Omituisten otusten kerho: Feokromosytooma


Google oli rottweileruros, jolla ilmeni parivuotiaana ensimmäistä kertaa epämääräisiä oireita. Oireiden syy jäi avoimeksi, ulkoisen tutkimuksen merkittävin löydös oli vaisuus ja vatsaontelon etuosan koitteluaristus munuaisten alueelta tai jopa hiukan edempää. Epäilyksi silloin jäi munuaistulehdus, vaikka pissanäytteessä ei bakteerikasvua ollutkaan. Koiran vointi kuitenkin parani.

Muutaman seuraavan vuoden aikana oli vaihtelevaa ja epämääräistä oireilua. Koira toppasi treeneissä, yhden hakupiston jälkeen ei halunnut tai jaksanutkaan enempää. Käytöksessä oli myös vaihtelua ja hyvinkin yllättäviä reaktioita. Tänä aikana Googlelta hoidettiin nielutulehdusta ja selkälihasspasmia. Tuki- ja liikuntaelimistöä tutkittiin muutamaan otteeseen, luusto oli hyvässä kunnossa, lonkissa ei röntgenologisia muutoksia ja koittelemallakin tiukat, rotuisekseen jopa poikkeuksellisen hyvät.
4,5 vuoden iässä Google tuli jälleen tutkimuksiin. Tällöin oli ollut epämääräisiä oireita voimakkaammin puolen vuoden ajan. Koira ei halua irrota ohjaajasta hakumetsässä, aristaa/väistää treenien jälkeen selkänsä hipaisuakin, ei pure tyynyyn kunnolla vaan päästää oikean puolen löysään nopeasti. 
Ulkoisessa tutkimuksessa ei ilmene mitään yksiselitteisesti pitkään jatkuneita oireita selittävää. Verinäytteissä oli lievä verensokerin nousu, maksa- ja munuaisarvot ja kalkki, fosfori, natrium, kalium, punasoluarvot ok. Selän röntgentutkimuksessa havaittiin vatsaontelossa munuaisen edessä kalkkeuma. Kalkkeuman selvittämiseksi vatsaontelo tutkittiin ultraäänellä. Vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa todettiin vasemman munuaisen edessä kalkkeutunut rakenne ja epäilynä oli kalkkeutunut lisämunuainen.
Lisämunuaisen kuorikerros erittää glukokortikoideja (=kortisonia) ja mineralokortikoideja (säätelevät elimistön suolatasapainoa, Na:K). Lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta tunnetaan Addisonin tautina, liikatoiminta Cushingin tautina. Lisämunuaisen ydin erittää adrenaliinia. 
Lisämunuaisen kuorikerroksen toiminnan tutkimiseksi Googlelle tehtiin ACTH-testi. Testin tulokset olivat normaalit tai mieluummin matalahkot.  Verenpaine oli koholla, mikä viittasi lisääntyneeseen adrenaliinin eritykseen. 
Aloitettu beettasalpaaja ei laskenut painetta riittävästi ja tässä vaiheessa omistajat käyttivät Googlen Lahdessa Lambergin Sepolla sydäntutkimuksissa ja uudelleen ultraäänessä. Seppo aloitti Googlelle alfasalpaajan, jolla olikin parempi teho verenpaineeseen. 
Paria kuukautta myöhemmin vasen lisämunuainen poistettiin. Lisämunuainen oli kiinnittynyt jo varsin tiukasti alaonttolaskimon seinämään, mutta saatiin kuitenkin irrotettua suonen vaurioitumatta. Leikkauksen riskinä on myös kasvaimen erittämän adrenaliinin ryöpsähdysten aiheuttamat ongelmat nukutukseen ja elimistölle muuten. Verenpaineen vaihteluiden kanssa kuitenkin selvittiin ja Google toipui leikkauksesta varsin nopeasti. Kiinnikekipuja oli jonkin verran.
Leikkauksen jälkeen oli oletus, että verenpaine normalisoituisi melko nopeasti. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan tilanteen tasoittumiseen meni reilu kolme kuukautta. Kolme kuukautta leikkauksesta Lamberg kontrolloi sydämen: supistuvuus oli palautunut, edelleen oli hidasta eteisvärinää, verenpaineet olivat lääkityksellä ok. Paria viikkoa tämän jälkeen vointi romahti: verenpaineet olivat laskeneet liian alas. Loputkin verenpainelääkkeet saatiin lopettaa.
Seuraavana kesänä koira taas kisasi, nousi kolmosluokkaan ja sai SM-kisoihinkin tarvittavat tulokset.
                                     Viimeiset kisat yli kaksi vuotta leikkauksesta reilun 7-v:n iässä
                                                                    G-miäs, hakukone – Google <3

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi

Omituisten otusten kerho: immunologinen vaskuliitti, susp.



Sima on skotlanninhirvikoiranarttu. Ensimmäisen kerran Simalla oli vetämättömyyttä kolmevuotiaana kesällä 2015. Tilanne kuitenkin helpotti muutamassa viikossa itsestään. Oireet uusivat voimakkaina marraskuussa 2015. Koira hoipertelee, on kipeä, valittaa ylösnoustessa ja välillä muutenkin, haluton liikkumaan, ei venyttele eikä ravista päätään eikä itseään muutenkaan. 
Ulkoisessa tutkimuksessa todettiin koiran aristavan voimakkaasti kaularankaansa erityisesti provokaatiota taivuttelemalla heti kallon takaa. Aristusta ilmeni myös koittelusta myös rinta- ja kaularangan vaihteesta, rintarangan loppuosasta, lannerangan ensimmäisen ja keskimmäisen kolmanneksen rajalta sekä lanne-ristiluuvälistä. Lihaksistossa ei todettu selkeitä aristuksia. Molempien takajalkojen venytystä taaksepäin aiheuttaa kipua. Takajaloissa ei ole muissa nivelissä aristusta ja refleksit ovat normaalit. Etujaloissa varpaidenkin taivuttelu saa aikaan ylähuulen nykimistä, mutta ranteista, kyynärnivelistä ja olkanivelistä reaktio oli voimakkaampi. Vatsaontelon alueella ei ole koittelulöydöksiä ja sydän- ja hengitysäänet ovat normaalit. Korvat tähystettiin video-otoskoopilla: ei oireita selittäviä löydöksiä.
Siman asat oli lievästi koholla. Asat on solun sisäisten mitokondrioiden entsyymi. Mitokondriot huolehtivat solun energian saannista. Asatin nousu tarkoittaa siis soluvauriota. Sitä on kaikissa soluissa, mutta maksassa, lihaksissa ja sydämessä huomattavat määrät. Asatin puoliintumisaika on nopea, pari tuntia. Nousee nopeasti kudosvauriossa ja laskee nopeasti – mikäli kudosvaurio ei jatku. 
Muuten maksa- ja munuaisarvot, elektrolyytit, crp ja tulehdussolut olivat normaalirajoissa. Punasoluarvot olivat normaalirajoja korkeammat, joskin lievä nousu voi liittyä myös rotuun. Röntgentutkimuksessa ei todettu oireita selittäviä löydöksiä. Borrelia- ja anaplasmavasta-ainetutkimukset olivat negatiiviset, samoin reumatekijät ja tumavasta-aineet.
Labroja odotellessa Simalle aloitettiin neurologisen kivun hoitoon lääkitys, joka helpotti oireita jonkin verran, mutta jolla ei ollut parissa viikossa riittävää vastetta.
Oireet ja löydökset, myös labrojen löydöksettömyys ja puutteellinen vaste kipulääkitykseen, sopivat parhaiten immunologiseen ongelmaan. Immunologisissa sairauksissa elimistön omat puolustusmekanismit kääntyvät jostain syystä elimistön omia kudoksia kohtaan. Tavallisimpia ovat immunologinen arthriitti eli niveltulehdus, immunologinen meningiitti eli aivokalvontulehdus ja immunologiset reaktiot punasoluja tai verihiutaleita vastaan (IMHA, immunologinen trombosytopenia). Myös kuivasilmäisyys ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat usein immunologisia taustaltaan. Koska Simalla oli oireita, jotka sopisivat sekä immunologiseen meningiittiin että arthriittiin, on todennäköisintä että immunologinen prosessi kohdistuu verisuoniin: immunologinen vaskuliitti  (immunological vasculitis). 
Simalla aloitettiin virheellisen puolustusreaktion hillitsemiseksi kortisoni immunosuppressiivisella eli immuniteettia hillitsevällä annoksella. Muutamissa päivissä vointi kohentui huomattavasti. Sivuvaikutuksena kortisoni aiheutti voimakkaan nousun ruokahalussa. Alkuun tämä oli hyväkin, koska kivuliaana ruokahalu oli ollut heikko. Melko nopeasti saatiin aloitettua kortisoniannoksen hidas laskeminen ja ruokahalukin alkoi vähentyä lähemmäs normaalia. 
Tällä hetkellä, n. 1,5 kk kortisonilääkityksen alkamisesta, on kortisoniannos jo pieni, n. 0,2 mg/kg kerran päivässä. Koira leikkii, on iloinen, liikkuu mielellään, haastaa perheen muita koiria. Suunnitelmana on jatkaa lääkitystä yhteensä 4-6 kk:n ajan ja steriloida Sima ennen seuraavaa juoksua.
Immunologisten oireitten laukaisijana saattaa olla jokin infektio, lääkeaine, rokote tai hormonaalinen tekijä, nartuilla juoksu on merkittävä laukaiseva tekijä. Perinnöllinen taipumus on erittäin merkittävä ja usein tietyllä rodulla esiintyy nimenomaan tiettyä immunologista sairautta. Useimmiten yksilön kannalta laukaiseva tekijä jää avoimeksi. Estääkö sterilaatio Siman oireita uusimasta tai mikä uusimisriski on, jää toistaiseksi arvoitukseksi.

Tilanne alkuvuodesta 2017:
Sima alkoi saada kortisonista sivuvaikutuksia, vaikka annos oli pieni. Täysin ilman lääkityksiä ei pärjätty. Nyt Sima on ollut atsatiopriinillä muutamia kuukausia. Vointi on hyvä, liikkuminen iloista ja kaikki olemme tyytyväisiä.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi