TIETOPAKETTI KOIRIEN VERENPAINEESTA, KOHONNEESTA VERENPAINEESTA SEKÄ SEN MAHDOLLISESTI AIHEUTTAMISTA ONGELMISTA

Verenpaineella tarkoitetaan valtimoissa kiertävän veren painetta. Paine syntyy, kun sydän supistuu ja pumppaa verta valtimoihin. Verenpaine kohoaa, kun koira liikkuu, ponnistelee tai jännittää. Tilapäinen verenpaineen vaihtelu on normaalia ja verenpaineen säätely elimistössä on monimutkainen tapahtuma. Verenpaineen jatkuva koholla olo voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia.

KOHONNEEN VERENPAINEEN TAUSTASYYT

Kun valtimoiden verenpaine nousee tavanomaista korkeammalle tasolle, puhutaan kohonneesta verenpaineesta. Verenpaineen kohoaminen voi olla sekundääristä eli taustasairaudesta johtuvaa, tai primääristä eli verenpaineen kohoaminen itsessään on sairaus. Koirilla sekundäärinen verenpaineen nousu on tavanomaisempaa, noin 80 % tapauksista on löydettävissä jokin erillinen, verenpainetta nostava taustasairaus.

Primäärinen verenpaineen nousu on koirilla vielä melko tuore havainto ja siten myös varmasti alidiagnosoitu ongelma. Ongelman kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä ei myöskään tunneta. Tiedossa on kuitenkin tapauksia, joissa kohonneesta verenpaineesta kärsivät yksilöt ovat jättäneet jälkeläisiä, jotka kärsivät samasta ongelmasta. Näin ollen on syytä uskoa, että taustalla on myös geneettinen tekijä. Tutkimuksien mukaan 0,5‒10 % koirista kärsii kohonneesta verenpaineesta, ongelmaa on raportoitu 2–14-vuotiailla koirilla. Noin 1‒2 %:lla ongelman epäillään olevan primääriä eli erillistä taustasairautta ei ole havaittavissa.

Sekundääristä verenpaineen nousua tavataan esimerkiksi munuaisongelmien, maksasairauksien, Cushingin taudin, diabeteksen, akromegalian (kasvuhormonin liikaeritys), lisämunuaisen kasvaimen (feokromosytooma), polysytemian (liiallinen punasolutuotanto), kilpirauhasen liikatoiminnan sekä ylipainon seurauksena.

KOHONNEEN VERENPAINEEN AIHEUTTAMAT ONGELMAT

Ihmisillä kohonnut verenpaine havaitaan usein ihmisen ollessa huonovointinen tai olon muuttuessa tavallista heikommaksi. Koirilla alkuvaiheen oireet jäävät usein havaitsematta tai niitä ei osata yhdistää kohonneeseen verenpaineeseen. Sairauden edetessä kohonnut verenpaine voi kuitenkin aiheuttaa vakavia elinvaurioita.

Kohonneen verenpaineen aiheuttamia oireita
 – heikentynyt ruokahalu
 – lisääntynyt juominen ja virtsaaminen
 – oksentelu
 – nenäverenvuoto
 – heikkous
 – turvotus
 – silmien värinä/edestakainen liike (ns. nystagmus)
 – keskittymisen herpaantuminen
 – kohtaukset
 – pyörtyminen
 – kehän kiertäminen
 – pupillien laajentuminen
 – glaukooma eli silmänpainetauti
 – silmien verkkokalvon irtoaminen
 – silmien verenpurkaumat
 – sokeus
 – verivirtsaisuus
 – virtsan proteiinipitoisuuden nousu
 – munuaisten laajentuminen tai kutistuminen
 – sydämen sivuääni
 – sydämen laajentuma
 – aortan laajentuma
 – aivoverenvuoto

DIAGNOSOINTI

Tavallisimmin verenpaine mitataan eläimiltä niin sanotulla epäsuoralla mittaustavalla käyttäen verenpainemittaria. Koska eläimille kehitetyt verenpainemittarit ovat herkkiä häiriöille ja toisaalta koirat myös reagoivat ympärillä oleviin häiriöihin ihmistä herkemmin, tulee verenpainetta mitattaessa tehdä useita perättäisiä mittauksia. Jotta tulosta voidaan pitää luotettavana, tulee saada ainakin kolme keskenään samantasoista mittaustulosta. Useimmiten mittauksia tehdään 5‒7 ja mittaustuloksista lasketaan keskiarvo. Keskiarvoa laskettaessa tuloksista jätetään huomioimatta selvästi yleisestä linjasta poikkeavat tulokset. Mittaus tulee suorittaa mielellään eläinlääkärikäyntiä vastaavassa jännitys/stressitilassa. Mittaus suoritetaan joko etujalasta tai hännästä, etujalka antaa yleensä luotettavammat tulokset. Mitatessa koiran tulee istua rauhallisesti paikallaan tai vaihtoehtoisesti olla makuuasennossa. Rajatapauksissa verenpaineet kannattaa mitata 2‒3 erillisellä kerralla tuloksen varmistamiseksi.

Taulukko 1. Raja-arvot koirien verenpaineelle (lähde: Brown ym. 2007)

Yläpaine
Alapaine
Huomiot
<150
<95
normaalitaso, riski elinvaurioille minimaalinen
150‒159
95‒99
lievästi kohonnut, lääkityksen aloittamiselle ei yleensä vielä tarvetta, tilannetta seurataan, riski kohdeelinvaurioille pieni
160‒179
100‒119
kohonnut, lääkityksen aloittaminen suositeltavaa elinvaurioiden ennaltaehkäisemiseksi, riski kohdeelinvaurioille kohtalainen
>180
>120
voimakkaasti kohonnut, välitön lääkitys tarpeen komplikaatioiden estämiseksi, riski kohde-elinvaurioille vakava

Tuloksia tulkitessa tulee ottaa huomioon, että yläpaine reagoi alapainetta helpommin esimerkiksi stressiin ja jännitykseen. Näin ollen kohonnutta alapainetta voidaan pitää useimmiten merkittävämpänä tekijänä tuloksia tulkittaessa. Tuloksia tulkittaessa ja lääkityksen tarvetta harkittaessa tulee myös ottaa huomioon koiralla mahdollisesti esiintyvät oireet.

HOITO

Kohonneen verenpaineen hoito riippuu aiheuttavasta tekijästä. Jos kyseessä on sekundäärinen verenpaineen nousu, perustuu hoito ensisijaisesti taustasairauden hoitoon. Jos kyseessä on primäärinen verenpainetauti, pyritään lääkityksillä alentamaan verenpainetta, jotta kohonnut verenpaine ei vaurioita elimistöä ja aiheuta siten lisäongelmia. Lääkkeinä voidaan käyttää niin sanottuja α-salpaajia (laajentavat verisuonia), β-salpaajia (vähentävät sympaattisen hermoston aiheuttamaa sydämen aktiivisuutta), ACE-estäjiä (vähentävät angiotensiini II -hormonin toimintaa ja siten laajentavat verisuonia ja laskevat verenpainetta), kalsiumkanavasalpaajia (aiheuttavat verisuonien laajentumista sekä vähentävät verenpainetta) tai diureetteja (lisäävät veden eritystä pois elimistöstä ja siten vähentävät kiertävän veren määrää). Lääkityksiä voidaan myös yhdistää.

Ruokavalion merkityksestä koirien kohonneeseen verenpaineeseen ei juuri ole saatavilla tutkittua tietoa, mutta oletuksena on, että myös koirat hyötyvät vähäsuolaisesta ruokavaliosta.

HAVAINTOJA WORKING KELPIEIDEN VERENPAINEISTA

Työlinjaisilla australiankelpieillä on joillakin yksilöillä havaittu kohtauksia paimennustilanteessa. Kohtaus vaikuttaa näillä koirilla liittyvän enemmän kiihtymiseen kuin itse fyysiseen rasitukseen. Kohtauksen alkaessa koira ei välttämättä ole ehtinyt fyysisesti rasittua vaan pelkkä tilanteen aiheuttama innostuminen riittää laukaisemaan kohtauksen. Kohtauksen aikana näillä koirilla takapään on havaittu muuttuvan heikoksi ja koira hoipertelee. Kohtauksen jatkuessa koira menee maahan, saattaa kuolata ja vaikuttaa pahoinvoivalta. Kohtaukseen ei liity kramppeja tai tajuttomuutta/tiedottomuutta. Kohtaus kestää muutamia minuutteja ja tämän jälkeen koira on normaali ja kykenee jatkamaan työskentelyä.

Oireilevia koiria on tutkittu kohtausten taustasyyn selvittämiseksi. Yhteisenä tekijänä näillä koirilla on havaittu kohonnut verenpaine. Tutkituilla koirilla ei ole löydetty toistaiseksi taustasairautta, joka altistaisi verenpaineen nousulle vaan epäilynä on, että kyseessä on niin sanottu primäärinen verenpaineen nousu. Kohtaukset ovat alkaneet koirilla noin 1‒5 vuoden iässä.

Working kelpieiltä on mitattu laajemminkin verenpaineita yleisen verenpainetason ja tilanteen kartoittamiseksi. Verenpaineita mitattaessa on havaittu verenpaineen nousua joillakin yksilöillä, lisäksi omistajat ovat kertoneet koirien kohtausoireilusta tai heikentyneestä rasituksensietokyvystä. Verenpainemittauksissa mittaustulosten mediaani on 169/80. Mukana on 29 kelpien tulokset. Yläpaineen lievää nousu suhteessa alapaineeseen selittyy tutkimustilanteen aiheuttamalla jännityksellä.

TUTKIMUSSUNNITELMA

 Tarkoituksena on tehdä tutkimusta kelpieillä havaittujen kohtausten taustasyyn selvittämiseksi, eläinlääkärit Johanna Reilin ja Kerttu Teivaala ovat käynnistäneet projektia. Toistaiseksi asian tiimoilta on oltu yhteydessä Minnesotan yliopistoon, Helsingin yliopistoon, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokseen sekä Hannes Lohen tutkimusryhmään. Helsingin yliopiston ja Hanne Lohen kanssa on käyty keskustelua tutkimuksen laajemmasta käynnistämisestä, toistaiseksi esteenä on ollut rahoituksen puute.

Tutkimuksessa on tarkoitus varmistaa, onko kyseessä sekundäärinen vai primäärinen verenpaineen nousu. Jos ongelma varmistuu primääriseksi verenpaineen nousuksi, on tarkoitus selvittää siihen mahdollisesti johtavia tekijöitä sekä geneettistä taustaa ja perinnöllisyyttä. Jos taustalta löytyy jokin geenivirhe, voidaan tämän pohjalta suunnitella geenitestiä sekä mahdollisia ihmispuolen sovelluksia.

KIRJALLISUUS

Brown ym. Guidelines for the Identification, Evaluation, and Management of Systemic Hypertension in Dogs and Cats. J. Vet. Intern. Med. 2007; 21: 542-558.
Nelson, Couto ym. Small Animal Internal Medicine. 4. painos. St. Louis, Missouri, 2009.
Sjaastad ym. Physiology of Domestic Animals. 1. painos. Scandinavian Veterinary Press, 2003

Johanna Reilin, ELL
www.elainystavasilaakari.fi

2 kommenttia artikkelissa “TIETOPAKETTI KOIRIEN VERENPAINEESTA, KOHONNEESTA VERENPAINEESTA SEKÄ SEN MAHDOLLISESTI AIHEUTTAMISTA ONGELMISTA

Kommentointi on suljettu.