata sisälle), virtsaamistiheys lisääntyy tai eläimen juominen ja pissaaminen määrällisesti lisääntyvät. Tarvittaessa virtsanäytteen perusteella varataan aika vastaanotolle jatkotutkimuksiin esimerkiksi virtsakivivaivojen tai diabeteksen varalta. Erityisesti kissan virtsaamisongelmat on selvitettävä pikimmiten!

Ulostenäytteitä tutkitaan madotustarpeen arvioimiseksi ja esimerkiksi ripulin pitkittyessä.

Iho- ja korvatulehduksien hoidossa lemmikeillä käytetään määrällisesti eniten antibiootteja. Bakteeriviljely ja herkkyysmääritys ovat siten tärkeitä paitsi oikean lääkityksen löytämiseksi myös antibiooteille resistenttien bakteerikantojen synnyn ennaltaehkäisemiseksi. Antibioottiresistenssin hillitsemisessä on erityisen tärkeää myös hoitaa perussairaus (esim. atopia) mahdollisimman oireettomaksi, jolloin antibioottien tarvetta on harvoin. Samoin huolellisella hygienialla ja paikallishoidoilla saadaan vähennettyä antibioottien käyttöä.

Mikäli sinulle herää kysymyksiä vastaanotollamme tehtävistä laboratoriotutkimuksista, otathan rohkeasti yhteyttä henkilökuntaamme!

Näytteenotto-ohjeet:

Verinäytteenotto

Suurin osa verinäytteistä otetaan paastonäytteinä, jolloin eläimen tulee olla ruuatta 10-12 tuntia ennen näytteenottoa. Tälläisiä ovat esimerkiksi kilpirauhasarvot, kortisolipitoisuudet, maksa-arvot. Mikäli eläimellä on jokin seurantaa vaativa lääkitys, on edellisellä lääkitysajankohdalla myös merkitystä. Kontrolliverinäytteistä kannattaa varmistaa hoitavalta eläinlääkäriltä tai hoitajalta, mihin aikaan mahdollinen edellinen lääke otetaan, onko verinäytettä edeltävä paasto pituudeltaan normaali 10-12 tuntia ja onko näytteenoton vuorokauden ajalla merkitystä.

Virtsanäyte

Virtsanäyte tulee kerätä puhtaaseen purkkiin, mieluiten aamupissasta. Edellisestä pissaamiskerrasta tulee olla vähintään 6 tuntia. Mikäli tiheä pissailu on oireena, ei tämä aina ole mahdollista: siinä tapauksessa otetaan lyhyemmän aikaa virtsarakossa ollut näyte ja mainitaan asiasta virtsanäytettä tuodessa.

Puhdista lemmikin vulvan/peniksen alue ennen näytteenottoa haalealla vedellä (ei hankausta tai pesuaineita), kuivaus vessapaperilla painelemalla. Puhtain näyte saadaan keskisuihkusta (ensimmäisten tippojen annetaan mennä ohi). Keskisuihkunäyte ei aina onnistu, jolloin asiasta on hyvä mainita näytettä tuodessa. Näytemääränä ruokalusikallinen on riittävä: näytteen puhtautta ei kannata riskeerata yrittämällä ottaa näytettä lisää, jos ruokalusikallisen verran on saatu. Näyte säilyy jääkaapissa enintään neljä tuntia ennen tutkimusta.

Virtsanäytteen saa tuoda vastaanotolle klinikan aukioloaikana. Pikatestien tulokset saadaan useimmiten melko nopeasti. Bakteeriviljelyjen valmistumisessa menee 2-3 päivää.

Ulostenäyte

Ulostenäyte tulee ottaa tuoreesta ulosteesta siten, että maahan osuneet osat eivät päädy näytteeseen mukaan. Koska toiset loiset erittävät munia tai kystamuotoja ulosteeseen jaksottaisesti, kerätään ruuansulatuskanavan loisten varalta ulostenäyte kolmelta eri ulostuskerralta ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä tavallisimmin esiintyvien sisäloisten varalta otetaan vastaan arkisin maanantaista perjantaihin.

 Keuhkomatojen varalta tutkittava näyte täytyy tuoda vastaanotolle saman päivän aikana. Koko ulostemäärä kerätään esimerkiksi kakkapussiin ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Näyte yhdeltä ulostamiskerralta riittää. Ulostenäytteitä keuhkomatojen varalta otetaan vastaan maanantaista torstaihin.

 Tarvittaessa ulosteesta tehdään testit parvoviruksen tai giardia-antigeenien varalta.

 Tutkimustuloksen saatte kolmen arkipäivän kuluessa ulostenäytteen tuomisesta vastaanotolle.

Röntgentutkimukset

Eläinystäväsi Lääkärissä on käytössä digitaalinen röntgentutkimuslaitteisto. Röntgentutkimuksia tehdään taudin syyn ja vakavuuden kartoittamiseksi. Röntgenkuvaus on usein tarpeen sydän- ja keuhkosairauksien selvittelyssä, ruoansulatuskanavan tutkimuksissa sekä munuaisten ja virtsateiden sairauksissa. Erityinen rooli röntgentutkimuksilla on tuki- ja liikuntaelinsairauksien tutkimuksessa ja hoidon seurannassa.

Suurelle osalle koiraroduista tehdään nykyään luusto- ja nivelsairauksien vastustamiseen liittyviä terveystutkimuksia, joista suuri osa perustuu nivelten ja selkärangan röntgenkuvaukseen. Jalostukseen käytettäville koirille tutkimukset ovat usein pakollisia. Perinnöllisten sairauksien vastustamistyön onnistumisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että mahdollisimman moni koira tutkitaan, vaikka niitä ei käytettäisikään jalostukseen. Tutkimuksista saatava tieto auttaa kasvattajia tekemään oikeita jalostusvalintoja koirien terveyden parantamiseksi.

Harrastuskoirien luustoterveys halutaan usein selvittää jo hyvissä ajoin ennen aktiivista koulutusta ja treenausta. Näitä ns. välikuvauksia tehdään yleensä noin 7 kk iässä. Tällöin tutkitaan selkäranka sekä kaikki suuret raajanivelet. Yleensä suunnitelmissa on jonkin fyysisesti kuormittavan lajin (esim. agilityn tai suojelulajien) harrastaminen.

Eläinlääkärimme Juha Kallio tekee myös lonkkanivelten PennHIP-kuvauksia. PennHIP-tutkimuksella saadaan mitattua lonkkanivelten löysyyttä. PennHIP-tulos on luotettavin arvio koiran taipumuksesta periyttää lonkkaniveldysplasiaa. Tuloksen perusteella voidaan myös arvioida koiran lonkkanivelten nivelrikon kehittymisen riskiä.  PennHip-kuvaus on 75%:n luotettava jo 4 kk:n iässä, mikä helpottaa esim. harrastussuunnitelmien tekoa. (Lisätietoa PennHip-kuvauksesta saat tästä: PennHip)

ultraäänitutkimukset

Ultraäänitutkimusta käytetään paljon erityisesti vatsaontelon elinten tutkimuksessa. Esimerkiksi maksa-arvojen ollessa koholla saadaan ultraäänitutkimuksella lisätietoa maksakudoksesta. Lisäksi ultraäänitutkimus on keskeinen apuväline mm. kohdun, eturauhasen, virtsarakon, munuaisten ja suoliston tutkimisessa. Käytämme ultraääntä myös keuhkodiagnostiikassa.

Teemme ultraäänitutkimuksia mm. koiran tai kissan tiineyden selvittämiseksi.

Kissan tai koiran tiineys voidaan todeta ultraäänitutkimuksella noin neljä viikkoa tiinehtymisestä. Pentujen tarkkaa lukumäärää ei voida luotettavasti määrittää ultraäänitutkimuksella: kaikkia ei välttämättä saada näkyviin ja osa sikiöistä saattaa vielä kuolla ja imeytyä. Kun halutaan selvittää pentujen tarkka lukumäärä, voidaan ottaa röntgenkuva muutamia päiviä – viikkoa ennen arvioitua synnytystä. Röntgenkuvalla voidaan arvioida paitsi pentujen määrää, myös kokoa. Tämä antaa tärkeää ennakkotietoa synnytystä varten, sekä on hyödyksi, mikäli synnytyksen aikana tulee ongelmia.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet, ontumatutkimus

Erilaiset tuki- ja liikuntaelimistöstä johtuvat oireet ovat tavallisimpia nuorilla, kasvuikäisillä koirilla sekä ikääntyvillä koirilla. Aktiiviset koiraharrastuslajit tuovat tuki- ja liikuntaelinvaivoja esille ja haavereita tietenkin sattuu myös kotikoirille missä iässä tahansa.

Kissoillakin esiintyy lihas- ja luustosairauksia. Oireet ilmenevät tavallisimmin vanhemmilla kissoilla. Kissoilla oireita on kuitenkin usein hankala havaita. Esimerkiksi nivelrikkoinenkin kissa voi liikkua melko notkeasti, mutta liikkuminen vähenee. Usein, kun hoitoon aloitetaan esimerkiksi kipulääke, huomataan, kuinka kissa hieman piristyy ja kiipeilee taas korkeammalle.

Nuoren kasvuikäisen koiranpennun ontuma on aina selvitettävä viipymättä. Monilla roduilla on taipumusta erilaisiin luuston ja nivelten kehityshäiriöihin. Hyvin suuri osa alkavista vaivoista on kuitenkin hoidettavissa lääkityksellä sekä liikuntaa ja ruokavaliota muuttamalla. Joissakin tilanteissa leikkaushoitokin voi olla tarpeen. Mitä nopeammin alkavaan kasvuongelmaan reagoidaan, sitä todennäköisemmin leikkaushoidolta vältytään.

Eläinlääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua heti, jos ontumaoireita, liikkumishaluttomuutta, ylösnousun vaikeutumista tai liikkeellelähtöjäykkyyttä havaitaan kasvuikäisellä koiralla. Ruokavalion muutokset, lisäravinteet ym. voivat olla hyödyksi. Ensin pitää kuitenkin selvittää, mistä ongelma johtuu ja miten siihen voidaan vaikuttaa.

Aikuisen koiran tuki- ja liikuntaelinvaivoissa yleisin oire on ontuma tai selkäaristus. Erityisesti äkillisesti alkaneet takajalan voimakkaat ontumat kannattaa aina tutkia viikon kuluessa, vaikka vaiva voi aluksi näyttää helpottavan itsekseen. Ikääntyvällä koiralla liikkeellelähtöjäykkyys levon jälkeen liittyy usein nivelrikkovaivoihin.

Liikkumisen välttäminen, haluttomuus hypätä esim. autoon, ylösnousun vaikeutuminen, selvä yhden jalan ontuma tai toistuva tai jatkuva liikkeiden ”epäpuhtaus” ovat hyvä syy tutkia, mistä on kysymys. Ravaamisen välttäminen, selän asennon muutokset, lihasten epäsymmetria ja lihasten kiputilat ovat usein myös sellaisia oireita, jotka omistaja tai harrastuskoiran hieroja/fysioterapeutti havaitsee. Lihaskipu on hyvin usein seuraus muusta ongelmasta luustossa, nivelissä tai selkärangassa. Toistuvan lihasoireilunkin syy kannattaa siten selvittää.

Ontumatutkimuksella paikallistetaan kipeä alue tai toimintahäiriö, sen jälkeen tutkimusta täydennetään tarvittaessa röntgentutkimuksella. Usein ontumatutkimukseen yhdistetään eläimen juoksuttaminen. Röntgentutkimus on usein tarpeen etenkin nuorten koirien kasvuongelmien yhteydessä. Lihasvammojen yhteydessä röntgenkuvaukselle ei välttämättä ole tarvetta. Tarvittaessa tehdään hermostollinen tutkimus, otetaan verinäytteitä (esimerkiksi borrelia-vasta-aineiden tai reumafaktorin määrittämiseksi) tai nivelnestenäytteitä tai selkäydinnestenäyte.

PennHip – lonkkanivelten tutkimus

Eläinlääkäri Juha Kallio:

PennHIP on lonkkanivelten perinnöllisen dysplasian eli kotoisasti ”lonkkavian” arviointiin kehitetty tutkimusmenetelmä. Menetelmää on kehitetty usean vuosikymmenen ajan lähinnä Pennsylvanian Yliopistossa, ja siihen liittyvä tutkimus on ollut varsin aktiivista. PennHIP-menetelmän perusideana on mitata lonkkanivelten löysyyttä, joka kasvun myötä muuttaa kehittyvän lonkkanivelen rakennetta. Lonkkanivelen löysyys aiheuttaa kasvuiän aikana kehittyneiden nivelmuutosten kanssa lonkkien nivelrikon. Nivelmuutosten ja nivelrikon kehittymiseen vaikuttavat monet normaalielämään liittyvät asiat, kuten ruokinta, liikunta ja esim. löysään lonkkaniveleen kohdistuvat vammat. Tutkimusten mukaan lonkkanivelen toiminnallinen löysyys on suurin nivelrikon riskiä ennustava tekijä.

Lonkkavian ”ennustaminen” ja koiran periyttämän lonkkaterveyden arviointi on perustunut lonkkanivelten muodon ja rakenteen arviointiin (FCI-luokitus A-E) perinteisessä ”lonkkakuvausasennossa” eli ekstensiokuvassa. Koira makaa kuvassa selällään ja takajalat venytetään suoraksi taakse samalla kun reisiluita kierretään sisäänpäin. Menetelmä paljastaa hyvin nivelrikkomuutokset lonkkanivelistä, mutta saattaa kuvausasennon takia jopa piilottaa nivelessä olevan löysyyden, koska nivelsiteiden kiertyminen puristaa reisiluun päät syvemmälle lonkkamaljoihin. Koirat tutkitaan lonkkaniveldysplasian varalta nuorina ennen jalostuskäyttöä, jolloin nivelrikkomuutoksia ei yleensä ole kehittynyt, vaikka lonkkanivelet olisivat löysät ja alttiit nivelrikolle. Tämä ilmiö selittää osittain sen, että perinnöllinen edistyminen lonkkavian suhteen on ollut hidasta, vaikka lonkkia on tutkittu useiden sukupolvien ajan. Pahinta on kuitenkin se, että kuvaustuloksista huolimatta niiden vaikutus jalostusvalintaan on monissa roduissa riittämätön. Osassa roduista lonkkavika on levinnyt niin laajalle populaatioon, ettei terveitä jalostuskoiria enää ole riittävästi.

PennHIP-menetelmässä lonkkanivelistä otetaan kolme erilaista kuvaa: Perinteinen ekstensiokuva otetaan nivelrikon arviointia varten. Kompressiokuvassa reisiluun päät painetaan kevyesti lonkkamaljoihin reisiluiden ollessa seisoma-asennossa. Sen jälkeen otetaan samassa asennossa kolmas, distraktiokuva, jossa reisiluita loitonnetaan ulos lonkkamaljoista niin, että nivelen toiminnallinen löysyys saadaan näkyville. Kuvat lähetetään Pennsylvaniaan, jossa löysyyden aste mitataan ja ilmoitetaan suhdelukuna lonkkanivelen kokoon verrattuna (Distraktioindeksi). Lonkkamaljan muoto tai ”kauneusvirheet” eivät vaikuta tulokseen. Lonkkanivelen löysyys distraktioindeksillä mitattuna on ollut tutkimusten perusteella ylivoimainen mittari nivelrikon riskistä perinteiseen lonkkakuvaustulokseen verrattuna. Perinnöllisyyden arvioinnissa distraktioindeksi on myös osoittautunut FCI-luokitusta tehokkaammaksi. Tutkimuksissa, joissa lonkkavian periytyvyyttä on tutkittu ja mitattu distraktio-indeksillä, lonkkavian periytyvyysasteen on todettu olevan hyvin korkea, yli 50%. Tämä varmistaa sen, että nivelen löysyys distraktioindeksillä mitattuna on perinnöllisyyden kannalta osuvampi kuin ekstensiokuvaan perustuva FCI-luokitus.

PennHIP-tutkimusmenetelmä antaa siis huomattavasti paremman ennusteen koiran periyttämästä lonkkaterveydestä kuin tavallinen kuvaustapa. Yhdysvaltojen opaskoirajärjestö (The Seeing Eye) käytti PennHIP-kuvausmenetelmää lonkkaterveyden parantamisen apuvälineenä, ja lonkkaniveldysplasia pystyttiin muutaman sukupolven aikana hävittämään lähes koko opaslabradorikannasta. PennHIP-tutkimusmenetelmä ei syrjäytä perinteistä lonkkakuvausta lonkkavian perinnöllisyyden seulonnassa, koska se on nykyiseen tutkimusmenetelmään verrattuna työläs, kallis ja vaatii erityisosaamista ja koulutusta. Se on kuitenkin tehokkain työväline lonkkavian torjuntaan erityistilanteissa: Käyttökohteita voivat olla lonkkavian suhteen ongelmalliset rodut tai tietyt sukulinjat, joissa olisi rodulle tärkeitä säilytettäviä ominaisuuksia. Tutkimus on tietenkin hyödyllistä lisätietoa aina, kun lonkkaterveyteen halutaan kiinnittää erityistä huomiota.

Toinen käyttökohde PennHIP-tutkimukselle on yksilöllinen lonkkaterveyden arviointi. Tulos kertoo hyvin luotettavasti yksilön riskistä sairastua elinaikanaan lonkkien nivelrikkoon. Tutkimuksen voi tehdä jo pennulle: Jo 4 kk iässä riski lonkkien nivelrikkoon sairastumisesta saadaan selville 75% varmuudella. Vuoden ikäisenä tehdyllä tutkimuksella riski sairastua nivelrikkoon saadaan selville yli 95% todennäköisyydellä (vammoja lukuun ottamatta). Lonkkavialle alttiiden rotujen harrastuskoirat, virka- ja työkoirat kannattaisi aina tutkia PennHIP-menetelmällä jo nuorina, esimerkiksi ”välikuvausiässä” 6-7 kk vanhana. Tällöin voitaisiin välttyä lonkkien nivelrikkoon sairastuvien koirien turhalta ja kalliilta kouluttamiselta jalostuksessa hyödynnettävän tiedon lisäksi.

PennHIP-menetelmä on standardoitu, maailmanlaajuisesti yhtenevä ja tulokset ovat kautta maailman vertailukelpoisia. Kaikki kuvat arvostellaan mittaamalla samassa paikassa. Tutkimusvastaus suhteutetaan aina vertaamalla yksilön tulosta rodun sen hetkiseen keskiarvoon ja jalostuskäytön suosituksena on, että vain keskiarvotuloksen ylittäneitä koiria käytettäisiin jalostukseen.

PennHIP-organisaatio hyväksyy vain itse kouluttamiensa ja sertifiointiprosessin läpäisseiden eläinlääkäreiden tekemät tutkimukset, millä hallitaan oikea kuvaustekniikka, kuvausmenetelmät ja säteilyturvallisuus.

PennHIP-tutkimus ja perinteiset FCI:n mukaiset dysplasiakuvat voidaan hyvin ottaa samalla käynnillä.

PennHIP-tutkimukset tekee niihin sertifioitu eläinlääkärimme Juha Kallio.

Ruoansulatuskanavan, keuhkoputken ja virtsarakon tähystykset

Eläinlääkärimme tekevät vastaanotollamme koirille mahan, ohutsuolen alkuosan, paksusuolen, keuhkoputken, sierainonteloiden, virtsarakon sekä korvakäytävien tähystyksiä. Tähystyksen yhteydessä otetaan lähes aina koepaloja patologiseen tutkimukseen. Lisäksi saatetaan ottaa huuhtelunäytteitä (lähinnä hengitysteistä) sekä viljelynäytteitä.

Tähystysten tavallisin syy ovat pitkään jatkuneet, selittämättömät oksenteluoireet, vatsan kipuoireet tai pitkään jatkunut yskä sekä toistuvat korvaoireet, usein myös virtsateiden ja sierainonteloiden sairaudet. Tähystykset ovat tarpeen silloin, kun esimerkiksi verinäytteiden, ultraääni- tai röntgentutkimusten avulla ei saada tarpeeksi tietoa elimistössä tapahtuvista prosesseista.

Jatkohoito suunnitellaan tähystyksessä todettujen, silmällä havaittavien muutosten sekä näytetulosten perusteella.

Allergiatesti/Atopiatesti

Tutkimusten mukaan 10-20 % koirista on atoopikkoja eli reagoivat ilman välityksellä saataville allergeeneille. Atopia puhkeaa tavallisimmin 0,5-3 vuoden iässä, osalla roduista sairaus on yleisempi. Atopia oireilee tavallisesti kutinana ilman, että iholla näkyy syytä kutinalle. Lisäksi esiintyy korva- ja ihotulehduksia. Tavallisimpia oireilevia alueita ovat korvat, tassut, taivealueet ja suupielet. Osalla atooppisista koirista on myös silmien sidekalvo- tai hengitystieoireita. Kissoilla hengitystieoireet ovat usein vallitsevia.

Atopiaan ei ole parantavaa hoitoa, vaan hoito on joko oireenmukaista lääkityshoitoa, immunoterapiaa eli siedätyshoitoa tai näiden yhdistelmää. Siedätyshoidolla pyritään muokkaamaan elimistön reaktiota allergeenille sellaiseksi, ettei reaktio aiheuttaisi enää haittaa.

Atopia on kliininen diagnoosi, eli se perustuu oireisiin ja löydöksiin. Atopiatestillä kartoitetaan siedätyshoitoa varten, mille allergeeneille elimistö reagoi. Eläinystäväsi Lääkärissä Juliska Haapanen-Kallio ja Johanna Reilin tekevät atopiatestejä ihotestinä (intradermal skin testing).