Koiran pitkän iän salaisuus, osa 2: Kasvattajan valintoja, yleistä


Pitkäikäisyys on voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Syöpäriski on perinnöllinen ominaisuus, monet tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat ovat periytyviä, taipumus immunologisiin sairauksiin periytyy, luonne periytyy. Osaa näistä odotettavissa olevaa elinikää potentiaalisesti alentavista tekijöistä voidaan tutkia tai arvioida jo nuorella koiralla, osa selviää vasta ajan kanssa.
Pitkäikäisyys on siis monen tekijän summa, mutta yksi asia on selvä: terveellä vanhalla koiralla on nämä asiat aika hyvin pulkassa ja todennäköisyys, että se periyttää myös näitä ominaisuuksia, on suuri. Nartun olisi parasta synnyttää ensimmäiset pennut ennen neljää vuotta, mutta uroksen käytöllä tai edes käytön aloituksella ei ole vastaavia aikarajoja. Jos uros on kunnossa, kykenee astumaan ja sperma on laadultaan ok, on yli kahdeksanvuotiaan arvo pitkäikäisyyttä ajatellen jalostuksellisesti paljon suurempi, kuin parivuotiaan näyttelymenestyjän, jolla saattaa puhjeta vielä iän puolesta epilepsia tai atopia ja jolla on syöpien kannalta kriittiseen 7-v ikään aikaa. Myös narttuja voidaan ensimmäisten pentujen jälkeen käyttää myöhemmin, mutta tiineyden, synnytyksen ja imetyksen raskaus tulee ottaa huomioon. Jos iällä oleva narttu mene huonoon kuntoon, palautuminen kun on paljon hitaampaa ja heikompaa kuin nuoremmalla. Jotta pennut rekisteröidään, tulee yli 8-v nartun olla terveystarkastettu ennen astutusta. Näin Kennelliitto pyrkii varmistamaan kronologisesti ansioituneiden narttujen riittävän kunnon. Kun nuoria koiria käytetään jalostukseen, tulisi ennen jalostuksen jatkokäyttöä seurata muutama vuosi, millaisiksi pennut kehittyvät ja mikä on niiden terveys. 
Jalostukseen suunniteltavan yksilön terveyden ja ominaisuuksien tuntemisen lisäksi on aina hyvä, jos on tietoa myös sukulaisten, sekä vanhempien että erityisesti sisarusten, terveydentilasta. Vanhemmat on aikanaan valittu jalostukseen, joten ne ovat ainakin siinä vaiheessa täyttäneet kasvattajan asettamat kriteerit, mutta yksilön sisaruksia ei ole mitenkään valittu. Niinpä jos pentueessa on esimerkiksi useampia epileptikkoja tai atoopikkoja, tulee yksilön jalostuskäyttöä harkita erityisen tarkkaan. Tästä syystä tuontikoirat ovat tavallaan aina riski, sillä vaikka ne tuovat parhaimmillaan maahan täysin uutta geenimateriaalia, on niiden esim. sisarusten terveystilanne useimmiten täysin avoin. 
Suomessa tehtyjen PEVISA-tutkimusten (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) julkisuus on hyvä, kuka vain voi katsoa tietoja Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä. Samalla voi katsoa, moniko sisarus on tutkittu ja mitä niiden tulokset ovat. Valitettavan usein on tilanne, että koiraa pidetään jonkin asian suhteen terveenä niin kauan kunnes toisin todistetaan. Mikäli rodulla ei esim. ole lonkkakuvauspakkoa, on usein vaikea sanoa, mihin D-lonkkainen sijoittuu rodun keskiarvoon nähden. Kuvaamaton koira voi olla mitä tahansa!
Jalostusyhdistelmien valinnassa pitäisi pyrkiä siihen, että sukusiitosaste olisi alhainen. Tarpeeksi pitkälle kun mennään, löytyy käytännössä rodussa kuin rodussa yhteisiä sukulaisia, mutta viidennestä sukupolvesta eteenpäin merkitys on jo vähäisempi. Geenien kasaantumiseen liittyy aina riskejä. Resessiivisesti perinnölliset sairaudet ilmenevät silloin, kun yksilö saa kummaltakin vanhemmalta virheellisen geenin. Mikäli suunnitellut vanhemmat ovat perimältään kovin samanlaisia, on tämä riski suurempi. Geenipohjan kaventumisella on merkitystä myös mm. immunitettiin. Jokaisessa jalostusvalinnassa pitäisikin tietoisesti välttää geenipohjan kaventamista.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi



Kuva Satu Tasanen. Kuvassa kelpie Elmo (Mottgårdes Elmo), joka kypsässä 10 vuoden iässä tuli isäksi 2010. Elmo saavutti 14 vuoden iän tehden koko ikänsä lihanautatilalla töitä. Viimeisinä vuosina työmäärää ja -tehtäviä koitettiin hiukan rajoittaa, mikä ei papparaiselle ollut mieleen. RIP, rakas, suurisydäminen ja hurmaava kaveri.