Ikääntyvän koiran aistit ja käyttäytyminen


Iän karttuessa käytös usein muuttuu. Usein ilmenee pelokkuutta ja aiemmin kiltti koira saattaa puolustautua jopa puremalla. Luonne ja persoonallisuus eivät kuitenkaan muutu usein, vaan kyseessä on ikääntymisen aiheuttamien muutosten summa.
Aistien heikkeneminen
Hyvin suurella osalla koirista kuulo heikkenee. Kuulon heikentyminen tapahtuu usein varsin nopeasti ja koira onkin yhtäkkiä hämmentävässä tilanteessa: sille ei enää puhuta, sitä ei sanallisesti kiitetä, se ei saa toimintaa ohjaavia kehotuksia tai käskyjä. Aiemmin tunnistettavissa olevat äänet saattavat myös muuttua niin, että koira ei enää tunnista niitä ja se aiheuttaa pelkoa. Usein esim. reagointi ukkoseen, koviin autojen ääniin tms. saattaa voimistua. Jotkut ääniherkät ovat tosin siten onnellisessa asemassa, että pelottavat äänet myös lakkaavat kuulumasta.
Näön, erityisesti hämäränäön, heikkeneminen on tavallista. Tällöin koira on hämärässä illassa epävarmempi, haukkuherkempi, säikympi. Ensimmäinen hämäränäön heikkenemisen oire on useimmiten, että ”silmät jäävät ulos”: ulkoa kirkkaasta sisälle tultua koira on hetken epävarma koska sen silmät eivät ole vielä sopeutuneet rappukäytävän hämärään. 
Kipu
Useilla iäkkäillä koirilla alkaa olla ongelmia erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön kanssa. Lievästikään nivelrikkoiset jalat eivät ole yhtä reippaat kuin aiemmin ja koira saattaa alkaa puolustautua uusissa tilanteissa: konttaavaa lasta ei enää päästäkään karkuun, kun jalat eivät ihan toimi ja heikon kuulon takia nukutaankin sikeämmin. Useimmiten äreys toisille koirille lisääntyy: vanhus varoittaa valmiiksi, kun se pelkää toisen tönäävän niin että sattuu. Muita kipuja voivat aiheuttaa esim. erilaiset ruuansulatuskanavan ongelmat.
Neurologinen rappeutuminen
Paitsi tuki- ja liikuntaelimistö, myös sille käskyjä tuottava ja toimittava hermosto rappeutuu. Jalat muuttuvat huteriksi ja liukkaalla pystyssä pysyminen haastavaksi. Moniin hermostollisen rappeuman muotoihin ei liity kipua, ainoastaan suorituskyky heikkenee.
Neurologinen rappeutuminen voi ilmetä myös dementiaoireina. Tavallisinta on, että vuorokausirytmi sekoaa ja päivät nukkuva koira kukkuu öisin ja haluaa seuraa. Useilla dementikoilla ilmenee tyhjän haukkumista ja sisäsiisteys saattaa kärsiä. Suuri osa dementtisistä koirista on iloisia hömppiä, mutta joskus dementia ilmenee voimakkaana ahdistuneisuutena. 
Sairaudet
iän karttumiseen liittyy riski monille käytökseen vaikuttaviin sairauksiin, esim. kilpirauhasen vajaatoiminnalle, Cushingin taudille ja sokeritaudille. Yönvaeltajan oireiden taustalta täytyy varmistaa, ettei kyseessä ole sydämen vajaatoiminen aiheuttaman nesteenkertymisen aiheuttama heräily.
Yhteenveto
Omistajan ja eläinlääkärin tulee huomioida fyysisten sairauksien lisäksi mahdolliset tekijät, jotka vaikuttavat mummo- tai pappakoiran kokemukseen maailmasta. Aistien heiketessä käytetään vahvempia aisteja apua, esim. huonokuuloiselle viitotaan. Iäkäs koira päästetään lapsiperheen kaaoksesta rauhalliseen soppeen päiväunille ja lapset eivät saa sinne mennä. Lattioiden liukkautta torjutaan matoilla, tarvittaessa liukuestesukat jalkaan. Fyysiset sairaudet hoidetaan lääkityksillä, ruokinnalla ja mahdollisilla muilla tekijöillä mahdollisimman hyvään kuntoon. Tarvittaessa käytetään dementialääkitystä. Tärkein kaikista on kuitenkin aika: vanhukselle tulee antaa riittävästi aikaa sopeutua ja pysyä mukana sekä fyysisesti että psyykkisesti. Muutosten tulee olla hitaita.

 Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi

Kuvassa takana Tytti 13-v ja etualalla sen veljentyttö Fatima 4-v. Fatima on kuulokoirana Tytille ja nyttemmin hoitaa samaa virkaa myös omistajilleen.

Koiran pitkän iän salaisuus, osa 1, ROTU


Jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) on kymmenvuotissuunnitelma, jonka rotuyhdistys tai rotua harrastava yhdistys tekee ja Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta tarkastaa ja hyväksyy. Tavoiteohjelmassa pohditaan, mitä on saatu aikaan, mitä pitäisi saada säilytettyä ja mitä pitäisi parantaa. Tavoiteohjelma on perustana PEVISAlle eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmalle. Olen beauceronien jalostustoimikunnassa ja valmistelemme seuraavaa JTO:ta. JTO:n tekemisen takia olen taas lueskellut muiden tilastojen ohessa kuolinsyytilastoja KoiraNetin jalostustietokannasta ja miettinyt, että jokaisen koiran pitäisi saavuttaa ainakin 10 vuoden ikä.
Yksi merkittävimmistä odotettavissa olevaan elinikään vaikuttavista asioista on rotu. Koiraa miettiessä kannattaa katsoa kuolinsyytilastoa (www.kennelliitto.fi-> jalostustietojärjestelmä, sitten valitse rotu ja sivun oikeasta laidasta Tilastot-kohdasta terveystilastot ja sitten pudotusvalikosta kuolinsyytilasto). Kuolinsyytilastosta selviää aika hyvin, mihin koirat kuolevat ja minkä ikäisinä. Kuolinsyytilastoa tietysti vääristää, koska kaikkia kuolleita ei ilmoiteta. Omistajien mielestä liian nuorena kuolleet ilmoitetaan varmimmin, joten todennäköisesti rotujen keskimääräinen ikä olisi muutaman kuukauden korkeampi, jos myös kaikki omistajien mielestä hyvän iän saavuttaneet ilmoitettaisiin. Tilanne on siis eri kuin muita terveystietoja tulkittaessa, esim. lonkkien suhteen rodun keskiarvo on todennäköisesti jonkin verran kuvaustuloksien mukaista tilannetta huonompi, sillä jos tiedetään, että lonkat ovat huonot, jätetään viralliset tutkimukset usein väliin. 
Beauceroneilla (FCI ryhmä 1) keskimääräinen elinikä on 8 v 11 kk, saman kokoluokan koirista berninpaimenkoirilla (FCI2) 7 v 2 kk , airedalenterrierillä (FCI3) 9 v 11 kk, karjalankarhukoiralla (FCI5) 7 v 3 kk, suomenajokoiralla (FCI6) 7 v 10 kk, karkeakarvaisella saksanseisojalla (FCI7) 8 v 6 kk, labradorinnoutajalla (FCI8) 9 v 9 kk, isovillakoiralla (FCI9) 10 v 4 kk ja venäjänvinttikoiralla (FCI10) 8 v 7 kk. Esimerkkirodut valitsin eri FCI-ryhmistä lähinnä sen perusteella, että ko. rotua on viimeaikoina rekisteröity suunnilleen saman verran tai enemmän kuin beauceroneja ja rodun kokoluokka on suunnilleen sama. FCI-ryhmien sisällä on vaihtelua keskimääräisessä eliniässä yhtälailla, joten esimerkit koskevat siis vain ko. rotuja. 
Mihin koirat kuolevat keskimäärin, vaihtelee roduittain ja myös käyttötarkoituksen mukaan. Ajokoirilla ja muilla metsästyskoirilla ovat tapaturmat hyvin merkittävä keski-ikää alentava tekijä, tapaturmaisesti kuolleet, useimmiten autonalle juosseet tai suden suuhun joutuneet koirat kun ovat keskimäärin parhaassa iässään, suunnilleen viisivuotiaita. Eri rotujen tyypillinen kasvainikä myös vaihtelee, berneillä n. kolmasosa kuolleeksi ilmoitetuista on kuollut syöpään keskimäärin 7 v 6 kk:n iässä, beauceronilla ja airedalella syövän takia lopetettujen osuus on huomattavasti pienempi ja keskimääräinen kasvaimen takia päättynyt elämä n. 10 vuotta. Beauceroneilla ja karjalankarhukoirilla n. 5 % on lopetettu käytös- tai luonneongelmien takia keskimäärin 4 v 1 kk:n iässä, berneillä luonneongelmien takia on lopetettu alle 1,5% ja keskimäärin 5 v 7 kk:n iässä, labbiksilla alle 1%. Muita melko nuorella iällä eutanasiaan johtaneita tekijöitä ovat olleet erilaiset luustosairaudet (beauceron 16%, berninpaimenkoira 11%, ), ihosairaudet (ajokoira 2%, labbis 1%, karjalankarhukoira 1%) ja sydänsairaudet (venäjänvinttikoira 8%, ajokoira 3%, labbis 2%, saksanseisoja 2%, berni 1%). Venäjän vinttikoirilla oli merkittävä kuolemaan johtanut syy oli myös mahalaukun kiertymä, 4%. Riski kuolla tai tulla lopetetuksi ilman diagnoosia keskimääräistä elinikää aiemmin on suomenajokoiralla suuri, 16%. Saksanseisojilla ilman diagnoosia kuolee tai lopetetaan 12%, mutta vasta keskimääräisen eliniän täyttymisen jälkeen. Tähän vaikuttaa todennäköisesti ajokoirilla niiden käyttötarkoitus, jos ei ajo suju tarvitaan uusi koira ja vanhalle ei ole tilaa ja aikaa. Seisojat sen sijaan työskentelevät usein pidempään ja niillä on suurempi merkitys myös lemmikkeinä.
Rodun sisällä voidaan tehdä paljon töitä jonkin elämää pidentävän ja elämän laatua parantavan asian suhteen.  Esimerkiksi beauceroneilla on lonkkaterveyttä saatu viimeisen kymmenen vuoden aikana parannettua niin paljon, että seuraavan kymmenvuotisjakson suhteen luustosairauksien takia lopetettujen määrä tulee vähenemään. Tämä vaatii aina useiden/ kaikkien tai lähes kaikkien kasvattajien yhteen hiileen puhaltamista, yksittäinen kasvattaja ei saa koko rodun indeksejä parantumaan. Kaikki valinnat kuitenkin lähtevät yksittäisestä kasvattajasta, hyväksyykö ja noudattaako hän yhteisiä tavoitteita ja mitkä ovat hänen tavoitteensa ja toiveensa muissa asioissa. 
Kasvattajan tekemistä valinnoista jatkan pohdintaa myöhemmin.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi

Cushingin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta


Koiralla Cushingin tauti on hormonaalisista sairauksista tavallisin sukuhormoneihin liittyvien sairauksien jälkeen. Kissalla Cushingin tauti on hyvin harvinainen.

Cushingin taudin toinen nimi on hyperadrenokortikismi, joka suomennettuna on hyvin kuvaava: lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta. Lisämunuaisen kuorikerros erittää kortisolia, joka on elimistölle välttämätön hormoni, mutta liiallisena haitallinen. Useimmiten vika ei ole lisämunuaisessa itsessään, vaan aivolisäkkeessä on kasvain, jonka erittämä hormoni ”piiskaa” lisämunuaisen tuottamaan liikaa kortisolia. N. 5%:ssa tapauksista liiallisen tuotannon aiheuttava kasvain on lisämunuaisessa. Aivolisäkkeessä olevan kasvaimet ovat useimmiten kooltaan pieniä, eivätkä aiheuta mekaanista ongelmaa kallon sisällä.

Kortisolin tuotannon liiallisuus saattaa näkyä monenlaisina oireina. Osalle koirista tulee liiallista juomista ja pissaamista kortisolin aiheuttaman maksaärsytyksen takia, osalla karvapeite ohenee voimakkaasti vartalon alueelta, infektioherkkyys saattaa nousta ja riski tuki- ja liikuntaelimistön ongelmille, erityisesti ristisiteen vaurioille, nousee. Voimakkaasti koholla oleva kortisoli saattaa nostaa myös mahahaavariskiä, joka koiralla kuitenkin on vähäinen. Joskus punasoluarvot ovat tavallista matalammat, joskus nousevat yli viitearvojen. Monilla on nousua maksa-arvoissa. Joillakin on epämääräistä ärtyisyyttä ja kivuliaisuutta. Cushingin tauti altistaa myös sokeritaudin puhkeamiselle.

Suurin osa Cushingin tauti -potilaista on keski-ikäisiä tai iäkkäitä. Useilla potilailla oireet ovat kehittyneet pikkuhiljaa ja seurannaissairauksia on hoidettu jo paljon ennen diagnoosiin pääsyä. Cushingin taudin diagnostiikassa käytetään matala-annoksista deksametasonisuppressiotestiä. Deksametasoni on synteettinen vahva kortisoni, joka lamaa hyvinkin pieninä annoksina hetkellisesti elimistön omaa kortisolin tuotantoa voimakkaasti. Mikäli vaste testissä ei ole normaali, on kortisolin säätelyssä vikaa. ACTH-testillä tutkitaan myös kortisolierityksen häiriöitä. ACTH on aivolisäkkeen erittämää kortisolia nostavaa hormonia ja antamalla ko. hormonia, voidaan tutkia onko vaste normaali vai liiallinen. ACTH-testiä käytetään diagnostiikkaa useammin lääkityksen seurannassa.

Cushingin taudin hoidossa käytetään tavallisimmin lisämunuaisen kuorikerrosta lamaavaa lääkitystä. Tapauksissa, joissa on kyseessä lisämunuaisessa sijaitsevat kasvain, voidaan käyttää myös kirurgiaa: muuttunut lisämunuainen poistetaan. Lisämunuaisperäisten tapausten seulonta on kuitenkin hankalaa, koska vaikka vain toinen lisämunuainen olisi laajentunut, saattaa syynä olla aivolisäkkeen kasvain. Tällaisissa tapauksissa aktiivisemman ja laajentuneen lisämunuaisen poiston jälkeen muutamissa viikoissa toinen lisämunuainen lisää hormonituotantoaan merkittävästi ja tilanne palaa ennalleen ennen leikkausta vallinneeseen tilanteeseen. 
Lääkitys vaatii erityisesti alkuvaiheessa melko tiheää seurantaa. Riskinä lääkityksessä on, että elimistön natrium-kalium-tasapaino järkkyy, koska lisämunuaisen kuorikerros erittää myös näitä suoloja sääteleviä mineralokortikoideja. Tavallisempaa kuitenkin on, että alkuvaiheessa lääkitystä joudutaan nostamaan, joskus jopa useita kertoja. Kun lääkitys laskee veren kortisolipitoisuutta, aivolisäke innostuu tuottamaan lisämunuaisen kuorikerrosta stimuloivaa hormonia lisää negatiivisen feed backin heikentyessä. Yleensä kuukaudessa – parissa löydetään potilaalle sopiva yksilöllinen annostelu.
Elimistön hormonit kulkevat ”käsi-kädessä”. Kilpirauhashormonitasot ovat Cushing-potilaalla usein matalat ja pääsääntöisesti palautuvat normaaleiksi kun kortisolia saadaan laskemaan. Kahdesti olen törmännyt tilanteeseen, että kastraatio on vähentänyt merkittävästi lääkitystarvetta. Nartuilla juoksut saattavat sekoittaa kortisolitasapainoa voimakkaastikin. Hoitoon heikosti vastaavat diabetespotilaat saadaan sokeritasapainoon vasta kun Cushingin tauti on kontrollissa.
Cushing-potilaan ennuste on pääsääntöisesti erittäin hyvä. Vaikka sairautta ei saada parannettua, saadaan hoidolla hyvälaatuista, normaalia koiranelämää usein useita vuosia.
Kuvassa on Viivi 13 ½ -vuotiaana. Viivi eli kuvan ottamisen jälkeen vielä vuoden verran. Viivillä hoidettiin Cushingin tautia useita vuosia. Kuvan ottamisen jälkeen Viivillä todettiin imusolmukesyöpä, joka nosti sen veren kalsiumtasoja ja aiheutti lisääntynyttä juomista ja pissaamista. Veren kalsiumin laskemiseksi käytetään usein kortisonia. Tässä vaiheessa päädyttiin jättämään Viiviltä Cushing-lääkitys pois ja koira pärjäsi vielä useita kuukausia ennen kuin imusolmukesyövän takia eutanasia oli välttämätön. 
Joskus elämä on satua ihmeellisempää.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi

Märkäkohtu eli pyometra


Nartun hormonikierto ei lopu koskaan. Ihmisellä menopaussi johtuu munasolujen loppumisesta, koiralla munasoluja on niin runsaasti, ettei tällaista loppumista tapahdu. Iän myötä kuitenkin hormonaalisten häiriöiden määrä nousee ja samalla nousee märkäkohtu- eli pyometrariski.
Nartun hormonaalinen kierto on valmistanut nartun osallistumaan myös lauman johtajanartun pentujen hoitoon ja imetykseen. Tästä syystä hormonit kulkevat juoksun jälkeen aina aika lailla samalla tavalla, joskin tasot ovat ilman tiineyttä matalammat. Valeraskaus on siis normaali, mutta kotikoiralla tarpeeton, osa nartun fysiologiaa.  Tiineyden aikana kohtu ei tunnista pentuja vieraaksi materiaaliksi. Tiineys kestää n. kaksi kuukautta. Tämän parin kuukauden jakson ajan juoksun jälkeen kohtu ei reagoi kovin herkästi taudinaiheuttajiinkaan, jolloin bakteerit saattavat päästä lisääntymään kohdussa nopeasti. Oireiden alkaessa saattaakin kohtuun olla kertynyt erittäin paljon mätää. 
Oireena on useimmiten väsymys, vaisuus. Puolet koirista juo enemmän ja suurella osalla ruokahalu heikkenee. Osa vuotaa märkäistä vuotoa emättimestä. Emätinvuodon puuttuminen ei sulje märkäkohtua pois, sillä kohdunkaula on usein sulkeutuneena ja estää mädän valumisen. Oireet ilmenevät nopeasti, tunneissa – parissa päivässä. Mikäli tällaisia oireita ilmenee parin kuukauden sisällä juoksusta tai mikäli juoksusta ei ole tietoa (eli juoksukierto mennyt niin hiljaiseksi ettei juoksua havaita), on eläinlääkärihoitoon hakeuduttava nopeasti.
Märkäkohtu on riski paitsi vatsaontelon sisäisenä ”paiseena”, myös bakteerimyrkkyjen elimistöä vaurioittavien vaikutusten takia. Erityisen herkät elimet bakteerimyrkyille ovat munuaiset. Pahinta tuhoa aiheuttavat gram-negatiivisten bakteereiden soluseinämien osat, ns. endotoksiinit. 
Hoitona on pääsääntöisesti tulehtuneen kohdun poisto. Joskus voidaan harkita antibioottihoitoa, mikäli mätä valuu kunnolla ulospäin. Koska antibioottihoito tappaa bakteereita ja silloin bakteerien seinämien osia vapautuu elimistöön nopeasti lisää, tulee antibioottihoidon mielekkyyttä harkita aina hyvin tarkkaan. Kohtua tyhjentävät lääkitykset ovat myös kyseenalaisia, koska tulehduksen haurastuttama seinämä saattaa revetä vatsaonteloon, mikäli venynyt seinämä ylipäätään reagoi lääkitykseen. 
Leikkaushoidon yhteydessä tarvitaan runsaasti nestehoitoa, jotta saadaan kompensoitua paitsi nukutuksen myös endotoksiinien vaikutusta munuaisiin. Pissahätä onkin usein läähättelyn ja tuskaisuuden aiheuttaja kotosalla: sisäsiisti koira ei tee sisälle jos ei ole ihan pakko. Kun koira lähtee liikenteeseen ja on levoton, kannattaakin se viedä ulos. Lisääntynyt juominen rauhoittuu yleensä 1-2 päivässä leikkauksen jälkeen.
Nestehoidon lisäksi aloitetaan leikkauksen yhteydessä antibiootti sekä tulehdus-kipulääkitys. Tulehdus-kipulääkitys helpottaa paitsi leikkauskipua myös vähentää endotoksiinien vaikutusta.
Vaikka märkäkohtu onkin nopeasti etenevä ja henkeä uhkaava tilanne, riittävän ajoissa hoidettuna ennuste on hyvä ja toipuminen nopeaa. Päivystysajoilta muistan, että pääsiäisen seutu on kohtutulehdusten suhteen ruuhka-aikaa. Vanhin koira, jolta ole märkäkohdun poistanut, oli 16-vuotias. Koko elämänsä sitä ennen muori olikin ollut varsin terve, eläinlääkärissä oli käyty terveystarkastuksilla ja suuhuolloissa. Mummeli eli hyvää koiranelämää vielä vuoden leikkauksen jälkeen.

Teksti ELL Juliska Haapanen-Kallio
www.elainystavasilaakari.fi

Lappu mukaan

Eläinlääkärissä käy usein niin kuin lääkärissä muutenkin: suuren osan asioista unohtaa kysyä ja kertoa. Suosittelen aina tekemään lapun mukaan, jotta kaikki tulee huomioitua ja kysymykset saavat vastauksensa. Joskus jokin pieneltä tuntuva asia saattaa olla ratkaiseva, joten kirjoita ylös ja eläinlääkäri sitten saa harkita, onko oireella merkitystä. 
Apua lapun tekoon ja hyvin esitietojen antamiseen
Yleinen virkeys
Virkeys samanlainen vai muuttunut? Jos muuttunut, niin missä ajassa, koska ollut viimeksi ollut normaali?
Pelkotiloja? Hämmentyneen oloinen? Lähteekö mielellään ulkoilemaan? Vetäytyykö omiin oloihinsa? Jos nukkuu sikeämpään tai on hiukkasen eksyksissä, tuntuuko että kuulo on heikentynyt? Jos säikkyy ulkona, tuntuuko että näkö on heikentynyt? Jääkö silmät ulos (eli onko näköongelmia kun tullaan valoisasta esim. hämärään rappukäytävään)? 
Juominen ja pissaaminen
 Juominen lisääntynyt, vähentynyt, ennallaan
Pissaaminen lisääntynyt määrällisesti, tihentynyt, tuleeko sisälle vahinkoja, jos tulee valuttaako unilla alleen (peti ja pöksyt märät) vai käykö esim. eteisessä pissalla
Pissassa verta? Alussa, lopussa, koko pissan väri muuttunut?
Syöminen
Ruokahalu muuttunut? Lisääntynyt, vähentynyt?
Onko kiinnostunut ruuasta, esim. makupalat, mutta ei sitten syökään kun saa ruokaa vai eikö edes innostu ruuasta?
Eteneekö ruoka suusta kuten aiemminkin, vai onko syöminen hidastunut?
Jos ruokamäärä ennallaan, onko paino pysynyt samana?
Ulostaminen
Ummetusta, ripulia, lisääntynyttä kakkapaikan hakemista?
Liikkuminen
Liikkeellelähtöjäykkyyttä? Jos lenkkihalu lyhentynyt, minkälaisena aikana? Askelten ääni muuttunut, kissan liikkuminen kuuluu? Hyppääkö sohvalle, autoon tms. kuten ennenkin?
Iho ja turkki
Karvan kasvu heikentynyt? Trimmiväli pidentynyt? Karvan laatu muuttunut? Karvapeite ohentunut?
Uudelle lääkärille mentäessä on tärkeää laittaa myös ylös joku sana aiemmasta historiasta
Onko diagnooseja? Onko lääkityksiä? Jos niin mitä ja kuinka kauan? Koska on viimeksi terveystarkastettu? Koska suu on viimeksi hoidettu?
Jos eläimellä tehty labratutkimuksia, kannattaa tulokset ainakin viimeiseltä vuodelta ottaa mukaan.
Jos on leikkaamaton narttukoira: KOSKA ON VIIMEKSI OLLUT JUOKSU?
Jos on jotain edellisen tarkastuksen jälkeen ilmestyneitä patteja, joita haluat näyttää, kannattaa lappuun merkitä myös ylös, mistä patti löytyy ja vaikkapa vähän leikata kohdalta karvaa. 
Pissanäyte on melko usein tarpeen iäkkäämmän potilaan tutkimuksissa. Erityisesti jos juomisessa tai pissaamisessa on jotain oiretta, kannattaa pissanäyte ottaa valmiiksi mukaan. Pissan pitäisi olla ollut rakossa mieluiten vähintään kuusi tuntia. Pissanäyte säilyy tutkimuskelpoisena jääkaappilämmössä n. kuuden tunnin ajan. Pissanäyte otetaan puhtaaseen, kuivaan kannelliseen astiaan, ei vanhaan lääkepurkkiin. Paras näyte on, jos hiukan ensin menee ohi ja sitten keskivirtsasta saadaan näyte. Usein on kuitenkin tyydyttävä siihen, mitä saadaan. Maata tai kuiviketta ei saa näytteessä olla. Matalilla narttukoirilla ja kissoilla muovinen tai metallinen puhdas kauha on apuna pissanäytteen metsästyksessä. Pissaa ei tarvita paljon, ruokalusikallisesta saadaan tehtyä jo kaikki.
Onnistunutta eläinlääkärikäyntiä!

Kuva Manteli Harttunen

teksti ELL Juliska Haapanen-Kallio
www.elainystavasilaakari.fi