Fysioterapian monet kasvot

Fysioterapiaa käytetään yleensä tuki- ja liikuntaelinongelmaisten sekä neurologisten asiakkaiden hoitoon. Ihmispuolella fysioterapeuttien ammattitaitoa käytetään myös paljon inkontinenssi ja lantionpohjan häiriöiden ongelmien hoidossa. Eläinpuolella tutkimustietoa lantionpohjan lihasten aktivoinnista on vähän, joten fysioterapeuttien ammattitaitoa kyseisissä ongelmissa ei ole totuttu käyttämään. Lantionpohjan lihasten heikkous aiheuttaa ongelmia mm. ulostamisessa.
Pari vuotta sitten klinikkamme eläinlääkärit haastoivat ammattitaitoani ja pyysivät kehittämään lantionpohjan lihasten toiminnan häiriöstä kärsiville koirille jumppaohjeita. Tutkittua tietoa ei löytynyt mistään, enkä saanut kollegoilta apua mietintään. Niinpä otin oman koirani ”uhriksi” ja aloin testailemaan millä keinoin saisin lantionpohjan lihakset aktivoitumaan. Aktivointitekniikka löytyi ja nyt se on hiljalleen kehittynyt monipuolisemmaksi. Lantionpohjan lihasten aktivoiminen koirilla on vaikeaa, koska en voi pyytää koiraa aktivoimaan lihaksiaan, kuten ihmisten kanssa teen. Aktivaatio täytyy saada aikaiseksi oikeanlaisella koskemisella, joka onneksi on helppo opettaa myös koiran omistajalle. Olemme olleet yllättyneitä, että olemme saaneet positiivisia tuloksia lihasten vahvistamisesta. Asiakkaitani ovat lähinnä olleet peräsuolen laajentuma- ja tyräpotilaat, joista osa on pystynyt välttämään leikkauksen lihasten vahvistumisen myötä :). Harjoittelu vaatii omistajalta sitoutumista, harjoitteita tulee tehdä useamman kerran päivässä ja viikossa saa pitää yhden lepopäivän.
Toinen varsin mielenkiintoinen ”projekti” on ollut nivustyrästä kärsivät koirat. Nivustyrää hoidetaan yleensä aina kirurgisesti. Klinikallamme on kuitenkin lievempiä tyriä sekä mm. tyrästä kärsiviä pentuja pyritty hoitamaan konservatiivisesti fysioterapian keinoin. Tyrien hoitoon fysioterapeuttisin keinoin ei ole myöskään ollut tarjolla mitään faktatietoa saati valmiita harjoitteita. Taas koirani joutui koekaniiniksi sopivien harjoitteiden etsinnässä. Haasteena tyrässä on ponnistamisen aiheuttama vatsaontelon lisääntyvä paine, joka työntää tyrää ulospäin. Tämän vuoksi sopivan harjoitteen etsiminen oli hyvin haastavaa. Ideana harjoitteessa on ollut vatsalihasten vahvistaminen. Lihasten vahvistuessa kalvostot tiukentuvat, jolloin reikä, josta tyräytyminen tapahtuu, pienenee. Reiän pienentyessä ei tyrää pääse enää syntymään. Harjoitteista on ollut hyötyä lievemmille tyrätapauksille ja osalla asiakkaista tyräleikkaukselle ei loppujen lopuksi ole ollut tarvetta.
”Ei niin tyypillisten” asiakkaiden hoitaminen on ollut todella mielenkiinoista. Sopivien harjoitteiden ja kotiohjeiden suunnittelu on onnistunut luovuudella ja yhteistyöllä eläinlääkärin kanssa.
Toivottavasti tämä kirjoitus saa eläinlääkäreitä miettimään fysioterapiaa vaihtoehtoisena hoitomuotona myös ”ei niin tyypillisissä” tapauksissa. Fysioterapiaa voisi käyttää nykyistä enemmän mm. kivunhallinnassa erilaisten tapausten kanssa, kuten ihmispuolellakin käytetään.
Eft Marika Ruottinen
www.elainystavasilaakari.fi
                                                             Peppujumppaa