Pehmytosakirurgia

Leikkaushoidot ovat usein tärkeä osa sairauden hoitoa tai sen diagnosointia. Leikkauksia tehdään myös terveydellisten ongelmien ennaltaehkäisemiseksi.

Narttukoiran sterilisaatio on tehokkain tapa ehkäistä mm. kohtutulehduksia ja utarekasvaimia. Uroskoiran kastraatiolla ehkäistään eturauhasongelmia ja kiveskasvaimia. Leikkaamattomat kissat karkailevat helposti. Lisäksi kissat merkkailevat, mouruavat ja uroskissat tappelevat. Kissan sterilisaatio tai kastraatio helpottaa yhteiselämää huomattavasti. Narttujen sterilisaatiot ja urosten kastraatiot ovatkin tavallisimpia pehmytosakirurgisia leikkauksia.

Leikkauksia suoritetaan paljon myös uudismuodostumien poistamiseksi tai kudosnäytteiden saamiseksi vatsaontelon eri elimistä tai ihosta. Keisarinleikkaus, märkäkohtu (pyometra), ruoansulatuskanavan vierasesineet ja mahalaukun kiertymä ovat melko yleisiä syitä leikkaukselle. Eläinystäväsi Lääkärissä teemme näiden lisäksi mm. korvakäytävien avarrusleikkauksia (zepp), silmäluomien asentovirhekorjauksia (entropium, ektropium), anaalirauhasten poistoja, nielurisojen poistoja jne. Vastaanotoltamme löytyy kokemusta laajalti erilaisiin vaativimpiinkin toimenpiteisiin – esimerkiksi PDA:n* korjaus, munuaisen poisto, syöpäistyneen kilpirauhasen, lisäkilpirauhasen ja lisämunuaisen poisto.

*keuhkovaltimon ja aortan välinen avoin suoniyhteys. kehityshäiriö, normaalisti sulkeutuu pienellä pennulla.

Leikkaussalissa on käytössä nykyaikaiset anestesiavalvontalaitteet. Hoitaja seuraa ja valvoo anestesiaa koko toimenpiteen ajan rauhoituksesta heräämiseen. Leikkaussalissa ventilaattori mahdollistaa myös rintaontelokirurgian. Inhalaatioanesteettina käytössämme on turvallisimmaksi todettu sevofluraani.

Leikkauspotilaat saavat aina mukaansa täsmälliset jatkohoito-ohjeet, kipulääkkeet, mahdolliset muut lääkitykset ja tarvittaessa kaulurin nuolemisen estämiseksi.

Tikkien poisto vastaanotollamme kuuluu leikkauksen hintaan aina, kun poisto onnistuu ilman rauhoitusta. Rauhoitus on tarpeen yleensä vain silloin, kun tikkien sijainti on poikkeuksellisen hankala.

Potilaista pidetään hyvää huolta niin leikkauksen aikana, kuin sen jälkeenkin.

TÄHYSTYSLEIKKAUKSET

Tähystysleikkauksella tarkoitetaan leikkausta, jossa leikkaus tehdään pienten haavojen kautta käyttämällä apuna kameraa. Tavallisimmin suoritettu tähystysleikkaus on tähystyksellä tehtävä sterilaatioleikkaus sekä koepalat vatsaontelon elimistä, esim. maksasta.

Tähystysleikkaukseen tarvittavien haavojen koko on pienempi kuin avoleikkauksessa. Tähystysleikkauksessa vatsaonteloon ei myöskään jää vatsaontelon sisälle ommelaineita, jotka myöhemmin saattavat ärsyttää kudoksia. Haavat suljetaan toki sulavilla tikeillä samaan tapaan kuin avoleikkauksessakin. Pienempien haavojen ansiosta leikkauksen jälkeinen kipu on huomattavasti vähäisempää ja koirat toipuvat nopeammin. Tähystysleikkausten edut toipumiseen ja leikkauksen jälkeiseen kipuun on todettu myös useissa tutkimuksissa.

Tähystysleikkauksesta toipuminen on avoleikkausta nopeampaa.

Ortopedia

Eläinlääkärit Juha Kallio ja Linda Lammi tekevät vastaanotollamme ortopedisiä leikkauksia. Leikkaushoitoa vaativat usein polvinivelen vammat ja viat, raajojen murtumat, vakavat nivelten ja nivelsiteiden vammat sekä kasvavan koiran raajaluuston kasvuhäiriöt ja nivelten irtopalat.

Tavallisimpia polven ongelmia ovat ristisidevauriot sekä polvilumpion paikallaan pysymiseen liittyvät ongelmat (patellaluksaatio). Eturistisiteen pettäminen polvessa aiheuttaa polviniveleen edestakaisen löysyyden. Hoitamattomana tilanne johtaa rustovaurioihin, kierukkavaurioon ja nivelrikkomuutosten kehittymiseen polvinivelessä jo muutamissa viikoissa. Joskus ristisidevaurio on äkillinen vamma, mutta suurin osa kehittyy asteittain ”rispaantumalla” pidemmän ajan kuluessa. Silloin, kun äkillistä kipeytymistä ei tapahdu, hoitoon hakeutuminen voi viivästyä ja usein polvinivelessä on jo ristisiteen pettämisestä aiheutuneita muutoksia vaivaa diagnosoitaessa. Ristisidevaurion korjaamiseen on olemassa useampia leikkausmenetelmiä. Sopiva menetelmä löytyy keskustelemalla ortopedin kanssa – eläimen koko, ikä, aktiivisuus ja polvessa mahdollisesti olevat nivelrikkomuutokset vaikuttavat leikkausmenetelmän valitsemiseen.

Kasvavan koiran raajaluuston kasvuhäiriöt näkyvät usein liikkeen epäpuhtautena, jalkojen kääntymisellä tai puutteellisella kulmautumisella. Irtopalasairaus eli osteokondroosi (OCD eli osteochondrosis dissecans) oireilee yleensä olkanivelessä, polvinivelessä tai kyynärnivelessä. Kaikissa kasvuvaiheeseen liittyvissä luusto- ja nivelsairauksissa niiden varhainen diagnosointi, oikea-aikainen hoito ja oikein valittu toimenpide ovat erityisen tärkeitä lopputuloksen kannalta.

Eläimillä murtumien sekä vakavien nivelten tai nivelsiteiden vammojen tukeminen lastalla tai kipsillä on huomattavasti hankalampaa kuin ihmisellä. Heti kivun helpottaessa eläimet alkavat käyttää jalkaa aktiivisesti, vaikka paraneminen ei olisi vielä riittävästi edennyt. Kipsi tai lasta siirtyy paikoiltaan helposti eläimen liikkuessa ja alkaa hangata ja aiheuttaa painevaurioita.  Liikkuessaan lasta tai kipsi ei enää tue riittävästi. Pakettia ei saa järsiä, eikä se saa kastua. Raajan pitkäaikainen lepoon jättäminen ja toisen jalan kuormittuminen aiheuttavat myös ongelmia, etenkin kasvavilla koirilla. Tästä syystä tällaiset traumat vaativat usein leikkaushoitoa. Joissain tapauksissa lastoitus tai kipsaus tuottaa kuitenkin hyvän tuloksen – tilanne tulee arvioida aina tapauskohtaisesti.

Ennen leikkauspäätöstä ortopedi tekee ontumatutkimuksen ja ottaa tarvittavat röntgenkuvat. Mikäli tutkimus ja röntgenkuvaus on suoritettu toisen eläinlääkärin vastaanotolla, voidaan leikkausaika usein varata myös ilman erillistä esitutkimuskäyntiä. Lisätietoja saatte ottamalla yhteyttä ajanvarauksen numeroon (p. 010 320 9130) tai sähköpostilla (hoitajat@elainystavasilaakari.fi).

Eläinlääkäri Juha Kallio on erikoistunut ortopedisiin leikkauksiin.

Suuhuolto

Suun terveys on tärkeä osa koiran ja kissan perusterveydenhuoltoa. Paras tapa hoitaa suuta ja ennaltaehkäistä hammaskiveä sekä ientulehdusta on hampaiden päivittäinen harjaus kotona. Kun hampaiden harjauksesta on taukoa, alkaa plakki kovettua hammaskiveksi, eikä enää lähde harjaamalla. Hampaita on harjattava vähintään viisi kertaa viikossa, jotta harjauksesta on hyötyä. Hampaiden ulkopintojen käsittely usein riittää. Kissoilla harjaukseen voi käyttää topsy-puikkoa, koirilla pehmeää vauvojen hammasharjaa. Harjaukseen suosittelemme entsymaattisesti vaikuttavaa hammastahnaa, esim. Virbac CET (HUOM! ihmisten hammastahnoja ei saa käyttää). Tahna myös maistuu hyvältä ja saattaa siten helpottaa harjausta. Usein, kun lemmikki totutetaan harjaukseen pikkuhiljaa, onnistuu suun hoitaminen kotona hyvin.

Vuosittaisen terveystarkastuksen yhteydessä arvioidaan myös suun tilanne ja mahdollinen rauhoituksessa tehtävän suuhuollon tarve. Rauhoituksessa tehtävään suun tutkimukseen kuuluu aina ientaskumittaukset sekä tarvittaessa hampaiden ja niiden juurten röntgentutkimus. Pentujen terveystarkastuksilla seuraamme hampaiden vaihtumista ja purennan normaalia kehitystä. Joillakin pienikokoisilla roduilla kulmahampaiden vaihtuminen ei suju normaalisti, ja toisinaan maitohampaita täytyy poistaa pysyvien tieltä.

Joskus hampaita myös lohkeaa, halkeaa tai hammasta ympäröivä kudos vaurioituu. Hammaskiven asteittain lisääntyessä myös ikenet tulehtuvat, hampaan kiinnityskudos löystyy ja tulehdus kiipeää hampaiden juureen sekä juurta ympäröivään leukaluuhun. Erityisesti kissoilla esiintyy hammaskaulasyöpymää, jossa kiille syöpyy puhki läheltä ienrajaa. Rikkinäinen hammas aiheuttaa merkittävää kipua sekä syömisvaikeuksia, ja erityisesti ikääntyneen lemmikin yleiskunto saattaa sen vuoksi heiketä nopeastikin.

Hoitamattomana runsas hammaskivi johtaa lähes poikkeuksetta ientaskujen syventymiseen ja sitä kautta hammasjuurten, suun pehmytkudosten sekä leukaluun tulehdukseen ja lopulta hampaiden menettämiseen. Parodontiitti on kivulias ja saattaa haitata syömistä. Suusta tulehdus leviää helposti myös muualle elimistöön. Erityinen riski suun alueen tulehdukset ovat sydän- ja munuaispotilaille, joiden suu onkin syytä pitää erityisen hyvässä kunnossa.

Mikäli havaitset lemmikilläsi hammaskiveä, ienten punoitusta tai verestämistä tai erityisen pahanhajuista hengitystä, on tilanne aina syytä arvioida vastaanotolla. Hereillä tehtävässä tarkastuksessa voimme arvioida hoitotarpeen ja sen, riittääkö suuhuolloksi hammaskivenpoisto vai onko suussa myös poistokuntoisia tai röntgenkuvausta vaativia hampaita. Näin voimme varata riittävän mittaisen ajan suun saamiseksi kuntoon. Tarkastuskäynnillä myös lemmikin yleiskunto tarkistetaan ja tarvittaessa kontrolloidaan tärkeimmät maksa- ja munuaisarvot rauhoitusta varten.

Korvasairaudet

Suurin osa koiran ja kissan korvatulehduksista on ulkokorvantulehduksia. Ulkokorvantulehdukselle tavallisimpia oireita ovat esimerkiksi kutina, punoitus, rusehtava erite ja mahdollisesti kipu. Ulkokorvasta tulehdus saattaa levitä välikorvaan. Jonkin verran esiintyy myös itsenäistä välikorvantulehdusta. Välikorvantulehdus oireilee useimmiten kipuiluna ja eläin voi kulkea esimerkiksi pää kallellaan, kiertää kehää tai voida pahoin.

Ulkokorvantulehduksessa kyse on lähes aina herkän ihoalueen tulehduksesta. Kissoilla ja kissatalouksien koirilla kyseessä voi olla myös korvapunkkitartunta, jonka seurauksena korvaan tulee kahvinporomaista eritettä.  Korvatulehduksen taustalla saattaa olla mekaaninen ongelma: korvakäytävään on kertynyt suuri määrä ärsytystä aiheuttavaa vaikkua, korvakäytävässä on vierasesine (esim. irtokarva) tai esimerkiksi uudismuodostuma. Monessa sairaudessa korvatulehdus saattaa olla myös ensimmäinen oire (esim. atopia, ruoka-aineallergia, kilpirauhasen vajaatoiminta l. hypotyreoosi, lisämunuaisen liikatoiminta l. Cushingin tauti).

Koiran ja kissan korvakäytävä on L-kirjaimen mallinen. Silmämääräisesti lemmikin korvakäytävästä päästään tutkimaan vain pieni osa. Vastaanotollamme on käytössä video-otoskooppi, jolla saadaan lisää ulottuvuutta ja tarkkuutta korvien tutkimiseen. Video-otoskoopilla tähystettäessä korvat voidaan myös helposti huuhdella ja korvasta päästään esimerkiksi poistamaan vierasesineitä ja ottamaan tarvittaessa koepaloja.

Eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kallio on erikoistunut iho- ja sisätauteihin.

SIEDÄTYSHOidot

Siedätyshoito on mahdollista toteuttaa kolmella eri tavalla: nahanalaisina pistoksina, suun kautta tai imusolmukkeen sisäisinä pistoksina.

Nahanalaiset pistokset ovat perinteinen menetelmä. Menetelmässä annetaan ensin 8 pistosta 4-7 päivän välein ja tänä aikana annos nostetaan terapeuttiselle tasolle. Sen jälkeen pistokset annetaan oireista ja yksilöllisestä tilanteesta riippuen 2-5 viikon välein. Pistokset annetaan hoitajatoimenpiteinä. Noin puolen vuoden siedätyksen jälkeen voidaan pistokset antaa haluttaessa kotona. Pistoksiin liittyy lievä allergisen reaktion riski ja siitä syystä täytyy vastaanotolla olla n. ½ tuntia pistioksen jälkeen.

Uudempi menetelmä on käyttää suun limakalvoille annettavaa siedätystä. Siedätys annostellaan kotona päivittäin. Allergisten reaktioiden riskin siedätykseen liittyen on vähäinen. Imusolmukkeensisäisesti annettavat siedätyspistokset antavat useimmiten parhaan vasteen, mutta niitä ei voida antaa lainkaan kotona ja niihin liittyy nahanalaista siedätystä suurempi allergisen reaktion riski. Tässä siedätysmallissa aloitus on nahanalaisilla pistoksilla kuten mallissa 1, mutta jatko on 4 viikon välein imusolmukkeensisäisesti. Nämä pistokset antaa eläinlääkäri.

Päiväsairaala

Teemme paljon leikkauksia, toimenpiteitä ja tutkimuksia, jotka vaativat rauhoituksen tai nukutuksen, tai jotka tutkimuksen laadun vuoksi vievät useita tunteja aikaa. Vastaanottotilojen suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota vastaanotolle jäävien eläinten sijoittamiseen, olosuhteisiin, tilojen materiaaleihin sekä potilaiden viihtyvyyteen ja turvallisuuteen.

Potilastiloja on kolmessa eri pisteessä. Yksi on leikkaustilojen vieressä ja toinen hammashuoltotilan vieressä. Nämä potilastilat ovat isoissa toimenpidehuoneissa, joissa on jatkuvasti henkilökuntaa. Kolmas potilasosasto on erillään muista. Kameravalvonnan avulla myös erilliseltä osastolta on jatkuva näkymä toimenpidehuoneisiin.

Potilastiloissa tehdään heräävien potilaiden lääkitykset ja nesteytykset. Heräämisvaihe valvotaan henkilökunnan toimesta keskeytyksettä. Hereillä olevat potilaat järjestetään tavallisesti erilliselle osastolle, jotta potilasliikenne ei häiritse niitä, eivätkä ne häiritse herääviä potilaita. Kissat järjestetään mahdollisimman rauhalliseen paikkaan erilleen haukkuvista koirista. Mikäli lemmikin sairauden vuoksi epäillään suurta tai kohtalaista tartuntariskiä, saadaan erillisestä osastosta myös eristysalue.

Yleensä potilas tuodaan toimenpiteeseen tai tutkimuksiin suoraan sovittuna vastaanottoaikana. Tarvittaessa potilaan voi tuoda päiväksi sisään vastaanotolle arkisin klo 7.30 alkaen. Mikäli potilas ei vaadi erityistä seurantaa muuta kuin toimenpideaikana, ei ”päivähoidosta” laskuteta erikseen. Sovithan henkilökunnan kanssa, mikäli tahdot tuoda lemmikkisi vastaanotolle jo ennen toimenpidettä.

Potilas luovutetaan kotiin, kunhan se on kunnolla herännyt. Heräämisvaihe valvotaan aina vastaanotolla. Heräämiseen kuluva aika on yksilöllistä. Tavallisimmin soitamme potilaan herättyä, kun lemmikki on noudettavissa. Toisinaan kotiutusajankohta voidaan sopia etukäteen, jolloin lemmikin voi noutaa esim. työpäivän jälkeen.