Terveys ja hyvinvointi ykkössijalle myös lyhytkuonoisten rotujen jalostuksessa!

Kirjoitin otsikon perään ensiksi kysymysmerkin. Sitten jätin sen kokeeksi ilman välimerkkiä. Lopuksi lisäsin siihen huutomerkin. Tämä oma aprikointini kuvaa hyvin sitä, millainen asema terveys- ja hyvinvointinäkökohdilla on ollut koiranjalostuksessa viime aikoina. Huutomerkki on tullut mukaan aiheeseen vasta viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vuosikausien ajan koiranjalostuksessa on ollut ristiriitaa sen suhteen, mitä vaatimuksia lainsäädäntö ja yhteiskunnan yleisesti hyväksymät eettiset normit asettavat koiranjalostukselle ja mitä taas käytännössä tapahtuu. Lyhytkuonoisten koirien terveystilanne on joissakin roduissa heikentynyt vähitellen pitkän ajan kuluessa hyvin huonoksi. Vaatimukset tilanteen korjaamiseksi ovat yltyneet kuitenkin nopeasti.

Vuosikausien ajan on ryöpsähdellyt viestejä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Euroopan Neuvoston (EN) lemmikkieläinten jalostusta koskeva päätöslauselma vuodelta 1995 listasi useita lyhytkuonoisille eli brakykefaalisille roduille tyypillisiä ongelmia, kuten hengitysvaikeudet, synnytysongelmat ja hammasongelmat. EN kehotti ”painokkaasti muuttamaan jalostusnormeja” näiden ongelmien huomioimiseksi. Jemima Harrisonin ”Sairaaksi jalostettu” – termin lanseeraus ja dokumentti cavalier kingcharlesinspanieleiden syringomyeliasta Englannissa sai aikaan ensimmäisen ison kohun vajaat kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien olen vihannut tuota ”sairaaksi jalostettu” -termiä. Jalostus on ominaisuuksien parantamista tai hyvien ominaisuuksien säilyttämistä. Jos terveys pilataan, silloin jalostus on epäonnistunut, sairaaksi kehittäminen ei ole jalostusta. Lyhytkuonoisten koirien terveysongelmiin alettiin kiinnittää dokumentin jälkeen enemmän huomiota. Keski-Euroopan maissa on jo käytössä kävelytestejä ja etenkin Pohjoismaissa näyttelytuomareita on koulutettu ja ohjeistettu kiinnittämään huomiota rakenneongelmiin. Viime vuoden aikana Englannin eläinlääkärijärjestö (BVA) ja Englannin Kennelklubi (KC) alkoivat systemaattisesti kehottaa välttämään lyhytkuonoisten koirien käyttöä mainonnassa. BVA on myös lanseerannut laajan kampanjan, jossa eläinlääkärit kieltäytyvät lyhytkuonoisten rotujen lisääntymiseen liittyvistä toimenpiteistä, kuten progesteronitesteistä ja keinosiemennyksistä. KC edellyttää myös ilmoitusta rotukoirien kirurgisista operaatioista ja keisarinleikkauksista. Lisää tietoa löytyy Koiramme-lehden artikkelista: www.koiramme.fi/jutut/terveys-jalostus-kasvatus/21-artikkelit/juttu/koiramme-juttuarkisto/140-lyhytkuonoisten-tervehdyttaeminen-edistyy-kukonaskelin-monissa-maissa

Lyhytkuonoisten rotujen valtava suosion nousu on Englannissa syypää myös ongelmiin. Vuonna 2007 Englannissa rekisteröitiin 670 ranskanbulldoggia ja vuonna 2017 ilmeisesti yli 28 000. Suomessa lyhytkuonoisten rekisteröintimäärä on pysynyt melko tasaisena.

Kaikilla lyhytkuonoisilla roduilla esiintyy joitakin rakenteeseen liittyviä ongelmia. Kuonon lyhyyden takia niiden hengitystiet ovat normaalia ahtaammat. Jokaisen rodun tilanne on kuitenkin erilainen ja myös yksilöiden välillä on paljon vaihtelua. Hengitystieongelmien kokonaisuutta kuvataan nimellä Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome (BOAS). Suomen Kennelliitto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta ja rotuyhdistykset ovat kehittäneet lyhytkuonoisille roduille kävelytestin, jolla hengitysvaikeuksista kärsivät koirat saadaan eroteltua. BOAS oli Eläinlääkäripäivien pääaihe viime syksynä. Eläinlääkäripäivillä esiteltiin myös alustavat tulokset Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa 2014 alkaneesta englanninbulldoggien terveyskartoituksesta. BOAS:sta löytyy lisätietoa: www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/perinnolliset-sairaudet-ja-koiran-hyvinvointi/brakykefaalinen

Kuinka edetään

Lyhytkuonoisten rotujen terveystilanne asettaa kennelyhteisön kokonaan uuteen tilanteeseen. Hengitysteiden ongelmat, niistä aiheutuva haitta ja kirurgisten korjausten tarve ovat eläinsuojelullinen ongelma, johon täytyy tarttua välittömästi. Tieto koiralle tehdyistä rakennetta, ulkonäköä tai sairauksia korjaavista leikkauksista täytyy saada näkyville Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Tämä on Kennelliitossa jo työn alla, koska myös Kennelliiton jalostusstrategia edellyttää tiedon keräämistä ja operoitujen koirien siirtämistä pois jalostuksesta eli EJ-rekisteriin. Kävelytestausta voidaan melko nopeasti laajentaa kouluttamalla lisää testiä valvovia eläinlääkäreitä. Hyväksyttyä kävelytestausta voidaan pitää eläinsuojelullisin perustein jalostuskäytön minimiedellytyksenä kaikissa niissä roduissa, joissa BOAS-oireita ilmenee merkittävästi.

Englanninbulldoggin terveyskartoitus ja jatko

Linkki terveyskartoituksen tuloksiin: www.kennelliitto.fi/uutiset/kennelliitto-on-mukana-englanninbulldoggien-terveyskartoituksessa

Lonkkaniveldysplasian vakavin aste (aste E) oli 58 prosentilla koirista. Kyynärniveldysplasian vakavin aste (aste 3) oli 8 prosentilla koirista. 29 % koirista läpäisi kävelytestin (BOAS) hyväksytysti. Suurimmalla osalla koirista esiintyi epämuodostuneita selkänikamia (80 %) ja spondyloosia (90 %) sekä polvilumpion luksaatiota. Tutkimuksessa kaikilla koirilla oli vähintään lieviä iho-oireita.

Muut sairaudet

Kennelliiton jalostustietojärjestelmän kuolinsyytilaston mukaan englanninbulldoggien keskimääräinen elinikä on alhainen (5,7 v). Rodussa esiintyy myös lisääntymisvaikeuksia niin, että astutuksia avustetaan tai käytetään keinosiemennyksiä. Suuri osa pentueista myös syntyy keisarileikkauksella.

Luuston tutkimuspakko on tarpeen englanninbulldoggille

Englanninbulldoggien erittäin huono luustoterveys edellyttää hyväksytyn kävelytestin lisäksi ainakin pakollista lonkkien ja kyynärnivelten röntgentutkimusta dysplasian varalta ennen jalostuskäyttöä. Kennelliiton yleinen rekisteröintirajoitus huomioiden pelkkä tutkimuspakko ilman raja-arvoa kuitenkin poistaa jalostuksesta tutkimukseen osallistuneista lonkkien suhteen 58 prosenttia ja kyynärnivelten suhteen 8 prosenttia. Esiintyvyys on todennäköisesti samaa suuruusluokkaa koko populaatiota ajatellen.

Kennelliiton yleinen kaikkia rotuja koskeva rekisteröintirajoitus: ”Mikäli pentueen vanhemmilla on tietyissä Kennelliiton virallisissa terveystutkimuksissa asteikon huonoin tulos, voidaan pennut rekisteröidä vain EJ-rekisteriin. Näitä tutkimuksia ovat lonkka- ja kyynärnivelkuvaus, polvilumpiotutkimus sekä spondyloosikuvaus.”

Voidaanko tästä vaatimuksesta joustaa? Aloite yllä kuvatulle rekisteröintirajoitukselle tuli kennelalan kattojärjestöltä FCI:ltä kiertokirjeellä lähes 10 vuotta sitten. Rekisteröintiehto perusteltiin eläinsuojelullisilla syillä, ja sen tarkoituksena on määritellä rajat terveyteen suhteen kaikille roduille. FCI on siten määritellyt etukäteen, ettei lonkkaniveldysplasian aste E tai kyynärniveldysplasian aste 3 käy enää jalostukseen. Yleisestä rekisteröintiehdosta poikkeaminen sallimalla E-lonkkaisen tai 3-kyynäräisen koiran jalostuskäyttö yhdelle rodulle tuskin tulee kyseeseen FCI:n eläinsuojelullinen linjaus huomioiden.

Mitä sanoo kansallinen lainsäädäntö?

Eläinsuojelulaki on uudistumassa, mutta uusi laki eläinten hyvinvoinnista on tulossa voimaan vasta vuoden 2020 alussa. Nykyinen laki määrittelee jalostuksesta seuraavaa:

ESL247/1996 8§ Eläinjalostus ja geeniteknologia

Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.

HE36/1995 Yksityiskohtaiset perustelut 8 §. 2 mom.

Pykälän 2 momentin mukaan kiellettyjä ovat eläinjalostus ja jalostusmenetelmät, joista voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille. Säännöksessä eläimellä tarkoitetaan sekä emoeläintä että jalostustoimenpiteen seurauksena syntyvää jälkeläistä. Säännöksen tarkoituksena on estää sellainen eläinjalostus, jonka seurauksena syntyy yksilöitä, joiden ilmiasusta tai perimästä aiheutuu eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa. Lisäksi säännöksen tarkoituksena on estää epäasiallisen eläinjalostuksen aiheuttamien vaikeiden synnytysten lisääntyminen ja pysyvien epämuodostumien syntyminen jälkeläisiin.

Käyttämällä jalostukseen koiria, joilla on 3-asteen kyynärniveldysplasia tai E-asteen lonkkaniveldysplasia, eläinsuojelulain edellytykset eivät täyty, koska on odotettavissa, että suuri osa jälkeläisistäkin on silloin lähtökohtaisesti sairaita.

Tiukat rekisteröinnin ehdot?

Sellainen rekisteröintirajoitus englanninbulldoggille, jossa jalostuskäyttö edellyttää hyväksyttyä kävelytestiä ja lonkkien ja kyynärnivelten tutkimista ilman raja-arvoa, jättää jalostuskäyttöön terveyskartoituksen perusteella vain 11 prosenttia koirista. Edellä mainittujen kolmen ongelman lisäksi huomioitavaksi jää vielä liuta muita sairauksia. Perinnöllistä monimuotoisuutta ajatellen 11 prosenttia on liian pieni luku. Kennelliiton jalostustietojärjestelmän mukaan vuosina 2005-2012 syntyneistä englanninbulldoggeista uroksista 15-18 ja nartuista 23-28 prosenttia on käytetty jalostukseen.

Löytyykö rodusta tarpeeksi terveitä jalostuskoiria yllä mainitut kriteerit huomioiden – sen näyttää aika. Ainakaan muiden ominaisuuksien kuin terveyden jalostamiseen ei nykykannalla ole tällä hetkellä varaa.

Englanninbulldoggien hankalat vaihtoehdot

Asiaa joudutaan joka tapauksessa ratkaisemaan huomioiden ensisijaisesti eläinsuojelulain vaatimukset. Rotua ei voida ylläpitää käyttämällä jalostukseen sairaita koiria. Kaikki mahdolliset toimenpiteet ovat kuitenkin rodun kasvatukselle erittäin kovia. Julkisuudessa on esitetty jopa rodun kasvatuksen kieltämistä. Kennelyhteisön näkökulmasta lähtökohtana on asettaa rodulle eläinsuojelullisesti kestävät rekisteröintivaatimukset muiden rotujen tavoin. Sekä Kennelliiton että rotujärjestön toiminta jalostuksen ohjauksessa on oltava eläinsuojelulain mukaista ja edistettävä koirien hyvinvointia.

Tiukoista, eettisesti kestävistä terveysvaatimuksista voi seurata rekisteröimättömien koirien tuonnin ja tuotannon lisääntyminen. Tämä ei kuitenkaan saa hämärtää päämäärää rekisteröityjen englanninbulldoggien terveydestä ja hyvinvoinnista, johon kotimaisten vastuullisten kasvattajien täytyy pystyä sitoutumaan.

Yhteinen linja ongelmarotujen toimenpiteille

Lyhytkuonoisten rotujen terveystilanne edellyttää erityistoimenpiteitä. Koiranjalostuksen eettiset linjaukset eivät ole pelkästään kennelyhteisön oma asia. Englanninbulldoggin osalta tilanne on vakava ja koko kasvatuksen jatkuminen on uhattuna. Useammassa rodussa tarvitaan rekisteröintivaatimusten tiukentamista terveystilanteen takia. Brakykefaalisilla roduilla on kova markkinapotentiaali ja vaarana on, että rekisteröimättömät koirat, niiden tuonti ja tehtailu muuttuvat eläinsuojeluongelmaksi. Näiden koirien terveyteen ja hyvinvointiin Kennelliitto ei pysty vaikuttamaan. Ratkaisuja näihin kysymyksiin on haettava yhteistyössä myös eläinlääkäreiden ja viranomaisten kanssa. Nyt tehtävien linjausten on oltava myös uuden eläinten hyvinvointilain mukaisia lain tullessa voimaan.

Totean vielä lopuksi saman, minkä totesin myös Koiramme-lehdessä 1-2/2018: Nykyinen terveystilanne ei ole nykyisten koirankasvattajien syy. Vastuu siitä, että tilanteeseen puututaan oikealla tehokkuudella on kuitenkin heidän. Oikeastaan vastuu on laajemmin koko kennelyhteisöllä ja se koskee koirien hyvinvointia ja rotukoirien tulevaisuutta. Vastuullisia kasvattajia ja vastuullisia koiranomistajia kutsutaan nyt terveystalkoisiin jokaisesta rodusta, tuomaan terveet koirat esiin.

28.1.2018

Juha Kallio, eläinlääkäri
Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy
Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan jäsen, varapj.
Luusto- ja nivelsairauksien työryhmän pj.

Tekstissä tekemäni tulkinnat ja johtopäätökset eivät edusta yritystäni, muuta eläinlääkärikuntaa eivätkä luottamustehtävääni Kennelliitossa.

Luun kasvaimet

Luussa voidaan todeta alkuperältään kolmenlaisia kasvaimia: primaareja, luuhun invasoituneita ja metastoituneita. Primaarit luukasvaimet ovat saaneet alkunsa luukudoksessa. Invasoituneet ovat ympäröivän kudoksen kasvaimesta luuhun levinneitä ja metastaasit ovat levinneet verenkierron välityksellä muualla olevista kasvaimista. Suurin osa primaareista luukasvaimista on nopeasti eteneviä ja niillä ennuste on erittäin heikko, samoin kuin metastoituneilla kasvaimilla. Invasoivissa kasvaimissa ennuste vaihtelee riippuen siitä, kuinka aggressiivisia kasvaimet ovat, kuinka nopeasti ne havaitaan ja mitkä ovat kirurgisen poiston mahdollisuudet. Keskimäärin ennuste on invasoivissakin kasvaimissa kuitenkin vähintään varauksellinen.

Luun kasvaimissa tapahtuu sekä luun tuhoutumista että uudisluun muodostumista. Mitä ärhäkämmästä kasvaimesta on kyse, sitä enemmän vallitsevat luukudosta tuhoavat prosessit. Hitaammin etenevissä uudisluuta on runsaammin. Joskus tulehduksellista luumuutosta ja kasvainmaista muutosta ei ole mahdollista erottaa yksittäisellä kuvalla vaan tarvitaan koepala tai useammat kuvat esim. muutamien viikkojen tai kuukausien välein.

Luukasvainten aiheuttamat oireet voivat olla hyvin vaihtelevia. Kun luukasvain haurastuttaa luuta, aiheuttaa se oireita jalan turvotuksesta ja lievästä ontumasta aina luun murtumaan. Kun kasvain ahtauttaa ympäröiviä kudoksia, voi tulla esimerkiksi neurologisia oireita (selkärangan ja kallon kasvaimet), ulostamisen vaikeuksia (lantion kasvaimet) tai nenäverenvuotoa (suun ja sierainontelon pahanlaatuiset prosessit). Luuytimen kasvaimet puolestaan aiheuttavat voimakkaitakin muutoksia verenkuvassa.

Primaarit luukasvaimet

Primaarejä luustokasvaimia on n. 4% koirien kasvaimista. Primaareista luukasvaimista tavallisimpia ovat osteosarkoomat. Osteosarkoomien tyypillinen sijainti on kyynärvarren alapäässä, olkaluun yläpäässä, reisiluun alapäässä tai sääriluun yläpäässä. Vanha sanonta “lähellä polvea, kaukana kyynärpäästä” pitää useimmiten paikkansa. Useimmiten kasvain saa alkunsa kasvuruston alueelta tai vanhan murtuman tai metalli-implantin kohdalta.

Osteosarkooma koiran kyynärvarren alaosassa

Osteosarkoomat aiheuttavat selkeitä oireita ja niitä osataan epäillä yleensä vasta siinä vaiheessa, kun omistaja huomaa turvotuksen, luun kestävyydessä ilmenee heikkoutta ja koira ontuu tai luuhun tulee patologinen fraktuura, eli kasvaimen heikentämä luu murtuu. Diagnoosin löytymisen aikaan etäpesäkkeitä keuhkoissa on n. 75%:lla, mutta näistä suurin osa on niin pieniä, ettei niiden havaitseminen esim. röntgentutkimuksella ole mahdollista. Diagnosointihetkellä luustometastaaseja muualla luustossa on 6-8% osteosarkoomista. Etäpesäkkeiden takia ennuste on hyvin varauksellinen. Amputaation jälkeen keskimääräinen elinaika on 4-6 kuukautta.

Koepalalla saadaan selvitettyä kasvaimen luonnetta. Koepala on tarpeen erityisesti silloin, jos kasvaimen sijainti on poikkeuksellinen tai potilas ei kuulu riskiryhmään kooltaan ja iältään tai mikäli koiralla on historiassaan matkustelua alueella, jossa luun sieni-infektio on mahdollinen. Luun sarkoomista 85% on osteosarkoomia, loput chondrosarkoomia (nivelkudosperäisiä), fibrosarkoomia (sidekudosperäisiä) ja hemangiosarkoomia (verisuoniperäisiä). Amputaatiolla chondrosarkoomien ja fibrosarkoomien ennuste on hiukan parempi kuin osteosarkoomien, hemangiosarkoomien ennuste taas on huonoin.

Pieni osa primaareista luukasvaimista on hyvänlaatuisia, osteomia ja chondromia. Hyvänlaatuiset kasvaimet eivät lähetä etäpesäkkeitä ja niiden aiheuttama haitta on lähinnä mekaaninen. Mekaaninen ongelma saattaa sijainnista riippuen olla hyvinkin invalidisoiva esim. ahtauttaessaan selkäydintä. Hyvänlaatuisten kasvaimien kasvutapa on usein hillitty, kasvain ei “kasva silmissä”. Kasvupaikka eroaa usein myös osteosarkoomista ja uudismuodostuma saattaakin olla vaikkapa kallon luissa.

Primaarit luustokasvaimet ovat tyypillisimpiä suurilla ja jättiroduilla. Useimmiten potilas on 5-7-vuotias, joskin osteosarkoomaa tavataan jo 1,5-2-vuotiailla. Osteosarkoomia tavataan eniten uroksilla. Nartuilla sairautta tavataankin lähinnä vain riskiroduilla: bernhardinkoiralla, tanskandoggilla, irlanninsusikoiralla, rottweilerilla ja greyhoundilla. Diagnosointihetkellä sairastuneella ei yleensä ole ole muita oireita ontuman ja/tai turvotuksen lisäksi. Heikon ennusteen takia useimmiten päädytään saattohoitoon ja kivunlievitykseen lääkityksin ja päästetään kaveri pois, kun kipuja ei enää saada pidettyä kurissa tai kasvaimen haurastuttama luu murtuu.

Luuytimen kasvaimet

Luuytimen kasvaimet ovat koirilla harvinaisia. Muista luun kasvaimista eroten ne aiheuttavat yleisoireita: väsymystä, kuumetta, ruokahaluttomuutta. Luuytimen kasvaimet ovat lymfoomia tai multippeleita myelomia. Lymfoomat ovat peräisin lymfosyyteistä, multippelit myelomat muita verisoluja valmistavista linjoista. Suurin osa lymfoomista on peräisin muualta kuin luuytimestä (imusolmukkeet, kateenkorva, perna).

Metastaasit

Metastaasit leviävät primaarikasvaimista luustoon veriteitse. Luuhun leviävät primaarikasvaimet sijaitsevat useimmiten eturauhasessa, virtsateissä ja utarekudoksessa, mutta myös kilpirauhas-, munasarja- ja keuhkokasvaimesta lähtöisin olevia metastaaseja tavataan luustossa. Luustoetäpesäkkeet sijaitsevat tyypillisesti lannerangan nikamissa, reisiluissa, olkaluissa, kylkiluissa ja lantiossa. Ihmisellä luustometastaasit ovat yleisempiä kuin primaarit luukasvaimet ja näin näyttäisi olevan myös alle 25-kiloisilla koirilla.

Luuhun invasoituvat kasvaimet

Pahanlaatuiset luuhun invasoituvat kasvaimet ovat tyypillisiä suussa sekä varpaissa. Tällaisia ovat pahanlaatuiset melanoma ja levyepiteelikarsinooma sekä fibrosarkooma. Kirurgisella, riittävän varhaisella ja riittävän laajalla poistolla ennuste on kohtalainen. Suun odontogeeniset (hammassyntyiset) kasvaimet ovat yleisiä. Tavallisimmin kyseessä on ameloblastooma. Odontogeeniset kasvaimet tunkeutuvat luuhun ja hajottavat luuta hammasjuurien ympärillä ja tekevät kystamaisia muutoksia luukudokseen. Nämä kasvaimet harvoin lähettävät etäpesäkkeitä, mutta ne rajautuvat heikosti, eli poistossa tulee olla silmämääräisesti tervettä kudosta riittävästi.

Epulikseksi sanotaan ikenen uudismuodostumaa, joka saattaa olla mitä vain tulehduksellisesta liikakasvusta odontogeeniseen kasvaimeen. Useimmiten näiden erottaminen silmämääräisesti on mahdotonta. Miten epulikseen reagoidaan riippuu eläimen iästä, uudismuodostuman sijainnista (yksittäinen vai ympäriinsä) ja havaittavasta haitasta esim. syömiselle. Olipa ienmuutosten syy mikä tahansa, on suuhygienia (hammaskiven poisto, hammaspesut) tärkeää, jotta tilanne ei komplisoidu hampaan kiinnityskudoksen ja hammasjuurten tulehduksella.

Pohdintaa

Luukasvaimet ovat yleisesti melko harvinaisia, mutta riskiryhmässä, keski-ikäisissä jättirotujen uroksissa, osteosarkooman riski on merkittävä. Erityisesti osteosarkoomaa tavataan muutamissa riskiroduissa: bernhardinkoira, irlanninsusikoira, tanskandoggi, rottweiler, greyhound. Luukasvainten, kuten muidenkin kasvainten, jalostuksellinen vastustaminen on vaikeaa. Jalostuksessa tulisikin valita sekä pitkäikäisiä sukuja että mahdollisuuksien mukaan vanhempia uroksia, jotka ovat itse ylittäneet riski-iän. Keskikokoisten ja pienten koirien luustossa todettavista kasvaimista suurin osa on etäpesäkkeitä. Utarekasvainten suuren yleisyyden takia niiden merkitys myös luustoetäpesäkkeistä on melko suuri. Utarekasvainten riskiä saadaan vähennettyä steriloimalla nartut nuorella iällä.

Suun uudismuodostumista suurin osa on tulehdusperäisiä ikenen liikakasvuja ja odontogeenisiä eli hammassyntyisiä kasvaimia. Hyvällä suuhygienialla eli hammaspesuilla ja tarvittaessa hammaskivenpoistoilla sekä estetään liikakasvun syntyä että estetään tulehduksellisia muutoksia ientaskujen syvennyttyä liikakasvun takia. Ikenien yksittäiset uudismuodostumat, huulten ja tassujen kaikki uudismuodostumat on tarpeen kontrolloida eläinlääkärissä mahdollisimman pian havaitsemisen jälkeen. Varhaisella havaitsemisella ja poistolla ennuste on paras.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Eläinystäväsi Lääkäri

Varaa aika Eläinystäväsi Lääkäriin lemmikkisi terveyden kartoittamiseksi