Punkkikausi on alkanut – miksi lääkitä lemmikki ja millä valmisteella?

Suomessa esiintyy punkkeja eli Ixodes -suvun puutiaisia keväästä syksyyn lämpötilan ollessa plussan puolella. Eniten puutiaisia tavataan rannikkoseudulla sekä Ahvenanmaalla. Punkkien levinneisyysalue kuitenkin laajentunut ja punkkikausi pidentynyt talvien muututtua leudommiksi. Markkinoilla on useita punkkien häätöön tarkoitettuja valmisteita. Mutta miksi lääkitä lemmikki ja mikä valmiste on omalle lemmikille sopivin?
Punkkivälitteiset taudit
Puutiaiset kiinnittyvät helpommin koiriin ja kissoihin kuin ihmisten vaatteiden suojaamalle iholle. Ixodes-suvun punkit levittävät useita tauteja veriteitse lemmikkeihin ja ihmisiin. Nämä sairaudet eivät tartu suoraan lemmikistä ihmiseen tai lemmikistä toiseen lemmikkiin. Puutiaiset kulkeutuvat kuitenkin helposti koiran tai kissan turkissa kotiin kiinnittymättä eläimen iholle ja saattavat siten pudota ja kiinnittyä ihmiseen aiheuttaen myös ihmiselle tautiriskin.
Borrelioosi eli lymen tauti
Borrelioosi on ehkäpä tunnetuin punkkivälitteinen sairaus, jonka aiheuttajana ovat Borrelia-suvun bakteerit. Tauti tarttuu punkin puremasta punkin syljen mukana eläimen verenkiertoon. Tavallisesti tartunta tapahtuu punkin oltua kiinnittyneenä yli 24 tuntia. Ihmisillä on kuitenkin raportoitu tartunnoista jo noin 10 tunnin kuluttua havaitusta punkin kiinnittymisestä.
Koirilla borrelioosin oireet ilmenevät tavallisesti vasta 2-5 kuukautta punkin pureman jälkeen. Koira ei ole borrelioosille yhtä herkkä kuin ihminen. Koirilla oireina esiintyy kuumetta, ontumista, nivelten turvotusta, imusolmukkeiden suurentumista, apaattisuutta sekä ruokahaluttomuutta. Koirilla borrelioosi ei aiheuta samanlaista punaista rengasta punkinpureman ympärille kuin ihmisillä. Kissoilla borrelioosi on harvinainen, mutta voi aiheuttaa oireina apaattisuutta, ruokahaluttomuutta, nivelkipuja ja ontumista.
Borrelioosin diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin sekä verinäytetutkimuksiin. Verinäytteistä voidaan tutkia borreliavasta-aineet. Borrelioosia hoidetaan koirilla pitkällä antibioottikuurilla. Borrelioosin ennaltaehkäisyyn on olemassa koirille rokote. Bakteerirokotteiden käyttö koirilla ei ole kuitenkaan täysin ongelmatonta ja ne saattavat esimerkiksi laukaista immunologisia sairauksia virusrokotteita helpommin, joten punkkien ennaltaehkäisy on useimmiten rokottamista mielekkäämpää.
Anaplasmoosi
Anaplasmoosi on Anaplasma phacocytophilum -bakteerin aiheuttama sairaus. Punkit levittävät anaplasmoosia ja voivat tartuttaa sen koiriin ja kissoihin sekä useisiin muihin nisäkäslajeihin, mukaan lukien ihmisiin. Anaplasmoosi leviää punkkien mukana verenkiertoon, tartunta tapahtuu noin 24-48 tunnin kuluttua punkin kiinnittymisestä.
Kliiniset oireet alkavat tavallisesti noin 1-2 viikkoa infektion saamisesta. Anaplasmoosin tavallisimpia oireita ovat kuume, ruokahaluttomuus ja vaisuus. Lisäksi voi ilmetä jäykkyyttä, ontumista ja lihaskipua. Anaplasmoosi voi aiheuttaa myös polyartriittia eli useiden nivelien niveltulehdusta. Myös oksentelua, ripulia, hengitysvaikeuksia ja keskushermosto-oireita voi esiintyä. Sairauden oireet vaihtelevat eri yksilöiden välillä, osa koirista voi kantaa sairautta saamatta siitä selviä oireita. Kissoilla sairaus on usein lievä.
Anaplasmoosi voidaan todeta verinäytteestä vasta-aine- tai PCR-tutkimuksella. Anaplasmoosia hoidetaan antibiooteilla.
Erlichioosi
Erlichioosia aiheuttavat koirille Erlichia -suvun bakteerit. Suomessa esiintyvät Ixodes -suvun puutiaiset voivat levittää näitä bakteereita aiheuttaen tautia sekä koirille että ihmisille, kissoilla erlichioosia ei tiettävästi esiinny. Tällä hetkellä riski saada erhlichioosi liittyy lähinnä matkustelijoiden punkinpuremiin.
Bakteri alkaa lisääntyä elimistössä tavallisesti noin 1-3 viikkoa tartunnan saamisesta. Akuutissa vaiheessa Erlichia-bakteeri infektoi elimistön valkosolut ja lisääntyy niissä. Tässä vaiheessa tauti ei kuitenkaan yleensä aiheuta oireita ja tauti voi pysyä oireettomana jopa vuosia, joskus oireena voi ilmetä lievää anemiaa. Taudin kroonisessa vaiheessa voi alkaa ilmetä oireita: laihtumista, anemiaa, kuumetta, takajalkojen turvotusta ja silmätulehduksia. Sairauden kroonistuessa voi esiintyä myös munuaistulehdusta ja niveltulehdusta.
Erlichioosin diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin sekä verinäytetuloksiin. Verinäytteestä voidaan tutkia vasta-aineita tai PCR:llä etsiä bakteerin DNA:ta.
Erlichioosia hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla. Tauti voidaan lääkityksellä saada oireettomaksi, mutta joskus bakteeri jää elimistöön piileskelemään ja tauti voi puhjeta uudelleen esimerkiksi jonkin stressitekijän seurauksena.
Puutiaisaivokuume (TBE, tick-borne encephalitis)
Puutiaisaivokuumeen aiheuttaa flavi-ryhmän virus. Virus aiheuttaa tulehduksen keskushermostossa. Virus voi tarttua puutiaisten välityksellä useisiin eläinlajeihin, mukaan lukien koiraan ja ihmiseen. Koirilla ja kissoilla puutiaisaivokuume on kuitenkin harvinainen ja lisäksi suurin osa tartunnoista on oireettomia tai vähäoireisia. Oireet voivat ilmetä kuitenkin myös rajuina ja johtaa kuolemaan.
Koirilla puutiaisaivokuumeessa on oireena kuumetta, väsymystä ja hermo-lihasoireita, kuten tasapainohäiriöitä, hoippumista, lihaskramppeja ja vapinaa sekä raajahalvauksia.
Puutiaisaivokuumeeseen ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Ihmisille on olemassa rokote puutiaisaivokuumetta vastaan, koirille ei tällä hetkellä ole olemassa rokotetta. Ihmisten rokottaminen puutiaisaivokuumetta vastaan on suosituksena harrastettaessa Keski-Euroopassa vaellus- tai maaseutumatkailua.
Punkkivälitteisten sairauksien ennaltaehkäisy
Koska punkkien levittämät sairaudet voivat aiheuttaa vakaviakin oireita ja osa sairauksista on hankalasti hoidettavissa, on sairauksien ennaltaehkäisy tärkeää. Tautien ennaltaehkäisyssä tärkeintä on ennaltaehkäistä punkkien kiinnittymistä iholle sekä poistamalla kiinnittyneet punkit mahdollisimman pian kiinnittymisen jälkeen.
Matkailevalle eläimellesi kysy tarkempia ohjeita eläinlääkäriltäsi.
Punkin poisto
Punkkikautena, lämpötilan ollessa plussan puolella, on lemmikkien säännöllinen tarkistaminen punkkien varalta ulkoilun jälkeen tarpeen. Turkki kannattaa käydä järjestelmällisesti läpi punkkien varalta. Jos punkkeja havaitaan, poistetaan ne mahdollisimman pian.

Punkkien poisto onnistuu helpoiten niin sanotuilla punkkipihdeillä. Poistotekniikka riippuu hieman punkkipihtien mallista, mutta useimmat punkkipihdit työnnetään punkin ja ihon väliin punkin kärsän ympärille, kierretään ja nypätään punkki pois. Jos punkkipihtejä ei ole saatavilla, voi esimerkiksi verhonipsuja käyttää poistamisessa avoinna. Punkkia ei saa puristaa/litistää sen ruumisosasta punkkia irroitettaessa, sillä tämä saattaa saada punkin sylkäisemään ja tällöin punkin mahdollisesti kantavat taudit voivat päätyä eläimeen.
Punkkien poisto onnistuu helpoiten niin sanotuilla punkkipihdeillä.
Punkkia poistettaessa ihon sisälle jää tavallisesti punkin kärsäosa. Punkin poistaminen täysin kokonaan ei ole mahdollista, sillä punkki itsekään ei pysty irrottamaan kärsäänsä ihon sisästä kesken veren imemisen. Kärsä porautuu ihoon korkkiruuvin tavoin ja katkeaa väistämättä punkkia poistettaessa. Katkennut kärsä ei kuitenkaan ole haitallinen, sillä esimerkiksi punkin kantamat bakteerit sijaitsevat sen ruumisosassa. Kärsä poistuu ihon alta ajan myötä itsestään.
Punkinpoistokohtaan voi joiksikin päiviksi jäädä punoittava ja hieman kova paukama. Tämä johtuu ihon sisälle jäävän kärsän aiheuttamasta vierasesinereaktiosta. Reaktio ei ole vaarallinen eikä siitä tarvitse huolestua. Punkinpoistokohta kannattaa puhdistaa aamuin illoin kirvelemättömällä puhdistuaineella niin kauan kuin iho on ärtynyt. Nyrkkisääntönä punoittavan, kovan alueen arvioinnille voi pitää, että halkaisijaltaan alle euron kolikon kokoiset paranevat kotihoidolla, yli kahden euron kolikon kokoisten kanssa on syytä hakeutua lääkäriin.
Lääkkeellinen ennaltaehkäisy
Markkinoilla olevien lääkeaineiden vaikutus perustuu joko niiden punkkeja karkoittavaan ja punkkeja tappavaan tai vain punkkeja tappavaan vaikutukseen. Punkkeja karkoittavilla valmisteilla pyritään estämään punkkien kiinnittyminen eläimeen, tappavilla valmisteilla pyritään siihen, että punkit kuolisivat ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa tautia. Useimmilla karkoittavilla valmisteilla on myös tappava vaikutus.
Paikallisvaleluliuokset
Paikallisvaleluliuokset ovat niskan iholle annosteltavia liuosmuotoisia valmisteita, joiden vaikutus perustuu joko tappavaan tai sekä karkoittavaan että tappavaan tehoon. Vaikuttavia aineita löytyy useita erilaisia markkinoilta. Lääkeet imeytyvät iholle ja ihonalaiskudokseen ja vaikuttavat sieltä käsin. Lääkkeet eivät juurikaan imeydy verenkiertoon ja sitä kautta muualle elimistöön.
Mahdollisena haittavaikutuksena voi ilmetä ohimeneviä ihoreakioita lääkkeen annostelukohdassa. Lääke tulee annostella sellaiseen kohtaan, ettei eläin pääse nuolemaan lääkettä pois. Lääkkeen annostelun jälkeen eläintä ei tule pestä eikä kastella pariin päivään, jotta lääke ehtii imeytyä kunnolla. Tämän jälkeen uiminen tai kastuminen ei heikennä tehoa. Uiminen tulee estää tämän kahden vuorokauden ajan myös siksi, että lääkkeen päätyminen vesistöihin estetään. Ihmisten tulee välttää lääkitysalueen koskemista kunnes iho ja karva ovat kuivuneet, tämän jälkeen lääkettä ei irtoa alueelta merkittäviä määriä.
Paikallisvaleluliuoksissa Bayvantic-lääkkeellä on karkottavaa vaikutusta myös hietasäskiin ja hyttysiin. Lisäksi valmisteella on tappava vaikutus. Bayvanticin vaikuttavat aineet imidaklopridi ja permetriinii. Bayvantic on reseptivapaa valmiste. Lääke soveltuu yli 7 viikkoisille ja 1,5 kiloisille koirille. Kissoille valmistetta ei tule käyttää. Valmiste on yleensä hyvin siedetty. Punkkeja vastaan lääkitys uusitaan 4 viikon välein, matkustaville tarvittaessa hietasääskityypistä riippuen tiheämmin.
Herkkäihoisille koirille hyväksi lääkitysvaihtoehdoksi on todettu Certifect (fiproniili, metopreeni, amitratsi; reseptivalmiste). Myös Certifectillä on punkkeja karkoittava ja tappava vaikutus. Valmistetta ei tule käyttää kissoilla. Lääkitys uusitaan 4 viikon välein.
Kissoille paikallisvaleluliuokseksi sopii esimerkiksi Frontline (fiproniili, metopreeni, reseptivapaa) . Lääkkeellä on sekä karkoittava että tappava vaikutus punkkeihin. Valmistetta ei tule käyttää alle 8 viikkoisille tai alle 1 kg:n painoisille kissoille. Haittavaikutuksina voi ilmetä annostelukohdan ohimeneviä ihoreaktioita. Lisäksi harvinaisina haittavaikutuksina on raportoitu lisääntynyttä syljeneritystä, hermosto-oireita, kuten tuntoherkkyyttä, ja oksentelua. Lääkitys uusitaan 4 viikon välein.
Punkkipannat
Markkinoilta löytyy useita erilaisia punkkien karkoitukseen tarkoitettuja pantoja. Pannoissa on sekä lääkepantoja että niin sanottuja yrttipantoja. Yrttipantojen todellista tehoa punkkien karkoitukseen ei ole juurikaan tutkittu. Lääkkeelliset pannat sisältävät lääkeaineita, joilla on sekä karkoittavaa että tappavaa vaikutusta punkkeihin. Lääkeaineet imeytyvät koiran turkkiin ja iholle vaikuttaen sitä kautta. Jotkin lääkeaineet voivat imeytyä tilapäisesti verenkiertoon, mutta niillä ei ole pidempiaikaisia koko elimistöön kohdistuvia vaikutuksia. Pannat voivat aiheuttaa paikallista ihoärsytystä tai lievää karvanlähtöä alueella, johon panta koskee. Pannan kastuminen voi lisätä iho-oireiden riskiä. Pantoja ei tule pitää uidessa, jotta lääkeaineita ei pääse vesistöihin.
Seresto-pantojen (imidaklopridi ja flumetriini) olemme havainneet sopivan useimmille koirille ja kissoille. Panta laitetaan eläimen kaulaan ja sen vaikutus kestää kahdeksan kuukautta. Ulkoilevilla kissoilla tulee huomioida, että kissa voi jäädä pannastaan jonnekin kiinni liikkuessaan. Pannan lukkomekanismin pitäisi kuitenkin hajota jos eläin jää pannastaan kiinni. Jos perheessä on esimerkiksi pieniä lapsia tai useita eläimiä, tulee huolehtia etteivät lapset tai muut eläimet pääse pureskelemaan pantaa. Lemmikkien nukkuminen omistajien sängyssä ei ole suositeltavaa pannan käyttöaikana.
Suun kautta annosteltavat lääkkeet
Markkinoille on uudempina valmisteina tullut myös suun kautta annosteltavia lääkkeitä. Kyseessä olevat valmisteet vaativat reseptin. Näiden lääkkeiden vaikutus perustuu niiden punkkeja tappavaan vaikutukseen eli lääke vaatii toimiakseen aina punkin kiinnittymisen iholle ja imemisen aloittamisen. Tämän vuoksi puutiaisvälitteisten tautien tartuntariskiä ei voida sulkea kokonaan pois. Karkottavaa vaikutusta näillä lääkkeillä ei ole ja siten elävien punkkien kulkeutuminen eläimen mukana sisätiloihin muodostaa ihmiselle riskin. Punkkivälitteisiä tauteja lääkityssä eläimessä ennaltaehkäisevä teho perustuu siihen, että punkit keskimäärin kuolevat ennen taudinaiheuttajien siirtymistä punkista eläimeen.
Lääkkeet imeytyvät ruoansulatuskanavasta verenkiertoon ja sitä kautta leviävät koko elimistöön. Koska lääkkeen vaikutusaika on pitkä, nousee lääkepitoisuus ensin korkeaksi verenkierrossa ja tämän jälkeen alkaa hitaasti laskea. Lääkkeet sitoutuvat veren proteiineihin ja vaikka niiden turvallisuutta on tutkittu yhteiskäytössä useiden eri lääkkeiden kanssa, tulee suurta harkintaa käyttää lääkittäessä muita kuin perusterveitä eläimiä. Proteiineihin sitoutuva lääke saattaa syrjäyttää muita lääkkeitä sitoutumispaikoistaan ja siten nostaa arvaamattomasti jonkin lääkkeen/lääkkeiden vapaiden molekyylien pitoisuutta. Yksilölliset erot aineenvaihdunnassa ja lääkkeiden poistumisessa lisääntyvät myös iän karttuessa. Jos haittavaikutuksia ilmenee, ei lääkettä saada pois elimistöstä vaan se säilyy siellä merkittävässä määrin 1-3 kuukautta valmisteesta riippuen.
Muita keinoja punkkien torjuntaan?
Ajoittain kuulee keskustelua muista keinoista punkkien häätöön. Esimerkiksi valkosipulin syöttämisen koiralle sanotaan karkoittavan punkkeja. Valkosipulin syöttämisestä ei kuitenkaan ole todistettavaa hyötyä punkkien häätämisessä. Valkosipulin (ja myös muiden sipulien) sisältämä tiosulfaatti vaurioittaa kuitenkin koirien ja kissojen punasoluja ja aiheuttaa niille siten anemiaa. Oireina voi ilmetä esimerkiksi oksentelua, ripulia ja heikkoutta. Valkosipulin kypsentäminen ei poista myrkyllisyyttä. Valkosipulin myrkyllisyys voi ilmetä, jos eläin syö kerralla suurempia määriä sitä tai pidempiaikaisesti pienempää annosta. Valkosipulille ei ole määritelty yksiselitteistä toksista annosta, mutta tutkimuksessa on saatu aikaan koiralle verimuutoksia syöttämällä valkosipulia 30 päivän ajan 5 grammaa kilogrammaa kohti. Koska valkosipulin myrkyllinen annos vaihtelee myös koirakohtaisesti, kannattaa valkosipulin syöttämistä välttää.
Milloin lääkäriin?
Punkinpuremat itsessään vaativat harvoin lääkärin hoitoa. Jos puremakohta alkaa punoittaa tai turvottaa voimakkaasti, alue kuumottaa tai alkaa erittää, voi kyseessä olla paikallinen ihotulehdus. Tällöin ihoa kannattaa käydä näyttämässä eläinlääkärillä. Jos patin koko lähentelee kahden euron kolikon kokoa, kannattaa tilanne käydä niin ikään tarkistuttamassa eläinlääkärissä.
Jos koiralla alkaa punkin kiinnittymisen jälkeen muutamien viikkojen tai kuukausien aikana ilmetä sairauden oireita, kuten oksentelua, ruokahaluttomuutta, ontumista, nivelkipuja tai voimattomuutta, on eläin syytä tutkia eläinlääkärissä. Tällöin myös punkkivälitteisten sairauksien mahdollisuus tulee ottaa huomioon.
Jos omalle lemmikillesi soveltuva punkkilääkitys mietityttää, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinystäväsi Lääkärin henkilökunta opastaa mielellään oikean valmisteen valinnassa.
Teksti: Johanna Reilin, ELL ja Juliska Haapanen-Kallio, ELL
www.elainystavasilaakari.fi