Terveys ja hyvinvointi ykkössijalle myös lyhytkuonoisten rotujen jalostuksessa!

Kirjoitin otsikon perään ensiksi kysymysmerkin. Sitten jätin sen kokeeksi ilman välimerkkiä. Lopuksi lisäsin siihen huutomerkin. Tämä oma aprikointini kuvaa hyvin sitä, millainen asema terveys- ja hyvinvointinäkökohdilla on ollut koiranjalostuksessa viime aikoina. Huutomerkki on tullut mukaan aiheeseen vasta viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vuosikausien ajan koiranjalostuksessa on ollut ristiriitaa sen suhteen, mitä vaatimuksia lainsäädäntö ja yhteiskunnan yleisesti hyväksymät eettiset normit asettavat koiranjalostukselle ja mitä taas käytännössä tapahtuu. Lyhytkuonoisten koirien terveystilanne on joissakin roduissa heikentynyt vähitellen pitkän ajan kuluessa hyvin huonoksi. Vaatimukset tilanteen korjaamiseksi ovat yltyneet kuitenkin nopeasti.

Vuosikausien ajan on ryöpsähdellyt viestejä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Euroopan Neuvoston (EN) lemmikkieläinten jalostusta koskeva päätöslauselma vuodelta 1995 listasi useita lyhytkuonoisille eli brakykefaalisille roduille tyypillisiä ongelmia, kuten hengitysvaikeudet, synnytysongelmat ja hammasongelmat. EN kehotti ”painokkaasti muuttamaan jalostusnormeja” näiden ongelmien huomioimiseksi. Jemima Harrisonin ”Sairaaksi jalostettu” – termin lanseeraus ja dokumentti cavalier kingcharlesinspanieleiden syringomyeliasta Englannissa sai aikaan ensimmäisen ison kohun vajaat kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien olen vihannut tuota ”sairaaksi jalostettu” -termiä. Jalostus on ominaisuuksien parantamista tai hyvien ominaisuuksien säilyttämistä. Jos terveys pilataan, silloin jalostus on epäonnistunut, sairaaksi kehittäminen ei ole jalostusta. Lyhytkuonoisten koirien terveysongelmiin alettiin kiinnittää dokumentin jälkeen enemmän huomiota. Keski-Euroopan maissa on jo käytössä kävelytestejä ja etenkin Pohjoismaissa näyttelytuomareita on koulutettu ja ohjeistettu kiinnittämään huomiota rakenneongelmiin. Viime vuoden aikana Englannin eläinlääkärijärjestö (BVA) ja Englannin Kennelklubi (KC) alkoivat systemaattisesti kehottaa välttämään lyhytkuonoisten koirien käyttöä mainonnassa. BVA on myös lanseerannut laajan kampanjan, jossa eläinlääkärit kieltäytyvät lyhytkuonoisten rotujen lisääntymiseen liittyvistä toimenpiteistä, kuten progesteronitesteistä ja keinosiemennyksistä. KC edellyttää myös ilmoitusta rotukoirien kirurgisista operaatioista ja keisarinleikkauksista. Lisää tietoa löytyy Koiramme-lehden artikkelista: www.koiramme.fi/jutut/terveys-jalostus-kasvatus/21-artikkelit/juttu/koiramme-juttuarkisto/140-lyhytkuonoisten-tervehdyttaeminen-edistyy-kukonaskelin-monissa-maissa

Lyhytkuonoisten rotujen valtava suosion nousu on Englannissa syypää myös ongelmiin. Vuonna 2007 Englannissa rekisteröitiin 670 ranskanbulldoggia ja vuonna 2017 ilmeisesti yli 28 000. Suomessa lyhytkuonoisten rekisteröintimäärä on pysynyt melko tasaisena.

Kaikilla lyhytkuonoisilla roduilla esiintyy joitakin rakenteeseen liittyviä ongelmia. Kuonon lyhyyden takia niiden hengitystiet ovat normaalia ahtaammat. Jokaisen rodun tilanne on kuitenkin erilainen ja myös yksilöiden välillä on paljon vaihtelua. Hengitystieongelmien kokonaisuutta kuvataan nimellä Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome (BOAS). Suomen Kennelliitto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta ja rotuyhdistykset ovat kehittäneet lyhytkuonoisille roduille kävelytestin, jolla hengitysvaikeuksista kärsivät koirat saadaan eroteltua. BOAS oli Eläinlääkäripäivien pääaihe viime syksynä. Eläinlääkäripäivillä esiteltiin myös alustavat tulokset Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa 2014 alkaneesta englanninbulldoggien terveyskartoituksesta. BOAS:sta löytyy lisätietoa: www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/perinnolliset-sairaudet-ja-koiran-hyvinvointi/brakykefaalinen

Kuinka edetään

Lyhytkuonoisten rotujen terveystilanne asettaa kennelyhteisön kokonaan uuteen tilanteeseen. Hengitysteiden ongelmat, niistä aiheutuva haitta ja kirurgisten korjausten tarve ovat eläinsuojelullinen ongelma, johon täytyy tarttua välittömästi. Tieto koiralle tehdyistä rakennetta, ulkonäköä tai sairauksia korjaavista leikkauksista täytyy saada näkyville Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Tämä on Kennelliitossa jo työn alla, koska myös Kennelliiton jalostusstrategia edellyttää tiedon keräämistä ja operoitujen koirien siirtämistä pois jalostuksesta eli EJ-rekisteriin. Kävelytestausta voidaan melko nopeasti laajentaa kouluttamalla lisää testiä valvovia eläinlääkäreitä. Hyväksyttyä kävelytestausta voidaan pitää eläinsuojelullisin perustein jalostuskäytön minimiedellytyksenä kaikissa niissä roduissa, joissa BOAS-oireita ilmenee merkittävästi.

Englanninbulldoggin terveyskartoitus ja jatko

Linkki terveyskartoituksen tuloksiin: www.kennelliitto.fi/uutiset/kennelliitto-on-mukana-englanninbulldoggien-terveyskartoituksessa

Lonkkaniveldysplasian vakavin aste (aste E) oli 58 prosentilla koirista. Kyynärniveldysplasian vakavin aste (aste 3) oli 8 prosentilla koirista. 29 % koirista läpäisi kävelytestin (BOAS) hyväksytysti. Suurimmalla osalla koirista esiintyi epämuodostuneita selkänikamia (80 %) ja spondyloosia (90 %) sekä polvilumpion luksaatiota. Tutkimuksessa kaikilla koirilla oli vähintään lieviä iho-oireita.

Muut sairaudet

Kennelliiton jalostustietojärjestelmän kuolinsyytilaston mukaan englanninbulldoggien keskimääräinen elinikä on alhainen (5,7 v). Rodussa esiintyy myös lisääntymisvaikeuksia niin, että astutuksia avustetaan tai käytetään keinosiemennyksiä. Suuri osa pentueista myös syntyy keisarileikkauksella.

Luuston tutkimuspakko on tarpeen englanninbulldoggille

Englanninbulldoggien erittäin huono luustoterveys edellyttää hyväksytyn kävelytestin lisäksi ainakin pakollista lonkkien ja kyynärnivelten röntgentutkimusta dysplasian varalta ennen jalostuskäyttöä. Kennelliiton yleinen rekisteröintirajoitus huomioiden pelkkä tutkimuspakko ilman raja-arvoa kuitenkin poistaa jalostuksesta tutkimukseen osallistuneista lonkkien suhteen 58 prosenttia ja kyynärnivelten suhteen 8 prosenttia. Esiintyvyys on todennäköisesti samaa suuruusluokkaa koko populaatiota ajatellen.

Kennelliiton yleinen kaikkia rotuja koskeva rekisteröintirajoitus: ”Mikäli pentueen vanhemmilla on tietyissä Kennelliiton virallisissa terveystutkimuksissa asteikon huonoin tulos, voidaan pennut rekisteröidä vain EJ-rekisteriin. Näitä tutkimuksia ovat lonkka- ja kyynärnivelkuvaus, polvilumpiotutkimus sekä spondyloosikuvaus.”

Voidaanko tästä vaatimuksesta joustaa? Aloite yllä kuvatulle rekisteröintirajoitukselle tuli kennelalan kattojärjestöltä FCI:ltä kiertokirjeellä lähes 10 vuotta sitten. Rekisteröintiehto perusteltiin eläinsuojelullisilla syillä, ja sen tarkoituksena on määritellä rajat terveyteen suhteen kaikille roduille. FCI on siten määritellyt etukäteen, ettei lonkkaniveldysplasian aste E tai kyynärniveldysplasian aste 3 käy enää jalostukseen. Yleisestä rekisteröintiehdosta poikkeaminen sallimalla E-lonkkaisen tai 3-kyynäräisen koiran jalostuskäyttö yhdelle rodulle tuskin tulee kyseeseen FCI:n eläinsuojelullinen linjaus huomioiden.

Mitä sanoo kansallinen lainsäädäntö?

Eläinsuojelulaki on uudistumassa, mutta uusi laki eläinten hyvinvoinnista on tulossa voimaan vasta vuoden 2020 alussa. Nykyinen laki määrittelee jalostuksesta seuraavaa:

ESL247/1996 8§ Eläinjalostus ja geeniteknologia

Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.

HE36/1995 Yksityiskohtaiset perustelut 8 §. 2 mom.

Pykälän 2 momentin mukaan kiellettyjä ovat eläinjalostus ja jalostusmenetelmät, joista voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille. Säännöksessä eläimellä tarkoitetaan sekä emoeläintä että jalostustoimenpiteen seurauksena syntyvää jälkeläistä. Säännöksen tarkoituksena on estää sellainen eläinjalostus, jonka seurauksena syntyy yksilöitä, joiden ilmiasusta tai perimästä aiheutuu eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa. Lisäksi säännöksen tarkoituksena on estää epäasiallisen eläinjalostuksen aiheuttamien vaikeiden synnytysten lisääntyminen ja pysyvien epämuodostumien syntyminen jälkeläisiin.

Käyttämällä jalostukseen koiria, joilla on 3-asteen kyynärniveldysplasia tai E-asteen lonkkaniveldysplasia, eläinsuojelulain edellytykset eivät täyty, koska on odotettavissa, että suuri osa jälkeläisistäkin on silloin lähtökohtaisesti sairaita.

Tiukat rekisteröinnin ehdot?

Sellainen rekisteröintirajoitus englanninbulldoggille, jossa jalostuskäyttö edellyttää hyväksyttyä kävelytestiä ja lonkkien ja kyynärnivelten tutkimista ilman raja-arvoa, jättää jalostuskäyttöön terveyskartoituksen perusteella vain 11 prosenttia koirista. Edellä mainittujen kolmen ongelman lisäksi huomioitavaksi jää vielä liuta muita sairauksia. Perinnöllistä monimuotoisuutta ajatellen 11 prosenttia on liian pieni luku. Kennelliiton jalostustietojärjestelmän mukaan vuosina 2005-2012 syntyneistä englanninbulldoggeista uroksista 15-18 ja nartuista 23-28 prosenttia on käytetty jalostukseen.

Löytyykö rodusta tarpeeksi terveitä jalostuskoiria yllä mainitut kriteerit huomioiden – sen näyttää aika. Ainakaan muiden ominaisuuksien kuin terveyden jalostamiseen ei nykykannalla ole tällä hetkellä varaa.

Englanninbulldoggien hankalat vaihtoehdot

Asiaa joudutaan joka tapauksessa ratkaisemaan huomioiden ensisijaisesti eläinsuojelulain vaatimukset. Rotua ei voida ylläpitää käyttämällä jalostukseen sairaita koiria. Kaikki mahdolliset toimenpiteet ovat kuitenkin rodun kasvatukselle erittäin kovia. Julkisuudessa on esitetty jopa rodun kasvatuksen kieltämistä. Kennelyhteisön näkökulmasta lähtökohtana on asettaa rodulle eläinsuojelullisesti kestävät rekisteröintivaatimukset muiden rotujen tavoin. Sekä Kennelliiton että rotujärjestön toiminta jalostuksen ohjauksessa on oltava eläinsuojelulain mukaista ja edistettävä koirien hyvinvointia.

Tiukoista, eettisesti kestävistä terveysvaatimuksista voi seurata rekisteröimättömien koirien tuonnin ja tuotannon lisääntyminen. Tämä ei kuitenkaan saa hämärtää päämäärää rekisteröityjen englanninbulldoggien terveydestä ja hyvinvoinnista, johon kotimaisten vastuullisten kasvattajien täytyy pystyä sitoutumaan.

Yhteinen linja ongelmarotujen toimenpiteille

Lyhytkuonoisten rotujen terveystilanne edellyttää erityistoimenpiteitä. Koiranjalostuksen eettiset linjaukset eivät ole pelkästään kennelyhteisön oma asia. Englanninbulldoggin osalta tilanne on vakava ja koko kasvatuksen jatkuminen on uhattuna. Useammassa rodussa tarvitaan rekisteröintivaatimusten tiukentamista terveystilanteen takia. Brakykefaalisilla roduilla on kova markkinapotentiaali ja vaarana on, että rekisteröimättömät koirat, niiden tuonti ja tehtailu muuttuvat eläinsuojeluongelmaksi. Näiden koirien terveyteen ja hyvinvointiin Kennelliitto ei pysty vaikuttamaan. Ratkaisuja näihin kysymyksiin on haettava yhteistyössä myös eläinlääkäreiden ja viranomaisten kanssa. Nyt tehtävien linjausten on oltava myös uuden eläinten hyvinvointilain mukaisia lain tullessa voimaan.

Totean vielä lopuksi saman, minkä totesin myös Koiramme-lehdessä 1-2/2018: Nykyinen terveystilanne ei ole nykyisten koirankasvattajien syy. Vastuu siitä, että tilanteeseen puututaan oikealla tehokkuudella on kuitenkin heidän. Oikeastaan vastuu on laajemmin koko kennelyhteisöllä ja se koskee koirien hyvinvointia ja rotukoirien tulevaisuutta. Vastuullisia kasvattajia ja vastuullisia koiranomistajia kutsutaan nyt terveystalkoisiin jokaisesta rodusta, tuomaan terveet koirat esiin.

28.1.2018

Juha Kallio, eläinlääkäri
Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy
Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen, varapj.
Luusto- ja nivelsairauksien työryhmän pj.

Tekstissä tekemäni tulkinnat ja johtopäätökset eivät edusta yritystäni, muuta eläinlääkärikuntaa eivätkä luottamustehtävääni Kennelliitossa.

Luun kasvaimet

Luussa voidaan todeta alkuperältään kolmenlaisia kasvaimia: primaareja, luuhun invasoituneita ja metastoituneita. Primaarit luukasvaimet ovat saaneet alkunsa luukudoksessa. Invasoituneet ovat ympäröivän kudoksen kasvaimesta luuhun levinneitä ja metastaasit ovat levinneet verenkierron välityksellä muualla olevista kasvaimista. Suurin osa primaareista luukasvaimista on nopeasti eteneviä ja niillä ennuste on erittäin heikko, samoin kuin metastoituneilla kasvaimilla. Invasoivissa kasvaimissa ennuste vaihtelee riippuen siitä, kuinka aggressiivisia kasvaimet ovat, kuinka nopeasti ne havaitaan ja mitkä ovat kirurgisen poiston mahdollisuudet. Keskimäärin ennuste on invasoivissakin kasvaimissa kuitenkin vähintään varauksellinen.

Luun kasvaimissa tapahtuu sekä luun tuhoutumista että uudisluun muodostumista. Mitä ärhäkämmästä kasvaimesta on kyse, sitä enemmän vallitsevat luukudosta tuhoavat prosessit. Hitaammin etenevissä uudisluuta on runsaammin. Joskus tulehduksellista luumuutosta ja kasvainmaista muutosta ei ole mahdollista erottaa yksittäisellä kuvalla vaan tarvitaan koepala tai useammat kuvat esim. muutamien viikkojen tai kuukausien välein.

Luukasvainten aiheuttamat oireet voivat olla hyvin vaihtelevia. Kun luukasvain haurastuttaa luuta, aiheuttaa se oireita jalan turvotuksesta ja lievästä ontumasta aina luun murtumaan. Kun kasvain ahtauttaa ympäröiviä kudoksia, voi tulla esimerkiksi neurologisia oireita (selkärangan ja kallon kasvaimet), ulostamisen vaikeuksia (lantion kasvaimet) tai nenäverenvuotoa (suun ja sierainontelon pahanlaatuiset prosessit). Luuytimen kasvaimet puolestaan aiheuttavat voimakkaitakin muutoksia verenkuvassa.

Primaarit luukasvaimet

Primaarejä luustokasvaimia on n. 4% koirien kasvaimista. Primaareista luukasvaimista tavallisimpia ovat osteosarkoomat. Osteosarkoomien tyypillinen sijainti on kyynärvarren alapäässä, olkaluun yläpäässä, reisiluun alapäässä tai sääriluun yläpäässä. Vanha sanonta “lähellä polvea, kaukana kyynärpäästä” pitää useimmiten paikkansa. Useimmiten kasvain saa alkunsa kasvuruston alueelta tai vanhan murtuman tai metalli-implantin kohdalta.

Osteosarkooma koiran kyynärvarren alaosassa

Osteosarkoomat aiheuttavat selkeitä oireita ja niitä osataan epäillä yleensä vasta siinä vaiheessa, kun omistaja huomaa turvotuksen, luun kestävyydessä ilmenee heikkoutta ja koira ontuu tai luuhun tulee patologinen fraktuura, eli kasvaimen heikentämä luu murtuu. Diagnoosin löytymisen aikaan etäpesäkkeitä keuhkoissa on n. 75%:lla, mutta näistä suurin osa on niin pieniä, ettei niiden havaitseminen esim. röntgentutkimuksella ole mahdollista. Diagnosointihetkellä luustometastaaseja muualla luustossa on 6-8% osteosarkoomista. Etäpesäkkeiden takia ennuste on hyvin varauksellinen. Amputaation jälkeen keskimääräinen elinaika on 4-6 kuukautta.

Koepalalla saadaan selvitettyä kasvaimen luonnetta. Koepala on tarpeen erityisesti silloin, jos kasvaimen sijainti on poikkeuksellinen tai potilas ei kuulu riskiryhmään kooltaan ja iältään tai mikäli koiralla on historiassaan matkustelua alueella, jossa luun sieni-infektio on mahdollinen. Luun sarkoomista 85% on osteosarkoomia, loput chondrosarkoomia (nivelkudosperäisiä), fibrosarkoomia (sidekudosperäisiä) ja hemangiosarkoomia (verisuoniperäisiä). Amputaatiolla chondrosarkoomien ja fibrosarkoomien ennuste on hiukan parempi kuin osteosarkoomien, hemangiosarkoomien ennuste taas on huonoin.

Pieni osa primaareista luukasvaimista on hyvänlaatuisia, osteomia ja chondromia. Hyvänlaatuiset kasvaimet eivät lähetä etäpesäkkeitä ja niiden aiheuttama haitta on lähinnä mekaaninen. Mekaaninen ongelma saattaa sijainnista riippuen olla hyvinkin invalidisoiva esim. ahtauttaessaan selkäydintä. Hyvänlaatuisten kasvaimien kasvutapa on usein hillitty, kasvain ei “kasva silmissä”. Kasvupaikka eroaa usein myös osteosarkoomista ja uudismuodostuma saattaakin olla vaikkapa kallon luissa.

Primaarit luustokasvaimet ovat tyypillisimpiä suurilla ja jättiroduilla. Useimmiten potilas on 5-7-vuotias, joskin osteosarkoomaa tavataan jo 1,5-2-vuotiailla. Osteosarkoomia tavataan eniten uroksilla. Nartuilla sairautta tavataankin lähinnä vain riskiroduilla: bernhardinkoiralla, tanskandoggilla, irlanninsusikoiralla, rottweilerilla ja greyhoundilla. Diagnosointihetkellä sairastuneella ei yleensä ole ole muita oireita ontuman ja/tai turvotuksen lisäksi. Heikon ennusteen takia useimmiten päädytään saattohoitoon ja kivunlievitykseen lääkityksin ja päästetään kaveri pois, kun kipuja ei enää saada pidettyä kurissa tai kasvaimen haurastuttama luu murtuu.

Luuytimen kasvaimet

Luuytimen kasvaimet ovat koirilla harvinaisia. Muista luun kasvaimista eroten ne aiheuttavat yleisoireita: väsymystä, kuumetta, ruokahaluttomuutta. Luuytimen kasvaimet ovat lymfoomia tai multippeleita myelomia. Lymfoomat ovat peräisin lymfosyyteistä, multippelit myelomat muita verisoluja valmistavista linjoista. Suurin osa lymfoomista on peräisin muualta kuin luuytimestä (imusolmukkeet, kateenkorva, perna).

Metastaasit

Metastaasit leviävät primaarikasvaimista luustoon veriteitse. Luuhun leviävät primaarikasvaimet sijaitsevat useimmiten eturauhasessa, virtsateissä ja utarekudoksessa, mutta myös kilpirauhas-, munasarja- ja keuhkokasvaimesta lähtöisin olevia metastaaseja tavataan luustossa. Luustoetäpesäkkeet sijaitsevat tyypillisesti lannerangan nikamissa, reisiluissa, olkaluissa, kylkiluissa ja lantiossa. Ihmisellä luustometastaasit ovat yleisempiä kuin primaarit luukasvaimet ja näin näyttäisi olevan myös alle 25-kiloisilla koirilla.

Luuhun invasoituvat kasvaimet

Pahanlaatuiset luuhun invasoituvat kasvaimet ovat tyypillisiä suussa sekä varpaissa. Tällaisia ovat pahanlaatuiset melanoma ja levyepiteelikarsinooma sekä fibrosarkooma. Kirurgisella, riittävän varhaisella ja riittävän laajalla poistolla ennuste on kohtalainen. Suun odontogeeniset (hammassyntyiset) kasvaimet ovat yleisiä. Tavallisimmin kyseessä on ameloblastooma. Odontogeeniset kasvaimet tunkeutuvat luuhun ja hajottavat luuta hammasjuurien ympärillä ja tekevät kystamaisia muutoksia luukudokseen. Nämä kasvaimet harvoin lähettävät etäpesäkkeitä, mutta ne rajautuvat heikosti, eli poistossa tulee olla silmämääräisesti tervettä kudosta riittävästi.

Epulikseksi sanotaan ikenen uudismuodostumaa, joka saattaa olla mitä vain tulehduksellisesta liikakasvusta odontogeeniseen kasvaimeen. Useimmiten näiden erottaminen silmämääräisesti on mahdotonta. Miten epulikseen reagoidaan riippuu eläimen iästä, uudismuodostuman sijainnista (yksittäinen vai ympäriinsä) ja havaittavasta haitasta esim. syömiselle. Olipa ienmuutosten syy mikä tahansa, on suuhygienia (hammaskiven poisto, hammaspesut) tärkeää, jotta tilanne ei komplisoidu hampaan kiinnityskudoksen ja hammasjuurten tulehduksella.

Pohdintaa

Luukasvaimet ovat yleisesti melko harvinaisia, mutta riskiryhmässä, keski-ikäisissä jättirotujen uroksissa, osteosarkooman riski on merkittävä. Erityisesti osteosarkoomaa tavataan muutamissa riskiroduissa: bernhardinkoira, irlanninsusikoira, tanskandoggi, rottweiler, greyhound. Luukasvainten, kuten muidenkin kasvainten, jalostuksellinen vastustaminen on vaikeaa. Jalostuksessa tulisikin valita sekä pitkäikäisiä sukuja että mahdollisuuksien mukaan vanhempia uroksia, jotka ovat itse ylittäneet riski-iän. Keskikokoisten ja pienten koirien luustossa todettavista kasvaimista suurin osa on etäpesäkkeitä. Utarekasvainten suuren yleisyyden takia niiden merkitys myös luustoetäpesäkkeistä on melko suuri. Utarekasvainten riskiä saadaan vähennettyä steriloimalla nartut nuorella iällä.

Suun uudismuodostumista suurin osa on tulehdusperäisiä ikenen liikakasvuja ja odontogeenisiä eli hammassyntyisiä kasvaimia. Hyvällä suuhygienialla eli hammaspesuilla ja tarvittaessa hammaskivenpoistoilla sekä estetään liikakasvun syntyä että estetään tulehduksellisia muutoksia ientaskujen syvennyttyä liikakasvun takia. Ikenien yksittäiset uudismuodostumat, huulten ja tassujen kaikki uudismuodostumat on tarpeen kontrolloida eläinlääkärissä mahdollisimman pian havaitsemisen jälkeen. Varhaisella havaitsemisella ja poistolla ennuste on paras.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Varaa aika Eläinystäväsi Lääkäriin lemmikkisi terveyden kartoittamiseksi

Huomioi lemmikin äänipelko hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta

Äänipelkoa voidaan hoitaa monin eri tavoin – kuulosuojaimet eivät kuitenkaan ole välttämättä käytännöllisin vaihtoehto. Kuvan ottanut Linda Lammi.

Uuden vuoden juhlinnat ilotulituksineen lähestyy jälleen. Monet lemmikit pelkäävät kovia ääniä ja siten joillekin vuodenvaihde voi olla jopa painajaismaista. Onneksi lemmikin äänipelkoa voidaan hoitaa monin eri tavoin. Olethan tarvittaessa ajoissa yhteydessä eläinlääkäriisi, jotta lemmikin pelkotilat saadaan mahdollisuuksien mukaan hallintaan ennen juhlallisuuksien alkua.

Lemmikin kärsiessä äänipelosta, kannattaa jo pari viikkoa ennen odotettavaa pauketta asentaa kotiin rauhoittava haihdutin. Haihdutin matkii eläinten luonnollisia rauhoittavia hormoneja ja feromoneja. Kun haihdutin asennetaan pari viikkoa aikaisemmin, ehtivät vaikuttavat aineet levitä asuntoon ja etukäteen tukea lemmikin mielenrauhaa. Haihduttimen tukena voidaan itse tapahtumapäivänä käyttää rauhoittavaa suihketta, jonka vaikutusaika on lyhyempi. Tällaisia haihdutin- ja suihkevalmisteita ovat esimerkiksi Pet Remedy (kaikille nisäkkäille), Feliway (kissoille) ja D.A.P (koirille).

Kun ulkoiset valmisteet eivät riitä, voidaan käyttää suun kautta annettavia rauhoittavia valmisteita. Suun kautta annettavia valmisteita on sekä mietoja vapaan kaupan tuotteita että voimakkaampia reseptivalmisteita. Vapaan kaupan tuotteita ovat esimerkiksi Calmex, Seren-Um ja Zylkene. Vapaan kaupan valmisteet on hyvä aloittaa noin viikkoa ennen tapahtumapäivää, jolloin vaikutus on parhaimmillaan. Reseptivalmisteita annetaan ainoastaan tapahtumapäivänä ja niillä saattaa olla väsyttävä vaikutus. Reseptivalmisteista voit kysyä lisää eläinlääkäriltäsi.

Itse tapahtumapäivänä lemmikki kannattaa ulkoiluttaa hyvissä ajoin ennen odotettua ilotulitusten aloittamista. Ilotulitusten aikaan lemmikkiä ei tule ulkoiluttaa. Lemmikin pelätessä on hyvä koittaa järjestää kotiin rauhallinen, hämärä tila. Verhot tulee pitää suljettuina ja esimerkiksi musiikin soittamisesta saattaa olla hyötyä. Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena ja toimia normaalisti.

Mikäli lemmikkisi kärsii äänipelosta, neuvoo henkilökuntamme mielellään pelon hoitoon liittyvissä asioissa.

Rauhallista vuodenvaihdetta kaikille!

 

Jenni Rupponen, klinikkaeläinhoitaja
Eläinystäväsi Lääkäri

 

Koiran rokotus – joka koira vai jotain ihan muuta?

Mitä rokottaminen on?

Koiran rokottaminen tarkoittaa aktiivista immunisointia eli koiran elimistön puolustuskyvyn herättämistä rokotteen sisältämille taudinaiheuttajille. Tällöin elimistö altistetaan heikennetyille taudinaiheuttajille tai niiden kappaleille. Usein käytetään myös adjuvanttia, joka on immuniteettia herkistävä aine. Adjuvantin käytöllä pienennetään varsinaisten taudinaiheuttajien tarvetta rokotteessa. Elimistössä rokote saa aikaan immuniteetin eli puolustuksen aktivoitumisen. Tällöin elimistö sekä muodostaa vasta-aineita että soluvälitteiset mekanismit kehittyvät.

Rokottaminen on tärkeä osa monien sairauksien, erityisesti virustautien, ennaltaehkäisyä. Koirat rokotetaan Suomessa penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusripulia sekä raivotautia vastaan. Useimmissa yhdistelmärokotteissa on myös kennelyskäkomponentti.

Koiran rokotus

Laumaimmuniteetti muodostuu, kun valtaosa koirista rokotetaan. Näin ehkäistään taudinaiheuttajien leviämistä. Kuvan ottanut Sara Koivuniemi.

Millaisen suojan rokottaminen antaa KOIRALLE?

Rokottaminen antaa yksilötasolla pääsääntöisesti melko hyvän suojan koirille. Rokotuksen tehoa heikentää koiran heikko kunto: huono terveydentila, ravitsemukselliset ongelmat, loiset ja stressi. Myös samanaikainen lääkkeiden käyttö saattaa vaikuttaa rokotuksen tehoon. Perinnöllisillä tekijöillä saattaa olla rokotusten tehoa heikentävä vaikutus. Pennulla emältä ternimaidon mukana saatavat vasta-aineet, ns. maternaaliset vasta-aineet, heikentävät rokotusten tehoa. Ohjelman mukaisesti annettuna maternaaliset vasta-aineet eivät normaalisti estä puolustuksen aktivoitumista ja rokotuksen tehoa. Mikäli emän rokotusohjelma on ollut voimakkaasti poikkeava (tiheämpi), saattaa olla tarve venyttää ensimmäistä rokotusta, ei kuitenkaan yli 12 viikon iän.

Koirien rokotusten tarkoituksena on paitsi ehkäistä kliinisiä oireita ja kuolleisuutta, myös vähentää virusten erittämistä. Rokotukset eivät siis estä tartuntaa, mutta estävät/heikentävät sairauden aiheuttajien toimintaa ja lisääntymistä elimistössä. Osalle sairauksista saadaan vahvempi puolustusreaktio, osalle heikompi.

Oireeton, rokotettu koira voi myös levittää tartuntaa. Tämä riski on normaalitilanteessa vähäinen, mutta esim. penikkataudin päästessä leviämään tulee pikkupennut ja niiden emä samoin kuin muut herkät yksilöt eristää myös rokotetuista koirista.

Kokonaistilanteen kannalta on tärkeää myös ns. laumaimmuniteetti: kun riittävän suuri osuus eläimistä on rokotettu, ei sairaus pääse leviämään tai leviäminen on hitaampaa.

Milloin ei ole syytä rokottaa?

Terveystarkastus ja mahdollisten oireiden arviointi ennen rokottamista on välttämätöntä.

Sairasta eläintä ei tule rokottaa. Sairas yksilö ei vastaa rokotteeseen normaalisti ja rokotuksen teho jää puutteelliseksi. Toisaalta rokotus voi kääntää elimistön puolustuksen huomion pois päällä olevasta sairaudesta ja pahentaa siten sairautta. Mikäli eläimellä on jonkin voimakkaasti immuniteettia alentava sairaus, kuten Cushingin tauti, tulee perussairaus hoitaa tasapainoon ennen rokotuksia.

Pahanlaatuisen kasvaimen poiston jälkeenkin me Eläinystäväsi Lääkärissä pidättäydymme rokottamasta vuoden ajan. Etäpesäkkeistä suurin osa ilmenee vuoden kuluessa kasvaimen poistamisesta. Elimistö pystyy jonkin verran taistelemaan solutasolla itsekin syöpää vastaan, eikä siinä tilanteessa ole mielekästä kääntää elimistön huomiota muualle.

Immunologisissa sairauksissa elimistön puolustus kääntyy omia kudoksia vastaan. Pahimmillaan tilanne on henkeäuhkaava esim. punasolujen tuhoutumisen takia, mutta suuri osa sairauksista on lievempioireisia. Immunologisen sairauden jälkeen rokottamisessa tulee aina tehdä hyöty-haitta-arvio. Tässä huomioidaan sairauden vakavuus, alueellinen tautitilanne sekä yksilölliset tarpeet (esim. tarve käyttää hoitoloita). Joissakin tapauksissa saattaa riittää rokotuksen ajoittaminen tiettyyn vuodenaikaan.

Immuniteettiin vaikuttavat lääkitykset vaikuttavat rokottamiseen. Tällaisia lääkkeitä käytetään tavallisesti mm. atopian hoitoon. Lääkitysten mahdollisesta vaikutuksesta rokotusrytmiin on syytä keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssan.

Omistajan heikentyneeseen immuniteettiin liittyvät tekijät vaikuttavat myös rokotteiden valintaan. Heikentynyttä immuniteettia aiheuttavat esim. elinsiirtopotilaiden hylkimisenestolääkkeet, kasvainsairaudet, suuret kortisonilääkitykset, HIV ja alkoholismi. Mikäli koiran perheessä jollakin henkilöllä on alentunut immuniteetti, on tästä hyvä mainita erityisesti sierainten kautta annettavaa kennelyskärokotusta harkittaessa.

Millaisilta taudeilta koiran rokotus suojaa?

Rokotuksella voidaan antaa suojaa useille eri koirien taudeille. Alla avaamme muutamia esimerkkejä taudeista, joiden tartunnalta koiran rokotus suojaa.

Penikkatauti

Penikkatautiin ei nimestään huolimatta sairastu vain pennut, joskin pentujen kuolleisuus on korkein. Oireena on alkuvaiheessa sekä ruuansulatuskanavaoireita (oksentelua, ripulia) että hengitystieoireita (yskää, sierainvuotoa). Useimmilla eläimillä nousee kuume ja ruokahalu on heikko. Sairauden edetessä ilmenee hermostollisia oireita (koordinaatiopuutteita, näön menetys) sekä usein iho-oireita (erityisesti anturoiden paksuuntuminen). Huolellisella tukihoidolla n. 20% sairastuneista saadaan pelastettua, mutta useimmille selvinneillekin jää sairaudesta pysyviä vammoja. Tartunnan saanut koira alkaa erittämään virusta jo kahdesta viikosta muutamaan päivään ennen oireiden alkua.

Rokotus suojaa penikkataudilta tehokkaasti. Eri rokotevalmistajien perusrokotusohjelmat poikkeavat hiukan toisistaan, mutta yhteenvetona pentu rokotetaan ensimmäisen kerran kahden – kolmen kuukauden iässä ja tehostus 3-4 viikkoa myöhemmin, seuraava rokotus vuoden iässä ja sen jälkeen 3 vuoden välein.

Tarttuva maksatulehdus

Rokotus antaa hyvän suojan akuuttina esiintyvää tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. Rokotussuojan ollessa puutteellinen, on mahdollista, että virus aiheuttaa kroonista maksatulehdusta. Kun koiralla todetaan krooninen maksatulehdus, ei viruskomponenttia ole enää eristettävissä. Tämä tarkoittaa sitä, että ei voida tietää, onko krooninen maksatulehdus alunperin adenoviruksen aiheuttama vai ei.

Tarttuvan maksatulehduksen rokotusohjelma on kuten penikkataudilla ja se kuuluukin osana tavallisimpiin yhdistelmärokotteisiin.

Parvo

Parvovirusripuli on parvovirus-2 aiheuttama koirien sairaus. Virus tuhoaa suolinukkaa ja siten suolisto ei välttämättä pysty imeyttämään ravinteita ja nestettä, vaikka varsinaisesti virus olisikin saatu eliminoitua. Tauti leviää koirasta toiseen ulosteen välityksellä. Virus on hyvin kestävä ja säilyy ympäristössä, koiran turkissa ja välineissä pitkän aikaa (jopa 7kk), maaperässä jopa vuosia. Alttiimpia ovat nuoret koirat, jotka eivät ole vielä saaneet riittävää rokotesuojaa ja joiden emältä saadut vasta-aineet ovat jo hävinneet. Tartunnan saanut koira erittää virusta n. 1-2 viikon ajan. Taudin oireet alkavat normaalisti n. 3-7 päivän kuluttua tartunnasta, mutta virusten erittäminen alkaa usein jo ennen oireiden alkamista n. 3 vuorokautta tartunnasta. Taudin oireet vaihtelevat lievästä hyvin vakavaan. Lievemmässä tapauksessa koiralla esiintyy ripulia ja ruokahaluttomuutta. Vakavissa tapauksissa koiralla esiintyy ruokahaluttomuutta, kuumetta, veristä ripulia ja oksentelua, voimakasta kuivumista tai jopa kuolema. Taudin kuolleisuus voi olla jopa 35%.

Rokottamalla koiran voi suojata tartunnalta. Rokotesuoja muodostuu viikon aikana ensimmäisestä rokotuksesta. Ennen kuin pentu on saanut ensimmäiset rokotukset niin pentua voi suojella taudilta liikkumalla turvallisella alueella, jossa ei liiku runsaasti vieraita koiria ja valitsemalla koirakontaktit niin että kyseiset koirat ovat rokotettuja ja terveitä. Parvovirusta esiintyy sekä Suomessa että ulkomailla.

Raivotauti

Raivotauti eli rabies on kaikkiin nisäkkäisiin (myös ihmiseen) tarttuva keskushermostosairaus. Tauti leviää sairastuneen eläimen syljestä tavallisimmin pureman välityksellä. Pääasialliset taudin levittäjät ovat villieläimet kuten supikoirat, ketut, sudet ja mäyrät, sekä kotieläimistä kissat ja koirat. Taudin itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta kuukausiin, eli oireet puhkeavat vasta viikon-kuukausien jälkeen tartunnan saamisesta. Tartunnan saanut eläin voi erittää virusta jo muutamia päiviä ennen kuin oireet puhkeavat.

Taudin oireet voivat esiintyä hiljaisena tai ”raivoisana” muotona. Raivoisassa muodossa eläin on ärtynyt, levoton, ja hyökkäilee esineiden, eläinten ja ihmisten kimppuun. Hiljaisessa muodossa eläin lähinnä vetäytyy omiin oloihinsa tai käyttäytyy poikkeavasti, esim. villieläin hakeutuu ihmisen luo kuin lemmikki. Molemmissa muodoissa taudin edetessä eläimellä on nielemisvaikeuksia ja alaleuka ja silmäluomet roikkuvat, lopulta eläin halvaantuu kokonaan. Kun oireet ovat alkaneet, ei tautia enää pystytä hoitamaan vaan sairaus johtaa aina kuolemaan muutaman päivän sisällä.

Rokottamalla koiran voi suojata tartunnalta. Rokotesuoja muodostuu 4 viikon aikana ensimmäisestä rokotuksesta. Suomessa on viime vuosina tavattu raivotautia vain lepakoissa. Koska raivotautia esiintyy luonnonvaraisissa pedoissa Venäjällä, voi tauti levitä Suomeen villieläinten mukana tai ulkomailta tuotujen rokottamattomien kotieläinten mukana.

Kennelyskä

Kennelyskäksi nimitetään koiran hengitystietulehdusta, jossa on mukana sekä parainfluenssavirus, adenovirus ja Bordetella bronchiseptica -bakteeri. Oireet ovat yleensä rajut: eilen täysin terveen tuntuinen koira yskii rajusti ja saattaa jopa yökätä rajussa yskänpuuskassa.

Rokotus ei suojaa oireilta täysin, mutta nopeuttaa paranemista, vähentää jälkitautien riskiä sekä vähentää virusten erittämistä ja siten toisten yksilöiden tartuntavaaraa. Jälkitautina merkittävin on keuhkokuume. Vuosittain rokotetuilla koirilla oireet helpottavat tavallisimmin viikossa ja yleensä koirat ovat rajua parin ensimmäisen päivän yskää lukuunottamatta muuten varsin hyväkuntoisia.

Penikkataudin, parvon ja tarttuvan maksatulehduksen kanssa yhdistelmärokotteessa on adenoviruskomponetti ja usein myös parainfluenssa. Adenoviruksen suhteen yhdistelmärokotteen suoja on kolme vuotta, parainfluenssaviruksen suhteen lyhyempi, n. vuoden. Parainfluenssarokotus voidaan antaa vuosittain pistoksena.

Parhaan suojan kennelyskää vastaan antaa sierainten kautta annosteltava rokote. Sierainten kautta annosteltuna paikallisimmuniteetti tartuntareitillä on pistoksena annettua parempi. Tässä rokotteessa on mukana myös heikennetty Bordetella bronchiseptica -bakteeri, mikä parantaa suojaa. Rokotettu koira saattaa kuitenkin erittää Bordetellaa jopa kuusi viikkoa. Rokotekanta saattaa aiheuttaa oireita immuniteetiltaan heikkokuntoiselle, jonka takia rajoitteita käytölle saattaa aiheuttaa perheenjäsenten terveys.

Koiratapahtumiin osallistuvilla, hoitolapalveluja tarvitsevilla sekä perussairailla kennelyskärokotuksen ajantasaisuus on erityisen tärkeää. Tällaisia koiratapahtumia ovat esim. näyttelyt ja erilaiset harrastukset. Perussairauksista erityisesti sydänpotilaiden suojaus on tärkeää.

Muut rokotukset

Leptospiroosia vastaan rokotetaan lähinnä ulkomailla matkustelevia koiria. Matkaa suunnitellessa kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa leptospira-rokotteen tarpeellisuudesta sekä muista matkustamista varten tarvittavista toimenpiteistä (esim. loislääkitykset).

Herpestä vastaan rokotetaan jalostusnarttuja. Jalostuskäyttöä suunnitellessa kannattaa ottaa asiasta yhteyttä eläinlääkäriin.

 

Varaa aika terveystarkastukseen ja yksilöllisen rokotesuojan suunnitteluun

 

Juliska Haapanen-Kallio, eläinlääkäri
Jenni Laakkonen, eläinlääkäri

 

Antibioottiresistenssi – mistä on kysymys, miksi pitää olla huolissaan ja mitä voimme tehdä?

 

Viime aikoina myös julkisuudessa on keskusteltu aiempaa enemmän antibioottiresistenssistä ja sen seurauksista, kuten antibiooteille resistenteistä sairaalabakteereista. Sairaalabakteereilla tai moniresistenteillä bakteereilla tarkoitetaan yleisesti ottaen antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita. Tunnetuimpia tällaisista bakteereista ovat MRSA, MRSP sekä ESBL. Näitä bakteereita tavataan esimerkiksi iho- ja virtsatieinfektioissa. Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen ilmiö ja koskee meitä kaikkia, niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Mutta mistä asiassa oikeastaan on kyse ja miksi meidän pitää ottaa asia vakavasti?

Antibioottiresistenssillä tarkoitetaan bakteerien vastustuskykyä yhtä tai useampaa antibioottia kohtaan. Antibiootille resistentti bakteeri pystyy kasvamaan ja lisääntymään myös antibiootin läsnä ollessa. Tällöin antibiootit eivät tehoa myöskään silloin, kun bakteeri aiheuttaa infektion ihmisessä tai eläimessä.

Antibioottiresistenssi voidaan jakaa luonnolliseen ja hankittuun resistenssiin. Luonnollisella resistenssillä tarkoitetaan bakteerien luonnollisia ominaisuuksia, joilla ne voivat vastustaa tiettyjä antibiootteja. Bakteerilla voi olla esimerkiksi tietynlainen soluseinän rakenne, joka estää antibiootin toimimisen. Luonnolliset resistenssitekijät ovat bakteerien synnynnäisiä ominaisuuksia ja kyseiset antibiootit eivät ole ikinä tehonneetkaan näihin bakteereihin. Tämän vuoksi luonnollinen resistenssi on harmitonta – näiden bakteerien aiheuttamien infektioiden hoidossa tulee vain huomioida luonnollinen vastustuskyky ja valita antibiootti, jolle vastustuskykyä ei ole.

Bakteerien resistenssiä eri antibiooteille testataan herkkyyskiekoilla.

Sen sijaan hankittu resistenssi on haitallinen ilmiö, joka pitää antibiootteja käytettäessä ottaa vakavasti. Hankittua resistenssiä syntyy, kun bakteerin perimässä tapahtuu muutoksia, jotka lisäävät bakteerien vastustuskykyä antibiooteille. Resistenssin kehittymistä voi lisätä esimerkiksi bakteerin geeniperimässä tapahtuva mutaatio, tai bakteerit voivat siirtää toinen toisilleen resistenssigeenejä niin sanottujen plasmidien (kromosomin ulkopuolella vapaana solulimassa sijaitseva rengasmainen DNA-molekyyli) välityksellä. Resistenssiä syntyy myös bakteerien taistellessa elintilasta, jolloin elinvoimaisimmat eli parhaiten antibiootteja sietävät bakteerit jäävät henkiin ja siirtävät lisääntyessään edelleen vastustuskykyä lisääviä ominaisuuksia.

Antibioottiresistenssiä syntyy aina, jokaisen antibioottikuurin yhteydessä. Antibioottiresistenssin takia aiemmin harmittomia bakteeritulehduksia ei saada hoidettua ja aiemmin melko vaarattomat infektiot muuttuvat henkeä uhkaaviksi. On arvioitu, että antibioottiresistentteihin infektioihin kuolee vuosittain noin 700 000 ihmistä. Jos resistenssiongelman kehittyminen jatkuu samalla tavalla kuin tällä hetkellä, tämänhetkisen arvion mukaan vuonna 2050 jo 10 miljoonaa ihmistä kuolee näihin infektioihin joka vuosi. Esimerkiksi tavallinen virtsatietulehdus voi koitua kohtalokkaaksi, jos toimivia antibiootteja ei ole käytettävissä. Antibioottiresistenssi on nostettu Maailman terveysjärjestön WHO:n listalla ilmastonmuutoksen ohella isoimmaksi maailmanlaajuiseksi ihmisten terveyttä uhkaavaksi tekijäksi. Tämän takia antibioottien käytössä tulee noudattaa harkintaa ja lääkkeitä tulee käyttää vain todelliseen tarpeeseen.

Antibioottiresistenssi on havaittu jo 1920-luvulla ensimmäisiä antibiootteja keksittäessä, ja resistenssin kehittymismekanismit tunnettiin jo 80-luvulla. Pitkään uskottiin, että ongelma saadaan ratkaistua kehittämällä uusia, tehokkaampia lääkkeitä. Lääkkeiden kehittäminen on kuitenkin hyvin hidasta ja kallista. Lisäksi bakteerit sopeutuvat nopeasti uusiin lääkkeisiin. 2000-luvulla on herätty huomaamaan, ettei uusia ihmelääkkeitä ole näköpiirissä, vaan todennäköisesti myös tulevaisuudessa joudumme selviämään pitkälti jo olemassa olevien lääkkeiden avulla.

Resistenssiongelmasta tekee entistä hankalamman se, että niin eläimet kuin ihmisetkin voivat kantaa antibiooteille vastustuskykyistä bakteeria tietämättään elimistössä, esimerkiksi iholla tai suolistossa. Bakteeri ei välttämättä aiheuta oireita, mutta kun elimistön vastustuskyky syystä tai toisesta pettää, voi tämä bakteeri päästä lisääntymään ja aiheuttaa oireita. Tällöin ollaan ongelmissa, sillä resistenssin bakteerin häätäminen elimistöstä on hyvin hankalaa, etenkin silloin, kun se elää elimistön pinnan sisäpuolella, esimerkiksi suolistossa. Resistenssiä bakteeria kantavat eläimet ja ihmiset voivat levittää bakteeria edelleen eteenpäin. Myös elintarvikkeet, erityisesti lihatuotteet, voivat toimia antibioottiresistenssin levittäjinä.

On siis selvää, että antibioottiresistenssin kehittymisen hidastamiseksi on tehtävä töitä ja nämä talkoot koskevat meistä jokaista. Suomessa antibioottien käyttö on jo huomattavan maltillista useisiin muihin maailman maihin verrattuna. Meillä esimerkiksi kaikki suun kautta otettavat antibiootit ovat reseptilääkkeitä ja vaativat lääkärin määräyksen. Esimerkiksi monissa Aasian maissa antibiootteja voi ostaa kuka tahansa vapaasti kaupasta. Silti meidän ei pidä Suomessakaan tuudittautua hyvään tilanteeseen, vaan pyrkiä vähentämään antibioottien käyttöä entisestään. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on vielä Suomeakin parempi ja elinolosuhteemme ovat hyvin samankaltaiset. Tämä osoittaa, että parannettavaa riittää yhä. On myös tärkeää tiedostaa, että resistentit bakteerit voivat siirtyä eläimestä ihmiseen ja toisaalta myös ihmisestä eläimeen.

Mitä siis voimme tehdä?

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että antibioottien käyttöä tulee välttää niin pitkään kuin mahdollista. Keinoja on monia. Esimerkiksi rutiinileikkausten yhteydessä eläinten ei tulisi saada lainkaan antibiootteja tai korkeintaan yksittäinen annos leikkauksen yhteydessä. Meillä Eläinystäväsi Lääkärissä emme käytä lainkaan antibiootteja tavanomaisissa leikkauksissa. Tämä on mahdollista hyvällä leikkaussali- ja instrumenttihygienialla. Esimeriksi steriloitavat ja kastroitavat kissat ja koirat eivät saa lainkaan antibioottia, eivät leikkauksen yhteydessä eivätkä kotiin leikkauksen jälkeen. Myös suuri osa ortopedisistä leikkauksista, kasvainten poistoista ynnä muista toimenpiteistä tehdään täysin ilman antibiootteja. Leikkausten yhteydessä käytämme antibiootteja ainoastaan silloin, kun eläimellä on lähtökohtaisesti jokin yleistyneen tulehdustilan aiheuttama infektio.

Klinikalla potilaiden kanssa työskennellessämme otamme myös tarttuvat infektiot huomioon ja sairasta eläintä pyritään liikuttelemaan klinikalla mahdollisimman vähän tilasta toiseen sairauden leviämisen estämiseksi. Sairaan eläimen hoidon jälkeen myös tilojen siivous ja desinfektio sekä välinehuolto ovat tärkeässä roolissa bakteerien ja muiden taudinaiheuttajien leviämisen estämiseksi.

Ennen mahdollisen antibioottilääkityksen aloittamista on tärkeää todentaa taudinaiheuttaja. Kuvassa viljelystä poimittu bakteerinäyte mikroskoopin alla.

Monet sairaudet voidaan hoitaa ilman antibiootteja. Esimerkiksi toistuvista ihotulehduksista kärsivien potilaiden kohdalla pyrimme aina taustasyyn selvitykseen ja sen poistoon tai sairauden hyvään kontrolliin, jotta infektiot saadaan mahdollisimman hyvin estettyä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi allergisen eläimen sairauden hoitoa ruokavaliolla tai allergista reaktiota hillitsevillä lääkkeillä, kuten kortisonilla, siklosporiinilla (esim. Atopica, Sporimune) tai oklasitinibillä (Apoquel). Ihotulehdukset ja haavat pyritään hoitamaan antibioottivapailla paikallishoitovalmisteilla ja tehokkailla pesuilla ja puhdistuksilla aina kun mahdollista. Nykytiedon valossa esimerkiksi korvatulehdukset tarvitsevat antibioottilääkitystä vain poikkeustapauksissa. Jos lemmikillä on esimerkiksi ahtaiden korvakäytävien takia toistuvia korvatulehduksia, tulee miettiä toistuvien lääkitysten sijaan muita ratkaisuja, kuten korvien kirurgista avarrusta. Ripulista kärsivät koirat tarvitsevat aniharvoin antibiootteja, ja myös toistuvissa ruoansulatuskanavavaivoissa taustasyyn selvitys ja hoito on ensiarvoisen tärkeää. Antibioottien sijaan voidaan siis käyttää useita muita hoitomuotoja ja tukihoitoja, jotka suunnitellaan kullekin eläimelle yksilöllisesti sen tarpeiden ja eläinlääkärin tekemän tutkimuksen perusteella.

Jos antibiootteja joudutaan käyttämään, tulisi valita mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti paikallishoitovalmisteita, jolloin antibiootti saadaan kohdistettua juuri tarvittavaan kudokseen. Useissa infektioissa tämä ei ole mahdollista, jolloin joudutaan käyttämään suun kautta annosteltavia antibiootteja. Antibiootti tulee kohdistaa mahdollisimman tarkasti infektion aiheuttamaan bakteeriin ja käyttää antibioottia, joka tappaa mahdollisimman vähäisessä määrin muita bakteereita (käytetään niin sanottuja kapeakirjoisia lääkkeitä). Tässä tärkeänä apuna toimivat laboratoriotutkimukset, kuten verinäytteet, sekä bakteeriviljely- ja antibioottiherkkyysmääritykset. Kuurit pyritään antamaan riittävällä annoksella ja mahdollisimman vähän aikaa. Usein tämä tarkoittaa kuurin jatkamista pari päivää oireiden loppumisesta.

Miten lemmikin omistaja voi vähentää resistenssin kehittymistä?

Kun eläimellä todetaan infektio, eläinlääkäri pyrkii valitsemaan hoitotavan, jolla antibioottiresistenssin synty olisi mahdollisimman vähäistä lemmikin sairauden ja kunnon huomioiden. Joskus tämä voi tarkoittaa työläämpää hoitoa, kuten toistuvia shampoopesuja, ihon desinfiointia tai rasvausta ja muita paikallishoitoja. Lemmikinomistajan tulisi sitoutua näihin hoitoihin ja toimia ohjeiden mukaisesti, jotta hoitotulos olisi mahdollisimman hyvä. Jos omistajasta tuntuu, ettei hoito tuota toivottua tulosta, on hyvä olla hoitavaan lääkäriin yhteydessä, jotta tilanne voidaan arvioida uudelleen. Sairaudenhoito voi vaatia myös kontrolleja. Kontrollikäynnit ovat tärkeitä myös silloin, kun omistajasta itsestään sairaus tuntuu jo parantuneen. Aina sairauden oireet eivät ole nähtävissä selvästi vain lemmikkiä tarkkailemalla, vaan voidaan tarvita esimerkiksi kontrolliverinäytteitä paranemisen varmistamiseksi. Kun kontrollit tehdään suunnitellusti, varmistetaan, että sairaus saadaan hoidettua mahdollisimman tehokkaasti yhdellä kerralla.

Jos eläinlääkäri määrää lemmikille antibioottikuurin, tulisi kuuri aina antaa ohjeiden mukaan ja loppuun asti. Jos omistajasta tuntuu, että lemmikin vointi on hyvä jo paljon ennen antibioottikuurin päättymistä, voi omistaja ottaa yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin ja keskustella, onko kuuria mahdollista lyhentää tai pitäisikö tilanne kontrolloida vastaanotolla kuurin pituuden tarkistamiseksi. Kuuria ei kuitenkaan koskaan tule lopettaa itse kesken, sillä huonosti hoidettu infektio lisää resistenssin kehittymistä merkittävästi. Kesken jääneen kuurin jälkeen eloon jääneet bakteerit voivat elpyä ja vaatia uuden kuurin eli lisätä antibioottien käyttöä entisestään. Osalla selviytyneistä bakteereista on lisäksi tällöin kehittynyt resistenssiä antibioottia kohtaan.

Lemmikinomistajan ei myöskään koskaan tulisi aloittaa antibioottikuuria oma-aloitteisesti, ei paikallislääkityksenä eikä suun kautta. Omatoimisesti aloitettu lääke voi olla väärä valinta hoidettavaan infektioon nähden, annostelu voi olla väärä tai sairauden hoito ei todellisuudessa vaatisi lainkaan antibioottihoitoa. Esimerkiksi monet hengitystietulehdukset ja mahataudit ovat viruksen aiheuttamia. Antibiootit eivät tehoa viruksiin, joten tällöin aloitetusta lääkityksestä on vain haittaa. Kun lemmikki sairastaa, on parempi olla yhteydessä eläinlääkäriin ennemmin liian aikaisin ja turhaan kuin tehdä omatoimisia lääkityspäätöksiä. Jos lemmikin vointi huolestuttaa, voi eläinlääkäriltä pyytää apua tilanteen arviointiin puhelimitse. On myös hyvä muistaa, että antibiootteja on useissa paikallishoitovalmisteissa, kuten korvatipoissa (Canofite, Saniotic, Canaural jne.) ja rasvoissa (mm. Isaderm). Monet mieltävät esimerkiksi Tylosin-lääkkeen ripulinhoitovalmisteeksi, mutta myös Tylosin on antibiootti ja sen käyttö tulee tapahtua ainoastaan todelliseen tarpeeseen eläinlääkärin määräyksestä.

Lemmikkien jalostusvalintoja tehtäessä asiaa tulisi tarkastella myös terveyden ja sitä kautta myös antibioottiresistenssin näkökannasta. Liialliset ihopoimut, ahtaat korvakäytävät, ja allergiat altistavat ihotulehduksille. Esimerkiksi ahtaat hengitystiet voivat altistaa hengitystievaivoille. Jos näihin vaivoihin joudutaan käyttämään toistuvia antibioottikuureja, syntyy riski antibioottiresistenssin kehittymisestä. Liioittelevia piirteitä, kuten ylisuurta nahkaa tai lyhyttä kuonoa, ei tule suosia jalostuksessa. Jalostukseen tulee pyrkiä valitsemaan mahdollisimman terveitä yksilöitä ja esimerkiksi allergisten eläinten jalostuskäyttöä tulee välttää.

Nykyisin ihmiset ja eläimet matkustavat paljon ja liikkuvuus lisää myös Suomen resistenssitilannetta, sillä monessa muussa maassa tilanne on vielä Suomea huonompi. Esimerkiksi Intiassa antibiootteja käytetään paljon ja antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita on kaikkialla, jopa vesilätäköissä. Ihmiset voivat ulkomailla matkustaessaan saada oireettoman antibiooteille resistentin bakteerin elimistöönsä ja tietämättään levittää sitä eteenpäin. Tämän takia ulkomailla reissatessa antibiootteja tulee välttää kaikin keinoin, sillä hyvien bakteerien kuollessa, voi tuliaisina olla ikävä kaikille antibiooteille resistentti superbakteeri. Ulkomaiset riskit koskevat myös lemmikkejä. Lemmikinomistajan on hyvä kertoa eläimen matkusteluhistoriasta tai mahdollisesta ulkomaisesta alkuperästä myös eläinlääkärin vastaanotolla, jolloin tämä tieto voidaan ottaa huomioon myös infektiotauteja hoidettaessa.

Antibiootti voi sekoittaa myös suoliston normaalin bakteerikannan ja aiheuttaa vatsavaivoja, koska antibiootit tappavat aina myös suoliston toiminnan kannalta hyödyllisiä bakteereita. Tämän takia antibioottikuurin ajaksi ja sen jälkeen suositellaan maitohappobakteerivalmisteen syöttämistä, jotta suoliston normaalia bakteerikantaa saadaan palautettua. Maitohappobakteerivalmistetta valitessa tulee pitää mielessä, että maitohappobakteerivalmisteen bakteerikantojen tulee olla sellaisia, että ne eivät kehitä itse resistenssiä antibiooteille. Maitohappobakteerikannat eivät itsessään ole haitallisia, mutta ne voivat siirtää antibioottiresistenssiä vaarallisemmille taudinaiheuttajille. Esimerkiksi Canius-maitohappobakteerivalmiste sisältää Lactobacillus-kantoja, jotka ovat stabiileja eivätkä siirrä resistenssiä eteenpäin. Siten valmiste sopii hyvin antibioottikuurin ohessa käytettäväksi.

Lemmikkejä ruokitaan nykyään usein myös raakaravinnolla. Ruokintavalintoja tehdessä tulee pitää mielessä, että ulkomailla antibioottiresistenssitilanne  on hyvin erilainen Suomen tilanteeseen nähden. Raa’assa lihassa voidaan tavata myös haitallisia bakteereita, erityisesti ulkomailta tuodussa lihassa. Ulkomaisessa lihassa tavataan esimerkiksi Salmonellaa, Listeriaa ja E. colia. Myös suomalaisessa tutkimuksessa lemmikkien raakaravinnoissa tavattiin muun muassa Campylobakteereita. Lihaa koirille valitessa kannattaa suosia kotimaista lihaa ja suosia lihatuotteiden kypsentämistä. Omat kädet, työvälineet ja pinnat tulee puhdistaa huolellisesti lihan käsittelyn jälkeen. Raaka liha on suositeltavaa säilyttää erillään muista elintarvikkeista.

Me eläinlääkärit pyrimme lisäämään ja päivittämään omaa osaamistamme myös antibioottiresistenssin osalta jatkuvasti. Antibioottiresistenssi on ollut tärkeänä aiheena muun muassa Eläinlääkäripäivillä vuonna 2016 ja maailman pieneläinlääketieteen järjestön WSAVA:n kongressissa 2017. Tammikuussa 2018 Suomen Eläinlääkäripraktikot järjestää viikonlopun mittaisen koulutuksen mikrobilääkkiden käyttöön, antibioottiresistenssiin ja sen hallintaan liittyen, ja myös me aiomme osallistua tähän koulutukseen. Toivomme, että voimme omalta osaltamme kantaa kortemme kekoon antibioottiresistenssitalkoissa ja kutsumme myös sinut mukaan. Yhdessä voimme vaikuttaa valinnoillamme resistenssin kehittymiseen.

18.11. vietämme Euroopan antibioottipäivää, joten aihe on nyt erityisen ajankohtainen.

 

Johanna Reilin, eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Lähteet
  1. http://www.his.org.uk/files/4514/1829/6668/AMR_Review_Paper_-_Tackling_a_crisis_for_the_health_and_wealth_of_nations_1.pdf
  2. https://www.fda.gov/AnimalVeterinary/ResourcesforYou/AnimalHealthLiteracy/ucm373757.htm
  3. Baede ym. Raw pet food as a risk factor for shedding of extended-spectrum beta-lactamase-producing Enterobacteriaecae in households cats. 2017. http://journal.plos.org/plosonee?id=10.13/journal.pone.0187239
  4. Fredrisson-Ahomaa ym. Raw Meat-Based Diets in Dogs and Cats. 2017. http://nbcbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5644655
  5. Tao Lei ym. Antimicrobial resistance in Escherichia coli isolates from food animals, animal food products and companion animals in China. 2010. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378113510002208?via%3Dihub
  6. Finley ym. The occurrence and antimicrobial susceptibility of salmonellae isolated from commercially available canine raw food diets in three Canadian cities. 2008. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1863-2378.2008.01147.x/abstract;jsessionid=7221FA05D1DA0110EAA079F0E17C32D0.f02t04
Ajankohtaista lukemista
  1. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/moniresistentit-bakteerit-ovat-tuontikoirilla-huolestuttavan-yleisia#.Wg6PBRrJ6WE.facebook
  2. https://www.antibioottiresistenssi.fi/

Arka koira? Hyvä seurakoira?

 Suomen Kennelliiton jalostusneuvojien jatkokurssi

Juha Kallio luennoimassa Jalostusneuvojien jatkokurssilla 4.11.2017

Viikonloppuna 4.-5.11.2017 oli Suomen Kennelliiton järjestämä Jalostusneuvojien jatkokurssi otsikolla “Käyttöominaisuudet ja niiden jalostaminen tarkastelussa”. Juha Kallio ja minä pidimme aloitusluennon siitä, miten fyysinen terveys vaikuttaa luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin. Tuttuun tapaan Juha puhui luustoasiat, minä sitten sikermän kaikesta muusta, atopiasta ja mahavaivoista kilpirauhasen vajaatoiminnan, perianaalifistuloosin ja feokromosytooman kautta dementiaan ja paljon siltä väliltä. Saimme paljon palautetta, että näistä muistakin sairauksista kuin lonkka- ja kyynärterveyteen liittyvistä halutaan lisää tietoa.

Viikonlopun aikana sain seurata monia mielenkiintoisia esityksiä sekä paneelikeskusteluja. Erityisesti mieleeni jäi Poliisikoiralaitoksen Antti Tikkanen. Hän sarkastiseen tyyliin kertoi poliisikoiran ja koirapoliisin arjesta: muutamia tunteja päivästä ollaan töissä, loppuaika pitäisi pärjätä normaalina perhekoirana. Koiran pitää toisaalta pystyä tarvittaessa epäröimättä voimankäyttöön ja toisaalta oltava luotettava etsinnöissä – metsään eksynyttä ei saa purra. Tämä on tietysti varsin hankala paketti, varsinkin kun se pitäisi saada vielä terveessä kropassa ja varsin nopeasti kypsyvässä koirassa. Tikkanen kertoi myös uudesta haasteesta: osa koirista on niin kiinnostuneita muiden koirien hajuista, että hajut pysäyttävät toiminnan. Tämä on selkeästi jalostuksessa huomioitava asia: hajuun jumiinjäävällä poliisikoiralla ei ole asiaa yhteiskunnassa, jossa koiria ja hajuja on kaikkialla. Tällaiseen hysteeriseen hajujen työstämiseen olen törmännyt seurakoirilla, mutta esim. paimenessa veto karjaan ja työntekoon ylittää kiimaistenkin narttujen hajut. Samoin ruokapöytäkeskustelussa Kempen Riitan kanssa vetokoirista ilmeni, että juoksut eivät ole ongelma valjakossa – kuin korkeintaan lähtöpaikalla.

Riitan luento vetokoirien jalostuksesta oli myös erittäin hyvä, ja keskeinen sanoma liittyen mihin tahansa rotuun oli se, että karsintaa pitää tehdä. Ideaalitilanteessa ollaan, jos voidaan tehdä valintaa, ts. ei ole pakko tyytyä kompromisseihin.

Mikä on arka koira? Millainen on hyvä seurakoira?

Luentosalissa vallitsi kautta linjan yhteisymmärrys, että luonteen suhteen pitää tehdä karsintaa. Samoin vallitsi yhteisymmärrys, että valitettavasti jalostuspäätöksiä tehtäessä saattavat muut ominaisuudet mennä edelle. Yhteisymmärrystä ei sen sijaan vallinnut siitä, mitä tarkoittaa ARKA. Minulle arka koira on pelokas ja sillä on myös fyysisiä oireita, kuten sydämen sykkeen nousua. Araksi ja dominoivaksi ajattelen koiran myös, mikäli koiran reaktio puolustautua tulee liian pienestä ärsykkeestä. Mielestäni koira ei ole arka, jos se vetäytyy vieraan yrittäessä silittää, mutta suhtautuu muuten välinpitämättömästi. Smartdogin Katriina Tiira edusti taas ihan toista ääripäätä ajatuksessa: koira on arka, jos se edes kääntää päätä vieraan yrittäessä koskettaa. Ihminen, joka ei halua toista ihmistä ihan iholle, sanotaan usein introvertiksi tai pidättäytyväksi. Pidättäytyvä on sana, jota itse käytän ja mitä omilta koiriltani myös toivon: rasittavin koiristani on se, joka haluaa pussata ihan kaikkien kanssa. Tähän, kuten muuhunkin terminologiaan, tarvitaan selkeytystä.

Tavallisin koiran virka on seurakoira. Hyvän seurakoiran ominaisuuksista Auli Kiminki piti hyvän alustuksen ja aiheesta keskusteltiin vilkkaasti. Luonneominaisuuksien toivomuslista lähti todetuista ongelmista: koiran pitäisi pärjätä myös yksin, sen pitäisi oppia sisäsiistiksi, sen pitäisi kestää ääniä, sen pitäisi olla kiltti paitsi omalle väelle niin myös ainakin sietää esim. lasten kavereita. Omassa työssä sisäsiisteys nousee usein esiin, aina vain suuremmalla osalla seurakoirauroksista joudutaan pitämään sisällä vaippaa virtsamerkkailun estämiseksi. Koska tämä on joissakin roduissa selvästi yleisempää, on käyttäytymisellä oltava perinnöllinen tausta.

Luonteen ja käyttöominaisuuksien testaaminen

Erilaisista menetelmistä testata luonnetta ja koiran pärjäämistä oman päänsä kanssa oli myös keskustelua. Kennelliiton uusi jalostustarkastus on kehitetty arkipärjäämisen selvittämiseksi: kuinka koira kestää normaaleja kadun ääniä, miten erilaiset alustat vaikuttavat, kuinka koira pystyy ohittamaan ihmisiä ja koiria, kuinka se kestää vieraan kosketusta. Koska arkipärjääminen on suuri osa ihan kaikkien koirien elämää, on mielekästä testata koiria varsin laajasti. Luonnetestistä ja MH-kuvauksesta saatava tieto on erilaista ja mittaa koiran kykyä ratkaista tilanteita itse. Vahvasti ohjaajaan tukeutuvien koirien ja koirarotujen tulkinta luonnetestissä on vaikeampaa kuin itsenäisten. Myöskään maksimaaliset kokonaispisteet eivät ole itseisarvo, vaan luonnetestiprofiilissa pyritään tarkoituksenmukaiseen. Tästä esimerkkinä toimii kovuus vs. pehmeys. Kovaan koiraan ei juurikaan tee vaikutusta jokin säikäytys, vaan se mennä pompottelee kuin muistijälkeä ei olisi oikeastaan edes syntynyt. Pehmeä koira muistaa kokemuksen ja osoittaa sen vaikkapa väistämällä ollessaan uudelleen samassa tilanteessa. Liiallinen kovuus aiheuttaakin, samoin kuin liiallinen pehmeys, huomattavia haasteita koulutuksessa. Villien koiraeläimien pitää olla kohtalaisen pehmeitä, jotta ne eivät altistaisi itseään turhaan vaaralle.

Paimenkoirista puhunut Sinikka Kumpusalmi painotti kaikkien käyttökoirarotujen rodunomaisten testien merkitystä ja käyttöominaisuuksien ylläpitämistä. Juurista saa ja pitää olla ylpeä. Tähän on helppo yhtyä.

Kiitos Kennelliiton väelle kutsusta ja hyvistä järjestelyistä, kiitos Nokian Edenille herkullisista aterioista! Kiitos luennoitsijoille, kiitos aktiiviselle yleisölle! Nähdään taas!

 

Juliska Haapanen-Kallio
Eläinlääkäri

Giardia

Giardia on koiran ohutsuolen suolinukan pinnalla elävä alkueläin. Giardia on pennuilla varsin yleinen, aikuisilla koirilla oireettomat tartunnat tavallisia.
Koirilla esiintyy tyypillisesti niiden omaa giardiakantaa (Giardia canis tai Giardia duodenalis). Nämä kannat eivät tartu ihmiseen. Giardiasta tavataan kuitenkin useita kantoja, joista osa voi tarttua myös ihmiseen. Suomessa näitä koirasta ihmiseen tarttuvia kantoja ei kuitenkaan juurikaan tavata. Koiran hoitajan kannattaa kuitenkin huolehtia hyvästä käsihygieniasta giardiatartuntaa sairastavaa koiraa hoitaessaan.
Giardia-tartunta oireilee tavallisimmin pitkittyneenä ripulina. Giardia voidaan todeta koiran ulostenäytteestä joko niin sanotulla pikatestillä tai flotaatiomenetelmällä. Giardian tutkimiseksi koiralta kerätään ulostenäyte kolmelta ulostuskerralta. Giardia ei aina erity jokaiseen ulosteeseen, joten tämän vuoksi ulostenäytteet kerätään useammalta kerralta.
Giardian hoitoon käytetetään tavallisesti viiden päivän fenbendatsoli-kuuria (kauppanimeltä esimerkiksi Axilur). Lääkekuurin aikana kotona siivotaan mahdolliset ulostevahingot huolellisesti ja likaantuneet pinnat puhdistetaan. Tarpeettomat, likaiset lelut sekä petitarpeet heitetään pois. Pesunkestävät tekstiilit pestään 60 asteen ohjelmalla pesuaineen kanssa, jonka jälkeen niiden annetaan kuivua perusteellisesti. Koirankupit pestään kuumalla vedellä ja kuivataan päivittäin. Kodin siivoukseen voidaan käyttää tavallista yleispuhdistusainetta. Ulkona koiran ulosteet kerätään ja hävitetään asianmukaisesti.
Giardia säilyy tartuntakykyisenä huoneenlämmössä noin viikon. Giardia rakastaa kosteaa elinymäristöä. Osa kystista voi selviytyä nollan alapuolelle menevissä lämpötiloissa,mutta useimmiten pakkaslämpötila tuhoaa kystia.
Uusintartuntojen lähde on usein kodin ympäristö, johon giardiatartunnan saanut koira on päässyt ulostamaan suuren määrän giardiakystia. Maaperän puhdistaminen onnistuu ainoastaan maan pintakerroksen vaihtamisella. Pitkä kuivakausi keväällä/kesällä tappaa kuitenkin myös tehokkaasti kystia. Usein radikaaleihin toimenpiteisiin ei ole tarvetta, kun huolehditaan yleisesti hyvästä hygieniasta.
Koirat voivat kantaa giardiaa myös oireettomana ja useilta terveiltä koirilta löytyy giardiaa vähäisissä määrin suolistosta. Jos koiran ruoansulatuskanavaoireiden taustalla todetaan giardiatartunta, ei ulostenäytteen uusintatutkimukselle ole tarvetta, jos oireet ovat hoidolla poistuneet. Oireettomia koiria ei myöskään tarvitse lääkitä, vaikka ulosteessa todettaisiinkin giardiaa.
Linda Lammi
Johanna Reilin
Ulla-Riina Kuukka
Eläinystäväsi Lääkäri

Ruuansulatuskanavan loisten tutkiminen ja madotus

Mediassa on viimeaikoina uutisoitu runsaasti antibiooteille resistenttien bakteereiden määrän kasvusta. Antibiooteille resistenttien bakteereiden lisäksi ongelmaksi on muodostumassa myös loishäädöille resistentit loiset sekä loislääkitysten ympäristöhaitat.
Perinteisesti Suomessa koirat on madotettu kahdesti vuodessa, syksyisin ja keväisin. Koirien erilaisten elinolosuhteiden, käyttötarkoituksien sekä taustojen vuoksi on yhteneväistä madotusohjetta kuitenkin mahdoton antaa.
Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vain noin 5%:lla suomalaisista koirista on sisäloisia. Uusien madotussuositusten mukaan on suositeltavaa tutkia koiran ulostenäyte ennen madotusta, jotta turhilta madotuksilta sekä loisten lääkeresistenssiltä vältytään.
Koiran ulostenäyte on suositeltavaa tutkia kahdesti vuodessa. Jatkossa tutkimusväliä voidaan harventaa, mikäli toistuvissa tutkimuksissa koiralta ei löydetä madonmunia taikka alkueläinten (esimerkiksi giardian) ookystia. Ulostenäytteen perusteella voidaan mahdollinen lääkitys kohdistaa ulosteessa esiintyviin loisiin. Näin vältytään laajakirjoisten loislääkkeiden käytöltä.
Pikkupennut, tiineet nartut, metsästävät sekä matkustelevat koirat on syytä madottaa vielä rutiinisti.
Narttujen tiineys aktivoi narttujen elimistössä olevat suolinkaisten lepomuodot ja tällöin pennut saavat tartunnan emältään jo kohdussa taikka imetyksen aikana. Tiineet nartut madotetaan 40 tiineysvuorokauden jälkeen säännöllisesti lääkevalmisteen ohjeen mukaan siihen asti, kunnes pennut täyttävät kaksi viikkoa. Pennut madotetaan kolmesti kasvattajalla, jonka jälkeen uudella omistajalla noin 10 sekä 14 viikon iässä. Uudessa kodissa pentujen madotukset on hyvä tehdä 1-2 viikkoa ennen rokotuksia, jolloin mahdollinen rokotusvasteen muodostumista heikentävä sisäloistartunta saadaan hoidettua.
Metsästyskoira on syytä madottaa metsästyskauden päätteeksi. Raakojen hirvien ja porojen elinten syöttäminen myös pakastettuna aiheuttaa hirviekinikokkoosiriskin, joten sitä tulee välttää. Hirviekinikokkoosi on aiheuttaa koiraeläinten ulostekontaminaation kautta vakavan riskin ihmisten terveydelle.
Matkustelevan koiran madotukset hoidetaan kohdemaan tarpeen mukaan. Epäselvissä tilanteissa olkaa yhteydessä omaan eläinlääkäriinne.

Mitä tutkitaan?

Eläinystäväsi Lääkärissä ulostenäyte tutkitaan flotaatiomenetelmällä madonmunien ja alkueläinten ookystien varalta. Ulostenäyte tulee ottaa tuoreesta ulosteesta siten, että maahan osuneet osat eivät päädy näytteeseen mukaan. Koska toiset loiset erittävät munia tai kystamuotoja ulosteeseen jaksottaisesti, kerätään ulostenäyte kolmelta eri ulostuskerralta ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä tavallisimmin esiintyvien sisäloisten varalta otetaan vastaan arkisin maanantaista perjantaihin.
Keuhkomatojen varalta tutkittava näyte täytyy tuoda vastaanotolle saman päivän aikana. Koko ulostemäärä kerätään esimerkiksi kakkapussiin ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä keuhkomatojen varalta otetaan vastaan maanantaista torstaihin.
Tutkimustuloksen saatte kolmen arkipäivän kuluessa ulostenäytteen tuomisesta vastaanotolle.

Miksi tutkitaan?

Aiempi käytäntö, jolloin koirat madotetaan rutiinisti sisäloisten varalta lisää mahdollista loislääkeresistenssiä. Suuri osa loislääkkeistä vapautuu ulosteen mukana edelleen aktiivisena luontoon, mikä aiheuttaa tarpeellisen pienelimistön tuhoutumista.
Suomessa tehdyn koiranomistajille suunnatun kyselyn mukaan suomalaiset koiranomistajat käyttävät tavallisimmin koirilleen laajakirjoisia loishäätöjä, jotka tehoavat niin sukkula- kuin heisimatoihin. Kuitenkin Suomessa yleisin suolistomato on sukkulamatoihin kuuluva Toxocara Canis. Heisimatoja koirilla Suomessa esiintyy harvemmin. Koska heisimatotartunta edellyttää väli-isännän syönnin, eivät heisimadot tartu suoraan koirasta toiseen. Kun ulostenäyte on tutkittu, pystytään vähentämään sekä loislääkityksiä ylipäätään että laajakirjoisten matolääkkeiden käyttöä.
 

 

Luonnollisten aukkojen kautta tapahtuvat tähystystoimenpiteet eli ei-kirurgiset tähystykset

Eläinystäväsi Lääkärissä on laajat mahdollisuudet luonnollisten aukkojen kautta tapahtuville tähystystoimenpiteille. Seuraavassa on kerrottu tavallisimmista tähystyskohteista ja syistä tähystystoimenpiteiden suorittamiselle.
Tavallisimmin tähystystoimenpiteet tehdään anestesiassa. Korvien osalta tähystys on mahdollista myös hereillä, mutta korvahuuhtelut ja isommat toimenpiteet tehdään myös korvien osalta anestesiassa.

Korvien tähystys

Korvien tähystys video-otoskoopin avulla antaa korvasta huomattavasti paremman näkymän kuin perinteinen korvalamppu. Koiran korvakäytävä on L-kirjaimen muotoinen, joten poikittaisen korvakäytävän ja tärykalvon näkyvyys paranee video-otoskoopin avulla. Video-otoskoopin avulla saadaan tarkempi kuva korvien tilanteesta, päästään arvioimaan esimerkiksi mahdolliset tärykalvovauriot sekä näkemään välikorvan tilanne. Video-otoskopian yhteydessä on mahdollista poistaa korvista eritteitä huuhtelun ja imun avulla, poistaa syvemmällä korvakäytävässä olevia karvoja sekä esimerkiksi huuhdella välikorva. Tähystykset ja korvahuuhtelut ovat erityisen hyödyllisiä kroonisista korvavaivoista ja toistuvista korvatulehduksista kärsivillä koirilla.

Sierainontelon tähystys

Sierainontelon tähystyksessä kameran avulla päästään katsomaan sierainonteloon. Sierainonteloa voidaan myös huuhdella keittosuolaliuoksen avulla toimenpiteen yhteydessä. Sierainontelon tähystystä voidaan käyttää esimerkiksi sierainvuodon ja aivastelun taustasyyn selvittämisessä. Tähystyksen avulla voidaan havaita sierainontelossa olevat kasvainmuutokset ja vierasesineet ja tähystimen avulla vierasesineiden poisto helpottuu. Lisäksi sierainontelosta voidaan ottaa koepaloja oireiden taustasyyn selvittämiseksi. Eläinystäväsi Lääkärissä onnistuvat niin kissojen kuin koirienkin sierainonteloiden tähystykset.

Nielun, nenänielun ja kurkunpään tähystys

Nielun, nenänielun ja kurkunpään tähystystä voidaan käyttää hyödyksi niin ikään aivastelun, yskän ja sierainvuodon taustasyyn selvittämisessä. Tähystyksen avulla voidaan havaita esimerkiksi pehmeän kitalaen taakse jääneet vierasesineet, tyypillisesti heinät, sekä kasvainmuutokset. Vierasesineet voidaan poistaa tähystimen avulla. Eläinystäväsi Lääkärissä voidaan tähystää niin kissojen kuin koirienkin nielu, nenänielu ja kurkunpää.

Henkitorven ja keuhkojen tähystys

Henkitorven ja keuhkojen tähystystä voidaan käyttää selvittäessä yskäoireden taustasyytä. Henkitorven tähystyksellä voidaan todeta esimerkiksi henkitorven litistymät (ns. trakeakollapsi) ja tähystyksen avulla henkitorveen voidaan asettaa henkitorvea laajentava stentti. Keuhkojen tähystyksellä voidaan nähdä keuhkoihin päätyneet vierasesineet ja kasvainmuutokset. Lisäksi voidaan ottaa keuhkohuuhtelunäytteitä ja koepaloja esimerkiksi kroonisen yskän taustasyyn selvittämiseksi. Tähystyksessä voidaan myös poistaa henkitorveen ja keuhkoihin päätyneitä vierasesineitä. Eläinystäväsi Lääkärissä onnistuvat kaikenkokoisten kissojen ja koirien hengitysteiden tähystykset.

Ruokatorven, mahalaukun, ohut- ja paksusuolen tähystys

Ruokatorven, mahalaukun sekä ohut- ja paksusuolen tähystystä käytetään tyypillisesti apuna, kun selvitetään kroonisen oksentelun tai ripuloinnin taustasyytä. Tällöin tähystyksen yhteydessä otetaan myös koepaloja ruoansulatuskanavasta. Tähystystä voidaan käyttää myös ruokatorvessa ja mahalaukussa olevien vierasesineiden toteamiseen ja poistamiseen. Eläinystäväsi Lääkärissä ovat mahdollisia kaiken kokoisten eläinten ruokatorven, mahalaukun ja paksusuolen tähystykset. Ohutsuolen tähystykseen välineistö löytyy noin 8−10 kg:n kokoisille ja tätä suuremmille eläimille.

Virtsaputken ja virtsarakon tähystys 

Virtsaputken ja virtsarakon tähystys voidaan suorittaa niin uros- kuin naaraskoirillekin koosta riippumatta. Käytettävät tähystimet poikkeavat toki toisistaan, sillä uroskoirien virtsaputki on huomattavasti narttujen virtsaputkea pidempi. Usein virtsateiden tähystystä käytetään apuna esimerkiksi verivirtsaisuuden taustasyyn selvittämisessä, virtsarakon kasvainmuutosten tutkimisessa sekä esimerkiksi niin sanottujen ektooppisten ureettereiden eli väärään kohtaan virtsarakkoa kiinnittyvien virtsanjohtimien toteamisessa. Tähystyksen avulla voidaan ottaa koepaloja virtsarakosta sekä patologin tutkimusta että bakteeriviljelyä varten.

Emättimen tähystys 

Emättimen tähystys on mahdollista naaraskoirille ja -kissoille. Tähystystä voidaan käyttää esimerkiksi emättimen kasvainmuutosten havaitsemiseen ja emätinvuodon taustasyyn selvittämiseen. Tähystystä voidaan hyödyntää myös keinosiemennyksessä.
Tähystystoimenpiteet eivät useimmissa tapauksissa ole ensimmäinen askel oireiden taustasyyn selvittämisessä, sillä usein taustatieto on tarpeen ennen tähystoimenpidettä. Usein esimerkiksi veri-, virtsa- ja ulostenäytteiden tutkiminen on tarpeen ennen ennen tähystystä, oireesta ja tähystettävästä kohteesta riippuen. Lisäksi voidaan tarvita esimerkiksi edeltävä ultraäänitutkimus. Eläinlääkäri osaa arvioida tarvittavien edeltävien tutkimusten tarpeen. Joskus tähystys voi olla heti vaihtoehto, jos esimerkiksi tiedossa on mahalaukkuun päätynyt vierasesine, joka on tarpeen poistaa.

Johanna Reilin, eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri