Koiran äkillinen oksentaminen ja ripulointi

Koira voi oksentaa ja ripuloida useista syistä. Koiran oksentaessa elimistö pyrkii pääsemään eroon jostakin vieraasta tai haitallisesta. Ennen oksentamista voi esiintyä huonovointisuutta, lisääntynyttä syljeneritystä, vatsakouristuksia tai levottomuutta. Koira voi olla syömätön huonon olon takia. Koska oksentelun ja ripuloinnin taustalla voi olla useita syitä, tulee omistajan tunnistaa, milloin eläintä voi hoitaa itse kotona ja milloin on syytä hakeutua lääkäriin.
Hätätapauksen tunnistaminen
Alla on kuvattu yleisimpiä sairauksia, jotka voivat aiheuttaa oksentelua ja ripulointia ja vaativat pikaista lääkärin hoitoa.
Suolistotukos
Suolistotukoksen aiheuttajana voi olla eläimen syömä vierasesine, kasvain tai suolentuppeuma. Suolentuppeumassa suoli työntyy itsensä sisään ahtauttaen suolen. Suolentuppeumaa tavataan tavallisimmin rajussa mahataudissa, jossa suoliston liike on lisääntynyt. Myös lankamainen vierasesine voi kuroa suolta aiheuttaen suolen tuppeuman. Suolistotukoksessa oireena on tyypillisesti oksentelua, eläin oksentaa kaiken syömänsä eikä vesikään pysy sisällä. Aluksi uloste voi olla normaalia tai löysää, tilanteen pitkittyessä ulostetta ei enää tule.
Suolistotukos on hengenvaarallinen tila, sillä tukkeutunut suoli kuolioituu nopeasti. Tukosoireinen lemmikki tulee viedä heti eläinlääkäriin.
Mahalaukun kiertymä
Mahalaukun kiertymää tavataan tyypillisesti syvärintaisilla koirilla. Mahalaukunkiertymässä maha pyörähtää itsensä ympäri. Kun maha kiertyy, ei mahan sisältö pääse kulkemaan eteenpäin. Tilanteen jatkuessa mahaan alkaa kertyä kaasua. Mahalaukun kiertymästä kärsivä koira yrittää oksentaa toistuvasti, usein mitään ei kuitenkaan tule ulos. Kun mahaan alkaa kertyä ilmaa, alkaa koiran vatsan alue pullistua. Koira on hyvin kivulias, menee vaisuksi ja pahimmassa tapauksessa jopa tajuttomaksi. Riskinä on mahalaukun kuolioituminen ja repeäminen. Mahalaukun kiertymästä seuraava verenkiertohäiriö ja mahalaukusta vapautuvat toksiinit rasittavat myös sydäntä ja voivat johtaa rytmihäiriöihin. Mahalaukun kiertymään liittyy myös elektrolyyttitasapainon häiriintyminen, mikä niin ikään rasittaa sydäntä.
Mahalaukun kiertymä on niin ikään vakava, henkeä uhkaava tila, joka vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa.
Elimistön muut tulehdussairaudet
Useissa elimistön tulehdussairauksissa voidaan tavata oksentelua ja ripulia. Esimerkiksi nartuilla märkäkohtu eli pyometra voi oireilla oksenteluna ja ripulointina. Märkäkohtu voi oireilla myös lisääntyneenä juomisena ja pissaamisena, epänormaalina vuotona emättimestä, kuumena, yleisenä vaisuutena ja väsyneisyytenä, syömättömyytenä tai heikkona ruokahaluna sekä liikkumishaluttomuutena tai joskus takajalan ontumana. Riskialtteinta aikaa märkäkohdulle on pari seuraavaa kuukautta juoksun jälkeen.
Koska märkäkohtu muodostaa ikään kuin paiseen vatsaontelon sisälle, on se henkeä uhkaava sairaus ja vaatii kiireellistä hoitoa.
Myös urosten eturauhasvaivojen oireina voi esiintyä oksentelua ja ripulointia. Eturauhasvaivoihin voi liittyä myös lisääntynyttä juomista ja pissaamista, vaisuutta ja liikkumishaluttomuutta. Eturauhasvaivat eivät ole henkeä uhkaavia, mutta vaativat hoitoa seuraavana arkipäivänä tai nopeammin, jos yleisvointi muuttuu heikoksi.
Myös muut vakavammat yleistyneet tulehdukset, kuten munuaisten tulehdus, voivat aiheuttaa oireina oksentelua ja ripulia.
Addisonin tauti ja elektrolyyttihäiriöt
Addisonin taudissa lisämunuaisen kuorikerros erittää liian vähän mineralo- ja glukokortikoideja, kuten kortisolia. Nämä hormonit säätelevät useita elimistön toimintoja ja vaikuttavat muun muassa elimistön aineenvaihduntaan ja elektrolyyttitasapainoon.
Addisonin taudissa oireina voi olla oksentelun ja ripuloinnin lisäksi yleistä vaisuutta, ruokahaluttomuutta, lisääntynyttä juomista ja pissaamista, vatsakipua ja laihtumista. Sairaus voi ilmetä myös akuuttina Addisonin kriisinä, jossa eläin menee lopulta sokkiin ja tajuttomaksi.
Myös muut elimistön elektrolyyttitasapainon häiriöt voivat aiheuttaa myös oksentelua, sillä elektrolyyttitasapainon häiriöt voivat aiheuttaa huonovointisuutta, vaikka itse taustasyy ei liittyisikään ruoansulatuskanavan ongelmiin.
Haiman ongelmat
Haima erittää suolistoon ruoansulatukseen tarvittavia entsyymeitä sekä verenkiertoon insuliinia, joka auttaa glukoosia pääsemään soluihin niiden energiantuotantoon käytettäväksi. Haimatulehdus on melko yleinen oksentelun ja ripuloinnin aiheuttaja. Haimatulehdus aiheuttaa yleensä myös mahalaukun ja suoliston tulehduksen. Usein oksentelu ja ripulointi alkaa äkisti ja on voimakasta. Haimatulehdukseen liittyy tavallisesti voimakas etuvatsan kipu ja kotonakin eläin on usein selvästi kipeä. Koira voi niiata etupäällä niin sanottuun rukoilija-asentoon. Koira voi olla myös syömätön.
Haiman vajaatoiminta voi aiheuttaa myös ruoansulatuskanavan oireita. Tällöin haima ei eritä riittävästi ruoan sulattamiseen tarvittavia entsyymeitä. Tavallisin oire on kellertävät, löysät ulosteet, joissa on selvästi sulamatonta ruokaa seassa . Koira usein myös laihtuu selvästi, vaikka ruokahalu onkin hyvä. Koira on kuitenkin usein muuten iloinen ja reipas.
Pitkittynyt oksentelu tai ripulointi
Koiralla voi olla satunnaista oksentelua ja ripulointia, joka on jatkunut jo pidempään. Koira ei välttämättä oksenna tai ripuloi päivittäin, mutta oireilu uusiutuu herkästi. Usein taustalla on jokin altistava taustasyy. Esimerkiksi ruoka-ainellergia, immunologinen suolistotulehdus tai sisäloistartunta voivat aiheuttaa pitkittynyttä mahaoireilua. Pidempään jatkuneen oireilun kanssa tilanne ei ole henkeä uhkaava eikä siten vaadi välitöntä hoitoa, mutta syyn selvittämiseksi käynti eläinlääkärissä on tarpeen.
Pulauttelu
Oksentaessaan koira pumppaa aktiivisesti vatsalihaksillaan ja oksentamista edeltää kakomista muistuttava ääni. Joskus koira voi kuitenkin myös pulautella eli mahalaukun tai ruokatorven sisältöä poistuu ilman aktiivista oksentamista. Pulauttelun taustalla on yleensä eri syitä kuin itse oksentamisen ja pulauttelun syyn selvittämiseksi tarvitaan eläinlääkärin tutkimusta.
Milloin eläinlääkäriin?
Oksentaminen voi alkaa äkillisesti ja joskus rajustikin. Eläin voi oksentaa useita kertoja peräkkäin. Jos rajumpi oksentelu jatkuu yli kuusi tuntia, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Jos lievempioireinen, satunnainen oksentelu ja ripulointi jatkuu yli kolme päivää, on eläinlääkäriin hakeutuminen tarpeen. Jos eläin ei syö, se on vaisu, kipuilee, sillä on kuumetta tai yleisvointi on muuten heikko, on eläinlääkärikäynti aiheellinen. Verestä täysin punaiseksi värjäytyvä ripuli tai oksennus on usein myös merkki vakavammasta sairaudesta ja vaatii eläinlääkärin hoitoa. Jos oksennuksessa tai ulosteessa on hieman kirkasta verta ulosteen pinnalla, ei se yksinään vaadi välitöntä hoitoa.
Pentujen, vanhusten ja pienikokoisten muutaman kilon painoisten koirien kanssa lääkäriin kannattaa lähteä herkemmin jos oireilu jatkuu yli vuorokauden vaikka se olisikin lievää, sillä nämä eläimet kuivuvat helposti. Myös pitkäaikaissairauksia, kuten diabetesta, Addisonin tautia tai kroonista haimatulehdusta sairastavien kanssa lääkäriin täytyy myös lähteä nopeammin.
Jos oireilu kotihoidosta huolimatta ei lähde helpottamaan tai uusii, on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin.
Jos oireilu on lievää, mutta tilanne huolestuttaa, kannattaa eläinlääkäristä kysyä neuvoa. Eläinystäväsi Lääkärissä on hoitajien ja eläinlääkärin tekemän arvion perusteella mahdollista tulla hoitajille verinäytteille tilanteen tarkempaa arvioimista varten. Verinäytteistä tutkitaan tällöin tavallisesti akuutin vaiheen tulehdusproteiini CRP, hematokriitti eli veren punasolujen tilavuusosuus sekä elektrolyyttiarvot. Näiden arvojen perusteella voidaan arvioida tulehduksen vakavuutta, eläimen kuivumisastetta sekä elektrolyyttitasapainoa.Verinäytetuloksen perusteella voidaan arvioida, tarvitseeko eläin laajempia eläinlääkärin tutkimuksia vai voidaanko tilannetta seurailla kotihoidolla.
Kotihoito
Jos eläimellä ei ole välitöntä eläinlääkärinhoitoa vaativia maha-suolikanavan oireita, eläin on pirteä ja syö, voidaan tilannetta hoitaa kotona. Tavallisimpia syitä lievälle mahataudille, jota voidaan kotikonstein hoitaa, on sopimattoman tai tavanomaisesta poikkeavan ruoan syöminen sekä lievä maha-suolikanavan tulehdus.
Nykyisin pitkää paastottamista ei suositella, sillä suolisto tarvitsee toipuakseen ravintoa. Jos ruoka ja vesi eivät pysy sisällä, voi koiraa paastottaa muutamia tuntaja, ei kuitenkaan yli 12 tuntia. Heti kun ruoka alkaa maistua ja pysyä sisällä, aletaan koiraa ruokkia. Oksentelevalle ja ripuloivalle koiralle parasta ravintoa on ruoansulatusvaivoista kärsivälle koiralle tarkoitettu ruoka, esimerkiksi Royal Canin Gastrointestinal -märkäruoka. Näissä ruoissa ärtyneen suoliston erityistarpeet otettu huomioon lisäämällä ruoan sulavuutta sekä elektrolyyttien määrää. Elektrolyyttejä menetetään oksennuksen ja ripuloinnin aikana. Lisäksi ruoassa on suoliston soluja suojaavia antioksidantteja. Ruoat ovat myös hyvin maittavia.
Jos kaupallista ruoansulatuskanavavaivaisen ruokaa ei ole saatavilla, voi koiralle antaa kevyttä, helposti sulavaa ruokaa, kuten keitettyä riisiä ja kanaa tai vähärasvaista jauhelihaa.
Koska ärtynyt suolisto ei kestä ruokaa normaaliin tapaan, tarjotaan ruoka pieninä määrinä muutama ruokalusikallinen kerrallaan muutaman tunnin välein. Kun maha on toiminut normaalisti 1-2 päivää eikä oksentelua ja ripulia enää ole ollut, voi annoskokoa vähitellen kasvattaa ja ruokintakertoja harventaa. Samalla omaa ruokaa aletaan sekoittaa toipilasruoan joukkoon oman ruoan osuutta asteittain kasvattaen. Normaaliin ruokintaan siirrytään parin päivän kuluessa.
Riittävästä nesteen saannista tulee myös huolehtia. Koiran normaali nestetarve on noin 50 ml/kg/vuorokausi, mutta oksennettaessa ja ripuloitaessa nestettä menetetään normaalin nestetarpeen lisäksi ja myös nesteen menetykset täytyy ottaa huomioon. Usein nestettä tarvitaan noin 100 ml/kg/vuorokausi. Jos koira ei muuten juo, voi koiraa houkutella juomaan esimerkiksi keittämällä lihasta suolatonta lihalientä ja tarjoamalla sitä koiralle. Valmiita lihaliemikuutioita ei tule käyttää niiden korkean suolapitoisuuden takia. Myös ruoan joukkoon voi lisätä vettä.
Suolistoa tukevan ruokinnan sekä riittävän nesteen lisäksi koiralle voi antaa suoliston toimintaa tasapainottavia valmisteita. Ulostetta kiinteyttämään voi antaa esimerkiksi Promax-tahnaa, joka suojaa suolistoa, tehostaa oman immunijärjestelmän toimintaa ja sisältää myös maitohappoa tuottavia probiootteja. Lisäksi suoliston normaalia toimintaa tehostamaan voi antaa esimerkiksi Enteromicro-valmistetta, joka sisältää maitohappobakteereita, suolen bakteerikantaa tasapainottavia prebiootteja sekä ulostetta kiinteyttävää pektiiniä. Valmisteita on saatavilla eläinlääkäriasemilta sekä apteekeista ilman reseptiä.
Jos oireilu ei alka kotihoidolla parissa päivässä helpottaa, oireilu uusii tai vointi menee huonommaksi, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Jos tilanne epäilyttää tai huolestuttaa, kannattaa eläinlääkäriltä kysyä neuvoa mieluummin turhaan kuin seurata tilannetta liian pitkään.

Teksti ELL Johanna Reilin
www.elainystavasilaakari.fi