Lemmikin ylipaino

Lemmikkien ylipaino ja siihen liittyvät sairaudet ovat viime aikoina lisääntyneet huomattavasti ja lemmikkien ylipaino on kasvava ongelma erityisesti hyvinvointivaltioissa. Nykyisin jo noin kolmasosan eläinlääkärin luona käyvistä lemmikeistä arvioidaan olevan ylipainoisia. Ylipaino altistaa lemmikin useille sairauksille ja heikentää eläimen hyvinvointia.

Onko lemmikkini ylipainoinen?

Normaalipainoisella lemmikillä kylkiluut ovat helposti tunnettavissa, mutta eivät näy häiritsevästi.  Jos kylkiluita joutuu etsimään tai painamaan kyljistä tunteakseen kylkiluut, eläimellä on jo ylimääräistä rasvaa kyljissään. Rodusta riippumatta hyväkuntoisen koiran vatsalinja on nouseva, osalla roduista vatsalinja nousee voimakkaasti, osalla vain hieman. Ylhäältä päin katsottuna vyötärö on lemmikin kapein kohta ja vyötärön tulisikin olla helposti erotettavissa. Kissoilla vatsan alla ei normaalipainoisella ole tunnettavissa roikkuvaa rasvakudosta.

Ylipainon toteamiseen ei siis välttämättä tarvita vaakaa, lemmikin tarkkailu riittää sopivan ruumiin kunnon arviointiin. Vaa’an avulla voidaan toki seurata lemmikin painon tasaisena pysymistä ja erityisesti laihdutettaessa vaaka on hyvä apuväline sopivan laihdutustahdin arvioimisessa.

Lemmikin ylipainossa tulee muistaa, että lemmikit ovat lähtökohtaisesti pääsääntöisesti ihmistä kevyempiä. Näin ollen kilon lisäys niiden painoon on huomattavasti merkittävämpää kuin ihmisellä vastaava painon lisäys. Jos ihannepainoltaan 5 kg painava koira painaa 8 kg, vastaa se samaa kuin 80 kg painava ihminen painaisi 130 kg.

Lemmikkien ylipainoon suhtaudutaan yleisesti ottaen valitettavan keveästi. Joillakin koiraroduilla esimerkiksi näyttelyissä pidetään ihailtavana rotevuutta ja rotevuus sekoitetaan lihavuuteen. Lemmikin pyöreyttä ei välttämättä tiedosteta, vaan ajatellaan sen olevan vain vankkarakenteinen. Turhan usein unohdetaan ylipainoon liittyvät terveyshaitat – läski tappaa.

Ylipaino altistaa useille sairauksille

Kuten ihmisillä, myös eläimillä ylipaino altistaa monille sairauksille. Ylipaino heikentää eläimen elämänlaatua ja myös lyhentää elämän pituutta.

Ylipaino rasittaa lemmikin niveliä ja erityisesti nivelrikosta kärsivillä eläimillä tämä on hyvin haitallista. Ylipaino myös altistaa nivelrikon kehittymiselle ja etenemiselle. Nivelet kipeytyvät ja liikkuminen hankaloituu. Ajan kuluessa ylös nouseminen voi muuttua hyvin hankalaksi ja kävely muuttuu töpöttäväksi. Hyppääminen ei enää onnistu ja lemmikki voi alkaa nukkumaan aiempaa enemmän. Ylipaino altistaa myös rappeumasairauksille, kuten polven eturistisiteen pettämiselle. Liikkumisen huonontuminen pahentaa entisestään ylipainon kierrettä. Liikuntakyvyn heikkeneminen itsessän on merkittävä elämänlaatua huonontava tekijä.

Ylipaino myös muuttaa elimistön aineenvaihduntaa ja altistaa siten erilaisille aineenvaihduntasairauksille. Diabetestä tavataan yleisesti ylipainoisilla eläimillä ja diabetes on tavallisesti tyypiltään ihmisten kakkostyypin diabetestä muistuttava. Myös haimatulehdus on tavallisempaa ylipainoisilla eläimillä. Kissoilla esimerkiksi virtsaamisvaivat, muun muassa virtsakivet, ovat tavallisempia ylipainoisilla eläimillä. Myös esimerkiksi maksan rasvoittumista tavataan ylipainoisilla eläimillä.

Ylipaino altistaa myös sydänvaivoille, heikentää eläimen vastustuskykyä ja lisää muun muassa leikkauskomplikaatioiden riskiä.

Lihomiseen johtavia tekijöitä

Lihomisen tausta on yksinkertainen: eläin syö enemmän kuin se kuluttaa. Eläimen saama päivittäinen ruokamäärä voi olla liian iso tai sen saama ruoka liian energiapitoista. Tavallisin syy lihomiseen on kuitenkin suuri makupalojen määrä. Lemmikin ruokaan saatetaan myös lisätä höysteitä, jotka sisältävät yllättävänkin paljon energiaa. Omistajat suhtautuvat lemmikin ruokintaan usein hyvin tunnepitoisesti ja eläintä rakastetaan ruoalla: kun perhe syö aamupalaa, voidellaan myös koiralle omat aamiaisleivät. Lemmikit oppivat nopeasti kerjäämään ruokaa ja suloista pää kallellaan katsovaa eläintä voi olla vaikea vastustaa.

Usein ylipainon syynä pidetään sterilaatio- tai kastraatioleikkausta. Sterilaatio ja kastraatio vähentävät eläimen hormonitoimintaa ja pienentävät siten energiankulutusta. Leikkauksen jälkeen energiantarve vähenee keskimäärin 30 %, joillakin yksilöillä jopa 50 %. Lemmikki ei siis liho varsinaisesti leikkauksen takia vaan vähentyneen energian tarpeen seurauksena kun ruokavaliota ei ole sopeutettu muuttuneeseen tilanteeseen.

Jotkin rodut ovat ahneempia ruoalle ja siten myös lihovat helpommin kuin kaikki ruoka katoaa hetkessä. Eri rotujen välillä on myös eroa energian hyväksikäytössä.

Joskus lihomisen taustalla voi olla myös jokin aineenvaihduntaa muuttava ja siten ylipainolle altistava sairaus. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalla koiralla ruokahalu usein kasvaa, mutta aineenvaihdunta heikkenee ja siten ylipainoa kertyy helposti.

Laihduttaminen kannattaa

Koska lemmikillä pienikin painon nousu on jo merkittävää, jo pienestäkin painonpudotuksesta on hyötyä. Esimerkiksi nivelrikon hoidossa pelkällä painon pudotuksella on todettu olevan merkittävä kipua vähentävä ja liikkumista parantava vaikutus. Painon pudottaminen vähentää suoraan myös ylipainoon liittyvien sairauksien riskiä ja pidentää elinikää.

Kun ylipaino havaitaan, kannattaa laihduttamiseen lähteä tarmokkaasti heti, sillä mitä vähemmän ylipainoa on, sitä helpompaa laihduttaminen on. Ylipainoa kannattaa myös pyrkiä ennaltaehkäisemään – esimerkiksi sterilaatio tai kastraatioleikkauksen jälkeen ruokavalio kannattaa heti vaihtaa kevyemmäksi.

Laihduttamisessa tärkeintä on omistajan asenne ja päätös siitä, että nyt lemmikki laihdutetaan sopivaan kuntoon. Eläimet harvoin hakevat ruokaa itse kaapeista tai kaatavat sitä kuppiinsa – normaalioloissa kaikki suuhun päätyvä on omistajan eläimelle syöttämää. Monet omistajat kertovat heidän lemmikkinsä rakastavan ruokaa ja syömisen tuottavan iloa eläimelle. Kannattaa kuitenkin muistaa ylipainon haitat ja etsiä muuta tekemistä lemmikin aktivoimiseksi – leikkiminen tai lenkille lähtö toimii useimmilla lemmikeillä yhtä hyvin tai jopa paremmin mielen virkistämiseen.

Laihdutettaessa tulee muistaa, että pikku hiljaa kertynyt paino ei myöskään lähde hetkessä. Omistajalta vaaditaan sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä vaikka paino ei heti putoaisikaan. Nopea painon pudotus ei myöskään ole turvallista.

Kun ylipaino havaitaan, kannattaa lemmikille tehdä terveystarkastus eläinlääkärin vastaanotolla, jotta varmistetaan, että eläimellä ei ole mahdollisia ylipainolle altistavia taustasairauksia ja laihdutus on turvallista. Eläinlääkäri voi myös neuvoa sopivan ruokavalion löytämisessä ja oikeissa annoskoissa. Jos eläinlääkäri muun eläinlääkärikäynnin yhteydessä huomauttaa painosta, ei huomautuksesta kannata loukkaantua vaan ottaa neuvo tosissaan ja alkaa hoikistelemaan lemmikkiä.

Laihdutusohjelma

Teoriassa laihduttaminen on helppoa: lemmikin tulee saada vähemmän energiaa kuin se kuluttaa eli pienennetään eläimen päivittäistä energian saantia. Käytännössä haasteiksi voivat muodostua omistajan heikko motivaatio laihduttamiseen, muut perheenjäsenet, jotka ruokkivat lemmikkiä salaa, tai ruokaa varasteleva lemmikki. Kun laihduttamiseen lähdetään, on tärkeää saada kaikki perheenjäsenet ymmärtämään tavoite ja sitoutumaan laihduttamiseen.

Helpointa laihduttaminen on ruoalla, jonka energiasisältö tunnetaan. Tämän vuoksi laihtuminen onnistuu usein helpommin kaupallisilla lemmikkiruoilla, koska lemmikin tarvitsema ruokamäärä pystytään helpommin arvioimaan. Kaupallisista ruoista löytyy myös ruokia, jotka on  tarkoitettu laihduttamiseen. Näissä ruoissa on yleensä lisätty esimerkiksi kuitupitoisuutta, jolloin kylläisyyden tunne säilyy pidempään vaikka annoskoko pienenee. Hyviä ruokia laihduttamiseen ovat esimerkiksi Royal Canin Obesity ja Royal Canin Satiety Support. Eläinten energiantarve on yksilöllistä, joten pakkausten annossuosituksia ei tule noudattaa orjallisesti – jos paino ei lähde putoamaan, saa eläin edelleen liikaa energiaa ja annoskokoa tulee pienentää.

Kun lemmikin päivittäinen ruokamäärä on arvioitu, on tärkeää pysyä tässä ruokamäärässä. Helpoiten tämä onnistuu siten, että aamulla mittakuppiin mitataan koko päivän ruoka-annos. Tästä osa annetaan aamuruoalla ja loput säästetään seuraavaa ruokintakertaa varten. Jos lemmikille haluaa päivällä antaa nameja esimerkiksi koulutustilanteiden yhteydessä, otetaan nämä namit jäljellä olevasta ruokamäärästä. Aamulla mitatun ruoan lisäksi ei anneta muita herkkuja, ruoantähteitä, puruluita tms. Seuraavalla ruokintakerralla illalla annetaan jäljellä oleva ruokamäärä lemmikille.

Ylipainoisten lemmikkien kanssa suositellaan ruoka-aikoja, myös kissoilla, sillä vapaasti tarjolla olevan ruoan kanssa syötyä ruokaa on vaikea arvioida, erityisesti jos taloudessa on useita eläimiä. Ruoka-aikaan kippo annetaan lemmikille tarjolle, pidetään esillä esimerkiksi 15 minuuttia ja tämän jälkeen kippo otetaan pois. Jos eläin ei tänä aikana syö, tarjotaan ruoka seuraavan kerran seuraavaan ruoka-aikaan. Näin eläin myös oppii, että silloin syödään kun ruokaa on tarjolla eikä odota vaihtoehtoisia herkkuja kupissa tarjottavan ruoan sijaan. Koirilla ruoka kannattaa tarjota kahdesti päivässä. Kissoilla ruoka tarjotaan 3-5 kertaa päivässä. Jos taloudessa on vain yksi kissa, voi ruoan jättää myös pidemmäksi aikaa tarjolle, kunhan päivittäinen ruokamäärä edelleen mitataan ja siinä pysytään.

Lemmikin paino kannattaa punnita ennen laihdutuksen aloittamista, jotta tiedetään lähtöpaino. Tämän jälkeen punnitus kannattaa tehdä esimerkiksi 1-2 viikon välein ja seurata edistymistä. Pienikin painon putoaminen tässä ajassa on askel eteenpäin.

Tarkan ruokavalion lisäksi liikunnan lisääminen helpottaa laihdutusta ja parantaa lemmikin yleiskuntoa. Koiran kanssa päivittäistä lenkkiä kannattaa asteittain alkaa pidentää – samalla myös omistajan kunto kasvaa huomaamatta. Sisällä eläviä kissoja voi aktivoida kotona esimerkiksi leluilla leikittämällä tai tarjoamalla niille mahdollisuuden kiipeilyyn esimerkiksi kiipeilypuussa. Ruokaa voi myös piiloitella leluihin tai piiloihin asuntoon ja aktivoida siten eläintä. Laiskan kissan voi myös kantaa kauemmas lempipaikastaan tai esimerkiksi toiseen kerrokseen, jolloin se joutuu liikkumaan edes vähän päästäkseen takaisin makuupaikalleen.

Jos lemmikkisi paino epäilyttää, älä epäröi kysyä asiasta eläinlääkäriltäsi. Eläinystäväsi lääkärissä voit käydä maksutta punnitsemassa lemmikkisi ja kysymässä hoitajalta arviota lemmikin kunnosta. Henkilökuntamme auttaa mielellään laihduttamisessa alkuun ja suunnittelee kanssanne lemmikillesi sopivan laihdutusohjelman.

ELL Johanna Reilin
www.elainystavasilaakari.fi

Pentu tulee taloon – Miten uutta tulokasta tulisi liikuttaa?

Hoidan työssäni paljon kasvuhäiriöistä, venähdyksistä ja revähtymistä kärsiviä koiria. Käsitys pentua parhaiten kehittävästä liikunnasta tuntuu vaihtelevan paljon sen mukaan, kuka asiasta puhuu. Haluan tuoda oman korteni kekoon tässä paljon ajatuksia herättävässä aiheessa. Tämä teksti on kirjoittamisen arvoinen, jos yksikin pentu kehittyy tämän seurauksena terveeksi ja kivuttomaksi nuoreksi koiraksi. Vaivojen ja ongelmien ennaltaehkäisy alkaa jo pienen pennun kanssa ja erityisesti oikeanlaiseen kasvuympäristöön ja liikuntaan tulisi jokaisen pennun omistajan kiinnittää huomiota.
Pentu tulee uuteen kotiin yleensä 7-8 viikon ikäisenä. Tällöin pentu vasta opettelee liikkumaan koordinoidusti. Liikkeet ovat kömpelöitä ja pentu tupsahtaakin tuon tuosta nenälleen tai pyllylleen. Pennun lihakset ovat hyvin heikot ja nivelistö on löysää, nivelet ovat vasta kehittymässä. Kasvun aika on hyvin herkkää aikaa. Kasvulinjat ovat avoimet koiran koosta riippuen 10-14 kuukauteen saakka. Kasvun aikana on erittäin tärkeää huomioida oikealainen, pentua kehittävä liikunta.

Pieni pentu jaksaa olla hereillä vain lyhyitä aikoja ja nukkuu vielä paljon. Kasvun myötä jaksaminen ja aktiivisuus lisääntyy. Pentua tulee aktivoida pienissä erissä pitkin päivää. Parasta liikuntaa on helpohkossa metsämaastossa omaehtoinen liikunta. Kun omistaja liikkuu hitaasti, sienestysvauhdilla, ehtii pentu pitämään omia lepotaukoja ulkoilun aikana. Metsässä pentu joutuu myös nostelemaan jalkojaan, opettelemaan etäisyyksien hahmottamista sekä toki harjaannuttaa myös aistejaan erilaisilla hajuilla. Kiinnitä huomiota metsänpohjaan. Mikäli aluskasvillisuus on kovin korkeaa tai alustassa on paljon puun rankoja, joutuu pentu hypimään kohtuuttoman paljon päästäkseen eteenpäin. Aluskasvillisuus ei saisi olla kinnerkorkeutta korkeampaa, eli mäyräkoiralle sopiva alusta on sammalpohja ja esim. saksanpaimenkoira voi huoletta kulkea puolukkavarvikossa ja kasvamisen myötä myös mustikkavarvikossa. Pennun kanssa on tärkeää myös opetella hihnakäyttäytymistä, mutta täytyy muistaa, ettei hihnaliikunta kehitä pennun kehoa.


 
Pennun kanssa on tärkeää leikkiä. Samalla, kun leikkiminen vahvistaa omistajan ja pennun välistä sidettä, se myös harjaannuttaa pennun koordinaatiota. Erilaisissa leikeissä pentu joutuu hahmottamaan etäisyyksiä, ottamaan pieniä pyrähdyksiä sekä kontrollimaan mm. sivusuunnan liikkeitä. Vetoleikeissä tulee huomioida pennun koko. Lelu tulee pitää koko ajan pennun tasolla, mieluiten hieman maahanpäin. Missään nimessä vetoleikeissä pentua ei nosteta lelun avulla ilmaan, eikä lelun houkuttelemana pentua hyppyytetä tai ohjata seisomaan takajaloillaan. Myöskään voimakasta riepottelua ei saa tehdä. Voimakkaat suunnnan muutokset ja räjähtävät lähdöt ja jarrutukset, mm. pallon heittoleikit, altistavat pennun luuston ja lihaksiston liian koville. Näissä liian nopeissa liikkeissä venähdysten ja mm. lonkan sijoiltaan menon riski kasvaa suureksi. Pentu vasta opettelee liikkumaan koordinoidusti, joten pitkäkestoista leikkimistä ja riehumista tulee välttää. Mikäli pentua liikutetaan liian pitkäkestoisesti, väsyvät lihakset ja nivelten kontrolli heikkenee. Väsyneenä kontrollin heiketessä pentu on altis venähdyksille ja traumoille. Pennun sosiaalistaminen on tärkeää, mutta toisten koirien kanssa leikkimisessä tulee olla varovainen. Leikkiminen tulee aina tapahtua saman kokoisten kavereiden kanssa ja aina pitävällä alustalla. Selkeästi isokokoisemman koiran kanssa leikkiminen saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pennulle venähdyksiä tai luun murtumia. Leikkimisen aikana seuraa pennun jaksamista. Kun huomaat väsymisen merkkejä, tulee leikkiminen lopettaa ihmisen toimesta. Pentu ei itse leikkiä lopeta vaan jatkaa sitkeästi. Tälläisessä tilanteessa on tapahtunut mm. kintereiden ja lonkkanivelten venähdysvammoja, kun lihakset eivät kertakaikkiaan jaksa enää kontrolloida nivelen asentoa ja kaverikoira esimerkiksi tönäisee pentua takapäästä.


Alle 6 kk ikäistä pentua ei saa vielä hyppyyttää eikä antaa kulkea portaita. Pennun luiden kavulinjat ovat aktiivisia ja alttiita vaurioille. Kasvulinjavaurioiden riski lisääntyy, mikäli liikuntaa toteutetaan liian rajuna tai pennun annetaan hyppiä. Hypyt alaspäin sekä portaiden kulkemiset alaspäin kuormittavat etujalkoja ja altistavat kyynärvarren luiden kasvulinjavaurioille. Pieni asentovirhe etujalassa saattaa pahentua haittaavaksi asentovirheeksi hyvin nopeasti, mikäli pentu saa päivittäin kulkea portaita.
Lonkkamaljat kehittyvän kasvun myötä, joten oikealla liikunnalla ja tietyillä rajoituksilla pystytään vaikuttamaan lonkkamaljan muotoutumiseen. Mikäli pentu pääsee paljon liukastelemaan, aiheutuu lonkan nivelsiteisiin helposti venähdysvammoja. Nivelsidevenähdyksen seurauksena reisiluun pää pääsee liikkumaan lonkkamaljassa normaalia enemmän, jolloin lonkkamaljat muotoutuvat normaalia matalemmiksi. Nivelsiderakenne tukevoituu aina 1½ vuoteen saakka.
Kotona on siis ehdottoman tärkeää laittaa matot lattiaan, ettei pentu pääse liukastelemaan. Lattioihin voi laittaa vanhoja räsymattoja, jotka heitetään roskikseen pentuajan jälkeen. Myös metritavarana myytävä kostean tilan matto on hyvää. Se on helppo pestä vahinkojen jälkeen ja se myös kuivuu nopeasti.
Alle 6 kk ikäiselle pennulle ei saa myöskään teettää voimaharjoittelua. Vartalon ja nivelten hallintaa kehittäviä harjoitteita voidaan tehdä säännöllisesti, kunhan toistomäärät pidetään pieninä. Harjoitteet tulee myös olla riittävän helppoja ja harjoitteissa edetään koiran kehittymisen mukaan yksilöllisesti.
Nykyään trendinä mm. tokokoirilla on treenata takaosan käyttöä sivuaskeleilla. Harjoitteessa koira seisoo etujalat pienellä korokkeella ja takaosallaan koira pyörii korokkeen ympäri. Koiralla lonkan stabiliteetti on huonoimmillaan sivusuunnan liikkeissä ja erityisen hankalaa lonkan hallinta on pennulla. Liiallinen sivuaskeleiden treenaaminen muuttaa lonkan alueen biomekaniikkaa. Eli toisin sanoen lonkan hallintalihakset muuttuvat passiivisiksi ja liikettä aikaansaavat lihakset yliaktiivisiksi. Tämä on ollut nähtävissä pennuilla ja nuorilla koirilla, joilla kyseistä harjoitusta on tehty paljon. Liike sinänsä on hyvä, mutta suuret toistomäärät tekevät liikkeestä voimaharjoituksen, johon pennun keho ei ole valmis.
Pennun motorista kehitystä voi tukea mm. erittäin hidastahtisella kävelyllä, jota toteutetaan joka päivä 1 min ajan tasaisella, 1 min ajan ylämäkeen ja 1 min ajan alamäkeen. Mikäli kaikki 3 harjoitetta tehdään samalla ulkoilukerralla, tulee harjoitteiden välissä olla pienet palauttavat normaalivauhtiset kävelypätkät. Kun pentu liikkuu erittäin hitaasti, joutuu se koko ajan hallitsemaan liikkeitään ja tasapainoilemaan. Pennulle on olemassa myös muita sopivia vartalon hallinnan harjoitteita, joita voi käydä hakemassa omalle pennulle eläinfysioterapeutin vastaaotolta tai esim. pennun motorista kehitystä tukevalta -kurssilta. Harjoitteet antavat hyvän pohjan harrastuskoiran tukilihasten treenaamiseen myös aikuisena.
Marika Ruottinen
fysioterapeutti, eläinfysioterapeutti
www.elainystavasilaakari.fi