Pentu tulee taloon – Miten uutta tulokasta tulisi liikuttaa?

Hoidan työssäni paljon kasvuhäiriöistä, venähdyksistä ja revähtymistä kärsiviä koiria. Käsitys pentua parhaiten kehittävästä liikunnasta tuntuu vaihtelevan paljon sen mukaan, kuka asiasta puhuu. Haluan tuoda oman korteni kekoon tässä paljon ajatuksia herättävässä aiheessa. Tämä teksti on kirjoittamisen arvoinen, jos yksikin pentu kehittyy tämän seurauksena terveeksi ja kivuttomaksi nuoreksi koiraksi. Vaivojen ja ongelmien ennaltaehkäisy alkaa jo pienen pennun kanssa ja erityisesti oikeanlaiseen kasvuympäristöön ja liikuntaan tulisi jokaisen pennun omistajan kiinnittää huomiota.
Pentu tulee uuteen kotiin yleensä 7-8 viikon ikäisenä. Tällöin pentu vasta opettelee liikkumaan koordinoidusti. Liikkeet ovat kömpelöitä ja pentu tupsahtaakin tuon tuosta nenälleen tai pyllylleen. Pennun lihakset ovat hyvin heikot ja nivelistö on löysää, nivelet ovat vasta kehittymässä. Kasvun aika on hyvin herkkää aikaa. Kasvulinjat ovat avoimet koiran koosta riippuen 10-14 kuukauteen saakka. Kasvun aikana on erittäin tärkeää huomioida oikealainen, pentua kehittävä liikunta.

Pieni pentu jaksaa olla hereillä vain lyhyitä aikoja ja nukkuu vielä paljon. Kasvun myötä jaksaminen ja aktiivisuus lisääntyy. Pentua tulee aktivoida pienissä erissä pitkin päivää. Parasta liikuntaa on helpohkossa metsämaastossa omaehtoinen liikunta. Kun omistaja liikkuu hitaasti, sienestysvauhdilla, ehtii pentu pitämään omia lepotaukoja ulkoilun aikana. Metsässä pentu joutuu myös nostelemaan jalkojaan, opettelemaan etäisyyksien hahmottamista sekä toki harjaannuttaa myös aistejaan erilaisilla hajuilla. Kiinnitä huomiota metsänpohjaan. Mikäli aluskasvillisuus on kovin korkeaa tai alustassa on paljon puun rankoja, joutuu pentu hypimään kohtuuttoman paljon päästäkseen eteenpäin. Aluskasvillisuus ei saisi olla kinnerkorkeutta korkeampaa, eli mäyräkoiralle sopiva alusta on sammalpohja ja esim. saksanpaimenkoira voi huoletta kulkea puolukkavarvikossa ja kasvamisen myötä myös mustikkavarvikossa. Pennun kanssa on tärkeää myös opetella hihnakäyttäytymistä, mutta täytyy muistaa, ettei hihnaliikunta kehitä pennun kehoa.


 
Pennun kanssa on tärkeää leikkiä. Samalla, kun leikkiminen vahvistaa omistajan ja pennun välistä sidettä, se myös harjaannuttaa pennun koordinaatiota. Erilaisissa leikeissä pentu joutuu hahmottamaan etäisyyksiä, ottamaan pieniä pyrähdyksiä sekä kontrollimaan mm. sivusuunnan liikkeitä. Vetoleikeissä tulee huomioida pennun koko. Lelu tulee pitää koko ajan pennun tasolla, mieluiten hieman maahanpäin. Missään nimessä vetoleikeissä pentua ei nosteta lelun avulla ilmaan, eikä lelun houkuttelemana pentua hyppyytetä tai ohjata seisomaan takajaloillaan. Myöskään voimakasta riepottelua ei saa tehdä. Voimakkaat suunnnan muutokset ja räjähtävät lähdöt ja jarrutukset, mm. pallon heittoleikit, altistavat pennun luuston ja lihaksiston liian koville. Näissä liian nopeissa liikkeissä venähdysten ja mm. lonkan sijoiltaan menon riski kasvaa suureksi. Pentu vasta opettelee liikkumaan koordinoidusti, joten pitkäkestoista leikkimistä ja riehumista tulee välttää. Mikäli pentua liikutetaan liian pitkäkestoisesti, väsyvät lihakset ja nivelten kontrolli heikkenee. Väsyneenä kontrollin heiketessä pentu on altis venähdyksille ja traumoille. Pennun sosiaalistaminen on tärkeää, mutta toisten koirien kanssa leikkimisessä tulee olla varovainen. Leikkiminen tulee aina tapahtua saman kokoisten kavereiden kanssa ja aina pitävällä alustalla. Selkeästi isokokoisemman koiran kanssa leikkiminen saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pennulle venähdyksiä tai luun murtumia. Leikkimisen aikana seuraa pennun jaksamista. Kun huomaat väsymisen merkkejä, tulee leikkiminen lopettaa ihmisen toimesta. Pentu ei itse leikkiä lopeta vaan jatkaa sitkeästi. Tälläisessä tilanteessa on tapahtunut mm. kintereiden ja lonkkanivelten venähdysvammoja, kun lihakset eivät kertakaikkiaan jaksa enää kontrolloida nivelen asentoa ja kaverikoira esimerkiksi tönäisee pentua takapäästä.


Alle 6 kk ikäistä pentua ei saa vielä hyppyyttää eikä antaa kulkea portaita. Pennun luiden kavulinjat ovat aktiivisia ja alttiita vaurioille. Kasvulinjavaurioiden riski lisääntyy, mikäli liikuntaa toteutetaan liian rajuna tai pennun annetaan hyppiä. Hypyt alaspäin sekä portaiden kulkemiset alaspäin kuormittavat etujalkoja ja altistavat kyynärvarren luiden kasvulinjavaurioille. Pieni asentovirhe etujalassa saattaa pahentua haittaavaksi asentovirheeksi hyvin nopeasti, mikäli pentu saa päivittäin kulkea portaita.
Lonkkamaljat kehittyvän kasvun myötä, joten oikealla liikunnalla ja tietyillä rajoituksilla pystytään vaikuttamaan lonkkamaljan muotoutumiseen. Mikäli pentu pääsee paljon liukastelemaan, aiheutuu lonkan nivelsiteisiin helposti venähdysvammoja. Nivelsidevenähdyksen seurauksena reisiluun pää pääsee liikkumaan lonkkamaljassa normaalia enemmän, jolloin lonkkamaljat muotoutuvat normaalia matalemmiksi. Nivelsiderakenne tukevoituu aina 1½ vuoteen saakka.
Kotona on siis ehdottoman tärkeää laittaa matot lattiaan, ettei pentu pääse liukastelemaan. Lattioihin voi laittaa vanhoja räsymattoja, jotka heitetään roskikseen pentuajan jälkeen. Myös metritavarana myytävä kostean tilan matto on hyvää. Se on helppo pestä vahinkojen jälkeen ja se myös kuivuu nopeasti.
Alle 6 kk ikäiselle pennulle ei saa myöskään teettää voimaharjoittelua. Vartalon ja nivelten hallintaa kehittäviä harjoitteita voidaan tehdä säännöllisesti, kunhan toistomäärät pidetään pieninä. Harjoitteet tulee myös olla riittävän helppoja ja harjoitteissa edetään koiran kehittymisen mukaan yksilöllisesti.
Nykyään trendinä mm. tokokoirilla on treenata takaosan käyttöä sivuaskeleilla. Harjoitteessa koira seisoo etujalat pienellä korokkeella ja takaosallaan koira pyörii korokkeen ympäri. Koiralla lonkan stabiliteetti on huonoimmillaan sivusuunnan liikkeissä ja erityisen hankalaa lonkan hallinta on pennulla. Liiallinen sivuaskeleiden treenaaminen muuttaa lonkan alueen biomekaniikkaa. Eli toisin sanoen lonkan hallintalihakset muuttuvat passiivisiksi ja liikettä aikaansaavat lihakset yliaktiivisiksi. Tämä on ollut nähtävissä pennuilla ja nuorilla koirilla, joilla kyseistä harjoitusta on tehty paljon. Liike sinänsä on hyvä, mutta suuret toistomäärät tekevät liikkeestä voimaharjoituksen, johon pennun keho ei ole valmis.
Pennun motorista kehitystä voi tukea mm. erittäin hidastahtisella kävelyllä, jota toteutetaan joka päivä 1 min ajan tasaisella, 1 min ajan ylämäkeen ja 1 min ajan alamäkeen. Mikäli kaikki 3 harjoitetta tehdään samalla ulkoilukerralla, tulee harjoitteiden välissä olla pienet palauttavat normaalivauhtiset kävelypätkät. Kun pentu liikkuu erittäin hitaasti, joutuu se koko ajan hallitsemaan liikkeitään ja tasapainoilemaan. Pennulle on olemassa myös muita sopivia vartalon hallinnan harjoitteita, joita voi käydä hakemassa omalle pennulle eläinfysioterapeutin vastaaotolta tai esim. pennun motorista kehitystä tukevalta -kurssilta. Harjoitteet antavat hyvän pohjan harrastuskoiran tukilihasten treenaamiseen myös aikuisena.
Marika Ruottinen
fysioterapeutti, eläinfysioterapeutti
www.elainystavasilaakari.fi

Kommentti artikkeliin: “Pentu tulee taloon – Miten uutta tulokasta tulisi liikuttaa?

  1. Puppua says:

    Siis mitä soopaa tämä on? Että postaissa kulkeminen on vahingollista jne ? Minulla ollut koiria yli 40 vuotta enkä ole eläissäni kuullut tämmöstä puppua.

Kommentointi on suljettu.