Eläinlääkäripalvelut

Pieneläinklinikkamme on toiminut Tampereella jo vuodesta 1999. Palvelemme sinua kaikkiin lemmikkisi terveydenhoitoon ja sairauksiin liittyvissä kysymyksissä laajalla kokemuksella ja ammattitaidolla. Jatkokoulutamme henkilökuntaamme säännöllisesti ja klinikkamme tekninen varustelu on alan huippua. Aivan erityistä osaamista vastaanotollamme löytyy sisätauteihin ja ihosairauksiin, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä ortopediseen diagnostiikkaan. Meillä on erityisasiantuntemusta myös mm. allergisten ihosairauksien hoitoon sekä erilaisiin tähystystoimenpiteisiin.

EnnaltaehkäisEVÄT PALVELUT

Eläinystäväsi Lääkäri tarjoaa monipuolisia ennaltaehkäiseviä eläinlääkäripalveluita. Pääset tutustumaan niihin tarkemmin alla!

Lemmikkien terveystarkastukset

Lemmikin terveydentila on suositeltavaa tarkastaa vuosittain ja säännölliset vuositarkastukset ovat olennainen osa terveydenhuoltoa. Terveystarkastuksen yhteydessä monet ongelmat voidaan saada selville jo ennen kuin ne heikentävät yleiskuntoa tai etenevät hankalammin hoidettaviksi (sydämen läppäviat, suuterveyden ongelmat, nivelrikko, aineenvaihduntasairaudet).

Lähetämme asiakkaillemme tekstiviestinä kutsun, kun edellisistä rokotuksista/terveystarkastuksesta alkaa olla kulunut vuosi. Muistathan ilmoittaa mahdollisista puhelinnumeron muutoksista, jotta kutsut löytävät tiensä perille!

Varaa aika täältä!

Kissojen ja koirien rokotukset

Kissat ja koirat rokotetaan pentuna ensimmäisen kerran 6-12-viikkoisina. Pentu tulee madottaa 1-2 viikkoa ennen kumpaakin rokotusta.

Koirien rokotussuositukset ovat päivittyneet 1.6.2023 alkaen.

Uusi rokotusohjelma koiran nelosrokotteelle:

Perusrokotus pennuille annetaan 6-10 viikon iässä ja uusintarokotus 2-6 viikon kuluttua perusrokotuksesta TAI yksi rokotus 12 viikon iässä tai vanhempana. Pysyvä immuniteetti penikkatauti-, tarttuva maksatulehdus- ja parvoviruksia vastaan varmistetaan antamalla ylläpitorokotus kolmen vuoden välein ja parainfluenssaa (kennelyskä) vastaan antamalla rokotus yhden vuoden välein.

Uusi rokotusohjelma koiran raivotautirokotteelle:

Perusrokotus aikaisintaan kun 12 viikon ikä on täyttynyt. Ensimmäinen uusintarokotus yhden vuoden kuluttua perusrokotuksesta. Sen jälkeen tehosterokotus annetaan 2-3 vuoden välein rokotteesta riippuen.

Me Eläinystäväsi Lääkärissä suosittelemme koiranpennun rokottamista nelosrokotteella jo kasvattajalla ennen luovutusta (aikaisintaan 6 viikon iässä) tai luovutusikäisen pennun rokottamista mahdollisimman pian uudessa kodissa. Tämä mahdollistaa turvallisemman sosiaalistamisen jo heti luovutusiästä alkaen herkimmän sosiaalistumiskauden aikana.

Vaikka nelosrokote on voimassa yli 12 viikkoisena annetusta rokotuksesta kolmen vuoden ajan (kennelyskän osuutta lukuunottamatta), suosittelemme silti rokottamaan yksivuotisrokotuksilla myös nelosrokotteen raivotautirokotteen tehosteen lisäksi, koska tällöin molempien rokotteiden rokotussykli kulkee samassa kolmen vuoden syklissä ja on näin ollen helpompi muistaa. Rokotuskortteihin ja lemmikkieläinpassiin merkitsemme voimassaolon valmisteyhteenvedon mukaan.

Kissat rokotetaan 1-3 vuoden välein yksilöllisen tarpeen mukaan.

Varaa aika täältä!

Loishäätö ulostetutkimuksen perusteella

Sisäloisten häätöön ei nykyään suositella säännöllistä lääkitystä, vaan lääkitys suunnataan tarpeen mukaan niille koirille ja kissoille, joilla loisia todetaan. Poikkeuksena ovat pennut sekä tiineet narttukoirat ja narttukissat, jotka tarvitsevat kuitenkin loislääkityksen aina säännönmukaisesti.

Terveillä aikuisilla koirilla sisäloisia esiintyy Suomessa n. 5 %:lla koirista. Sisäkissoilla suolistoloisia on myös vähän, mutta ulkoilevilla ja saalistavilla usein runsaasti.

Tarpeettomia lääkityksiä vältetään, koska monet sisäloiset kehittyvät lääkkeille vastustuskykyiseksi samalla tavoin kuin resistentit bakteerit. Tarpeettomat lääkitykset kuormittavat myös ympäristöä. Lääkitys on kuitenkin tarpeellinen niille yksilöille, joilla loisia todetaan. Tällöin lääkitys kohdennetaan niihin loisiin, joita ulostenäytteestä löytyy.

Lääkitystarve arvioidaan ulostenäytteestä

Lääkitystarve selvitetään ulostenäytteen perusteella. Ulostenäytteet on suositeltava tutkia kahdesti vuodessa, äitienpäivän ja itsenäisyyspäivän tienoilla. Terveillä aikuisilla koirilla  tutkimusväliä voidaan harventaa, jos useammalla tutkimuskerralla ei todeta sisäloisia.

Näytteenotto: Ulostenäytteeksi riittää näyte 1-3 ulostuskerralta tutkimustyypistä riippuen, ja näytteet tulee toimittaa vastaanotolle viimeisimmän näytteen keräyspäivänä.  Näyte säilytetään jääkaapissa tutkimukseen saakka. Ulostetta tarvitaan noin ruokalusikallinen ja näytteeksi pyritään keräämään maahan koskematon osa ulosteesta. Näytteen voi kerätä esimerkiksi kakkapussiin tai kertakäyttöiseen pakasterasiaan.  Perheen jokaisen lemmikin näyte tulee toimittaa erillisenä näytteenä.

Mikäli näytteessä todetaan loisia, saat vastaanotoltamme ohjeistuksen käytettävästä loishäätövalmisteesta sekä mahdollisista muista toimenpiteistä (esimerkiksi tarvittava kodin puhdistus). Lisätietoa saat henkilökunnaltamme.

Varaa aika täältä!

LAIHDUTUSKLINIKKA

Koira tai kissa on sopivassa kunnossa silloin, kun kylkiluut tuntuvat kevyesti painamalla, mutta eivät kuitenkaan selvästi näy. Kun lemmikkiä katsoo ylhäältä päin, lemmikin vyötärö on oltava erotettavissa.

Ylipaino on hyvin merkittävä lemmikkieläintä sairauksille altistava tekijä. Lihavuus altistaa lemmikkiä mm. tuki- ja liikuntaelimistön sairauksille, diabetekselle, virtsatieongelmille ja iho-ongelmille. Ylipaino korostaa myös jo olemassa olevien sairauksien oireilua (esim. nivelrikko). Ylipainosta on usein vaikea puhua, koska siihen saattaa liittyä syyllisyyden tunnetta. Usein painoa on myös yritetty jo kotikonstein pudottaa siinä onnistumatta.

Joskus ylipainon taustalla on muu sairaus. Tavallisimpina ylipainoa aiheuttavina sairauksina koirilla tavataan kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä lisämunuaisten kuorikerroksen liikatoimintaa. Kissoilla ylipainoon liittyviä taustasairauksia on harvemmin. Ylipainoon liittyvät sairaudet on aina syytä selvittää ja hoitaa asianmukaisesti. Samalla keskitytään suunnitelmalliseen painon pudottamiseen.

Laihdutusklinikka alkaa terveystarkastuksesta

Ensimmäisellä laihdutusklinikkakäynnillä tehdään aina perusteellinen terveystarkastus. Tärkeää on selvittää, mistä ylipaino johtuu. Käynnillä kartoitetaan eläimen päivittäistä ruokavaliota, ruoan laatua ja määrää. Ruokinnasta (määrä ja mitä ruokaa, myös herkut!) kannattaa pitää kirjaa jo ennen käyntiä. Usein terveystarkastuksen yhteydessä tutkitaan verinäytteitä ja/tai virtsanäyte, jotta saadaan lisätietoa mahdollisista ylipainon taustasairauksista tai siitä jo aiheutuneista ongelmista. Terveystarkastukseen kuuluu eläimen normaalipainon määrittely eli lopullisen tavoitepainon asettaminen.

Ruokavalio pyritään aina räätälöimään lemmikin yksilölliset tarpeet huomioiden

Kun laboratoriotulokset ovat valmistuneet ja eläimen ruokavalio selvitetty, suunnitellaan lemmikille laihdutukseen sopiva ruokavalio. Ruokavalio pyritään aina räätälöimään yksilöllisesti: Jos eläin on tottunut syömään kuivamuonaa, kuivamuonalla on helppo toteuttaa myös laihdutusruokinta. Kotiruokaa syöneille jatketaan useimmiten ainakin osittain kotiruokaan perustuvaa ruokavaliota. Ruokavaliosta pyritään aina tekemään sellainen, että sen toteuttaminen on vaivatonta, eikä muuta rutiineita liiaksi. Yleensä tuki- ja liikuntaelimistön rasitus estävät liikunnan lisäämisen alkuvaiheessa. Liikuntaa voidaan pikkuhiljaa lisätä vasta, kun paino saadaan laskusuuntaan.

Kun ruokavalio ja välitavoitteet on asetettu, alkaa omistajalle haasteellinen osuus: ruokavaliosta on pidettävä järjestelmällisesti ja määrätietoisesti kiinni. Painoa seurataan vastaanotolla kuukausittain. Hoitajat kirjaavat tulokset ylös ja muutaman kuukauden jälkeen tarvittaessa korjataan ruokintasuunnitelmaa tai tavoitepainoa. Puhelinkontakti eläinlääkärin kanssa muutamaan otteeseen laihdutuksen aikana on useimmiten tarpeen. Joskus myös laboratoriotutkimuksia kannattaa uusia (esim. kilpirauhashormonien ollessa viitearvojen alarajoilla).

Määrätietoisella ja suunnitelmallisella laihduttamisella päästään yleensä erittäin hyvään lopputulokseen. Kun paino alkaa pudota, eläin piristyy, liikkuu aktiivisemmin ja ylipainoon liittyvät sairaudet saadaan helpommin hallintaan. Tällöin laihduttaminen on myös hyvin palkitsevaa ja tuo lisäaikaa lemmikin elämään.

Koira on sopivassa kunnossa silloin, kun kylkiluut tuntuvat kevyesti painamalla.

Varaa aika täältä!

Lemmikkien tutkimukset

Tutkimuspalvelumme koostuvat tyypillisistä lemmikeille tehtävistä tutkimuksista, joiden avulla määritellään tarkemmin hoitotarpeet.

Laboratoriotutkimukset

Vastaanotollamme on käytettävissä hyvin varusteltu laboratorio. Omassa laboratoriossamme tutkimme veri-, virtsa- ja ulostenäytteitä sekä mm. iho-, korva- ja ohutneulanäytteitä. Kissojen ulostenäytteet tutkitaan ulkopuolisessa laboratoriossa.

Verinäytteistä saadaan tarvittaessa nopeasti tärkeää lisätietoa jo vastaanottokäynnin aikana. Vastaanotolla omalla laitteistollamme voidaan määrittää mm. maksa- ja munuaisarvot, verensokeri, elektrolyytit, koirien CRP, tulehdussolujen määrä ja erittelylaskenta sekä punasoluarvot. Hormonimääritykset, lääkeainepitoisuudet ja muut vastaavat teetämme ulkoisessa laboratoriossa. Tällöin vastauksen saamiseen kuluu muutamasta päivästä pariin viikkoon.

Tutkimme verinäytteet nopeasti modernissa laboratoriossamme.

Virtsanäytetutkimuksella saadaan tietoa paitsi virtsateiden terveydestä, myös elimistön muusta tilasta. Virtsanäytetutkimus onkin usein ensimmäisiä tutkimuksia sairautta epäiltäessä. Virtsanäytteiden pikatestit valmistuvat nopeasti.

Virtsanäytteen voi tuoda vastaanotolle aukioloaikana ilman ajanvarausta. Virtsanäytteen tutkiminen on tarpeen, mikäli pentu ei ala oppia sisäsiistiksi, virtsaamiskäytös muuttuu (esim. sisäsiisti koira alkaa pissata sisälle), virtsaamistiheys lisääntyy tai eläimen juominen ja pissaaminen määrällisesti lisääntyvät. Tarvittaessa virtsanäytteen perusteella varataan aika vastaanotolle jatkotutkimuksiin esimerkiksi virtsakivivaivojen tai diabeteksen varalta. Erityisesti kissan virtsaamisongelmat on selvitettävä pikimmiten!

Ulostenäytteitä tutkitaan madotustarpeen arvioimiseksi ja esimerkiksi ripulin pitkittyessä.

Iho- ja korvatulehduksien hoidossa lemmikeillä käytetään määrällisesti eniten antibiootteja. Bakteeriviljely ja herkkyysmääritys ovat siten tärkeitä paitsi oikean lääkityksen löytämiseksi myös antibiooteille resistenttien bakteerikantojen synnyn ennaltaehkäisemiseksi. Antibioottiresistenssin hillitsemisessä on erityisen tärkeää myös hoitaa perussairaus (esim. atopia) mahdollisimman oireettomaksi, jolloin antibioottien tarvetta on harvoin. Samoin huolellisella hygienialla ja paikallishoidoilla saadaan vähennettyä antibioottien käyttöä.

Mikäli sinulle herää kysymyksiä vastaanotollamme tehtävistä laboratoriotutkimuksista, otathan rohkeasti yhteyttä henkilökuntaamme!

Näytteenotto-ohjeet

Suurin osa verinäytteistä otetaan paastonäytteinä, jolloin eläimen tulee olla ruuatta 10-12 tuntia ennen näytteenottoa. Tälläisiä ovat esimerkiksi kilpirauhasarvot, kortisolipitoisuudet, maksa-arvot. Mikäli eläimellä on jokin seurantaa vaativa lääkitys, on edellisellä lääkitysajankohdalla myös merkitystä. Kontrolliverinäytteistä kannattaa varmistaa hoitavalta eläinlääkäriltä tai hoitajalta, mihin aikaan mahdollinen edellinen lääke otetaan, onko verinäytettä edeltävä paasto pituudeltaan normaali 10-12 tuntia ja onko näytteenoton vuorokauden ajalla merkitystä.

Virtsanäyte

Virtsanäyte tulee kerätä puhtaaseen purkkiin, mieluiten aamupissasta. Edellisestä pissaamiskerrasta tulee olla vähintään 6 tuntia. Mikäli tiheä pissailu on oireena, ei tämä aina ole mahdollista: siinä tapauksessa otetaan lyhyemmän aikaa virtsarakossa ollut näyte ja mainitaan asiasta virtsanäytettä tuodessa.

Puhdista lemmikin vulvan/peniksen alue ennen näytteenottoa haalealla vedellä (ei hankausta tai pesuaineita), kuivaus vessapaperilla painelemalla. Puhtain näyte saadaan keskisuihkusta (ensimmäisten tippojen annetaan mennä ohi). Keskisuihkunäyte ei aina onnistu, jolloin asiasta on hyvä mainita näytettä tuodessa. Näytemääränä ruokalusikallinen on riittävä: näytteen puhtautta ei kannata riskeerata yrittämällä ottaa näytettä lisää, jos ruokalusikallisen verran on saatu. Näyte säilyy jääkaapissa enintään neljä tuntia ennen tutkimusta.

Virtsanäytteen saa tuoda vastaanotolle klinikan aukioloaikana. Pikatestien tulokset saadaan useimmiten melko nopeasti. Bakteeriviljelyjen valmistumisessa menee 2-3 päivää.

Ulostenäyte

Ulostenäyte tulee ottaa tuoreesta ulosteesta siten, että maahan osuneet osat eivät päädy näytteeseen mukaan. Tutkimme näytteen vastaanotolla. Ulostenäytteeksi riittää näyte 1-3 ulostuskerralta tutkimustyypistä riippuen, ja näytteet tulee toimittaa vastaanotolle viimeisimmän näytteen keräyspäivänä sekä säilyttää jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä tavallisimmin esiintyvien sisäloisten varalta otetaan vastaan arkisin maanantaista perjantaihin.

 Keuhkomatojen varalta tutkittava näyte täytyy tuoda vastaanotolle myös saman päivän aikana. Koko ulostemäärä kerätään esimerkiksi kakkapussiin ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Näyte yhdeltä ulostamiskerralta riittää. Ulostenäytteitä keuhkomatojen varalta otetaan vastaan maanantaista torstaihin.

 Tarvittaessa ulosteesta tehdään testit parvoviruksen tai giardia-antigeenien varalta.

 Tutkimustuloksen saatte kolmen arkipäivän kuluessa ulostenäytteen tuomisesta vastaanotolle.

Koirien röntgentutkimukset

Eläinystäväsi Lääkärissä on käytössä digitaalinen röntgentutkimuslaitteisto. Röntgentutkimuksia tehdään taudin syyn ja vakavuuden kartoittamiseksi. Röntgenkuvaus on usein tarpeen sydän- ja keuhkosairauksien selvittelyssä, ruoansulatuskanavan tutkimuksissa sekä munuaisten ja virtsateiden sairauksissa. Erityinen rooli röntgentutkimuksilla on tuki- ja liikuntaelinsairauksien tutkimuksessa ja hoidon seurannassa.

Suurelle osalle koiraroduista tehdään nykyään luusto- ja nivelsairauksien vastustamiseen liittyviä terveystutkimuksia, joista suuri osa perustuu nivelten ja selkärangan röntgenkuvaukseen. Jalostukseen käytettäville koirille tutkimukset ovat usein pakollisia. Perinnöllisten sairauksien vastustamistyön onnistumisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että mahdollisimman moni koira tutkitaan, vaikka niitä ei käytettäisikään jalostukseen. Tutkimuksista saatava tieto auttaa kasvattajia tekemään oikeita jalostusvalintoja koirien terveyden parantamiseksi.

Röntgentutkimusten merkitys korostuu etenkin harrastuskoirien kohdalla

Harrastuskoirien luustoterveys halutaan usein selvittää jo hyvissä ajoin ennen aktiivista koulutusta ja treenausta. Näitä ns. välikuvauksia tehdään yleensä noin 7 kk iässä. Tällöin tutkitaan selkäranka sekä kaikki suuret raajanivelet. Yleensä suunnitelmissa on jonkin fyysisesti kuormittavan lajin (esim. agilityn tai suojelulajien) harrastaminen.

Eläinlääkärimme Juha Kallio tekee myös lonkkanivelten PennHIP-kuvauksia. PennHIP-tutkimuksella saadaan mitattua lonkkanivelten löysyyttä. PennHIP-tulos on luotettavin arvio koiran taipumuksesta periyttää lonkkaniveldysplasiaa. Tuloksen perusteella voidaan myös arvioida koiran lonkkanivelten nivelrikon kehittymisen riskiä.  PennHip-kuvaus on 75%:n luotettava jo 4 kk:n iässä, mikä helpottaa esim. harrastussuunnitelmien tekoa. (Lisätietoa PennHip-kuvauksesta saat tästä: PennHip).

Lemmikkien ultraäänitutkimukset

Ultraäänitutkimusta käytetään paljon erityisesti vatsaontelon elinten tutkimuksessa. Esimerkiksi maksa-arvojen ollessa koholla saadaan ultraäänitutkimuksella lisätietoa maksakudoksesta. Lisäksi ultraäänitutkimus on keskeinen apuväline mm. kohdun, eturauhasen, virtsarakon, munuaisten ja suoliston tutkimisessa. Käytämme ultraääntä myös keuhkodiagnostiikassa.

Kissan tai koiran tiineys voidaan todeta ultraäänitutkimuksella noin neljä viikkoa tiinehtymisestä. Pentujen tarkkaa lukumäärää ei voida luotettavasti määrittää ultraäänitutkimuksella: kaikkia ei välttämättä saada näkyviin ja osa sikiöistä saattaa vielä kuolla ja imeytyä. Kun halutaan selvittää pentujen tarkka lukumäärä, voidaan ottaa röntgenkuva muutamia päiviä – viikkoa ennen arvioitua synnytystä. Röntgenkuvalla voidaan arvioida paitsi pentujen määrää, myös kokoa. Tämä antaa tärkeää ennakkotietoa synnytystä varten, sekä on hyödyksi, mikäli synnytyksen aikana tulee ongelmia.

Voit varata ajan ultraäänitutkimuksiin täältä!

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet, ontumatutkimus

Erilaiset tuki- ja liikuntaelimistöstä johtuvat oireet ovat tavallisimpia nuorilla, kasvuikäisillä koirilla sekä ikääntyvillä koirilla. Aktiiviset koiraharrastuslajit tuovat tuki- ja liikuntaelinvaivoja esille ja haavereita tietenkin sattuu myös kotikoirille missä iässä tahansa.

Kissojen lihas- ja luustosairaudet

Kissoillakin esiintyy lihas- ja luustosairauksia. Oireet ilmenevät tavallisimmin vanhemmilla kissoilla. Kissoilla oireita on kuitenkin usein hankala havaita. Esimerkiksi nivelrikkoinenkin kissa voi liikkua melko notkeasti, mutta liikkuminen vähenee. Usein, kun hoitoon aloitetaan esimerkiksi kipulääke, huomataan, kuinka kissa hieman piristyy ja kiipeilee taas korkeammalle.

Koiranpentujen ontumat

Nuoren kasvuikäisen koiranpennun ontuma on aina selvitettävä viipymättä. Monilla roduilla on taipumusta erilaisiin luuston ja nivelten kehityshäiriöihin. Hyvin suuri osa alkavista vaivoista on kuitenkin hoidettavissa lääkityksellä sekä liikuntaa ja ruokavaliota muuttamalla. Joissakin tilanteissa leikkaushoitokin voi olla tarpeen. Mitä nopeammin alkavaan kasvuongelmaan reagoidaan, sitä todennäköisemmin leikkaushoidolta vältytään.

Eläinlääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua heti, jos ontumaoireita, liikkumishaluttomuutta, ylösnousun vaikeutumista tai liikkeellelähtöjäykkyyttä havaitaan kasvuikäisellä koiralla. Ruokavalion muutokset, lisäravinteet ym. voivat olla hyödyksi. Ensin pitää kuitenkin selvittää, mistä ongelma johtuu ja miten siihen voidaan vaikuttaa.

Aikuisen koiran tuki- ja liikuntaelinvaivat

Aikuisen koiran tuki- ja liikuntaelinvaivoissa yleisin oire on ontuma tai selkäaristus. Erityisesti äkillisesti alkaneet takajalan voimakkaat ontumat kannattaa aina tutkia viikon kuluessa, vaikka vaiva voi aluksi näyttää helpottavan itsekseen. Ikääntyvällä koiralla liikkeellelähtöjäykkyys levon jälkeen liittyy usein nivelrikkovaivoihin.

Liikkumisen välttäminen, haluttomuus hypätä esim. autoon, ylösnousun vaikeutuminen, selvä yhden jalan ontuma tai toistuva tai jatkuva liikkeiden ”epäpuhtaus” ovat hyvä syy tutkia, mistä on kysymys. Ravaamisen välttäminen, selän asennon muutokset, lihasten epäsymmetria ja lihasten kiputilat ovat usein myös sellaisia oireita, jotka omistaja tai harrastuskoiran hieroja/fysioterapeutti havaitsee. Lihaskipu on hyvin usein seuraus muusta ongelmasta luustossa, nivelissä tai selkärangassa. Toistuvan lihasoireilunkin syy kannattaa siten selvittää.

Ontumatutkimuksella paikallistetaan ongelmakohta

Ontumatutkimuksella paikallistetaan kipeä alue tai toimintahäiriö, sen jälkeen tutkimusta täydennetään tarvittaessa röntgentutkimuksella. Usein ontumatutkimukseen yhdistetään eläimen juoksuttaminen. Röntgentutkimus on usein tarpeen etenkin nuorten koirien kasvuongelmien yhteydessä. Lihasvammojen yhteydessä röntgenkuvaukselle ei välttämättä ole tarvetta. Tarvittaessa tehdään hermostollinen tutkimus, otetaan verinäytteitä (esimerkiksi borrelia-vasta-aineiden tai reumafaktorin määrittämiseksi) tai nivelnestenäytteitä tai selkäydinnestenäyte.

PennHip – lonkkanivelten tutkimus

Eläinlääkäri Juha Kallio:

PennHIP on lonkkanivelten perinnöllisen dysplasian eli kotoisasti ”lonkkavian” arviointiin kehitetty tutkimusmenetelmä. Menetelmää on kehitetty usean vuosikymmenen ajan lähinnä Pennsylvanian Yliopistossa, ja siihen liittyvä tutkimus on ollut varsin aktiivista. PennHIP-menetelmän perusideana on mitata lonkkanivelten löysyyttä, joka kasvun myötä muuttaa kehittyvän lonkkanivelen rakennetta. Lonkkanivelen löysyys aiheuttaa kasvuiän aikana kehittyneiden nivelmuutosten kanssa lonkkien nivelrikon. Nivelmuutosten ja nivelrikon kehittymiseen vaikuttavat monet normaalielämään liittyvät asiat, kuten ruokinta, liikunta ja esim. löysään lonkkaniveleen kohdistuvat vammat. Tutkimusten mukaan lonkkanivelen toiminnallinen löysyys on suurin nivelrikon riskiä ennustava tekijä.

Lonkkavian ”ennustaminen” ja koiran periyttämän lonkkaterveyden arviointi on perustunut lonkkanivelten muodon ja rakenteen arviointiin (FCI-luokitus A-E) perinteisessä ”lonkkakuvausasennossa” eli ekstensiokuvassa. Koira makaa kuvassa selällään ja takajalat venytetään suoraksi taakse samalla kun reisiluita kierretään sisäänpäin. Menetelmä paljastaa hyvin nivelrikkomuutokset lonkkanivelistä, mutta saattaa kuvausasennon takia jopa piilottaa nivelessä olevan löysyyden, koska nivelsiteiden kiertyminen puristaa reisiluun päät syvemmälle lonkkamaljoihin. Koirat tutkitaan lonkkaniveldysplasian varalta nuorina ennen jalostuskäyttöä, jolloin nivelrikkomuutoksia ei yleensä ole kehittynyt, vaikka lonkkanivelet olisivat löysät ja alttiit nivelrikolle. Tämä ilmiö selittää osittain sen, että perinnöllinen edistyminen lonkkavian suhteen on ollut hidasta, vaikka lonkkia on tutkittu useiden sukupolvien ajan. Pahinta on kuitenkin se, että kuvaustuloksista huolimatta niiden vaikutus jalostusvalintaan on monissa roduissa riittämätön. Osassa roduista lonkkavika on levinnyt niin laajalle populaatioon, ettei terveitä jalostuskoiria enää ole riittävästi.

PennHIP-menetelmässä lonkkanivelistä otetaan kolme erilaista kuvaa: Perinteinen ekstensiokuva otetaan nivelrikon arviointia varten. Kompressiokuvassa reisiluun päät painetaan kevyesti lonkkamaljoihin reisiluiden ollessa seisoma-asennossa. Sen jälkeen otetaan samassa asennossa kolmas, distraktiokuva, jossa reisiluita loitonnetaan ulos lonkkamaljoista niin, että nivelen toiminnallinen löysyys saadaan näkyville. Kuvat lähetetään Pennsylvaniaan, jossa löysyyden aste mitataan ja ilmoitetaan suhdelukuna lonkkanivelen kokoon verrattuna (Distraktioindeksi). Lonkkamaljan muoto tai ”kauneusvirheet” eivät vaikuta tulokseen. Lonkkanivelen löysyys distraktioindeksillä mitattuna on ollut tutkimusten perusteella ylivoimainen mittari nivelrikon riskistä perinteiseen lonkkakuvaustulokseen verrattuna. Perinnöllisyyden arvioinnissa distraktioindeksi on myös osoittautunut FCI-luokitusta tehokkaammaksi. Tutkimuksissa, joissa lonkkavian periytyvyyttä on tutkittu ja mitattu distraktio-indeksillä, lonkkavian periytyvyysasteen on todettu olevan hyvin korkea, yli 50%. Tämä varmistaa sen, että nivelen löysyys distraktioindeksillä mitattuna on perinnöllisyyden kannalta osuvampi kuin ekstensiokuvaan perustuva FCI-luokitus.

PennHIP-tutkimusmenetelmä antaa siis huomattavasti paremman ennusteen koiran periyttämästä lonkkaterveydestä kuin tavallinen kuvaustapa. Yhdysvaltojen opaskoirajärjestö (The Seeing Eye) käytti PennHIP-kuvausmenetelmää lonkkaterveyden parantamisen apuvälineenä, ja lonkkaniveldysplasia pystyttiin muutaman sukupolven aikana hävittämään lähes koko opaslabradorikannasta. PennHIP-tutkimusmenetelmä ei syrjäytä perinteistä lonkkakuvausta lonkkavian perinnöllisyyden seulonnassa, koska se on nykyiseen tutkimusmenetelmään verrattuna työläs, kallis ja vaatii erityisosaamista ja koulutusta. Se on kuitenkin tehokkain työväline lonkkavian torjuntaan erityistilanteissa: Käyttökohteita voivat olla lonkkavian suhteen ongelmalliset rodut tai tietyt sukulinjat, joissa olisi rodulle tärkeitä säilytettäviä ominaisuuksia. Tutkimus on tietenkin hyödyllistä lisätietoa aina, kun lonkkaterveyteen halutaan kiinnittää erityistä huomiota.

Toinen käyttökohde PennHIP-tutkimukselle on yksilöllinen lonkkaterveyden arviointi. Tulos kertoo hyvin luotettavasti yksilön riskistä sairastua elinaikanaan lonkkien nivelrikkoon. Tutkimuksen voi tehdä jo pennulle: Jo 4 kk iässä riski lonkkien nivelrikkoon sairastumisesta saadaan selville 75% varmuudella. Vuoden ikäisenä tehdyllä tutkimuksella riski sairastua nivelrikkoon saadaan selville yli 95% todennäköisyydellä (vammoja lukuun ottamatta). Lonkkavialle alttiiden rotujen harrastuskoirat, virka- ja työkoirat kannattaisi aina tutkia PennHIP-menetelmällä jo nuorina, esimerkiksi ”välikuvausiässä” 6-7 kk vanhana. Tällöin voitaisiin välttyä lonkkien nivelrikkoon sairastuvien koirien turhalta ja kalliilta kouluttamiselta jalostuksessa hyödynnettävän tiedon lisäksi.

PennHIP-menetelmä on standardoitu, maailmanlaajuisesti yhtenevä ja tulokset ovat kautta maailman vertailukelpoisia. Kaikki kuvat arvostellaan mittaamalla samassa paikassa. Tutkimusvastaus suhteutetaan aina vertaamalla yksilön tulosta rodun sen hetkiseen keskiarvoon ja jalostuskäytön suosituksena on, että vain keskiarvotuloksen ylittäneitä koiria käytettäisiin jalostukseen.

PennHIP-organisaatio hyväksyy vain itse kouluttamiensa ja sertifiointiprosessin läpäisseiden eläinlääkäreiden tekemät tutkimukset, millä hallitaan oikea kuvaustekniikka, kuvausmenetelmät ja säteilyturvallisuus.

PennHIP-tutkimus ja perinteiset FCI:n mukaiset dysplasiakuvat voidaan hyvin ottaa samalla käynnillä.

PennHIP-tutkimukset tekee niihin sertifioitu eläinlääkärimme Juha Kallio.

Ruoansulatuskanavan, keuhkoputken ja virtsarakon tähystykset

Eläinlääkärimme tekevät vastaanotollamme koirille mahan, ohutsuolen alkuosan, paksusuolen, keuhkoputken, sierainonteloiden, virtsarakon sekä korvakäytävien tähystyksiä. Tähystyksen yhteydessä otetaan lähes aina koepaloja patologiseen tutkimukseen. Lisäksi saatetaan ottaa huuhtelunäytteitä (lähinnä hengitysteistä) sekä viljelynäytteitä.

Tähystysten tavallisin syy ovat pitkään jatkuneet, selittämättömät oksenteluoireet, vatsan kipuoireet tai pitkään jatkunut yskä sekä toistuvat korvaoireet, usein myös virtsateiden ja sierainonteloiden sairaudet. Tähystykset ovat tarpeen silloin, kun esimerkiksi verinäytteiden, ultraääni- tai röntgentutkimusten avulla ei saada tarpeeksi tietoa elimistössä tapahtuvista prosesseista.

Jatkohoito suunnitellaan tähystyksessä todettujen, silmällä havaittavien muutosten sekä näytetulosten perusteella.

Hoitotoimenpiteet

Eläinystäväsi Lääkäri palvelee eläinpotilaita kattavasti erilaisten eläinlääkäripalveluiden parissa.

Pehmytosakirurgia

Leikkaushoidot ovat usein tärkeä osa sairauden hoitoa tai sen diagnosointia. Leikkauksia tehdään myös terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi.

Lemmikkien tähystysleikkaukset

Tähystysleikkauksella tarkoitetaan leikkausta, jossa leikkaus tehdään pienten haavojen kautta käyttämällä apuna kameraa. Tavallisimmin suoritettu tähystysleikkaus on tähystyksellä tehtävä sterilaatioleikkaus sekä koepalat vatsaontelon elimistä, esim. maksasta.

Tähystysleikkaukseen tarvittavien haavojen koko on pienempi kuin avoleikkauksessa. Tähystysleikkauksessa vatsaonteloon ei myöskään jää vatsaontelon sisälle ommelaineita, jotka myöhemmin saattavat ärsyttää kudoksia. Haavat suljetaan toki sulavilla tikeillä samaan tapaan kuin avoleikkauksessakin. Pienempien haavojen ansiosta leikkauksen jälkeinen kipu on huomattavasti vähäisempää ja koirat toipuvat nopeammin. Tähystysleikkausten edut toipumiseen ja leikkauksen jälkeiseen kipuun on todettu myös useissa tutkimuksissa.

Tähystysleikkauksesta toipuminen on avoleikkausta nopeampaa.

Lemmikkien ortopedia

Eläinlääkärit Juha Kallio ja Ida Kiuru tekevät vastaanotollamme ortopedisiä leikkauksia. Leikkaushoitoa vaativat usein polvinivelen vammat ja viat, raajojen murtumat, vakavat nivelten ja nivelsiteiden vammat sekä kasvavan koiran raajaluuston kasvuhäiriöt ja nivelten irtopalat.

Polvien ongelmat

Tavallisimpia polven ongelmia ovat ristisidevauriot sekä polvilumpion paikallaan pysymiseen liittyvät ongelmat (patellaluksaatio). Eturistisiteen pettäminen polvessa aiheuttaa polviniveleen edestakaisen löysyyden. Hoitamattomana tilanne johtaa rustovaurioihin, kierukkavaurioon ja nivelrikkomuutosten kehittymiseen polvinivelessä jo muutamissa viikoissa. Joskus ristisidevaurio on äkillinen vamma, mutta suurin osa kehittyy asteittain ”rispaantumalla” pidemmän ajan kuluessa. Silloin, kun äkillistä kipeytymistä ei tapahdu, hoitoon hakeutuminen voi viivästyä ja usein polvinivelessä on jo ristisiteen pettämisestä aiheutuneita muutoksia vaivaa diagnosoitaessa. Ristisidevaurion korjaamiseen on olemassa useampia leikkausmenetelmiä. Sopiva menetelmä löytyy keskustelemalla ortopedin kanssa – eläimen koko, ikä, aktiivisuus ja polvessa mahdollisesti olevat nivelrikkomuutokset vaikuttavat leikkausmenetelmän valitsemiseen.

Koiran raajaluuston kasvuhäiriöt

Kasvavan koiran raajaluuston kasvuhäiriöt näkyvät usein liikkeen epäpuhtautena, jalkojen kääntymisellä tai puutteellisella kulmautumisella. Irtopalasairaus eli osteokondroosi (OCD eli osteochondrosis dissecans) oireilee yleensä olkanivelessä, polvinivelessä tai kyynärnivelessä. Kaikissa kasvuvaiheeseen liittyvissä luusto- ja nivelsairauksissa niiden varhainen diagnosointi, oikea-aikainen hoito ja oikein valittu toimenpide ovat erityisen tärkeitä lopputuloksen kannalta.

Lemmikin murtumat ja nivelvammat

Eläimillä murtumien sekä vakavien nivelten tai nivelsiteiden vammojen tukeminen lastalla tai kipsillä on huomattavasti hankalampaa kuin ihmisellä. Heti kivun helpottaessa eläimet alkavat käyttää jalkaa aktiivisesti, vaikka paraneminen ei olisi vielä riittävästi edennyt. Kipsi tai lasta siirtyy paikoiltaan helposti eläimen liikkuessa ja alkaa hangata ja aiheuttaa painevaurioita.  Liikkuessaan lasta tai kipsi ei enää tue riittävästi. Pakettia ei saa järsiä, eikä se saa kastua. Raajan pitkäaikainen lepoon jättäminen ja toisen jalan kuormittuminen aiheuttavat myös ongelmia, etenkin kasvavilla koirilla. Tästä syystä tällaiset traumat vaativat usein leikkaushoitoa. Joissain tapauksissa lastoitus tai kipsaus tuottaa kuitenkin hyvän tuloksen – tilanne tulee arvioida aina tapauskohtaisesti.

Ennen leikkauspäätöstä ortopedi tekee ontumatutkimuksen ja ottaa tarvittavat röntgenkuvat. Mikäli tutkimus ja röntgenkuvaus on suoritettu toisen eläinlääkärin vastaanotolla, voidaan leikkausaika usein varata myös ilman erillistä esitutkimuskäyntiä. Lisätietoja saatte ottamalla yhteyttä ajanvarauksen numeroon (p. 010 320 9130) tai sähköpostilla (hoitajat@elainystavasilaakari.fi).

Eläinlääkäri Juha Kallio on erikoistunut ortopedisiin leikkauksiin.

Suuhuolto

Suun terveys on tärkeä osa koiran ja kissan perusterveydenhuoltoa. Paras tapa hoitaa suuta ja ennaltaehkäistä hammaskiveä sekä ientulehdusta on hampaiden päivittäinen harjaus kotona. Kun hampaiden harjauksesta on taukoa, alkaa plakki kovettua hammaskiveksi, eikä enää lähde harjaamalla. Hampaita on harjattava vähintään viisi kertaa viikossa, jotta harjauksesta on hyötyä. Hampaiden ulkopintojen käsittely usein riittää. Kissoilla harjaukseen voi käyttää topsy-puikkoa, koirilla pehmeää vauvojen hammasharjaa. Harjaukseen suosittelemme entsymaattisesti vaikuttavaa hammastahnaa, esim. Virbac CET (HUOM! ihmisten hammastahnoja ei saa käyttää). Tahna myös maistuu hyvältä ja saattaa siten helpottaa harjausta. Usein, kun lemmikki totutetaan harjaukseen pikkuhiljaa, onnistuu suun hoitaminen kotona hyvin.

Suun tutkimuksia tehdään vuosittaisissa terveystarkastuksissa

Vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä arvioidaan myös suun tilanne ja mahdollinen rauhoituksessa tehtävän suuhuollon tarve. Rauhoituksessa tehtävään suun tutkimukseen kuuluu aina ientaskumittaukset sekä tarvittaessa hampaiden ja niiden juurten röntgentutkimus. Pentujen terveystarkastuksilla seuraamme hampaiden vaihtumista ja purennan normaalia kehitystä. Joillakin pienikokoisilla roduilla kulmahampaiden vaihtuminen ei suju normaalisti, ja toisinaan maitohampaita täytyy poistaa pysyvien tieltä.

Suun vauriot

Joskus hampaita myös lohkeaa, halkeaa tai hammasta ympäröivä kudos vaurioituu. Hammaskiven asteittain lisääntyessä myös ikenet tulehtuvat, hampaan kiinnityskudos löystyy ja tulehdus kiipeää hampaiden juureen sekä juurta ympäröivään leukaluuhun. Erityisesti kissoilla esiintyy hammaskaulasyöpymää, jossa kiille syöpyy puhki läheltä ienrajaa. Rikkinäinen hammas aiheuttaa merkittävää kipua sekä syömisvaikeuksia, ja erityisesti ikääntyneen lemmikin yleiskunto saattaa sen vuoksi heiketä nopeastikin.

Kissojen ja koirien hammaskivi

Hoitamattomana runsas hammaskivi johtaa lähes poikkeuksetta ientaskujen syventymiseen ja sitä kautta hammasjuurten, suun pehmytkudosten sekä leukaluun tulehdukseen ja lopulta hampaiden menettämiseen. Parodontiitti on kivulias ja saattaa haitata syömistä. Suusta tulehdus leviää helposti myös muualle elimistöön. Erityinen riski suun alueen tulehdukset ovat sydän- ja munuaispotilaille, joiden suu onkin syytä pitää erityisen hyvässä kunnossa.

Mikäli havaitset lemmikilläsi hammaskiveä, ienten punoitusta tai verestämistä tai erityisen pahanhajuista hengitystä, on tilanne aina syytä arvioida vastaanotolla. Hereillä tehtävässä tarkastuksessa voimme arvioida hoitotarpeen ja sen, riittääkö suuhuolloksi hammaskivenpoisto vai onko suussa myös poistokuntoisia tai röntgenkuvausta vaativia hampaita. Näin voimme varata riittävän mittaisen ajan suun saamiseksi kuntoon. Tarkastuskäynnillä myös lemmikin yleiskunto tarkistetaan ja tarvittaessa kontrolloidaan tärkeimmät maksa- ja munuaisarvot rauhoitusta varten.

Korvasairaudet

Suurin osa koiran ja kissan korvatulehduksista on ulkokorvantulehduksia. Ulkokorvantulehdukselle tavallisimpia oireita ovat esimerkiksi kutina, punoitus, rusehtava erite ja mahdollisesti kipu. Ulkokorvasta tulehdus saattaa levitä välikorvaan. Jonkin verran esiintyy myös itsenäistä välikorvantulehdusta. Välikorvantulehdus oireilee useimmiten kipuiluna ja eläin voi kulkea esimerkiksi pää kallellaan, kiertää kehää tai voida pahoin.

Ulkokorvantulehduksessa kyse on lähes aina herkän ihoalueen tulehduksesta. Kissoilla ja kissatalouksien koirilla kyseessä voi olla myös korvapunkkitartunta, jonka seurauksena korvaan tulee kahvinporomaista eritettä.  Korvatulehduksen taustalla saattaa olla mekaaninen ongelma: korvakäytävään on kertynyt suuri määrä ärsytystä aiheuttavaa vaikkua, korvakäytävässä on vierasesine (esim. irtokarva) tai esimerkiksi uudismuodostuma. Monessa sairaudessa korvatulehdus saattaa olla myös ensimmäinen oire (esim. atopia, ruoka-aineallergia, kilpirauhasen vajaatoiminta l. hypotyreoosi, lisämunuaisen liikatoiminta l. Cushingin tauti).

Koiran ja kissan korvakäytävä on L-kirjaimen mallinen. Silmämääräisesti lemmikin korvakäytävästä päästään tutkimaan vain pieni osa. Vastaanotollamme on käytössä video-otoskooppi, jolla saadaan lisää ulottuvuutta ja tarkkuutta korvien tutkimiseen. Video-otoskoopilla tähystettäessä korvat voidaan myös helposti huuhdella ja korvasta päästään esimerkiksi poistamaan vierasesineitä ja ottamaan tarvittaessa koepaloja.

Eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kallio on erikoistunut iho- ja sisätauteihin.

Päiväsairaala

Teemme paljon leikkauksia, toimenpiteitä ja tutkimuksia, jotka vaativat rauhoituksen tai nukutuksen, tai jotka tutkimuksen laadun vuoksi vievät useita tunteja aikaa. Vastaanottotilojen suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota vastaanotolle jäävien eläinten sijoittamiseen, olosuhteisiin, tilojen materiaaleihin sekä potilaiden viihtyvyyteen ja turvallisuuteen.

Kolme valvottua potilastilaa

Potilastiloja on kolmessa eri pisteessä. Yksi on leikkaustilojen vieressä ja toinen hammashuoltotilan vieressä. Nämä potilastilat ovat isoissa toimenpidehuoneissa, joissa on jatkuvasti henkilökuntaa. Kolmas potilasosasto on erillään muista. Kameravalvonnan avulla myös erilliseltä osastolta on jatkuva näkymä toimenpidehuoneisiin.

Potilastiloissa tehdään heräävien potilaiden lääkitykset ja nesteytykset. Heräämisvaihe valvotaan henkilökunnan toimesta keskeytyksettä. Hereillä olevat potilaat järjestetään tavallisesti erilliselle osastolle, jotta potilasliikenne ei häiritse niitä, eivätkä ne häiritse herääviä potilaita. Kissat järjestetään mahdollisimman rauhalliseen paikkaan erilleen haukkuvista koirista. Mikäli lemmikin sairauden vuoksi epäillään suurta tai kohtalaista tartuntariskiä, saadaan erillisestä osastosta myös eristysalue.

Yleensä potilas tuodaan toimenpiteeseen tai tutkimuksiin suoraan sovittuna vastaanottoaikana. Tarvittaessa potilaan voi tuoda päiväksi sisään vastaanotolle arkisin klo 7.30 alkaen. Mikäli potilas ei vaadi erityistä seurantaa muuta kuin toimenpideaikana, ei ”päivähoidosta” laskuteta erikseen. Sovithan henkilökunnan kanssa, mikäli tahdot tuoda lemmikkisi vastaanotolle jo ennen toimenpidettä.

Potilas luovutetaan kotiin, kunhan se on kunnolla herännyt. Heräämisvaihe valvotaan aina vastaanotolla. Heräämiseen kuluva aika on yksilöllistä. Tavallisimmin soitamme potilaan herättyä, kun lemmikki on noudettavissa. Toisinaan kotiutusajankohta voidaan sopia etukäteen, jolloin lemmikin voi noutaa esim. työpäivän jälkeen.

Lemmikkien kuntoutus

Kuntoutuspalveluihimme kuuluvat eläinten fysioterapia sekä vanhuspotilaiden hoito. Lue lisää alla!

Eläinfysioterapia

Vastaanotollamme toimivat eläinfysioterapeutti Marika Ruottinen sekä eläinfysioterapeutti Sanni Nevalainen. Fysioterapiaa varten on varattu oma huone, johon on sijoitettu myös vesijuoksumatto. Yhteistyö eläinlääkäreiden kanssa on tiivistä ja jatkuvaa ja esim. leikkauskontrollit pyritään yhdistämään fysioterapiakäynteihin. Tällöin jatkohoidon suunnitteluun osallistuvat samanaikaisesti omistaja, potilaan leikannut eläinlääkäri ja eläinfysioterapeutti.

  • Potilaat voivat siirtyä eläinlääkäriltä fysioterapeutille leikkaushoidon kuntoutukseen tai muuhun eläinlääkärin toteaman tuki- ja liikuntaelinongelman jatkohoitoon. Fysioterapia yhdistetään tarvittaessa lääkehoitoon ja täydennetään oikein suunnitellulla liikunnalla ja kuntoutuksella. Tällöin se on usein paras apu aktiivisten harrastuskoirien tai kroonisten sairauksien takia kipeytyvien eläinten lihas- ja nivelvaivojen hoidossa.
  • Osa potilaista tulee suoraan fysioterapeutin vastaanotolle. Tällöin fysioterapeutti aluksi tutkii eläimen ja ohjaa tarvittaessa jatkotutkimuksiin eläinlääkärille ennen fysioterapian jatkamista.
  • Osa potilaista käy fysioterapiassa ja kuntoutuksessa lähetepotilaina muilta eläinlääkäriasemilta.

Fysioterapiaan käytettävät menetelmät ja tarvittavien fysioterapiakäyntien lukumäärä vaihtelevat tapauskohtaisesti. Vastaanotolla tehty fysioterapia ei kuitenkaan yksin riitä: Omistajan tekemät harjoitteet, venytykset ja liikeratojen ylläpito ovat keskeisiä tekijöitä kuntoutukselle. Liikunnan ja rasituksen oikein ajoitettu ja oikein mitoitettu lisääminen, oikea liikuntatapa ja harrastuslajien huomioiminen estävät vammojen uusiutumista. Vastaanotollamme sekä eläinfysioterapeutti että eläinlääkärisi keskittyvät erityisesti jatkohoidon suunnitteluun. Fysioterapiakäynnillä saa myös aina kirjallisen kotihoito-ohjeen tarvittavine kuvineen heti mukaan.

Muistathan ottaa fysioterapiakäynnille lemmikillesi mukaan hyvin maistuvia makupaloja harjoitteiden tekemistä varten!

Mitä eläinfysioterapia on?

Eft Marika Ruottinen:

Eläinfysioterapian tavoitteena on ylläpitää ja parantaa eläimen liikunta- ja toimintakykyä. Yleisimmät eläinfysioterapian aiheet ovat erilaiset liikkumisen epäpuhtaudet, suorituskyvyn alentuminen, tuki- ja liikuntaelimistön vauriot ja niistä johtuvat kiputilat, neurologiset ongelmat sekä operaatioiden jälkeinen kuntoutus. Sairaan eläimen fysioterapiasta päättää aina eläinlääkäri.

Fysioterapeuttisen tutkimisen, liikeanalyysin ja omistajan haastattelun perusteella asetetaan fysioterapialle tavoitteet ja valitaan terapiamenetelmät. Fysioterapiamenetelmiä ovat terapeuttinen harjoittelu, venyttelyt, vesiterapia, pehmytkudoskäsittelyt (esim. fasciamanipulaatio) ja nivelmobilisaatiot sekä fysikaaliset hoidot (mm. laserhoidot, TNS-sähkökipuhoito ja NEMS). Fysioterapian tärkein menetelmä on terapeuttinen harjoittelu, jossa spesifien ja kontrolloitujen harjoitteiden avulla parannetaan eläimen fyysisiä ominaisuuksia. Terapeuttisella harjoittelulla parannetaan esimerkiksi koordinaatiota, asentotuntoa, lihasvoimaa tai kestävyyttä. Hyvän terapiatuloksen aikaansaamiseksi fysioterapeutti antaa tarkat kotiohjeet ja toimii kiinteässä yhteistyössä eläimen omistajan tai hoitajan kanssa.

Vesiterapia on erinomainen kuntoutusmenetelmä esimerkiksi leikkauksesta toipuvalle koiralle.

Fysioterapiatilassamme on vesijuoksumatto. Aktiivinen kuntoutus leikkauksen tai onnettomuuden jälkeen voidaan aloittaa nopeammin vedessä kuin maalla, koska veden noste vähentää nivelten rasitusta ja veden vastus harjoittaa tehokkaasti lihaksia. Vedessä koira ei pysty kompensoimaan liikkumistaan samalla tavalla kuin kuivalla maalla ja vaikutus maalla liikkumiseen on usein välitön. Vesiterapia edistää lihasvoimaa ja vähentää liikerajoittuneisuutta, koska vedessä koira työskentelee koko aktiivisella liikeradalla. Harjoittelu vedessä edistää myös hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa sekä fyysistä kuntoa.

Vanhuspotilaiden hoito

ELL Juliska Haapanen-Kallio:

Eläinystävän ikääntyessä muuttuvat eläinlääkärikäynnit useiden omistajien mielestä pelottaviksi. Milloin tulee ikäviä uutisia? Milloin on pakko tehdä lopullisia päätöksiä? Milloin ei enää ole mielekästä hoitaa?

Helpottavana viestinä omistajille sanon: Niin kauan kuin silmäkulmassa pysyy pilke ja elämänlaatu on hyvä, on hoito mielekästä, mutta kiusata ei saa. Tähän suurin osa ihmisistä pystyy yhtymään. Mummo- ja pappaikäisen ystävän kanssa tavoitteet ja menettelytavat ovat hiukan erilaiset kuin nuoremmilla: jokaista pattia ei tarvitse saada pois, kipulääkityksen pitkäaikaishaittoja ei tarvitse miettiä, toimenpiteiden suhteen hyöty-haitta-arviot verrataan tarkasti myös todennäköisesti edessä olevaan hyvälaatuiseen elämään.

LEMMIKIN Ruokinta, RAVINTOLISÄT ja tarvikkeet

Vastaanotollamme on myynnissä laadukkaita täysravintoja niin terveille kuin erityisruokavaliotakin tarvitseville kissoille ja koirille.

Yleisimpiä niin sanottuja lääkinnällisiä ruokavalioita ovat mm. ylipainon hallintaan, virtsakiteiden liuottamiseen ja ennaltaehkäisyyn, nivelrikkopotilaalle, allergiapotilaalle, munuais- tai maksasairaalle ja esimerkiksi akuutista maha-suolikanavan tulehduksesta tai haimatulehduksesta kärsivälle tarkoitetut ruokavaliot.

Päivittäisruokavalioista löytyvät sekä pienille, keskikokoisille että isoille koirille, leikatulle ja leikkaamattomalle kissalle, pennuille ja ikääntyville omat ruokavalionsa.

Eläinlääkärimme ja hoitajamme auttavat oikean ruokavalion löytämisessä. Kysy rohkeasti!

Lisäksi vastaanotollamme on myynnissä lemmikin hyvinvointia tukevia vapaan kaupan tuotteita, mm. nivelrikkovalmisteita, apua ripulin hoitoon, shampoita ja korvapuhdisteita, virtsarakon limakalvoa suojaavia tuotteita, maksan tai haiman toimintaa tukevia valmisteita jne. Joitakin ravintolisiä on suositeltava syöttää ainoastaan eläinlääkärin suosituksesta. Kysy lisää henkilökunnaltamme.

Oikea ruokavalio tukee kissan ja koiran terveyttä.