Cushingin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta


Koiralla Cushingin tauti on hormonaalisista sairauksista tavallisin sukuhormoneihin liittyvien sairauksien jälkeen. Kissalla Cushingin tauti on hyvin harvinainen.

Cushingin taudin toinen nimi on hyperadrenokortikismi, joka suomennettuna on hyvin kuvaava: lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta. Lisämunuaisen kuorikerros erittää kortisolia, joka on elimistölle välttämätön hormoni, mutta liiallisena haitallinen. Useimmiten vika ei ole lisämunuaisessa itsessään, vaan aivolisäkkeessä on kasvain, jonka erittämä hormoni ”piiskaa” lisämunuaisen tuottamaan liikaa kortisolia. N. 5%:ssa tapauksista liiallisen tuotannon aiheuttava kasvain on lisämunuaisessa. Aivolisäkkeessä olevan kasvaimet ovat useimmiten kooltaan pieniä, eivätkä aiheuta mekaanista ongelmaa kallon sisällä.

Kortisolin tuotannon liiallisuus saattaa näkyä monenlaisina oireina. Osalle koirista tulee liiallista juomista ja pissaamista kortisolin aiheuttaman maksaärsytyksen takia, osalla karvapeite ohenee voimakkaasti vartalon alueelta, infektioherkkyys saattaa nousta ja riski tuki- ja liikuntaelimistön ongelmille, erityisesti ristisiteen vaurioille, nousee. Voimakkaasti koholla oleva kortisoli saattaa nostaa myös mahahaavariskiä, joka koiralla kuitenkin on vähäinen. Joskus punasoluarvot ovat tavallista matalammat, joskus nousevat yli viitearvojen. Monilla on nousua maksa-arvoissa. Joillakin on epämääräistä ärtyisyyttä ja kivuliaisuutta. Cushingin tauti altistaa myös sokeritaudin puhkeamiselle.

Suurin osa Cushingin tauti -potilaista on keski-ikäisiä tai iäkkäitä. Useilla potilailla oireet ovat kehittyneet pikkuhiljaa ja seurannaissairauksia on hoidettu jo paljon ennen diagnoosiin pääsyä. Cushingin taudin diagnostiikassa käytetään matala-annoksista deksametasonisuppressiotestiä. Deksametasoni on synteettinen vahva kortisoni, joka lamaa hyvinkin pieninä annoksina hetkellisesti elimistön omaa kortisolin tuotantoa voimakkaasti. Mikäli vaste testissä ei ole normaali, on kortisolin säätelyssä vikaa. ACTH-testillä tutkitaan myös kortisolierityksen häiriöitä. ACTH on aivolisäkkeen erittämää kortisolia nostavaa hormonia ja antamalla ko. hormonia, voidaan tutkia onko vaste normaali vai liiallinen. ACTH-testiä käytetään diagnostiikkaa useammin lääkityksen seurannassa.

Cushingin taudin hoidossa käytetään tavallisimmin lisämunuaisen kuorikerrosta lamaavaa lääkitystä. Tapauksissa, joissa on kyseessä lisämunuaisessa sijaitsevat kasvain, voidaan käyttää myös kirurgiaa: muuttunut lisämunuainen poistetaan. Lisämunuaisperäisten tapausten seulonta on kuitenkin hankalaa, koska vaikka vain toinen lisämunuainen olisi laajentunut, saattaa syynä olla aivolisäkkeen kasvain. Tällaisissa tapauksissa aktiivisemman ja laajentuneen lisämunuaisen poiston jälkeen muutamissa viikoissa toinen lisämunuainen lisää hormonituotantoaan merkittävästi ja tilanne palaa ennalleen ennen leikkausta vallinneeseen tilanteeseen. 
Lääkitys vaatii erityisesti alkuvaiheessa melko tiheää seurantaa. Riskinä lääkityksessä on, että elimistön natrium-kalium-tasapaino järkkyy, koska lisämunuaisen kuorikerros erittää myös näitä suoloja sääteleviä mineralokortikoideja. Tavallisempaa kuitenkin on, että alkuvaiheessa lääkitystä joudutaan nostamaan, joskus jopa useita kertoja. Kun lääkitys laskee veren kortisolipitoisuutta, aivolisäke innostuu tuottamaan lisämunuaisen kuorikerrosta stimuloivaa hormonia lisää negatiivisen feed backin heikentyessä. Yleensä kuukaudessa – parissa löydetään potilaalle sopiva yksilöllinen annostelu.
Elimistön hormonit kulkevat ”käsi-kädessä”. Kilpirauhashormonitasot ovat Cushing-potilaalla usein matalat ja pääsääntöisesti palautuvat normaaleiksi kun kortisolia saadaan laskemaan. Kahdesti olen törmännyt tilanteeseen, että kastraatio on vähentänyt merkittävästi lääkitystarvetta. Nartuilla juoksut saattavat sekoittaa kortisolitasapainoa voimakkaastikin. Hoitoon heikosti vastaavat diabetespotilaat saadaan sokeritasapainoon vasta kun Cushingin tauti on kontrollissa.
Cushing-potilaan ennuste on pääsääntöisesti erittäin hyvä. Vaikka sairautta ei saada parannettua, saadaan hoidolla hyvälaatuista, normaalia koiranelämää usein useita vuosia.
Kuvassa on Viivi 13 ½ -vuotiaana. Viivi eli kuvan ottamisen jälkeen vielä vuoden verran. Viivillä hoidettiin Cushingin tautia useita vuosia. Kuvan ottamisen jälkeen Viivillä todettiin imusolmukesyöpä, joka nosti sen veren kalsiumtasoja ja aiheutti lisääntynyttä juomista ja pissaamista. Veren kalsiumin laskemiseksi käytetään usein kortisonia. Tässä vaiheessa päädyttiin jättämään Viiviltä Cushing-lääkitys pois ja koira pärjäsi vielä useita kuukausia ennen kuin imusolmukesyövän takia eutanasia oli välttämätön. 
Joskus elämä on satua ihmeellisempää.

Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
www.elainystavasilaakari.fi