Giardia

Giardia on koiran ohutsuolen suolinukan pinnalla elävä alkueläin. Giardia on pennuilla varsin yleinen, aikuisilla koirilla oireettomat tartunnat tavallisia.
Koirilla esiintyy tyypillisesti niiden omaa giardiakantaa (Giardia canis tai Giardia duodenalis). Nämä kannat eivät tartu ihmiseen. Giardiasta tavataan kuitenkin useita kantoja, joista osa voi tarttua myös ihmiseen. Suomessa näitä koirasta ihmiseen tarttuvia kantoja ei kuitenkaan juurikaan tavata. Koiran hoitajan kannattaa kuitenkin huolehtia hyvästä käsihygieniasta giardiatartuntaa sairastavaa koiraa hoitaessaan.
Giardia-tartunta oireilee tavallisimmin pitkittyneenä ripulina. Giardia voidaan todeta koiran ulostenäytteestä joko niin sanotulla pikatestillä tai flotaatiomenetelmällä. Giardian tutkimiseksi koiralta kerätään ulostenäyte kolmelta ulostuskerralta. Giardia ei aina erity jokaiseen ulosteeseen, joten tämän vuoksi ulostenäytteet kerätään useammalta kerralta.
Giardian hoitoon käytetetään tavallisesti viiden päivän fenbendatsoli-kuuria (kauppanimeltä esimerkiksi Axilur). Lääkekuurin aikana kotona siivotaan mahdolliset ulostevahingot huolellisesti ja likaantuneet pinnat puhdistetaan. Tarpeettomat, likaiset lelut sekä petitarpeet heitetään pois. Pesunkestävät tekstiilit pestään 60 asteen ohjelmalla pesuaineen kanssa, jonka jälkeen niiden annetaan kuivua perusteellisesti. Koirankupit pestään kuumalla vedellä ja kuivataan päivittäin. Kodin siivoukseen voidaan käyttää tavallista yleispuhdistusainetta. Ulkona koiran ulosteet kerätään ja hävitetään asianmukaisesti.
Giardia säilyy tartuntakykyisenä huoneenlämmössä noin viikon. Giardia rakastaa kosteaa elinymäristöä. Osa kystista voi selviytyä nollan alapuolelle menevissä lämpötiloissa,mutta useimmiten pakkaslämpötila tuhoaa kystia.
Uusintartuntojen lähde on usein kodin ympäristö, johon giardiatartunnan saanut koira on päässyt ulostamaan suuren määrän giardiakystia. Maaperän puhdistaminen onnistuu ainoastaan maan pintakerroksen vaihtamisella. Pitkä kuivakausi keväällä/kesällä tappaa kuitenkin myös tehokkaasti kystia. Usein radikaaleihin toimenpiteisiin ei ole tarvetta, kun huolehditaan yleisesti hyvästä hygieniasta.
Koirat voivat kantaa giardiaa myös oireettomana ja useilta terveiltä koirilta löytyy giardiaa vähäisissä määrin suolistosta. Jos koiran ruoansulatuskanavaoireiden taustalla todetaan giardiatartunta, ei ulostenäytteen uusintatutkimukselle ole tarvetta, jos oireet ovat hoidolla poistuneet. Oireettomia koiria ei myöskään tarvitse lääkitä, vaikka ulosteessa todettaisiinkin giardiaa.
Linda Lammi
Johanna Reilin
Ulla-Riina Kuukka
Eläinystäväsi Lääkäri

Ruuansulatuskanavan loisten tutkiminen ja madotus

Mediassa on viimeaikoina uutisoitu runsaasti antibiooteille resistenttien bakteereiden määrän kasvusta. Antibiooteille resistenttien bakteereiden lisäksi ongelmaksi on muodostumassa myös loishäädöille resistentit loiset sekä loislääkitysten ympäristöhaitat.
Perinteisesti Suomessa koirat on madotettu kahdesti vuodessa, syksyisin ja keväisin. Koirien erilaisten elinolosuhteiden, käyttötarkoituksien sekä taustojen vuoksi on yhteneväistä madotusohjetta kuitenkin mahdoton antaa.
Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan vain noin 5%:lla suomalaisista koirista on sisäloisia. Uusien madotussuositusten mukaan on suositeltavaa tutkia koiran ulostenäyte ennen madotusta, jotta turhilta madotuksilta sekä loisten lääkeresistenssiltä vältytään.
Koiran ulostenäyte on suositeltavaa tutkia kahdesti vuodessa. Jatkossa tutkimusväliä voidaan harventaa, mikäli toistuvissa tutkimuksissa koiralta ei löydetä madonmunia taikka alkueläinten (esimerkiksi giardian) ookystia. Ulostenäytteen perusteella voidaan mahdollinen lääkitys kohdistaa ulosteessa esiintyviin loisiin. Näin vältytään laajakirjoisten loislääkkeiden käytöltä.
Pikkupennut, tiineet nartut, metsästävät sekä matkustelevat koirat on syytä madottaa vielä rutiinisti.
Narttujen tiineys aktivoi narttujen elimistössä olevat suolinkaisten lepomuodot ja tällöin pennut saavat tartunnan emältään jo kohdussa taikka imetyksen aikana. Tiineet nartut madotetaan 40 tiineysvuorokauden jälkeen säännöllisesti lääkevalmisteen ohjeen mukaan siihen asti, kunnes pennut täyttävät kaksi viikkoa. Pennut madotetaan kolmesti kasvattajalla, jonka jälkeen uudella omistajalla noin 10 sekä 14 viikon iässä. Uudessa kodissa pentujen madotukset on hyvä tehdä 1-2 viikkoa ennen rokotuksia, jolloin mahdollinen rokotusvasteen muodostumista heikentävä sisäloistartunta saadaan hoidettua.
Metsästyskoira on syytä madottaa metsästyskauden päätteeksi. Raakojen hirvien ja porojen elinten syöttäminen myös pakastettuna aiheuttaa hirviekinikokkoosiriskin, joten sitä tulee välttää. Hirviekinikokkoosi on aiheuttaa koiraeläinten ulostekontaminaation kautta vakavan riskin ihmisten terveydelle.
Matkustelevan koiran madotukset hoidetaan kohdemaan tarpeen mukaan. Epäselvissä tilanteissa olkaa yhteydessä omaan eläinlääkäriinne.

Mitä tutkitaan?

Eläinystäväsi Lääkärissä ulostenäyte tutkitaan flotaatiomenetelmällä madonmunien ja alkueläinten ookystien varalta. Ulostenäyte tulee ottaa tuoreesta ulosteesta siten, että maahan osuneet osat eivät päädy näytteeseen mukaan. Koska toiset loiset erittävät munia tai kystamuotoja ulosteeseen jaksottaisesti, kerätään ulostenäyte kolmelta eri ulostuskerralta ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä tavallisimmin esiintyvien sisäloisten varalta otetaan vastaan arkisin maanantaista perjantaihin.
Keuhkomatojen varalta tutkittava näyte täytyy tuoda vastaanotolle saman päivän aikana. Koko ulostemäärä kerätään esimerkiksi kakkapussiin ja säilytetään jääkaappilämpötilassa tutkimukseen asti. Ulostenäytteitä keuhkomatojen varalta otetaan vastaan maanantaista torstaihin.
Tutkimustuloksen saatte kolmen arkipäivän kuluessa ulostenäytteen tuomisesta vastaanotolle.

Miksi tutkitaan?

Aiempi käytäntö, jolloin koirat madotetaan rutiinisti sisäloisten varalta lisää mahdollista loislääkeresistenssiä. Suuri osa loislääkkeistä vapautuu ulosteen mukana edelleen aktiivisena luontoon, mikä aiheuttaa tarpeellisen pienelimistön tuhoutumista.
Suomessa tehdyn koiranomistajille suunnatun kyselyn mukaan suomalaiset koiranomistajat käyttävät tavallisimmin koirilleen laajakirjoisia loishäätöjä, jotka tehoavat niin sukkula- kuin heisimatoihin. Kuitenkin Suomessa yleisin suolistomato on sukkulamatoihin kuuluva Toxocara Canis. Heisimatoja koirilla Suomessa esiintyy harvemmin. Koska heisimatotartunta edellyttää väli-isännän syönnin, eivät heisimadot tartu suoraan koirasta toiseen. Kun ulostenäyte on tutkittu, pystytään vähentämään sekä loislääkityksiä ylipäätään että laajakirjoisten matolääkkeiden käyttöä.