Fysioterapia

Vastaanotollamme toimii eläinfysioterapeutti Marika Ruottinen. Fysioterapiaa varten on varattu oma huone, johon on sijoitettu myös vesijuoksumatto. Yhteistyö eläinlääkäreiden kanssa on tiivistä ja jatkuvaa ja esim. leikkauskontrollit pyritään yhdistämään fysioterapiakäynteihin. Tällöin jatkohoidon suunnitteluun osallistuvat samanaikaisesti omistaja, potilaan leikannut eläinlääkäri ja eläinfysioterapeutti.

  • Potilaat voivat siirtyä eläinlääkäriltä fysioterapeutille leikkaushoidon kuntoutukseen tai muuhun eläinlääkärin toteaman tuki- ja liikuntaelinongelman jatkohoitoon. Fysioterapia yhdistetään tarvittaessa lääkehoitoon ja täydennetään oikein suunnitellulla liikunnalla ja kuntoutuksella. Tällöin se on usein paras apu aktiivisten harrastuskoirien tai kroonisten sairauksien takia kipeytyvien eläinten lihas- ja nivelvaivojen hoidossa.
  • Osa potilaista tulee suoraan fysioterapeutin vastaanotolle. Tällöin fysioterapeutti aluksi tutkii eläimen ja ohjaa tarvittaessa jatkotutkimuksiin eläinlääkärille ennen fysioterapian jatkamista.
  • Osa potilaista käy fysioterapiassa ja kuntoutuksessa lähetepotilaina muilta eläinlääkäriasemilta.

Fysioterapiaan käytettävät menetelmät ja tarvittavien fysioterapiakäyntien lukumäärä vaihtelevat tapauskohtaisesti. Vastaanotolla tehty fysioterapia ei kuitenkaan yksin riitä: Omistajan tekemät harjoitteet, venytykset ja liikeratojen ylläpito ovat keskeisiä tekijöitä kuntoutukselle. Liikunnan ja rasituksen oikein ajoitettu ja oikein mitoitettu lisääminen, oikea liikuntatapa ja harrastuslajien huomioiminen estävät vammojen uusiutumista. Vastaanotollamme sekä eläinfysioterapeutti että eläinlääkärisi keskittyvät erityisesti jatkohoidon suunnitteluun. Fysioterapiakäynnillä saa myös aina kirjallisen kotihoito-ohjeen tarvittavine kuvineen heti mukaan.

Muistathan ottaa fysioterapiakäynnille lemmikillesi mukaan hyvin maistuvia makupaloja harjoitteiden tekemistä varten!

Mitä eläinfysioterapia on?

Eft Marika Ruottinen:

Eläinfysioterapian tavoitteena on ylläpitää ja parantaa eläimen liikunta- ja toimintakykyä. Yleisimmät eläinfysioterapian aiheet ovat erilaiset liikkumisen epäpuhtaudet, suorituskyvyn alentuminen, tuki- ja liikuntaelimistön vauriot ja niistä johtuvat kiputilat, neurologiset ongelmat sekä operaatioiden jälkeinen kuntoutus. Sairaan eläimen fysioterapiasta päättää aina eläinlääkäri.

Fysioterapeuttisen tutkimisen, liikeanalyysin ja omistajan haastattelun perusteella asetetaan fysioterapialle tavoitteet ja valitaan terapiamenetelmät. Fysioterapiamenetelmiä ovat terapeuttinen harjoittelu, venyttelyt, vesiterapia, pehmytkudoskäsittelyt (esim. fasciamanipulaatio) ja nivelmobilisaatiot sekä fysikaaliset hoidot (mm. laserhoidot, TNS-sähkökipuhoito ja NEMS). Fysioterapian tärkein menetelmä on terapeuttinen harjoittelu, jossa spesifien ja kontrolloitujen harjoitteiden avulla parannetaan eläimen fyysisiä ominaisuuksia. Terapeuttisella harjoittelulla parannetaan esimerkiksi koordinaatiota, asentotuntoa, lihasvoimaa tai kestävyyttä. Hyvän terapiatuloksen aikaansaamiseksi fysioterapeutti antaa tarkat kotiohjeet ja toimii kiinteässä yhteistyössä eläimen omistajan tai hoitajan kanssa.

Vesiterapia on erinomainen kuntoutusmenetelmä esimerkiksi leikkauksesta toipuvalle koiralle.

Fysioterapiatilassamme on vesijuoksumatto. Aktiivinen kuntoutus leikkauksen tai onnettomuuden jälkeen voidaan aloittaa nopeammin vedessä kuin maalla, koska veden noste vähentää nivelten rasitusta ja veden vastus harjoittaa tehokkaasti lihaksia. Vedessä koira ei pysty kompensoimaan liikkumistaan samalla tavalla kuin kuivalla maalla ja vaikutus maalla liikkumiseen on usein välitön. Vesiterapia edistää lihasvoimaa ja vähentää liikerajoittuneisuutta, koska vedessä koira työskentelee koko aktiivisella liikeradalla. Harjoittelu vedessä edistää myös hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa sekä fyysistä kuntoa.

Vanhuspotilaiden hoito

ELL Juliska Haapanen-Kallio:

Eläinystävän ikääntyessä muuttuvat eläinlääkärikäynnit useiden omistajien mielestä pelottaviksi. Milloin tulee ikäviä uutisia? Milloin on pakko tehdä lopullisia päätöksiä? Milloin ei enää ole mielekästä hoitaa?

Helpottavana viestinä omistajille sanon: Niin kauan kuin silmäkulmassa pysyy pilke ja elämänlaatu on hyvä, on hoito mielekästä, mutta kiusata ei saa. Tähän suurin osa ihmisistä pystyy yhtymään. Mummo- ja pappaikäisen ystävän kanssa tavoitteet ja menettelytavat ovat hiukan erilaiset kuin nuoremmilla: jokaista pattia ei tarvitse saada pois, kipulääkityksen pitkäaikaishaittoja ei tarvitse miettiä, toimenpiteiden suhteen hyöty-haitta-arviot verrataan tarkasti myös todennäköisesti edessä olevaan hyvälaatuiseen elämään.