Giardia

Giardia on koiran ohutsuolen suolinukan pinnalla elävä alkueläin. Giardia on pennuilla varsin yleinen, aikuisilla koirilla oireettomat tartunnat tavallisia.
Koirilla esiintyy tyypillisesti niiden omaa giardiakantaa (Giardia canis tai Giardia duodenalis). Nämä kannat eivät tartu ihmiseen. Giardiasta tavataan kuitenkin useita kantoja, joista osa voi tarttua myös ihmiseen. Suomessa näitä koirasta ihmiseen tarttuvia kantoja ei kuitenkaan juurikaan tavata. Koiran hoitajan kannattaa kuitenkin huolehtia hyvästä käsihygieniasta giardiatartuntaa sairastavaa koiraa hoitaessaan.
Giardia-tartunta oireilee tavallisimmin pitkittyneenä ripulina. Giardia voidaan todeta koiran ulostenäytteestä joko niin sanotulla pikatestillä tai flotaatiomenetelmällä. Giardian tutkimiseksi koiralta kerätään ulostenäyte kolmelta ulostuskerralta. Giardia ei aina erity jokaiseen ulosteeseen, joten tämän vuoksi ulostenäytteet kerätään useammalta kerralta.
Giardian hoitoon käytetetään tavallisesti viiden päivän fenbendatsoli-kuuria (kauppanimeltä esimerkiksi Axilur). Lääkekuurin aikana kotona siivotaan mahdolliset ulostevahingot huolellisesti ja likaantuneet pinnat puhdistetaan. Tarpeettomat, likaiset lelut sekä petitarpeet heitetään pois. Pesunkestävät tekstiilit pestään 60 asteen ohjelmalla pesuaineen kanssa, jonka jälkeen niiden annetaan kuivua perusteellisesti. Koirankupit pestään kuumalla vedellä ja kuivataan päivittäin. Kodin siivoukseen voidaan käyttää tavallista yleispuhdistusainetta. Ulkona koiran ulosteet kerätään ja hävitetään asianmukaisesti.
Giardia säilyy tartuntakykyisenä huoneenlämmössä noin viikon. Giardia rakastaa kosteaa elinymäristöä. Osa kystista voi selviytyä nollan alapuolelle menevissä lämpötiloissa,mutta useimmiten pakkaslämpötila tuhoaa kystia.
Uusintartuntojen lähde on usein kodin ympäristö, johon giardiatartunnan saanut koira on päässyt ulostamaan suuren määrän giardiakystia. Maaperän puhdistaminen onnistuu ainoastaan maan pintakerroksen vaihtamisella. Pitkä kuivakausi keväällä/kesällä tappaa kuitenkin myös tehokkaasti kystia. Usein radikaaleihin toimenpiteisiin ei ole tarvetta, kun huolehditaan yleisesti hyvästä hygieniasta.
Koirat voivat kantaa giardiaa myös oireettomana ja useilta terveiltä koirilta löytyy giardiaa vähäisissä määrin suolistosta. Jos koiran ruoansulatuskanavaoireiden taustalla todetaan giardiatartunta, ei ulostenäytteen uusintatutkimukselle ole tarvetta, jos oireet ovat hoidolla poistuneet. Oireettomia koiria ei myöskään tarvitse lääkitä, vaikka ulosteessa todettaisiinkin giardiaa.
Linda Lammi
Johanna Reilin
Ulla-Riina Kuukka
Eläinystäväsi Lääkäri

Ruuansulatuskanavan loisten tutkiminen ja madotus

Mediassa on viimeaikoina uutisoitu runsaasti antibiooteille resistenttien bakteereiden määrän kasvusta. Antibiooteille resistenttien bakteereiden lisäksi ongelmaksi on muodostumassa myös loishäädöille resistentit loiset sekä loislääkitysten ympäristöhaitat.
Perinteisesti Suomessa koirat on madotettu kahdesti vuodessa, syksyisin ja keväisin. Koirien erilaisten elinolosuhteiden, käyttötarkoituksien sekä taustojen vuoksi on yhteneväistä madotusohjetta kuitenkin mahdoton antaa.
Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vain noin 5%:lla suomalaisista koirista on sisäloisia. Uusien madotussuositusten mukaan on suositeltavaa tutkia koiran ulostenäyte ennen madotusta, jotta turhilta madotuksilta sekä loisten lääkeresistenssiltä vältytään.
Koiran ulostenäyte on suositeltavaa tutkia kahdesti vuodessa. Jatkossa tutkimusväliä voidaan harventaa, mikäli toistuvissa tutkimuksissa koiralta ei löydetä madonmunia taikka alkueläinten (esimerkiksi giardian) ookystia. Ulostenäytteen perusteella voidaan mahdollinen lääkitys kohdistaa ulosteessa esiintyviin loisiin. Näin vältytään laajakirjoisten loislääkkeiden käytöltä.
Pikkupennut, tiineet nartut, metsästävät sekä matkustelevat koirat on syytä madottaa vielä rutiinisti.
Narttujen tiineys aktivoi narttujen elimistössä olevat suolinkaisten lepomuodot ja tällöin pennut saavat tartunnan emältään jo kohdussa taikka imetyksen aikana. Tiineet nartut madotetaan 40 tiineysvuorokauden jälkeen säännöllisesti lääkevalmisteen ohjeen mukaan siihen asti, kunnes pennut täyttävät kaksi viikkoa. Pennut madotetaan kolmesti kasvattajalla, jonka jälkeen uudella omistajalla noin 10 sekä 14 viikon iässä. Uudessa kodissa pentujen madotukset on hyvä tehdä 1-2 viikkoa ennen rokotuksia, jolloin mahdollinen rokotusvasteen muodostumista heikentävä sisäloistartunta saadaan hoidettua.
Metsästyskoira on syytä madottaa metsästyskauden päätteeksi. Raakojen hirvien ja porojen elinten syöttäminen myös pakastettuna aiheuttaa hirviekinikokkoosiriskin, joten sitä tulee välttää. Hirviekinikokkoosi on aiheuttaa koiraeläinten ulostekontaminaation kautta vakavan riskin ihmisten terveydelle.
Matkustelevan koiran madotukset hoidetaan kohdemaan tarpeen mukaan. Epäselvissä tilanteissa olkaa yhteydessä omaan eläinlääkäriinne.

Mitä tutkitaan?

Eläinystäväsi Lääkärissä ulostenäyte tutkitaan flotaatiomenetelmällä madonmunien ja alkueläinten ookystien varalta. Ulostenäyte tulee ottaa tuoreesta ulosteesta siten, että maahan osuneet osat eivät päädy näytteeseen mukaan. Koska toiset loiset erittävät munia tai kystamuotoja ulosteeseen jaksottaisesti, kerätään ulostenäyte kolmelta eri ulostuskerralta ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä tavallisimmin esiintyvien sisäloisten varalta otetaan vastaan arkisin maanantaista perjantaihin.
Keuhkomatojen varalta tutkittava näyte täytyy tuoda vastaanotolle saman päivän aikana. Koko ulostemäärä kerätään esimerkiksi kakkapussiin ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä keuhkomatojen varalta otetaan vastaan maanantaista torstaihin.
Tutkimustuloksen saatte kolmen arkipäivän kuluessa ulostenäytteen tuomisesta vastaanotolle.

Miksi tutkitaan?

Aiempi käytäntö, jolloin koirat madotetaan rutiinisti sisäloisten varalta lisää mahdollista loislääkeresistenssiä. Suuri osa loislääkkeistä vapautuu ulosteen mukana edelleen aktiivisena luontoon, mikä aiheuttaa tarpeellisen pienelimistön tuhoutumista.
Suomessa tehdyn koiranomistajille suunnatun kyselyn mukaan suomalaiset koiranomistajat käyttävät tavallisimmin koirilleen laajakirjoisia loishäätöjä, jotka tehoavat niin sukkula- kuin heisimatoihin. Kuitenkin Suomessa yleisin suolistomato on sukkulamatoihin kuuluva Toxocara Canis. Heisimatoja koirilla Suomessa esiintyy harvemmin. Koska heisimatotartunta edellyttää väli-isännän syönnin, eivät heisimadot tartu suoraan koirasta toiseen. Kun ulostenäyte on tutkittu, pystytään vähentämään sekä loislääkityksiä ylipäätään että laajakirjoisten matolääkkeiden käyttöä.
 

 

Luonnollisten aukkojen kautta tapahtuvat tähystystoimenpiteet eli ei-kirurgiset tähystykset

Eläinystäväsi Lääkärissä on laajat mahdollisuudet luonnollisten aukkojen kautta tapahtuville tähystystoimenpiteille. Seuraavassa on kerrottu tavallisimmista tähystyskohteista ja syistä tähystystoimenpiteiden suorittamiselle.
Tavallisimmin tähystystoimenpiteet tehdään anestesiassa. Korvien osalta tähystys on mahdollista myös hereillä, mutta korvahuuhtelut ja isommat toimenpiteet tehdään myös korvien osalta anestesiassa.

Korvien tähystys

Korvien tähystys video-otoskoopin avulla antaa korvasta huomattavasti paremman näkymän kuin perinteinen korvalamppu. Koiran korvakäytävä on L-kirjaimen muotoinen, joten poikittaisen korvakäytävän ja tärykalvon näkyvyys paranee video-otoskoopin avulla. Video-otoskoopin avulla saadaan tarkempi kuva korvien tilanteesta, päästään arvioimaan esimerkiksi mahdolliset tärykalvovauriot sekä näkemään välikorvan tilanne. Video-otoskopian yhteydessä on mahdollista poistaa korvista eritteitä huuhtelun ja imun avulla, poistaa syvemmällä korvakäytävässä olevia karvoja sekä esimerkiksi huuhdella välikorva. Tähystykset ja korvahuuhtelut ovat erityisen hyödyllisiä kroonisista korvavaivoista ja toistuvista korvatulehduksista kärsivillä koirilla.

Sierainontelon tähystys

Sierainontelon tähystyksessä kameran avulla päästään katsomaan sierainonteloon. Sierainonteloa voidaan myös huuhdella keittosuolaliuoksen avulla toimenpiteen yhteydessä. Sierainontelon tähystystä voidaan käyttää esimerkiksi sierainvuodon ja aivastelun taustasyyn selvittämisessä. Tähystyksen avulla voidaan havaita sierainontelossa olevat kasvainmuutokset ja vierasesineet ja tähystimen avulla vierasesineiden poisto helpottuu. Lisäksi sierainontelosta voidaan ottaa koepaloja oireiden taustasyyn selvittämiseksi. Eläinystäväsi Lääkärissä onnistuvat niin kissojen kuin koirienkin sierainonteloiden tähystykset.

Nielun, nenänielun ja kurkunpään tähystys

Nielun, nenänielun ja kurkunpään tähystystä voidaan käyttää hyödyksi niin ikään aivastelun, yskän ja sierainvuodon taustasyyn selvittämisessä. Tähystyksen avulla voidaan havaita esimerkiksi pehmeän kitalaen taakse jääneet vierasesineet, tyypillisesti heinät, sekä kasvainmuutokset. Vierasesineet voidaan poistaa tähystimen avulla. Eläinystäväsi Lääkärissä voidaan tähystää niin kissojen kuin koirienkin nielu, nenänielu ja kurkunpää.

Henkitorven ja keuhkojen tähystys

Henkitorven ja keuhkojen tähystystä voidaan käyttää selvittäessä yskäoireden taustasyytä. Henkitorven tähystyksellä voidaan todeta esimerkiksi henkitorven litistymät (ns. trakeakollapsi) ja tähystyksen avulla henkitorveen voidaan asettaa henkitorvea laajentava stentti. Keuhkojen tähystyksellä voidaan nähdä keuhkoihin päätyneet vierasesineet ja kasvainmuutokset. Lisäksi voidaan ottaa keuhkohuuhtelunäytteitä ja koepaloja esimerkiksi kroonisen yskän taustasyyn selvittämiseksi. Tähystyksessä voidaan myös poistaa henkitorveen ja keuhkoihin päätyneitä vierasesineitä. Eläinystäväsi Lääkärissä onnistuvat kaikenkokoisten kissojen ja koirien hengitysteiden tähystykset.

Ruokatorven, mahalaukun, ohut- ja paksusuolen tähystys

Ruokatorven, mahalaukun sekä ohut- ja paksusuolen tähystystä käytetään tyypillisesti apuna, kun selvitetään kroonisen oksentelun tai ripuloinnin taustasyytä. Tällöin tähystyksen yhteydessä otetaan myös koepaloja ruoansulatuskanavasta. Tähystystä voidaan käyttää myös ruokatorvessa ja mahalaukussa olevien vierasesineiden toteamiseen ja poistamiseen. Eläinystäväsi Lääkärissä ovat mahdollisia kaiken kokoisten eläinten ruokatorven, mahalaukun ja paksusuolen tähystykset. Ohutsuolen tähystykseen välineistö löytyy noin 8−10 kg:n kokoisille ja tätä suuremmille eläimille.

Virtsaputken ja virtsarakon tähystys 

Virtsaputken ja virtsarakon tähystys voidaan suorittaa niin uros- kuin naaraskoirillekin koosta riippumatta. Käytettävät tähystimet poikkeavat toki toisistaan, sillä uroskoirien virtsaputki on huomattavasti narttujen virtsaputkea pidempi. Usein virtsateiden tähystystä käytetään apuna esimerkiksi verivirtsaisuuden taustasyyn selvittämisessä, virtsarakon kasvainmuutosten tutkimisessa sekä esimerkiksi niin sanottujen ektooppisten ureettereiden eli väärään kohtaan virtsarakkoa kiinnittyvien virtsanjohtimien toteamisessa. Tähystyksen avulla voidaan ottaa koepaloja virtsarakosta sekä patologin tutkimusta että bakteeriviljelyä varten.

Emättimen tähystys 

Emättimen tähystys on mahdollista naaraskoirille ja -kissoille. Tähystystä voidaan käyttää esimerkiksi emättimen kasvainmuutosten havaitsemiseen ja emätinvuodon taustasyyn selvittämiseen. Tähystystä voidaan hyödyntää myös keinosiemennyksessä.
Tähystystoimenpiteet eivät useimmissa tapauksissa ole ensimmäinen askel oireiden taustasyyn selvittämisessä, sillä usein taustatieto on tarpeen ennen tähystoimenpidettä. Usein esimerkiksi veri-, virtsa- ja ulostenäytteiden tutkiminen on tarpeen ennen ennen tähystystä, oireesta ja tähystettävästä kohteesta riippuen. Lisäksi voidaan tarvita esimerkiksi edeltävä ultraäänitutkimus. Eläinlääkäri osaa arvioida tarvittavien edeltävien tutkimusten tarpeen. Joskus tähystys voi olla heti vaihtoehto, jos esimerkiksi tiedossa on mahalaukkuun päätynyt vierasesine, joka on tarpeen poistaa.

Johanna Reilin, eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Tähystysleikkaukset

Tähystysleikkauksella tarkoitetaan leikkausta, jossa leikkaus tehdään pienten haavojen kautta käyttämällä apuna kameraa. Tavallisimmin suoritettu tähystysleikkaus on tähystyksellä tehtävä sterilaatioleikkaus. Mitä tähystysleikkauksessa oikeastaan tapahtuu ja mitä etuja tähystystoimenpiteestä on suhteessa tavalliseen avoleikkaukseen?

Tähystysleikkauksen kulku (vatsaonteloleikkaukset) 

Tähystysleikkauksessa vatsaonteloon tehdään kaksi, noin 1 cm kokoista haavaa. Leikkauksen ajaksi vatsaonteloa täytetään hiilidioksidilla, jotta vatsaa saadaan laajennettua ja siten vatsaan tulee tilaa työskennellä. Toisen haavan kautta vatsaonteloon laitetaan kamera, jonka kautta saatava kuva heijastetaan näyttöruudulle. Kameran kuvan avulla eläinlääkäri näkee leikkausalueelle. Toisen haavan kautta vatsaonteloon saadaan vietyä tarvittavat instrumentit, esimerkiksi poltto- ja leikkaustyökalu munasarjojen verisuonien sulkemista ja munasarjojen irrotusta varten tai tartuntapihdit. Kun tarvittavat toimenpiteet vatsaontelossa on suoritettu, tyhjennetään vatsa lopuksi ylimääräisestä kaasusta.

Mihin tähystysleikkauksia voidaan hyödyntää? 

Tähystysleikkauksena voidaan tehdä esimerkiksi sterilaatioita, piilokivesten poistoja vatsaontelosta sekä ottaa koepaloja eri elimistä sairauksien taustasyiden selvittämiseksi. Lisäksi tähystysleikkauksilla voidaan tutkia niveliä ja poistaa niistä esimerkiksi irtopaloja.

Tähystysleikkausten edut (vatsaonteloleikkaukset)

Tähystysleikkaukseen tarvittavien haavojen koko on pienempi kuin avoleikkauksessa. Tähystysleikkauksessa vatsaonteloon ei myöskään jää vatsaontelon sisälle ommelaineita, jotka myöhemmin saattavat ärsyttää kudoksia. Haavat suljetaan toki sulavilla tikeillä samaan tapaan kuin avoleikkauksessakin. Pienempien haavojen ansiosta leikkauksen jälkeinen kipu on huomattavasti vähäisempää ja koirat toipuvat nopeammin. Tähystysleikkausten edut toipumiseen ja leikkauksen jälkeiseen kipuun on todettu myös useissa tutkimuksissa.
Tähystysleikkauksessa eläinlääkärillä on myös parempi näkyvyys leikkausalueelle. Tämä voi tuntua nurinkuriselta ajatukselta, mutta avoleikkauksessa kudokset ovat tiiviisti toisiaan vasten, mikä haittaa näkyvyyttä. Tähystysleikkauksessa vatsaonteloa laajennetaan leikkauksen ajaksi kaasulla, mikä parantaa näkyvyyttä. Paremman näkyvyyden ansiosta pienetkin verenvuodot havaitaan nopeasti ja pystytään tyrehdyttämään helposti. Leikkaustekniikka on vaativampi ja vaatii erikoisosaamista, mutta kun tekniikan hallitsee, on leikkauskomplikaatioiden määrä vähäisempi kuin avoleikkauksissa. Esimerkiksi haavatulehduksia ja leikkauksen jälkeistä kiinnikemuodostusta esiintyy vähemmän. Toisaalta tähystysleikkaus on mahdollista muuttaa milloin tahansa avoleikkaukseksi, jos potilasturvallisuus sitä vaatii.
Ihmisillä tähystysleikkausten jälkeen esiintyy niin sanottua hartiapistosta eli kipua hartian alueella. Tämän on arveltu johtuvan vatsaonteloon jäävän kaasun aiheuttamasta paineesta, kun kaasu nousee kohti palleaa. Koiralla vastaavaa ei ole todettu. Koiran vatsaontelon malli on sellainen, että jäännöskaasu on helpompi tyhjentää leikkauksen jälkeen vatsasta. Toisaalta koirat kävelevät neljällä jalalla, jolloin vatsaonteloon mahdollisesti jäävä kaasu ei kohoa kohti palleaa vaan selkärankaa.

TÄHYSTYSSTERILAATIO 

Narttukoira voidaan steriloida koiran ollessa täysikokoinen. Usein suositellaan steriloimista ensimmäisen juoksun jälkeen, mutta leikkaus on mahdollinen myös jo ennen ensimmäistä juoksua. Jos juoksukierto on jo käynnissä, on edellisestä juoksusta hyvä olla kulunut noin 2−3 kuukautta. Heti juoksujen jälkeen leikkaus ei ole suositeltavaa valeraskausajan ollessa käsillä, sillä leikkauksen ajoittuessa tälle ajanjaksolle, voivat valeraskausoireet pitkittyä. Leikkaaminen on mahdollista aina siihen asti, kun seuraavat juoksut alkavat. Joskus leikkauksia tehdään myös juoksun aikana, mutta mikäli mahdollista, kannattaa leikkaus ajoittaa muuhun aikaan. Juoksun aikana verenvuotoriski on suurempi.
Tähystysleikkauksessa poistetaan yleensä vain munasarjat. Nykyään myös avoleikkauksessa poistetaan usein vain munasarjat, jos kohtu on siisti. Koko kohtu tarkistetaan kuitenkin aina leikkauksen yhteydessä ja jos kohdussa todetaan poikkeavuuksia, on myös koko kohdun poisto tähystysleikkauksella mahdollista. Vaikka koiralta poistetaan vain munasarjat, ei esimerkiksi kohtutulehduksen riskiä kuitenkaan enää ole. Kohtutulehdus on hormonaalinen sairaus, joka vaatii kehittyäkseen toimivaa munasarjakudosta. Näin ollen sterilaatioleikkauksen jälkeen riski kohtutulehdukselle on olemassa vain, jos munasarjakudosta jää leikkauksessa vatsaonteloon. Tähystysleikkauksessa näkyvyys leikkausalueelle on vielä avoleikkausta parempi, joten riski munasarjakudoksen jäämiselle on pieni. Lisäksi poistetut munasarjat tarkistetaan aina leikkauksen jälkeen, jotta varmistetaan, että munasarjat on saatu pois kokonaisuudessaan.
Sterilaation jälkeen koira ei tule enää kiimaan. Tämän myötä poistuvat myös mahdolliset valeraskausoireet ja koira yleensä niin sanotusti tasoittuu, kun hormonaalinen vaihtelu jää pois. Sterilaation myötä myös kohtutulehduksen riski poistuu. Kohtutulehdus on vanhemmilla nartuilla merkittävä riski, sillä jopa neljännes nartuista sairastuu kohtutulehdukseen. Kohtutulehdus on aina vakava sairaus, mikä voi pahimmillaan olla henkeä uhkaava. Jos koira steriloidaan nuorena, vähenee myös nisäkasvainten riski. Tutkimuksissa on todettu, että jos narttu steriloidaan heti ensimmäisen juoksun jälkeen, on nisäkasvainten riski yhtä pieni kuin uroskoirilla. Kiimojen loppumisen jälkeen epätoivottujen tiineyksien riski myös poistuu. Sterilaatiolla on siis useita, myös terveydellisiä hyötyjä.
Sterilaatio vähentää koiran energiantarvetta, keskimäärin noin 30 %. Näin ollen päivittäistä ruokamäärää tulee leikkauksen jälkeen vähentää tai vaihtaa ruoka kevyempään. Jos ruokintaan ei kiinnitetä huomiota, on riskinä lihominen leikkauksen jälkeen. Steriloiduilla nartuilla esiintyy myös virtsankarkailua enemmän kuin leikkaamattomilla nartuilla. Virtsankarkailua voidaan tarvittaessa hoitaa lääkkeillä. Joillakin nartuilla karvanlaatu voi muuttua leikkauksen jälkeen. Sterilaation haitat ovat samat sekä avoleikkauksella että tähystysleikkauksella tehtävissä sterilaatioissa.
Eläinystäväsi Lääkärissä on välineistö, joka mahdollistaa tähystysleikkausten tekemisen, niin vatsa- ja rintaontelokirurgian kuin niveltähystyksetkin.
Johanna Reilin, eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Atopia, tavallinen syy koiran kutinaan

Atopia on koiralle kansainvälisesti ulkoloisten jälkeen merkittävin kutisevan iho-oireilun syy. Suomessa kirput eivät ole vielä kovin yleisiä, eikä kirpunpurema-allergiaa juurikaan esiinny. Täiden, väiveiden ja kapin aiheuttamia iho-oireita on, mutta määrällisesti niiden määrä jää vähemmistöön. Tutkimusten mukaan 10-30 % koirista on atoopikkoja. 

Oireet 

Atopian oireilu on vaihtelevaa. Tavallisimpia oireita ovat ulkokorvantulehdukset, tassutulehdukset, kutina kyynärvarsissa, nivusissa ja kainaloissa. Usein on myös suupielissä ja silmäluomissa sekä silmien sidekalvoilla oireita. Selkeät hengitystieoireet ovat harvinaisempia, mutta useilla jälki- tai hakukoirilla saattaa vainu olla siitepölyaikaan hukassa. Kokemukseeni mukaan brakykefaalisilla eli lyttykuonoisilla atoopikoilla ylempien hengitysteiden oireet (mm. rohina) voimistuvat usein siitepölykausilla, vaikka ilman lämpötilan nousu ei vielä selittäisi tilanteen pahenemista.  
Osalla oireita on vain tiettyyn aikaan vuodesta, esim. ulkokorvantulehdus aina elokuulla viittaa reagointiin pujolle, osalla vuosi menee esimerkiksi näin: Tilanne pahenee helmi-maaliskuun vaihteessa (leppä kukkii). Sitten hiukan helpottaa, kunnes taas pahenee ja usein todella hurjaksi koivun kukkiessa toukokuun lopulla –  kesäkuun alussa. Taas hetken helpotus, kunnes juhannukselta alkaa heinien kukinta joka jossain vaiheessa heinäkuuta vaihtuu pujon kukinnaksi. Pujon kukintaa riittääkin sitten syyskuun alkupuolelle. Tässä kohtaa useilla on pieni hengähdystauko, ennen kuin marraskuulla alkavat sisäilman allergeenit, erityisesti pölypunkki, aiheuttamaan oireita. Jostain syystä pölypunkkioireilu on voimakkainta marras-joulukuulla, tammi-helmikuu menee useimmilla lievemmillä oireilla. Ulkoilman homeitiöille reagoivat oireilevat myös syys-marraskuun ajan. 
Atopian ilmenemiseen vaikuttavat myös muut tekijät. Osalla koirista ei iholla näy mitään siinä vaiheessa, kun kutina havaitaan, tai ainoastaan mekaanisesta työstämisestä (raapiminen, ”kirputtaminen”) johtuvia vaurioita. Tämä on tyypillistä paimenkoiratyypin koirille. Toisen ääripään oireissa muodostavat koirat, joiden merkittävin oire ovat toistuvat ihotulehdukset. Tämä on tyypillistä korkean kipukynnyksen koirille, esim. rottweilereille, bulldogeille ja bullterriereille. Suurimmalla osalla koirista oireet ovat jotain tältä väliltä, esim. korvaoireita, jotka ovat komplisoituneet hiiva- tai bakteeriylikasvulla, yhdistettynä lievään taipeiden ja kyynärvarsien raapimiseen. 
Atopia puhkeaa tavallisesti ½ -3 vuoden iässä. Koska oireita saattaa olla harvakseltaan, saattaa kestää kuitenkin pitkäänkin, ennen kuin esimerkiksi oireiden toistuminen tiettyyn aikaan vuodesta havaitaan. Vanhemmalla iällä atopian saattaa laukaista esimerkiksi sisäilman homealtistus. 
Atopialle on voimakas perinnöllinen altistus ja siksi atoopikot tuleekin sulkea jalostuksesta. Perinnöllisistä syistä osalla roduista on suurempi riski sairastua atopiaan kuin toisilla. Tyypillisimmin atoopikko on terrieri (useissa roduissa), kultainen- tai labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira, berninpaimenkoira, rottweiler, mopsi, bokseri, englannin-  tai ranskanbulldog. Kotimaisista roduistamme korostuvat karjalankarhukoira ja ajokoira.  

Kliininen diagnoosi 

Atopia on aina kliininen diagnoosi: esitiedot, oireet ja löydökset. Mikäli koiralla ei ole esiintynyt oireita, ei allergiatestiä voida käyttää mahdollisen toistaiseksi oireettoman allergian havaitsemiseen ja toisaalta negatiivinen atopiatesti ei täydellä varmuudella sulje atopian mahdollisuutta oireilevalla koiralla pois. Atopiatestin tarkoituksena onkin ensisijaisesti toimia pohjana siedätyshoidon suunnittelulle. Mikäli siedätyshoito ei syystä tai toisesta ole mielekäs vaihtoehto, on diagnoosin varmistamiseen mielekkäämpiä ja edullisempia vaihtoehtoja. 

Ruokinta 

Ruokavaliolla voidaan vaikuttaa atopian oireisiin jonkin verran. Merkittävin vaikutus on rasvahapoilla sekä niiden suhteilla. Myös muilla tulehdusprosessia rauhoittavilla ravintoaineilla on merkitystä. Erityisen suuri vaikutus ruokavaliolla on tietysti niissä tilanteissa, joissa koira kuuluu siihen atoopikkojen pieneen osuuteen, jotka ovat myös ruoka-aineallergikkoja. Ruoka-aineallergiaa epäiltäessä joko yksinään tai atopiaa komplisoivana tekijänä ruokavalio suunnitellaan joko vieraaseen proteiinilähteeseen perustuen tai käyttämällä pilkottuja eli hydrolysoituja proteiineja.
Raakaruokinnan vaikutuksista atopian hoidossa on keskusteltu paljon. Joillakin yksilöillä raakaruokinta tuntuukin toimivan. Kyseessä saattaa olla raakaruokinnassa korkea muokkaamattomien rasvojen määrä tai mahdollisesti kuivamuonan valmistusprosessi muokkaa rakenteita ärsyttävämpään suuntaan. Esimerkki tälläisesta teolliseen käsittelyyn liittyvästä ärsyttävän tekijän synnystä/lisääntymisestä  on humaanipuolella vaikkapa maidon homogenointi: kun rasvapalloset pilkotaan kovin pieniksi (eivät nouse pintaan), saattaa pienten rasvapallosten mukana imeytyä proteiinirakenteita, jotka aiheuttavat jossaikin ihmisissä allergista ärsytystä (syy miksi osalle ihmisistä luomumaito käy, mutta homogenoitu aiheuttaa oireita). On mahdollista, että jotain vastaavaa tapahtuu kuivamuonan valmistusprosessissa. Tämä hypoteettinen mahdollisuus ei siis tee kuivamuonasta kaikille soveltumatonta, se on vain tekijä joka saattaisi selittää, miksi joillekin raakaruoka sopii paremmin. Tieteellisen tarkastelun kestävää tutkimustietoa raakaruokinnan vaikutuksesta atopian syntyyn koiralla ei kuitenkaan ole. Laajoissa humaanitutkimuksissa on todettu bakteerikontaminaation esim. useamman eläimen talouksissa suojaavan lapsia allergioilta. Tästä saattaisi olettaa, että pienet määrät patogeeneja (taudinaiheuttajia), saattavat koirallakin stimuloida immuniteetin suuntautumista oikeisiin asioihin allergeenien sijaan. Eri asia on, riittävätkö kylmässä pärjäävät lievät patogeenit kuten Listeria, Campylo ja Yersinia stimiloimaan immuniteettia ”oikein”, niitähän ei koiraeläimen luontaisessa ravinnossa ole kuin häviävän pieniä määriä (heikkoja kilpailijoita olosuhteissa, joissa lämpö riittää muillekin bakteereille).  Voidaan myös spekuloida, saattavatko ko. bakteerit ylläpitää elimistössä yleistä tulehdusprosessia, joka siirtää immuniteetin huomion allergeeneista. Onko tälläinen jatkuva yleinen lievä tulehdusprosessi hyvästä – tuskin. Ihmisellä ko. bakteerit usein laukaisevat immunologisia sairauksia kuten esim. reuman.
Ruokavalion, samoin kuin muiden hoitotoimenpiteiden, suhteen tulee huomioida, että ilman allergeenien määrä vaihtelee jatkuvasti. Niinpä mikäli esim. pujon kukkiessa elokuussa aloitetaan ruokavalio, ei eläimen ollessa kuukautta myöhemmin oireeton voida päätellä varmuudella, että kyseessä olisi ruoka-aineallergia. Asiaa voidaan arvioida vasta vuotta myöhemmin pujon jälleen kukkiessa. On inhimillistä olettaa muutosten johtuvan ihmisen tekemistä toimenpiteistä. Valitettavan usein onkin menty jo vuosi –  pari ruokinnan muutoksesta toiseen oireiden alkaessa aina uudelleen ennen kuin asiaa aletaan selvitellä muiden vaihtoehtojen varalta.

Hoitovaihtoehdot 

Atopiaan ei ole parantavaa hoitoa,  vaan hoito perustuu joko immuniteetin aktiiviseen muokkaamiseen (siedätyshoito) tai oireita hillitseviin lääkityksiin. Paikallishoito on erittäin tärkeää, esimerkiksi bakteeri ja hiivaylikasvun estäminen, ihon solujen välisten sidosten vahvistaminen, ihon kosteutus, allergeenien poisto iholta. Narttukoirilla myös sterilaation on todettu vähentävän atopian oireita, uroksilla vastaava ei ole tutkimuksissa varmistunut. Useimmiten on useampien hoitojen yhdistäminen tarpeen.  

Siedätyshoito 

Siedätyshoidolla elimistön immuunipuolustusta ”koulutetaan uudelleen”, jotta se ei reagoisi vääriin asioihin. Siedätyshoidon teho on sitä parempi, mitä nopeammin hoito on aloitettu oireiden alkamisesta. Siedätyshoidon lisäksi atopian oireiden hoitoon käytetään erityisesti hoidon alkuvaiheessa muitakin lääkityksiä sekä paikallishoitoja ja ruokinnallisia keinoja. Siedätyshoidolla saadaan tutkimuksista riippuen 50-80% atoopikoista täysin oireettomiksi. Merkitystä siedätyshoidolla on jo tilanteissa, joissa esimerkiksi tarvittavan kortisonin määrä saadaan puolitettua tai siirryttyä jatkuvasta lääkityksestä kuuriluontoiseen lääkitykseen. Useimmilla koirilla siedätyshoito kuitenkin ainakin vähentää oireita siinä määrin, että muita lääkityksiä päästään vähentämään. 
Siedätyshoidon aloittamiseksi täytyy tehdä niin sanottu atopiatesti eli allergiatesti. Luotettavinta testi ont tehdä ihotestinä. Testi tehdään kevyessä rauhoituksessa. Testistä nähdään, mille allergeeneille eläin reagoi ja tämän perusteella voidaan suunnitella yksilöllinen siedätyshoito. Ennen testiä tulee koiran olla 4-6 viikkoa ilman kortisonia (riippuu annoksesta ja lääkityksen kestosta) ja 6-8 viikkoa ilman siklosporiiniaOklasitinibi ei estä testausta lääkityksen aikanakaan. 
Siedätyshoidon tehoa voidaan arvioida aikaisintaan reilun vuoden kuluttua siedätyksen aloittamisesta. Osalla koirista hoitoa jatketaan jatkuvasti, joillakin hoito voidaan lopettaa muutaman vuoden siedätyksen jälkeen. Siedätyshoidon lopettamisen jälkeen useilla koirilla oireet palaavat muutamissa vuosissa ja uusi vasta siedätyshoidolle on yleensä heikompi. Tästä syystä täysin oireettomillakin useimmiten jatketaan harvennetulla menetelmällä siedätystä. 
Siedätyshoito on mahdollista toteuttaa kolmella eri tavalla: 
1) Nahanalaiset pistokset ovat perinteinen menetelmä. Menetelmässä annetaan ensin 8-10 pistosta 4-7 päivän välein ja tänä aikana annos nostetaan terapeuttiselle tasolle. Sen jälkeen pistokset annetaan oireista ja yksilöllisestä tilanteesta riippuen 2-5 viikon välein. Pistokset annetaan hoitajatoimenpiteinä. Noin puolen vuoden siedätyksen jälkeen voidaan pistokset antaa haluttaessa kotona. Pistoksiin liittyy lievä allergisen reaktion riski ja siitä syystä täytyy vastaanotolla olla n. ½ tuntia pistoksen jälkeen. 
2) Uudempi menetelmä on käyttää suun limakalvoille annettavaa siedätystä. Siedätys annostellaan kotona päivittäin. Allergisten reaktioiden riskin siedätykseen liittyen on vähäinen. 
3) Imusolmukkeensisäisesti annettavat siedätyspistokset antavat useimmiten parhaan vasteen, mutta niitä ei voida antaa lainkaan kotona ja niihin liittyy nahanalaista siedätystä suurempi allergisen reaktion riski. Tässä siedätysmallissa aloitus on nahanalaisilla pistoksilla kuten mallissa 1, mutta jatko on 4 viikon välein imusolmukkeensisäisesti. Nämä pistokset antaa eläinlääkäri. 

Immuniteettia rauhoittavat lääkkeet 

Kortisoni 
Kortisoni helpottaa atopian oireita usein varsin pienillä annoksilla. Hyvä puoli on myös lääkityksen edullinen hinta. Haittana on maksan ärsytyksestä johtuva varsin tavallinen lisääntynyt juominen ja pissaaminen, ruokahalun voimakas nousu, karvapeitteen ohentuminen, ihonalaisravan uudelleen sijoittuminen (keskivartalolihavuus) sekä vaikutukset tuki- ja liikuntaelimistöön. Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmana ihmisillä merkittävä osteoporoosi ei ole koiran lyhyen eliniän takia ongelma, mutta pitkät lääkitykset altistavat sidekudosten vaurioille, esim. nivelsiteiden ja ristisiteiden traumoille. 
Oklasitinibikauppanimi Apoquel 
Oklasitinibi on melko uusi tuote atopian oireiden hoitoon. Kokemukset ovat olleet hyviä ja haittavaikutukset ovat harvinaisia. Oireet helpottavat yleensä parissa päivässä lääkityksen aloittamisesta ja jatkohoidon kannalta merkittävää on, että lääkitys ei estä allergiatestin tekemistä. Jatkuvaan oireiden hoitoon pelkällä oklasitinibillä  suhtaudun kuitenkin varauksella erityisesti silloin, kun  kyseessä oleva yksilö on nuori, elämää vielä paljon edessä ja toisaalta siedätyshoidollakin hyvät mahdollisuudet. Kyseessä on kuitenkin varsin voimakkaasti immuniteettiin vaikuttava aine eikä vaikutuksia esimerkiksi kasvaintautia sairastavan potilaan hoidossa ole tutkittu.  
Siklosporiini, useita kauppanimiä 
Siklosporiini on immuniteettia rauhoittava lääke, jota käytetään ihmisillä muun muassa elinsiirtopotilailla hylkimisen estämisessä. Se rauhoittaa tehokkaasti atopian oireita useimmilla atoopikoilla ja sen sivuvaikutuksena karvankasvu paranee, mikä usein parantaa atoopikon ihon tilannetta. Voimakkaiden immunologiaa lamaavien ominaisuuksien takia siklosporiinin ei kuitenkaan tule olla ensisijaislääke  ja käytettäessä pyritään mahdollisimman pieneen oireet poissapitävään annosteluun. 
Antihistamiinit 
Osa atooppisista koirista hyötyy antihistamiineista, osalla ei tunnu juurikaan olevan vaikutusta. Koiralla tarvittavat antihistamiiniannokset ovat huomattavan suuria ihmisiin verrattuna, joskin sivuvaikutuksena ilmenevä väsyminen on harvinaisempaa kuin ihmisillä. Antihistamiinien toimintamahdollisuuksia koiran elimistössä haittaa se, että koirilla histamiinin vapautuminen allergisen ärsytyksen jälkeen on erittäin nopeaa ja rajua, joten antihistamiinin pitää olla paikalla kudoksessa hyvissä ajoin ennen allergeeneille altistusta. Tästä syystä antihistamiinit pyritään siitepölyaikaan ottamaan jonkin aikaa ennen ulkoiluja. Antihistamiinien rajoitetun tehon takia ne yleensä yhdistetään muihin lääkityksiin ja mahdollisesti saadaan jonkin haitallisemman lääkkeen annostelua alennettua. 
Antibiootit 
Antibiootit eivät kuulu atopian hoitoon muuten kuin akuutissa bakteriellissä tulehduksessa herkkyysviljelyn perusteella, mikäli atopiaa hillitsevillä lääkityksillä ei saada tilannetta rauhoittumaan. Valitettavan usein atoopikot ovat saaneet useita antibioottikuureja sekundaaritulehduksiin ja oireiden syy on jäänyt puutteelliselle huomiolle. 
Systeemiset hiivalääkitykset 
Osalla atoopikoista ihon hiivaylikasvu komplisoi ihon tilannetta. Tämä on sikäli hankala tilanne, että hiiva paitsi sinänsä ärsyttää, se myös toimii allergeenina ja tämä ärsytys ”avaa” ihoa muillekin allergeeneille. Joissain tilanteissa hiivaylikasvun hoito ei paikallishoidoilla (hiivaan tehoavilla pesuilla) onnistu riittävästi ja joudutaan käyttämään myös suun kautta annosteltavia hiivalääkkeitä. Suun kautta annosteltavat hiivalääkitykset eivät kuitenkaan koskaan poista pesujen tarvetta.
Ihon lämpötila 
Ihon jäähtyminen vaikeuttaa ihon aineenvaihduntaa ja kuivattaa ihoa, tekee sen herkemmäksi ulkoisille ärsykkeille. Atoopikoilla on melko usein myös normaalia ohuempi karvoitus, jolloin tilanne on entistä heikompi. Mikäli potilaalla on paksu rasvakerros ihon alla ylipainon takia, jäähtyy iho erittäin voimakkaasti. Ihon lämpötilaa ylläpidetään ensisijaisesti pitämällä eläin hoikkana ja käyttämällä tarvittaessa takkia. Lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää lääkityksiä karvapeitteen vahvistamiseksi tai ihon verenkierron parantamiseksi.  
Paikallishoidot 
Paikallishoidoilla on useita tarkoituksia: 
  1. Estää sekundaari-infektioita: pesut bakteeri- ja/tai hiivaylikasvua. Pesut, pesut ja pesut sekä antimikrobiset voiteet,  geelit ja suihkeet, esim. hunajapohjaiset. 
  1. Parantaa ihosolujen välisiä sidoksia ja siten estää ihon kuivumista ja allergeenien pääsyä ihon läpi. Atoopikoilla ihon rakenne on usein muuttunut terveisiin yksilöihin verrattuna, jolloin se myös läpäisee allergeeneja helpommin. Kosteuttavat valmisteet, esim. Ermidra ja Allerderm spot on. 
  1. Vähentää allergeenien määrää iholla: shampoopesut, huuhtelu puhtaalla vedellä heti luonnonvedessä uimisen jälkeen. 
  2. Vähentää ihon mekaanista työstämistä. Osassa paikallisvalmisteista on nuolemista vähentäviä ainesosia, eivät kuitenkaan toimi kaikilla, esim. Pihkavoiteet. Osalla koirista mekaaninen työstämisen esto on varsinkin alkuvaiheessa hoitoa välttämätön (kauluri, tossut, paita). 
Kirurgiset toimenpiteet 
Joskus atopian oireita saadaan merkittävästi helpotettua kirurgisilla toimenpiteillä, esimerkiksi ahtautuneiden korvakäytävien avartamisella, tulehtuneiden huulipoimujen tai toistuvasti oireilevien anaalirauhasten poistolla. Joskus on myös tarpeen poistaa tassuista anturoiden välinen nahka. Kirurginen hoito ei myöskään paranna sairautta, joskin joissakin tapauksissa helpottaa oireita tai niiden hoitoa huomattavasti. 
Korvien tutkimus ja puhdistaminen vastaanotolla 
Kroonisesti korviaan oireilevilla koirilla korvien tilanteesta saadaan usein runsaasti lisätietoa, kun korvat tutkitaan video-otoskoopilla. Video-otoskoopilla saadaan hyvä näkyvyys myös korvakäytävän perälle ja päästään pureutumaan toistuvalle oireilulle altistaviin tekijöihin. Korviin voi olla pitkittyneen oireilun seurauksena olla kertynyt esimerkiksi karstaa, eritettä tai karvoja siinä määrin, että korvan luonnollinen puhdistuminen estyy ja mekaaninen ärsytys pahentaa tilannetta enstisestään. Tällöin anestesiassa tehtävästä korvahuuhtelusta on usein apua. 

Atopian ennaltaehkäisy 

Merkittävin atopialle altistava tekijä on perimä. Mikäli toinen vanhemmista on atoopikko, on riski sairauden saamiselle noin 25 % ja mikäli molemmat ovat atoopikkoja, on pennun riski sairastua jo yli puolet. Jalostuksellisilla valinnoilla voidaan atopian riskiä voimakkaasti ja nopeasti lisätä, jos riskiin suhtaudutaan piittaamattomasti. Käyttämällä terveitä yksilöitä jalostukseen, voidaan atopian esiintyvyyttä hitaasti vähentää. Atopian riskiä ei voida kuitenkaan täysin poistaa, vaikka ihoterveys huomioitaisiin jalostusvalinnoissa tärkeänä osana. 
Toinen merkittävä tekijä on pentuajan ruokinta. Ruoka-aineallergiat ja –yliherkkyydet nostavat atopian riskiä. Toisaalta ruuansulatuskanava on tärkein reitti puhutella immuniteettia reagoimaan normaaleille ärsykkeille eli haitallisille bakteereille. Ruuan täytyy olla hyvin sulavaa ja ulosteiden normaaleita ja osana ruokintaa käytetään pieniä määriä tunnin-pari huoneenlämmössä ollutta raakaa jauhelihaa tai ruuantähteitä stimuloimaan immuniteettia. 
Ihon kunto pentuaikana on tärkeä. Riskiroduilla tarvittaessa hiivakontrolli ja erityisesti ihoa kosteuttavat ja ihosolujen välisiä sidoksia parantavat valmisteet ovat mielekkäitä. 
Yhteenveto 
Atopia on tavallinen sairaus. Se ei parane, mutta useimmat koirat on saatavissa oireettomiksi tai lieväoireisiksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa diagnoosi tehdään ja hoito aloitetaan, sen useampia vaihtoehtoja pitkäaikaishoidossa on. 
Juliska Haapanen-Kallio, eläinlääkäri 
Vastaanotollamme atoopikkojen hoitoon on lisäkseni perehtynyt eläinlääkäri Johanna  Reilin.