Working kelpie syndrome?


Asiakkaakseni tuli kesällä 2015 työlinjainen kelpie, joka on päivittäisessä työkäytössä maitotilalla. Koiran oireena oli kohtaustyyppinen oireilu rasituksessa. Tyypillinen kohtaus alkaa takapään huteruudella, hoipertelulla ja sitten koira kaatuu maahan, kuolaa, siristelee silmiään, syö ruohoa. Kohtauksen alku on kuin koiralle olisi tulossa epilepsiakohtaus, mutta kramppien sijasta tuleekin vain selkeästi hyvin pahaa oloa. Omistaja kertoi, että usein tätä ennakoi se, että koira lakkaa toimimasta normaalilla intensiteetillä tai se saattaa tehdä jotain sekundaarista ja esim. keskittyä yksilöön lauman sijasta. Muutaman minuutin huilattuaan koira pystyy jatkamaan töitä. Koira, jonka työskentelykuntoon ei voi varmasti luottaa, ei kuitenkaan sovi päivittäiseksi työkaveriksi tilanteessa, jossa koira on välttämätön apulainen.
Ko. koiran maksa- ja munuaisarvot oli tutkittu aiemmin normaaleiksi. Ulkoisessa tutkimuksessa todettiin kipu rintarangan puolessa välissä. Verenpaineet olivat hiukan korkeammat, kuin koiran rauhallinen olemus huomioiden olisi pitänyt olla. Muita löydöksiä hypertension lisäksi ei tehty. Punasolu- ja valkosolulukemat olivat normaalit, samoin kilpirauhasarvot. Koiralle aloitettiin verenpaineen tasaamiseksi ACE-estäjä. Kontrollissa joitakin viikkoja myöhemmin todettiin yläpaineen jopa hiukan nousseen, alapaineen hiukan laskeneen. Vointiin lääkityksellä ei ollut vaikutusta. Rintarangan alueen lihaskipu oli helpottanut tulehdus-kipulääkkeellä, millä ei ollut myöskään vaikutusta koiran vointiin. Tässä vaiheessa tehtiin myös kortisolin erityksen säätelyn selvittämiseksi ACTH-testi, joka oli normaali. Tässä vaiheessa ensimmäiseksi vaihtoehtodiagnoosiksi nousi adrenaliinia erittävä lisämunuaisen kasvain, feokromosytooma. Koiralle aloitettiin kohonneen verenpaineen hoitoon alfa-salpaajalääkitys. Koiran vaste lääkitykselle oli erittäin hyvä, omistajan sanojen mukaan hän sai koiransa takaisin. Vaste alfa-salpaajalle sopisi adrenaliinivälitteiseen verenpaineen nousuun.
Kyseessä olevan koiran lähisukulaisilla on ollut vastaavia oireita.  Lauantaina 19.9. suuntasin tämän kelpien kotitilalle, johon oli tullut yhteensä yhdeksän kelpietä, joista kahdella muulla oli ollut tiheästi kohtauksia, yhdellä oli nähty yksi kohtaus. Koirilta otettiin verenpaineet ennen rasitusta sekä rasituksen jälkeen. Koiralla, jolla alfa-salpaajalääkitys oli aloitettu, olivat paineet selkeästi aiempaa paremmalla tasolla. Rasituksessa (hetken paimennuksen jälkeen), koiran keskittymiskyky selkeästi herpaantui ja sen oli heikko olo. Hetken huokaisun jälkeen työskentely jatkui normaalisti. Kaikki muilla aiemminkin kohtauksia saaneilla koirilla paineet olivat levossa korkeahkot. Paimentaessa saatiin provosoitua kohtausmainen oireilu ja sen jälkeen verenpaineet olivat paikoin aiempaakin korkeampia, mutta erityisesti huomiota kiinnitti voimakas paineiden heittely.  Koirien lämpöjä ei mitattu, mutta käteen koirat eivät tuntuneet edes nivusten ohutkarvaiselta alueelta kuumilta.
Bordecolliella tunnetaan bordercollie kollapsi (bcc), jossa oire näyttää melko samalta erityisesti alussa, mutta samaa selkeää kuvottavaa oloa kuin nyt tutkituilla kelpiellä ei näyttäisi liittyvän tähän oireyhtymään. Bcc:ssa elimistön lämpötilansäätelyssä on heikkous ja lämpö saattaa rasituksessa kohota vaarallisen korkeaksi, mutta hetken levolla tilanne helpottaa selkeästi. Bcc:ia tutkitaan mm. Minnesotan yliopistossa, http://www.cvm.umn.edu/vbs/faculty/Mickelson/lab/EIC/bordercollieEIC/home.html. Nyt oireilevilla kelpiellä kuitenkin oireiden takana on toinen elimistön säätelyongelma, verenpaineen säätely. 
Työnimeksi tälle oireyhtymälle olen antanut working kelpie syndrome, wks. Ongelman laajuuden ja syyn selvittely on vasta alussa. Onko kyseessä perinnöllinen lisämunuaisen ytimen kasvain, jokin hermostollinen ongelma, jokin kertymäsairaus? Onko kyseessä yhden suvun yksittäiseen geenivirheeseen liittyvä ongelma vai laajempi ongelma? Parilla oireettomalla koiralla oli korkeahkot paineet, mutta ne paimensivat kauniisti eikä niitä saatu villittyä rajuun työskentelytapaan.  Olivatko koirat oppineet säätelemään ja estämään pahaa oloa toimimalla alemmalla vireellä erittäin kauniisti? Mikä pahan olon aiheuttaa: paineen nousu entisestään vai paineen heittelehtiminen? Mikä on wks:n ja bcc:n mahdollinen yhteys?
Wks-tutkimus on suunnitteilla. Mikäli sinun koirallasi on vastaavia oireita, otathan yhteyttä! Laita s-posti osoitteeseen elainystavasilaakari@gmail.com.
Kirjoittaja ELL Juliska Haapanen-Kallio
www.elainystavasilaakari.fi

Kotona tehtävien harjoitteiden ja lihashuollon merkitys

Koiraharrastukset ovat ihmisten luomia harrastuksia, joissa koira joutuu venymään maksimaalisiin suorituksiin sekä tekemään tehtäviä, jotka ovat sille luonnostaan epätyypillisiä. Treenattaessa toistoja tulee hurjan paljon ja yleensä kovalla intensiteetillä. Treeneissä koira nostetaan yleensä korkeaan vireeseen ja palkataan myös vauhdikkaasti. Tehokkaat treenit aloitetaan usein jo hyvin nuorelle pennulle ja treenaamisessa edetään kovaa vauhtia, joskus turhankin kovaa ja samalla unohdetaan koiran normaali kehittyminen. Kuten kaikessa muissakin harrastuksissa, myös koiraharrastuksissa tulee muistaa riittävä pohjatyö. Ennenkuin koiralta voidaan vaatia täydellä teholla tehtäviä vaativia tehtäviä, tulee koiran fysiikan pohjat luoda kuntoon. Normaalin peruskunnon lisäksi koirien kanssa tulisi panostaa vartaloa ja niveliä tukevien lihasten vahvistamiseen. Mitä parempi kontrolli koiralla on vartalonsa niveliin ja nikamiin, sitä helpompaa sen on toteuttaa vaativa liikkeitä. Vartaloa sekä niveliä tukevien lihasten vahvistamiseen on olemassa paljon hyviä harjoitteita. Harjoitteet ovat koirien mielestä mukavia temppuja, joita pääsee tekemään yhdessä omistajan kanssa. Lihaskunnon parantumisen myötä yleensä myös yhteistyö koiran ja omistajan välillä paranee. Erityisen tärkeitä harjoitteet ovat silloin, kun koiralla on jokin fyysinen ongelma tai heikkous. Kotona tehtävillä harjoitteilla saadaan fyysisistä ongelmista huolimatta pidettyä koira kivuttomana ja toimintakuntoisena harrastuksiin. Harjoitteet tulee aina suunnitella fysioterapeutin kanssa koirakohtaisesti. Se mikä toimii yhdellä koiralla, ei välttämättä sovellu toiselle koiralle.
Rally-tokoa harrastava löysälonkkainen Viuhti treenaa selän ja takaosan hallintaa tasapainotyynyllä.
Vammojen ennaltaehkäisyssä kaikkein tärkein asia, jonka jokaisen koiraharrastajan tulisi muistaa treenattavasta lajista riippumatta, on alkulämmittely. Aina ennen treenejä, kisasuoritusta tai esim. toisten koirien kanssa leikkimistä koiran lihakset, nivelsiteen ja jänteet tulisi alkulämmitellä nousujohteisella liikunnalla vähintään 20 min ajan. Alkulämmittelyn lopussa koiran tulee tehdä jo liikkeitä, joita tulee tulevassa koitoksessa tekemään. Jotta kaikkien pehmytkudosten lämpötila saadaan nousemaan riittävästi, tulee alkulämmittely olla aktiivista liikettä eli mitkään lämpöpakkaukset tai manttelit eivät koiraa lämmitä riittävästi. Alkulämmittelyllä saatu kudosten lämpötilan nousu ei ole varastoitavissa, eli suoritukseen tulisi siirtyä 5 min sisällä alkulämmittelyn loppumisesta. Alkulämmittelyn ja suorituksen välinen aika koira pidetään kevyessä liikkeessä. Jo 1 asteen lämpötilan nousu kudoksissa vähentää revähtymien ja venähdysten riskiä huomattavasti.
Loppujäähdyttelyllä varmistetaan suorituksen aikana kertyneiden kuona-aineiden kulkeutuminen pois lihaksista ja uuden happipitoisen veren tilalle tulo. Loppujäähdyttely tulee tehdä heti suorituksen jälkeen. Jäähdyttelyssä pidetään koira kevyessä (käynti tai hölkkäravi) liikkeessä vähintään 15 min ajan. Jäähdytelyllä pystytään vähentämään lihasten kipeytymistä ja jumiutumista merkittävästi.
Usein kuulee puhuttavan, ettei koiraa tarvitse venytellä. Koiralla on kuitenkin muutamia lihaksia, joita se ei pysty itse venyttämään ja niitä, joita se venyttää, venyttää vain lyhytkestoisesti. Koska vaadimme koirilta niiden rodulle epätyypillisä liikemalleja sekä toistomääriä, jumiutuvat käytössä olevat lihakset helposti. Mikäli lihas alkaa kiristämään, menettää se 30% maksimaalisesta voimantuotostaan. 30% voimanlasku saataa olla esim. agilityssä olla hyvinkin merkittävä ja aiheuttaa mm. muutaman sekuntia hitaamman radan. Kireä lihas on myös alttiimpi lihasrevähtymille ja venähdyksille. Suosittelenkin harratuskoirille säännöllistä venyttelyä, riippuen koirasta 2-7 kertaa viikossa. Oikeaoppiset venytykset on hyvä käydä opettelemassa ammattilaisen vastaanotolla, ettei venyttelyssä saada vahinkoja aikaiseksi.
Marika Ruottinen
eläinfysioterapeutti
www.elainystavasilaakari.fi